NTEU_TestSet.fi

Marrakeshin sopimuksen edunsaajia ovat sokeat henkilöt, heikkonäköiset henkilöt, joiden näköä ei voida parantaa siinä määrin, että heidän näkönsä olennaisilta osin vastaisi sellaisen henkilön näköä, jolla ei ole tällaista rajoitetta, henkilöt, joilla on havaitsemis- tai lukemiseste, mukaan luettuna dysleksia tai mikä tahansa muu oppimisvaikeus, joka estää heitä lukemasta painettuja teoksia olennaisilta osin samassa määrin kuin henkilöt, joilla ei ole tällaista rajoitetta, ja henkilöt, jotka fyysisen vamman vuoksi eivät kykene pitelemään tai käsittelemään kirjaa taikka kohdistamaan tai liikuttamaan silmiään siinä määrin kuin lukeminen tavanomaisesti edellyttää, siltä osin kuin nämä henkilöt eivät tällaisen rajoitteen tai vamman seurauksena kykene lukemaan painettuja teoksia olennaisilta osin samassa määrin kuin henkilöt, joilla ei ole tällaista rajoitetta tai vammaa.
Sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten on edelleen monesta syystä vaikeaa saada käyttöönsä kirjoja ja muuta tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattua painettua aineistoa.
Kansainvälisellä tasolla on tunnustettu, että on tarpeen lisätä näiden henkilöiden saatavilla saavutettavissa muodoissa olevien teosten ja muun suojatun aineiston määrää sekä parantaa merkittävästi niiden liikkuvuutta ja helpottaa niiden levittämistä.
Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 3/15 [4] mukaan tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin tehtävät, Marrakeshin sopimuksella määrätyt poikkeukset tai rajoitukset, jotka koskevat tiettyjen teosten ja muun aineiston saavutettavissa muodoissa olevien kappaleiden valmistamista ja levittämistä, on pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/29/EY [5] yhdenmukaistetulla alalla.
Sama koskee tällä sopimuksella määrättyjä vienti- ja tuontivientijärjestelyjä siltä osin kuin niiden perimmäisenä tarkoituksena on sallia oikeudenhaltijan lupaa hankkimatta osapuolen alueella saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden, jotka on julkaistu toisen osapuolen alueella, yleisölle välittäminen tai levitys.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1564 [6] tarkoituksena on panna täytäntöön Marrakeshin sopimuksen mukaiset unionin velvoitteet yhdenmukaistetulla tavalla, jotta parannetaan saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden saatavuutta edunsaajahenkilöiden hyväksi kaikissa unionin jäsenvaltioissa ja tällaisten kappaleiden liikkuvuutta sisämarkkinoilla, ja siinä edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät tiettyihin unionin oikeudella yhdenmukaistettuihin oikeudenhaltijoiden oikeuksiin sovellettavasta pakollisesta poikkeuksesta.
Tämän asetuksen tarkoituksena on panna täytäntöön Marrakeshin sopimuksen mukaiset velvoitteet, jotka koskevat saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden vienti- ja tuontijärjestelyjä muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa unionin ja Marrakeshin sopimuksen osapuolina olevien kolmansien maiden välillä edunsaajahenkilöiden hyväksi, sekä vahvistaa tällaisen viennin ja tuonnin edellytykset yhdenmukaisella tavalla direktiiveillä 2001/29/EY ja (EU) 2017/1564 yhdenmukaistetulla alalla sen varmistamiseksi, että näitä toimenpiteitä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla ja että ne eivät vaaranna kyseisiin direktiiveihin sisältyvien yksinoikeuksien ja poikkeusten yhdenmukaistamista.
Tällä asetuksella olisi varmistettava, että kirjojen, myös sähköisten kirjojen, aikakausjulkaisujen, sanomalehtien, aikakauslehtien sekä muiden kirjoitusten, merkkijärjestelmien, myös nuottilehtien, ja muun painetun aineiston, myös äänimuodossa, joko digitaalisena tai analogisena, saavutettavassa muodossa olevia kappaleita, jotka on valmistettu jossakin jäsenvaltiossa direktiivin (EU) 2017/1564 nojalla annettujen kansallisten säännösten mukaisesti, voidaan levittää tai välittää Marrakeshin sopimuksessa tarkoitetulle edunsaajahenkilölle tai valtuutetulle yhteisölle taikka asettaa näiden saataville kolmansissa maissa, jotka ovat Marrakeshin sopimuksen osapuolia.
Saavutettaviin muotoihin kuuluvat esimerkiksi pistekirjoitus, isokirjainteksti, sopeutetut sähköiset kirjat, äänikirjat ja radiolähetykset.
Kun otetaan huomioon Marrakeshin sopimuksen ei-kaupallinen tavoite [7], yksinomaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden valtuutettujen yhteisöjen olisi voittoa tavoittelematta toteutettava saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden levitys, yleisölle välittäminen tai yleisön saataville asettaminen sokeille, heikkonäköisille tai muulla tavoin lukemisesteisille taikka valtuutetuille yhteisöille kolmansissa maissa.
Tällä asetuksella olisi myös sallittava unionissa olevien edunsaajahenkilöiden ja jäsenvaltioon sijoittautuneiden valtuutettujen yhteisöjen harjoittama, Marrakeshin sopimuksen täytäntöönpanon mukaisesti valmistettujen saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden tuonti ja mahdollistettava niiden saatavuus kolmansista maista muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi.
Tällaisten saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden olisi voitava liikkua sisämarkkinoilla samoin edellytyksin kuin direktiivin (EU) 2017/1564 mukaisesti unionissa valmistettujen saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden.
Jotta voidaan parantaa saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden saatavuutta ja estää teosten tai muun aineiston luvaton levittäminen, valtuutettujen yhteisöjen, jotka harjoittavat saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden levitystä, yleisölle välittämistä tai yleisön saataville asettamista, olisi noudatettava tiettyjä velvoitteita.
Olisi edistettävä jäsenvaltioiden aloitteita, joilla edistetään Marrakeshin sopimuksen tavoitteita ja saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden vaihtoa sopimuksen osapuolina olevien kolmansien maiden kanssa ja tuetaan valtuutettuja yhteisöjä, jotta ne voivat vaihtaa tietoja ja asettaa tietoja saataville.
Tällaisiin aloitteisiin voisi sisältyä suuntaviivojen tai parhaiden käytäntöjen laatiminen saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden valmistamisesta ja levittämisestä valtuutettujen yhteisöjen, edunsaajahenkilöiden ja oikeudenhaltijoiden edustajia kuullen.
On olennaisen tärkeää, että tämän asetuksen nojalla tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä kunnioitetaan perusoikeuksia, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 7 ja 8 artiklan mukaista oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja oikeutta henkilötietojen suojaan, ja että tällaisessa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 95/46/EY [8] ja 2002/58/EY [9], joilla säännellään sellaista henkilötietojen käsittelyä, jota valtuutetut yhteisöt voivat toteuttaa tämän asetuksen puitteissa ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti jäsenvaltioiden nimeämien riippumattomien viranomaisten, valvonnassa.
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa, jäljempänä ’vammaisyleissopimus’, jonka osapuoli unioni on, taataan vammaisille henkilöille oikeus tiedon saantiin ja koulutukseen sekä oikeus osallistua kulttuuri-, talous- ja sosiaaliseen elämään yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Vammaisyleissopimuksessa edellytetään, että sopimuspuolet toteuttavat kansainvälisen oikeuden mukaisesti kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että teollis- ja tekijänoikeuksia suojaava lainsäädäntö ei kohtuuttomasti tai syrjivästi estä kulttuuriaineiston saatavuutta vammaisille henkilöille.
Perusoikeuskirjan nojalla kaikenlainen syrjintä, myös vammaisuuden perusteella, on kiellettyä ja unioni tunnustaa vammaisten henkilöiden oikeuden päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään, ja kunnioittaa tätä oikeutta.
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli panna yhdenmukaisesti täytäntöön Marrakeshin sopimuksen mukaisia velvoitteita, jotka koskevat tiettyjen teosten ja muun aineiston saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden vientiä ja tuontia muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa unionin ja Marrakeshin sopimuksen osapuolina olevien kolmansien maiden välillä edunsaajahenkilöiden hyväksi, ja vahvistaa tällaisen viennin ja tuonnin edellytyksiä, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1139 vahvistetaan Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja koskeva monivuotinen suunnitelma, jäljempänä ’suunnitelma’.
Suunnitelman tarkoituksena on edistää yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti varmistaa, että meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen palauttaa pyydettyjen lajien kannat kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pitää ne tällaisilla tasoilla.
Asetuksen (EU) 2016/1139 1 artiklassa esitetään asianomaiset Itämeren kalakannat, joihin kuuluvat myös Selkämeren silakkakanta ja Perämeren silakkakanta.
Kyseisten kantojen täyden lisääntymiskyvyn turvaamiseksi mainitun asetuksen liitteissä I ja II vahvistetaan tietyt säilyttämisen viitearvot, kuten kalastuskuolevuuden vaihteluvälit ja kutukannan biomassan viitearvot.
Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuonna 2017 suorittama Selkämeren silakkakannan ja Perämeren silakkakannan arviointi osoitti, että mainitut kaksi kantaa ovat toistensa kaltaiset.
Tämän vuoksi ICES yhdisti kyseiset kaksi kantaa yhdeksi, muutti sen maantieteellisen levinneisyysalueen rajoja ja arvioi uudelleen kalastuskuolevuuden vaihteluvälit kestävän enimmäistuoton tasolla sekä vastaavat säilyttämisen viitearvot.
Tämä johti erilaiseen kannan määritelmään sekä erilaisiin numeerisiin arvoihin kuin ne, jotka on vahvistettu asetuksen (EU) 2016/1139 1 artiklassa sekä liitteissä I ja II.
Asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos komissio katsoo tieteellisten lausuntojen perusteella, että kyseisen asetuksen liitteessä II esitetyt säilyttämisen viitearvot eivät enää vastaa asianmukaisesti suunnitelman tavoitteita, mainitut arvot voidaan saattaa kiireellisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkistettavaksi.
On aiheellista muuttaa kiireellisesti asetuksen (EU) 2016/1139 1 artiklan 1 kohdan e ja f alakohtaa ja sen liitteitä I ja II sen varmistamiseksi, että asianomaisia kantoja koskevat kalastusmahdollisuudet vahvistetaan ajantasaisten säilyttämisen viitearvojen mukaisesti.
Asetus (EU) 2016/1139 olisi sen vuoksi muutettava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 211/2011 liite III seuraavasti:
korvataan tuenilmauslomakkeen mallissa olevan A osan lopussa oleva tietosuojalauseke seuraavasti:
”Tietosuojalauseke: Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti tässä lomakkeessa ilmoitettuja henkilötietoja käytetään ainoastaan aloitteen tukemiseen, ja tiedot toimitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tuenilmausten tarkistamista ja vahvistamista varten.
Teillä on oikeus pyytää tämän aloitteen järjestäjiltä pääsyä omiin henkilötietoihinne sekä näiden tietojen oikaisemista, poistamista ja käsittelyn rajoittamista.
Järjestäjät säilyttävät kaikki henkilötiedot enintään 18 kuukauden ajan ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintipäivästä tai kuukauden ajan aloitteen toimittamisesta komissiolle sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.
Tietoja voidaan säilyttää edellä mainittuja määräaikoja pidempään, kun on kyse hallinnollisista tai oikeudellisista menettelyistä. Säilytysaika on tällöin enintään viikko siitä päivästä, jona mainituissa menettelyissä on tehty lopullinen päätös.
Teillä on oikeus tehdä milloin tahansa valitus tietosuojaviranomaiselle erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa teillä on vakinainen asuinpaikka tai työpaikka taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut, jos katsotte, että tietojanne on käsitelty lainvastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.
Kansalaisaloitteen järjestäjät ovat yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja rekisterinpitäjiä, ja järjestäjiin voi ottaa yhteyttä käyttäen tässä lomakkeessa olevia yhteystietoja.
Tietosuojavastaavan (jos sellainen on nimetty) yhteystiedot ovat saatavilla tässä lomakkeessa mainitussa tämän aloitteen verkko-osoitteessa Euroopan komission rekisterissä.
Henkilötietojanne vastaanottavan ja käsittelevän kansallisen viranomaisen sekä kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot ovat saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/data-protection.”;
Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1683/95 [2] on vahvistettu yhtenäinen viisumin kaava.
Nykyistä 20 vuotta käytössä ollutta viisumitarran yhteistä mallia ei voida enää pitää turvallisena vakavien väärennös- ja petostapausten vuoksi.
Näin ollen olisi vahvistettava uusi yhteinen malli, jossa on modernimmat turvaominaisuudet viisumitarran turvallisuuden parantamiseksi ja väärennösten ehkäisemiseksi.
Komission olisi Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä toteutettava pyynnön esittäneen jäsenvaltion kanssa asianmukaiset järjestelyt teknisten tietojen vaihtamiseksi kyseisen jäsenvaltion kanssa sen myöntämiin kansallisiin viisumeihin liittyviä tarkoituksia varten.
Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.
Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY [3] mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
Tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.
Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen [5] ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY [6] 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.
Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen [7] ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY [8] 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.
Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen [9] ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU [10] 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.
hätäpalopumpun toiminta siten, että kaksi paloletkua on kytketty pääpaloputkistoon,
kattiloiden ja pää- ja apukoneiden polttoainesyötön sekä tuulettimien kaukosäätöisten hätäpysäytyslaitteiden testaus,
palopeltien kaukosäätöisten ja paikallisten sulkulaitteiden testaus,
palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmien testaus,
palo-ovien sulkeutumisen testaus,
tyhjennyspumppujen toiminta,
vesitiiviiden laipioiden ovien sulkeminen sekä paikallisesti että kaukosäädöllä,
sen osoittaminen, että laivaväen avainhenkilöt ovat perehtyneet vauriontorjuntakaavioon,
vähintään yhden valmiusveneen ja yhden pelastusveneen laskeminen veteen, niiden kuljetuskoneiston ja ohjauslaitteiden käynnistys ja testaus sekä niiden nostaminen vedestä sijoituspaikalleen alukselle,
sen tarkastaminen, että kaikki pelastusveneet ja valmiusveneet ovat varusteluettelon mukaisia,
aluksen ohjauslaitteiden ja apuohjauslaitteiden testaus.
Tarkastuksissa on keskityttävä laivaväen perehdytykseen sekä tehokkuuteen turvallisuus- ja hätätilannemenettelyjen, kunnossapidon, työtapojen, matkustajien turvallisuuden, komentosiltamenettelyjen sekä lastiin ja ajoneuvoihin liittyvien toimintojen osalta.
Merenkulkijoiden kyky ymmärtää ja tarvittaessa antaa käskyjä ja ohjeita sekä raportoida yhteisellä laivapäiväkirjaan merkityllä työkielellä on tarkastettava.
Todisteet siitä, että laivaväki on osallistunut menestyksellisesti erityiskoulutukseen, on tarkastettava etenkin seuraavilta osin:
talletussuojajärjestelmät, jotka maksukyvyttömyystilanteessa korvaavat suojattujen tallettajien oikeudet ja velvoitteet.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen osalta tavalliset vakuudettomat saatavat ovat niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevässä kansallisessa lainsäädännössä etuoikeusasemaltaan parempia kuin vakuudettomat saatavat, jotka johtuvat velkainstrumenteista, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
velkainstrumenttien alkuperäinen sopimuksenmukainen maturiteetti on vähintään yksi vuosi;
velkainstrumentit eivät sisällä kytkettyjä johdannaisia eivätkä ne itse ole johdannaisia;
liikkeeseenlaskuun liittyvissä asiaa koskevissa sopimusasiakirjoissa ja tarpeen mukaan esitteessä viitataan nimenomaisesti tämän alakohdan mukaiseen huonompaan etuoikeusasemaan.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävistä velkainstrumenteista johtuvat vakuudettomat saatavat ovat niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevässä kansallisessa lainsäädännössä etuoikeusasemaltaan parempia kuin 48 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista johtuvat saatavat.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevää kansallista lainsäädäntöä, sellaisena kuin se oli annettuna 31 päivänä joulukuuta 2016, sovelletaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sellaisten vakuudettomien saatavien ensisijaisuusjärjestykseen, jotka johtuvat tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemista velkainstrumenteista, jotka on laskettu liikkeeseen ennen sellaisten kansallisten säännösten voimaantuloa, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/2399 saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 7 kohdan soveltamista.
Jos jäsenvaltio on 31 päivän joulukuuta 2016 jälkeen ja ennen 28 päivää joulukuuta 2017 antanut kansallista lainsäädäntöä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavasta ensisijaisuusjärjestyksestä, joka koskee sellaisista velkainstrumenteista johtuvia vakuudettomia saatavia, jotka on laskettu liikkeeseen tällaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen alkamispäivän jälkeen, tämän artiklan 4 kohtaa ei sovelleta saataviin, jotka johtuvat kyseisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen alkamispäivän jälkeen liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti tämän alakohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävistä velkainstrumenteista johtuvat vakuudettomat saatavat ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä etuoikeusasemaltaan parempia kuin 48 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista johtuvat saatavat.
Niiden kansallisten säännösten voimaantulopäivänä, joilla direktiivi (EU) 2017/2399 saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista velkainstrumenteista johtuvilla vakuudettomilla saatavilla on sama etuoikeusasema kuin tämän artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettu etuoikeusasema.
Edellä 2 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdan soveltamiseksi vaihtuvakorkoisia velkainstrumentteja, joiden korko perustuu yleisesti käytettyyn viitekorkoon, ja velkainstrumentteja, jotka eivät ole liikkeeseenlaskijan kansallisen valuutan määräisiä, ei ole katsottava kytkettyjä johdannaisia sisältäviksi velkainstrumenteiksi vain kyseisten ominaisuuksien perusteella edellyttäen, että pääoma, takaisinmaksu ja korko ovat saman valuutan määräisiä.
Jäsenvaltiot, jotka ovat ennen 31 päivää joulukuuta 2016 antaneet tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevää kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemista velkainstrumenteista johtuvat tavalliset vakuudettomat saatavat jaetaan kahteen tai useampaan eri etuoikeusluokkaan tai jonka mukaan tällaisista velkainstrumenteista johtuvien tavallisten vakuudettomien saatavien etuoikeusasema muuttuu kaikkiin muihin samaan etuoikeusluokkaan kuuluviin tavallisiin vakuudettomiin saataviin nähden, voivat säätää, että kyseisten tavallisten vakuudettomien saatavien huonoimpaan etuoikeusluokkaan kuuluvilla velkainstrumenteilla on sama etuoikeusasema kuin tämän artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan ja 3 kohdan edellytykset täyttävillä saatavilla.
Tuotannon kasvava globalisoituminen edellyttää, että kehitetään yhdenmukaiset puitteet, jotka tekevät eri alojen tilastojen tulkinnasta ja yhdistämisestä helpompaa.”;
muutetaan tavoitteen 2.1.1 toinen kohta seuraavasti:
korvataan toinen luetelmakohta seuraavasti:
tuotetaan kotitalouksien tulojen, kulutuksen ja varallisuuden jakautumista koskevia indikaattoreita ja yhdistetään kansantalouden tilinpitoaggregaatteja ja kotitalouksia koskevien tutkimusten tietoja tai hallinnollisia tietoja;”
lujitetaan yhteyksiä kansantalouden tilinpitoon sosiaalisen suojelun, terveydenhuollon ja koulutuksen alalla;
kehitetään elämänlaadun mittauspuitteet painottamalla kotitalouksien näkökulmaa kansantalouden tilinpidossa;
kehitetään BKT:tä ja muita indikaattoreita koskevaan tiedonantoon liittyviä indikaattoreita, joilla mitataan ympäristön kestävyyttä ja ulkoisia vaikutuksia kansantalouden tilinpidon näkökulmasta;”
lisätään viidennen luetelmakohdan jälkeen luetelmakohdat seuraavasti:
kehitetään edelleen oikea-aikaisia sosiaalisia indikaattoreita, mukaan lukien edistyneet tekniikat nykyhetken ennusteita ja pikaennakkoja varten;
tuetaan makrotaloustietojen kansainvälistä vaihtoa, jotta voidaan vähentää tietojen tuottajille aiheutuvaa rasitetta sekä parantaa vertailukelpoisten ja johdonmukaisten tietojen saatavuutta käyttäjien kannalta;
kehitetään ja parannetaan aggregoituja indikaattoreita, jotka koskevat tuloja ja varallisuuteen liittyvän eriarvoisuuden osatekijöitä;
mitataan ja analysoidaan sukupuolten epätasa-arvoa, palkkaerot mukaan lukien;”
korvataan tavoitteen 2.1.2 toisen kohdan viimeinen luetelmakohta seuraavasti:
asetetaan saataville ja laajennetaan asuntojen hintoja koskevia yhdenmukaistettuja tilastotietoja kaikkien jäsenvaltioiden osalta.”;
Nykyistä yhtenäistä oleskelulupien kaavaa, joka on ollut käytössä 20 vuotta, ei voida enää pitää turvallisena vakavien väärennös- ja petostapausten vuoksi.
Sen vuoksi olisi vahvistettava uusi kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhteinen malli, jossa on nykyaikaisemmat turvaominaisuudet tällaisten lupien turvallisuuden parantamiseksi ja väärennösten ehkäisemiseksi.
Kolmannen maan kansalaisilla, joilla on Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion myöntämä yhtenäisen kaavan mukainen voimassa oleva oleskelulupa, on oikeus liikkua 90 päivän ajan vapaasti Schengen-alueella, jos he täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 [3] (Schengenin rajasäännöstö) tarkoitetut maahantuloedellytykset.
Kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevassa unionin lainsäädännössä on säädetty ylimääräisten liikkumisoikeuksien myöntämistä koskevista järjestelmistä ja maahantulon ja oleskelun erityisistä edellytyksistä niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tuo säännöstö velvoittaa.
Tuon lainsäädännön mukaisesti myönnetyissä oleskeluluvissa käytetään asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaista yhtenäistä kaavaa.
Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnistaa ne kolmansien maiden kansalaiset, jotka saavat hyödyntää näitä erityisiä liikkumisoikeuksia, on tärkeää, että kyseisissä oleskeluluvissa mainitaan selvästi asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti asiaankuuluvat tiedot, kuten ”tutkija”, ”opiskelija” tai ”yrityksen sisäinen siirto”.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.
Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.
Jotta jäsenvaltiot voivat käyttää loppuun nykyiset oleskelulupien varastot, olisi säädettävä siirtymäajasta, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää vanhoja oleskelulupia.
Neuvoston puolesta
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. kesäkuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 26. kesäkuuta 2018.
Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välinen assosiaatiosopimus (EUVL L 161, 29.5.2014, s. 3).
Neuvoston päätös 2002/639/EY, tehty 12 päivänä heinäkuuta 2002, täydentävän makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EYVL L 209, 6.8.2002, s. 22).
Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 646/2010/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EUVL L 179, 14.7.2010, s. 1).
Neuvoston päätös 2014/215/EU, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EUVL L 111, 15.4.2014, s. 85).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).
Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 480/2009, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 10).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).
Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1).
Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION YHTEINEN LAUSUMA
Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio muistuttavat, että makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisen ennakkoedellytyksenä on se, että avunsaajamaa noudattaa tehokkaita demokratiamekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, sekä oikeusvaltioperiaatetta ja takaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen.
Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto valvovat tämän ennakkoedellytyksen täyttymistä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun koko elinkaaren ajan.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2014 [3] perusteella kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiö (International Financing Reporting Standards Foundation, jäljempänä ’IFRS-säätiö’), joka on kansainvälisen tilinpäätösstandardikomitean säätiön (International Accounting Standards Committee Foundation) oikeudellinen seuraaja, sekä julkisen edun valvontalautakunta (Public Interest Oversight Board, jäljempänä ’PIOB’) saavat unionin osarahoitusta toiminta-avustuksina 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.
Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (European Financial Reporting Advisory Group, jäljempänä ’EFRAG’) sai asetuksen (EU) N:o 258/2014 perusteella unionin osarahoitusta toiminta-avustuksina 31 päivään joulukuuta 2016 saakka.
Komissio julkaisi 12 päivänä marraskuuta 2013 sisämarkkinoista ja palveluista vastaavan komissaarin erityisneuvonantajan Philippe Maystadtin raportin, jäljempänä ’erityisneuvonantajan raportti’, jossa tämä hahmotteli mahdollisia EFRAG:n hallintoon tehtäviä uudistuksia, joiden tarkoituksena olisi vahvistaa unionin panosta kansainvälisten tilinpäätösstandardien laatimisessa.
Komissio seurasi tarkasti EFRAG:n hallintouudistuksen täytäntöönpanoa ja tiedotti Euroopan parlamentille ja neuvostolle tältä osin tapahtuneesta etenemisestä asianmukaisesti.
Tältä pohjalta on aiheellista jatkaa EFRAG:n rahoitusta vuosiksi 2017–2020, jotta saavutetaan tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavan unionin ohjelman pitkän aikavälin tavoitteet.
EFRAG:n hallintoneuvoston, jossa sekä julkinen että yksityinen etu ovat tasapainoisesti edustettuina, olisi varmistettava, että sen jäsenet sitoutuvat toimimaan Euroopan yleisen edun mukaisesti.
Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista, Euroopan pankkiviranomaista, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja Euroopan keskuspankkia pyydetään osallistumaan EFRAG:n hallintoneuvoston työhön mahdollisimman aktiivisesti.
Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuotuinen kertomus EFRAG:n tärkeimmistä saavutuksista ja toiminnasta edellisen vuoden aikana.
Kyseisessä kertomuksessa olisi myös tarkasteltava laajennettua yleistä etua koskevan vaatimuksen osalta tapahtunutta kehitystä ja esitettävä yksityiskohtainen katsaus kansainvälisten tilinpäätösstandardien (international financial reporting standards, jäljempänä ’IFRS-standardit’) kehitykseen.
Tilinpäätösstandardit eivät saisi vaarantaa rahoitusvakautta unionissa eivätkä estää unionin talouskehitystä.
IFRS-standardien, PIOB:n ja EFRAG:n kehityksen osalta komission vuotuisessa kertomuksessa olisi myös viitattava Euroopan parlamentin suositusten jatkotoimiin ja täytäntöönpanoon.
Lisäksi IFRS-säätiötä, PIOB:tä ja EFRAG:tä kehotetaan osallistumaan säännöllisesti ja ainakin vuosittain Euroopan parlamentin järjestämiin kuulemistilaisuuksiin täyden selonteon antamiseksi kansainvälisten tilinpäätös- ja tilintarkastusstandardien kehityksestä.
Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle entistä säännöllisemmin tietoa IFRS-säätiön, PIOB:n ja EFRAG:n yhteisistä ponnisteluista, koska unioni osarahoittaa näitä kolmea elintä ja ne työskentelevät samojen tavoitteiden hyväksi.
Komission olisi myös harkittava mahdollisia muutoksia EFRAG:n toimintaan ja yksityisoikeudelliseen asemaan pitkällä aikavälillä.
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin ohjelman vuosien 2017–2020 määrärahojen lisääminen EFRAG:n sellaisen toiminnan tukemiseksi, jolla edistetään tilinpäätösraportointiin liittyvien unionin politiikan tavoitteiden saavuttamista, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
EFRAG:n rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan, ja sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017,
Seuraamusten tarkoituksena on koko unionin kattava vahva ennalta ehkäisevä vaikutus mahdollisiin rikoksentekijöihin.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos rikos tehdään neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS [10] määritellyn rikollisjärjestön puitteissa, tämä on katsottava raskauttavaksi asianhaaraksi niiden oikeusjärjestelmissä vahvistettujen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.
Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat ottaa tämän raskauttavan asianhaaran huomioon määrätessään rangaistuksia rikoksentekijöille, vaikka tuomarit eivät olekaan velvollisia soveltamaan kyseisiä raskauttavia asianhaaroja rangaistuksia määrätessään.
Jäsenvaltioita ei velvoiteta säätämään raskauttavasta asianhaarasta, jos puitepäätöksessä 2008/841/YOS määritellyt rikokset ovat kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia erillisinä rikoksina, ja tämä voi johtaa ankarampiin rangaistuksiin.
Kun otetaan huomioon erityisesti rikoksentekijöiden ja unionin taloudellisten etujen kustannuksella tapahtuvasta laittomasta toiminnasta saadun hyödyn liikkuvuus sekä tästä liikkuvuudesta johtuvat monimutkaiset rajatylittävät tutkinnat, kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä lainkäyttövaltansa tavalla, joka mahdollistaa tällaisen toiminnan torjumisen.
Kunkin jäsenvaltion olisi tällä tavoin varmistettava, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat myös rikokset, jotka on tehty tieto- ja viestintätekniikan avulla sen alueelta.
Ottaen huomioon, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat rajatylittävät rikokset voivat koskea useita lainkäyttöalueita, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne bis in idem -periaatetta noudatetaan täysimääräisesti sovellettaessa kansallista lakia, jolla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava vanhentumisaikoja koskevat säännöt, jotka ovat tarpeen unionin taloudellisten etujen kustannuksella tapahtuvan laittoman toiminnan torjumiseksi.
Kun kyse on rikoksista, joista määrättävä enimmäisseuraamus on vähintään neljä vuotta vankeutta, vanhentumisajan olisi oltava vähintään viisi vuotta rikoksen tekohetkestä.
Tämän ei olisi rajoitettava niitä jäsenvaltioita, joissa tutkinnalle, syytteeseenpanolle ja seuraamusten täytäntöönpanolle ei ole säädetty vanhentumisaikoja.
Rajoittamatta rajatylittävää yhteistyötä ja rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevien sääntöjen ja muiden unionin oikeuden mukaisten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 [11] mukaisten sääntöjen soveltamista on tarpeen antaa asianmukaiset säännökset yhteistyöstä tässä direktiivissä määriteltyjen, unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten torjumiseksi tehokkaasti, mukaan lukien tietojenvaihto jäsenvaltioiden ja komission välillä sekä komission tekninen ja toiminnallinen apu toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotka saattavat sitä tarvita tutkintatoimiensa yhteensovittamiseksi.
Tällaiseen apuun ei tulisi sisältyä komission osallistuminen tutkintaan tai yksittäisiä rikoksia koskeviin syytteeseenpanomenettelyihin, joita kansalliset viranomaiset suorittavat.
Asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 8 artiklan mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen ja tilintarkastajien, joiden vastuulla on unionin toimielinten, elinten ja virastojen talousarviota koskeva tilintarkastus, olisi paljastettava Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja muille toimivaltaisille viranomaisille kaikki teot, jotka voidaan luokitella tämän direktiivin mukaiseksi rikokseksi, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklassa tarkoitetut kansalliset tilintarkastuselimet toimivat samoin.
Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamiseksi.
Raporttiin voidaan tarvittaessa liittää ehdotuksia, joissa otetaan huomioon mahdolliset kehityssuunnat, erityisesti unionin talousarvion rahoituksen osalta.
Yleissopimus olisi korvattava tällä direktiivillä niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 [12] 3 artiklan 4 kohdan d alakohdan soveltamiseksi yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklan 1 kohdassa määritellyiksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviksi törkeiksi petoksiksi olisi katsottava tämän direktiivin 3 artiklassa ja 7 artiklan 3 kohdassa määritellyt unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat petokset tai, yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvien rikosten osalta, tämän direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt petokset.
Tämän direktiivin asianmukaiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa sisältyy toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä ja tällaisten tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden ja unionin toimivaltaisten elinten välillä.
Henkilötietojen käsittelyä kansallisella tasolla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä olisi säänneltävä unionin säännöstöllä.
Jäsenvaltioiden välisen henkilötietojen vaihdon olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 [13] mukaisesti.
Unionin toimielinten, elinten ja laitosten käsitellessä henkilötietoja niiden olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 [14] tai tapauksen mukaan muita unionin säädöksiä, jotka sääntelevät kyseisten toimielinten, elinten ja virastojen suorittamaa henkilötietojen käsittelyä tai koskevat oikeudellisen tutkinnan luottamuksellisuutta.
Siinä ei pitäisi säätää yksityisten osapuolten tilinpito- tai raportointivelvollisuuksista, mukaan lukien maanviljelijät ja metsänomistajat.
LULUCF-sektori, maatalousmaa mukaan luettuna, vaikuttaa suoraan ja merkittävästi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin.
Siksi tähän alaan vaikuttavien politiikkojen tärkeänä tavoitteena on varmistaa johdonmukaisuus biologista monimuotoisuutta koskevan unionin strategian tavoitteiden kanssa.
Sektorilla olisi ryhdyttävä toteuttamaan ja tukemaan sekä hillitsemiseen että sopeutumiseen liittyviä toimia.
Lisäksi olisi varmistettava, että yhteinen maatalouspolitiikka ja tämä asetus ovat keskenään johdonmukaisia.
Kaikkien alojen on tehtävä oma kohtuullinen osuutensa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen osalta.
Kosteikot ovat tehokkaita ekosysteemejä hiilen varastointiin.
Näin ollen suojelemalla ja kunnostamalla kosteikkoja voitaisiin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä LULUCF-sektorilla.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, vuoden 2006 IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden kosteikkoja koskevat päivitykset olisi otettava huomioon tässä yhteydessä.
Jotta voidaan varmistaa, että LULUCF-sektori osaltaan edistää unionin päästöjen vähentämistä vähintään 40 prosentilla koskevan tavoitteen ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista, tarvitaan toimiva tilinpitojärjestelmä.
Jotta päästöille ja poistumille voitaisiin määritellä täsmälliset tilit IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden, jäljempänä ’IPCC:n ohjeet’, mukaisesti, olisi käytettävä vuosittain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti ilmoitettuja arvoja, jotka koskevat maankäyttöluokkia ja maankäyttöluokkien käyttötavan muuttamista; näin UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti käytettävät menettelytavat yhdenmukaistuvat.
Maata, joka muutetaan toiseen maankäyttöluokkaan, olisi pidettävä IPCC:n ohjeissa tarkoitetun 20 vuoden oletusarvon ajan maana, joka on siirtymässä kyseiseen luokkaan.
Jäsenvaltioiden pitäisi voida poiketa tästä oletusarvosta vain metsitetyn maan osalta ja vain IPCC:n ohjeiden mukaisesti perusteltavissa rajatuissa olosuhteissa.
IPCC:n ohjeisiin tehdyt muutokset, sellaisina kuin UNFCCC:n osapuolten konferenssi tai Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva osapuolikonferenssi on ne hyväksynyt, olisi otettava tarpeen mukaan huomioon tämän asetuksen mukaisissa raportointivaatimuksissa.
Kansainvälisesti sovittujen IPCC:n ohjeiden mukaan biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt voidaan lukea energiasektorilla nollaksi sillä edellytyksellä, että kyseiset päästöt luetaan LULUCF-sektoriin kuuluviksi.
Unionissa biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt luetaan nollaksi komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 38 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 525/2013 säännösten nojalla, joten johdonmukaisuus IPCC:n ohjeiden kanssa voidaan varmistaa ainoastaan, jos tällaiset päästöt tulivat tarkasti huomioon otetuiksi tässä asetuksessa.
Metsämaasta peräisin olevat päästöt ja poistumat riippuvat erilaisista luonnonolosuhteista, dynaamisista ikään liittyvistä metsien ominaisuuksista sekä aiemmin käytetyistä ja nykyisistä hoidon käytännöistä, jotka eroavat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä.
Perusvuoden käyttö ei mahdollista kyseisten tekijöiden esiin tuomista eikä niistä johtuvia syklisiä vaikutuksia päästöihin ja poistumiin tai niiden vuosittaista vaihtelua.
Asiaa koskevissa tilinpitosäännöissä olisi sen sijaan edellytettävä vertailutasojen käyttöä luonnon ja maakohtaisista ominaispiirteistä johtuvien vaikutusten jättämiseksi tilinpidon ulkopuolelle.
Metsien vertailutasoissa olisi otettava huomioon metsien epätasapainoinen ikärakenne, eikä niillä saisi aiheettomasti rajoittaa tulevaa metsänhoidon intensiteettiä, jotta voidaan ylläpitää tai vahvistaa pitkän aikavälin hiilinieluja.
Kroatian metsien vertailutasossa olisi maan erityisen historiallisen tilanteen vuoksi otettava huomioon myös sen alueiden miehitys sekä sodan aika ja sodanjälkeiset olosuhteet, jotka ovat vaikuttaneet metsänhoitoon vertailukauden aikana.
Asiaa koskevissa tilinpitosäännöissä otetaan huomioon kestävän metsänhoidon periaatteet sellaisina kuin ne on hyväksytty Euroopan metsien suojelua käsittelevissä ministerikonferensseissa, jäljempänä ’Forest Europe -prosessi’.
Komissio nimeää täytäntöönpanosäädöksillä Newcastlen taudista vastaavan Euroopan unionin vertailulaboratorion.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Newcastlen taudista vastaavan Euroopan unionin vertailulaboratorion toimivaltuudet ja tehtävät ovat:
Newcastlen taudin taudinmääritysmenetelmien yhteensovittaminen jäsenvaltioissa, kiinteässä yhteistyössä komission kanssa, erityisesti seuraavien toimenpiteiden avulla:
Newcastlen taudin viruskantojen tunnistaminen, säilyttäminen ja toimittaminen serologisia testejä ja antiseerumin valmistusta varten;
vertailuseerumien ja muiden vertailureagenssien toimittaminen kansallisille vertailulaboratorioille eri jäsenvaltioiden käyttämien testien ja reagenssien standardoimiseksi;
Newcastlen taudin viruskantojen ja -isolaattien kerääminen kokoelmaksi ja kokoelman säilyttäminen;
määräaikaisten unionin vertailutestien järjestäminen taudinmääritysmenetelmien vertailemiseksi;
unionissa käytettyjä taudinmääritysmenetelmiä ja unionissa suoritettujen testien tuloksia koskevien tietojen kerääminen ja vertaileminen;
Newcastlen taudin virusisolaattien tunnistaminen uusimpia menetelmiä käyttäen Newcastlen taudin epidemiologian selvittämiseksi mahdollisimman hyvin;
tilanteen kehityksen seuraaminen kaikkialla maailmassa Newcastlen taudin valvonnan, epidemiologian ja taudin ehkäisemisen osalta;
Newcastlen taudin virusta ja muita kyseisiä viruksia koskevan asiantuntemuksen ylläpitäminen nopean erotusdiagnoosin mahdollistamiseksi;
perusteellisen tietämyksen hankkiminen Newcastlen taudin hävittämiseen ja valvontaan käytettävien immunologisen eläinlääketieteen alan valmisteiden valmistuksesta ja käytöstä;
Newcastlen taudin pesäkkeiden tunnistamisen aktiivinen avustaminen jäsenvaltioissa tutkimalla sille taudinmäärityksen vahvistamista, luonnehdintaa ja epidemiologisia tutkimuksia varten lähetettyjä virusisolaatteja;
laboratoriodiagnoosiasiantuntijoiden koulutuksen tai jatkokoulutuksen edistäminen taudinmääritysmenetelmien yhdenmukaistamiseksi kaikkialla unionissa.”
Muutetaan 19 artikla seuraavasti:
korvataan 5 kohta seuraavasti:
Siinä määrin kuin se on tarpeen tässä artiklassa säädettyjen toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen kannalta, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa tiedot tautitilanteesta ja toteutetuista torjuntatoimenpiteistä.”;
lisätään kohta seuraavasti:
Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa säännöt tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti.
Korvataan 21 artikla seuraavasti:
Luova Eurooppa -ohjelma (2014–2020) perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1295/2013 tukemaan kulttuurialaa ja luovia aloja Euroopassa.
Euroopan unionin nuoriso-orkesteri, jäljempänä ’orkesteri’, on erityinen, koska se on kulttuurirajat ylittävä eurooppalainen orkesteri ja koostuu nuorista muusikoista, jotka on valittu vaativien laatukriteerien mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa vuosittain järjestettävän tiukan koe-esiintymisen perusteella.
Se on unionissa ainoa orkesteri, joka ottaa palvelukseensa muusikoita kaikista jäsenvaltioista.
Perustamisestaan lähtien orkesteri on myötävaikuttanut kulttuurienvälisen vuoropuhelun, keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen edistämiseen.
Orkesteri on toiminut unionin kulttuurialan suurlähettiläänä ja tuonut esiin Euroopan eri kulttuurien rikkauden ja monimuotoisuuden sekä nousevia kykyjä.
Orkesteri on myös osaltaan vaikuttanut Euroopan musiikkiperinnön tunnetuksi tekemiseen ja eurooppalaisten teosten levitykseen sekä parantanut nuorten eurooppalaisten lahjakkuuksien liikkuvuutta Euroopan sisällä ja sen ulkopuolella.
Orkesteri tarjoaa nuorille muusikoille säännöllistä koulutusta residenssiohjelman kautta sekä esiintymismahdollisuuksia ja vahvistaa näin nuorten muusikoiden kansainvälistä uraa ja lahjojen kehittämistä maineikkaiden kapellimestareiden ohjauksessa.
Orkesterin olisi jatkuvasti monipuolistettava rahoitustaan hakemalla aktiivisesti muuta rahoitustukea kuin unionin rahoitusta, jotta varmistetaan sen kestävyys ja jotta sen riippuvuutta unionin rahoituksesta vähennetään.
Orkesterin olisi siksi varmistettava hallintonsa kustannustehokkuus.
Orkesterin olisi pyrittävä lisäämään näkyvyyttään, muun muassa sekä perinteisissä että digitaaliviestimissä, ja esiintymään eurooppalaisissa tapahtumissa sekä entistä useammassa jäsenvaltiossa.
Orkesterin olisi yhteistyössä kansallisten kumppaniensa kanssa tehtävä vuosittaisia koe-esiintymisiä paremmin tunnetuksi, jotta orkesterissa voidaan saavuttaa muusikoiden tasapainoisempi edustus kaikista jäsenvaltiosta.
Euroopan unionin nuoriso-orkesterin toiminnan olisi oltava Luova Eurooppa -ohjelman ja etenkin sen yleisösuhteen kehittämisen tukemistavoitteen ja Kulttuurin alaohjelman painopisteiden mukaista.
Orkesterin olisi siksi aktiivisesti laajennettava yleisöpohjaansa kiinnittäen erityistä huomiota nuoreen yleisöön.
Orkesteri perustettiin Euroopan parlamentin 8 päivänä maaliskuuta 1976 antaman päätöslauselman johdosta, ja se on siksi ainutkertainen orkesteri Euroopassa.
Jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, muun muassa komission puheenjohtajat ja Euroopan parlamentin puhemiehet, ovat tunnustaneet orkesterin panoksen.
Koska orkesterin erityisasema, strategiset päämäärät ja toiminta tarjoavat etua ja hyötyä useammalle kuin yhdelle tai muutamalle jäsenvaltiolle ja selkeää eurooppalaista lisäarvoa, orkesteri täyttää komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 190 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun perussäädöksellä määritellyn elimen edellytykset, minkä johdosta tukea on mahdollista myöntää ilman ehdotuspyyntöä.
Euroopan unionin nuoriso-orkesterille olisi myönnettävä rahoitusta poikkeuksellisesti Luova Eurooppa -ohjelman loppuun, eli 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.
Orkesteri olisi siksi poikkeuksellisesti sisällytettävä sekä Kulttuurin alaohjelmasta että Luova Eurooppa -ohjelman monialaisesta toimintalinjasta tuettaviin toimiin.
Jotta voidaan varmistaa orkesterin moitteeton toiminta, sen olisi voitava saada tukea mahdollisimman pian, ja etenkin vuonna 2018 ennen tämän asetuksen voimaantuloa syntyviin kustannuksiin.
Tätä asetusta olisi sen vuoksi sovellettava takautuvasti 1 päivästä tammikuuta 2018.
Unionin jätehuoltoa olisi parannettava ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi, luonnonvarojen harkitun, tehokkaan ja järkevän käytön varmistamiseksi sekä kiertotalouden periaatteiden edistämiseksi.
Pienten laitosten tai yritysten sääntelytaakan keventämiseksi olisi yksinkertaistettava pieniä laitoksia tai yrityksiä koskevia lupa- ja rekisteröintivaatimuksia.
Jäsenvaltioiden joka kolmas vuosi laatimat täytäntöönpanokertomukset eivät ole osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi säännösten noudattamisen todentamisessa tai asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa, vaan ne aiheuttavat tarpeettoman hallinnollisen taakan.
Näin ollen on aiheellista kumota säännökset, jotka velvoittavat jäsenvaltiot laatimaan tällaisia kertomuksia.
Sääntöjen noudattamisen valvonnan olisi sen sijaan perustuttava yksinomaan tietoihin, joita jäsenvaltiot toimittavat vuosittain komissiolle.
Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat välttämättömiä, jotta komissio voi arvioida unionin jätelainsäädännön noudattamista jäsenvaltioissa.
Tietojen laatua, luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta olisi parannettava ottamalla käyttöön yksi vastaanottopiste kaikelle jätetiedolle, poistamalla tarpeettomat raportointivaatimukset, vertailemalla kansallisia raportointimenetelmiä sekä ottamalla käyttöön tietojen laaduntarkastusraportti.
Jätehuoltoa koskevien tietojen raportoinnin luotettavuus on erittäin tärkeää tehokkaan täytäntöönpanon kannalta sekä jäsenvaltioiden tietojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi.
Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2000/53/EY, 2006/66/EY ja 2012/19/EU vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisesta raportoidessaan käytettävä uusimpia komission kehittämiä sääntöjä ja niiden kunkin kyseisten direktiivien täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kehittämiä menetelmiä.
Jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevassa unionin lainsäädännössä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY säädettyä jätehierarkiaa ensisijaisuusjärjestyksenä.
Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin tavoitteita noudattaessaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet ottaakseen jätehierarkian ensisijaisuusjärjestys huomioon ja varmistaakseen kyseisen ensisijaisuuden täytäntöönpano käytännössä.
Unioni on sitoutunut kiertotalouteen siirtymiseen, ja siksi direktiivejä 2000/53/EY, 2006/66/EY ja 2012/19/EU olisi tarkasteltava uudelleen ja niitä olisi tarvittaessa muutettava siten, että otetaan huomioon niiden täytäntöönpano ja selvitetään muun muassa, voidaanko tiettyjä merkityksellisiin jätevirtoihin sisältyviä materiaaleja varten asettaa tavoitteita.
Direktiivin 2000/53/EY uudelleentarkastelussa olisi myös kiinnitettävä huomiota sellaisten romuajoneuvojen ongelmaan, joita ei ole ilmoitettu romuajoneuvoiksi, mukaan lukien sellaisten käytettyjen ajoneuvojen siirto, joiden epäillään olevan romuajoneuvoja, sekä romuajoneuvojen siirtoja koskevien yhteyshenkilöiden suuntaviivojen N:o 9 soveltamiseen.
Direktiivin 2006/66/EY uudelleentarkastelussa olisi myös otettava huomioon sellaisten uudentyyppisten paristojen tekninen kehitys, joissa ei käytetä vaarallisia aineita.
Direktiivin 2000/53/EY muuttamiseksi ja täydentämiseksi ja direktiivin 2012/19/EU muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2000/53/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 5 artiklan 5 kohtaa, 6 artiklan 6 kohtaa ja 8 artiklan 2 kohtaa sekä direktiivin 2012/19/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 19 artiklaa.
On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2000/53/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, yhdenmukainen täytäntöönpano sen 7 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 1 d kohdan osalta sekä direktiivin 2012/19/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, yhdenmukainen täytäntöönpano sen 16 artiklan 9 kohdan osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa.
Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat unionin jätehuollon parantaminen ja sen myötä ympäristön suojelu ja säilyttäminen ja sen laadun parantaminen sekä luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö, vaan ne voidaan toimenpiteiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Direktiivit 2000/53/EY, 2006/66/EY ja 2012/19/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.
Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joissa selitetään direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.
Laskelmien pohjana olevat tiedot olisi otettava asiaankuuluvista komission tietokannoista.
Unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat vahvistaneet kunkin yksittäisen tariffikiintiön käyttöosuutta koskevan menetelmän ja sopineet siitä GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan vaatimusten mukaisesti, ja siksi menetelmä olisi säilytettävä kokonaisuudessaan sen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
Jos jossakin tariffikiintiössä ei todeta kaupankäyntiä edustavalla ajanjaksolla, Yhdistyneen kuningaskunnan käyttöosuuden määrittämiseksi olisi käytettävä kahta vaihtoehtoista menetelmää.
Niissä tapauksissa, joissa on olemassa toinen tariffikiintiö, jossa tuotteen määritelmä on täsmälleen sama, kyseisen täsmälleen saman tariffikiintiön käyttöosuutta olisi sovellettava siihen tariffikiintiöön, jossa ei todettu kaupankäyntiä edustavalla ajanjaksolla.
Niissä tapauksissa, joissa ei ole tariffikiintiötä, jossa tuotteen määritelmä olisi täsmälleen sama, käyttöosuuden laskentakaavaa olisi sovellettava vastaavien tullinimikkeiden unionin tuontiin tariffikiintiön ulkopuolella.
Asianomaisten maataloustuotteiden tariffikiintiöiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 184–188 artiklassa säädetään tarvittavasta oikeusperustasta tariffikiintiöiden hallinnointia varten, kunhan ne on jaettu tämän asetuksen mukaisesti.
Tältä osin asianomaiset tariffikiintiöiden määrät vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä olevassa A osassa.
Asianomaisten maataloustuotteiden tariffikiintiöiden hallinnointi olisi sen vuoksi toteutettava ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätyt yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja maataloustoiminnan monitoiminnallisuus.
Useimpien kalataloustuotteiden, teollisuustuotteiden ja tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden tariffikiintiöiden hallinnointi tapahtuu asetuksen (EY) N:o 32/2000 nojalla.
Asianomaiset tariffikiintiöiden määrät vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä I, ja mainittu liite olisi sen vuoksi korvattava tämän asetuksen liitteessä olevassa B osassa vahvistetuilla määrillä.
Neljää kalataloustuotteiden tariffikiintiötä ei hallinnoida asetuksen (EY) N:o 32/2000 vaan neuvoston päätöksen 2006/324/EY täytäntöön panemiseksi annetun komission asetuksen (EY) N:o 847/2006 nojalla.
Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa asetuksen (EY) N:o 847/2006 säännösten mukauttamiseksi näiden neljän kalataloustuotteiden tariffikiintiön osalta tässä asetuksessa vahvistettujen jaettujen määrien mukaisesti.
Sen huomioon ottamiseksi, että neuvotteluja niiden WTO-jäsenten kanssa, joita asia koskee, on käyty samaan aikaan tämän asetuksen hyväksymistä koskevan tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä käytävän menettelyn kanssa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän asetuksen liitteessä olevia A ja C osaa niissä lueteltujen jaettujen tariffikiintiöiden määrän osalta, jotta voidaan ottaa huomioon mahdollisesti tehdyt sopimukset tai komission näiden neuvottelujen yhteydessä saamat merkitykselliset tiedot, jotka osoittavat, että tietyt tekijät, jotka eivät olleet aiemmin tiedossa, edellyttävät unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen tariffikiintiöjaon mukauttamista, ja samalla varmistaa johdonmukaisuus yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sovitun yhteisen menetelmän kanssa.
Komissiolle olisi siirrettävä mainittu valta antaa säädöksiä myös tapauksissa, joissa tällaisia merkityksellisiä tietoja tulee esiin muista lähteistä, joille jollakin tariffikiintiöllä on merkitystä.
Lisäksi asetusta (EY) N:o 32/2000 olisi muutettava siten, että komissiolle siirretään valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti kyseisen asetuksen liitteen I muuttamiseksi.
Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroaminen huomioon ottaen on tarpeen ja aiheellista vahvistaa säännöt unionin WTO-luetteloon sisältyvien tariffikiintiöiden jakamiseksi.
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti säädösten tietyksi päivämääräksi vahvistettu soveltamisen päättyminen tapahtuu tuota päivämäärää vastaavan päivän viimeisen tunnin kuluttua umpeen.
Tätä asetusta olisi sen vuoksi sovellettava sitä päivää seuraavasta päivästä, jona asetuksen (EY) N:o 32/2000 soveltaminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lakkaa, koska kyseisestä päivästä lähtien sekä unionin että Yhdistyneen kuningaskunnan on tiedettävä, mitkä niiden WTO-velvoitteet ovat.
Säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämistä koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Kun otetaan huomioon yhtäältä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen menettelyvaatimukset ja tarve antaa myöhemmin täytäntöönpanosäädöksiä tämän asetuksen soveltamiseksi sekä toisaalta tarve saada jaetut tariffikiintiöt käyttöön siten, että niitä voidaan soveltaa siitä hetkestä lähtien, kun Yhdistynyt kuningaskunta lakkaa kuulumasta unionin myönnytyksiä ja sitoumuksia koskevan luettelon soveltamisalaan, mikä voi tapahtua jo 30 päivänä maaliskuuta 2019, on välttämätöntä, että tämä asetus tulee voimaan mahdollisimman pian,
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 91/2003 on muutettu useita kertoja huomattavilta osin.
Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.
Rautatiet ovat merkittävä osa unionin liikenneverkkoja.
Tilastotiedot tavaroiden ja matkustajien rautatiekuljetuksista ovat tarpeen, jotta komissio voi seurata ja kehittää yhteistä liikennepolitiikkaa sekä alueita ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevien politiikkojen liikenneosuutta.
Myös rautateiden turvallisuutta koskevia tilastotietoja tarvitaan, jotta komissio voi valmistella ja seurata liikenteen turvallisuuteen liittyviä unionin toimia.
Euroopan unionin rautatievirasto kerää onnettomuustietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY liitteen I nojalla yhteisten turvallisuusindikaattoreiden ja onnettomuuksien kustannusten yhteisten laskentatapojen osalta.
Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU 15 artiklassa säädettyjen seurantatehtävien suorittaminen edellyttää rautatieliikennettä koskevia unionin tason tilastoja.
Kaikista liikennemuodoista olisi kerättävä unionin tason tilastotiedot yhteisten käsitteiden ja standardien mukaisesti, ja olisi pyrittävä mahdollisimman hyvään eri liikennemuotojen vertailtavuuteen.
On tärkeää välttää työskentelyn päällekkäisyyttä ja optimoida olemassa olevien tilastointitarkoituksiin soveltuvien tietojen käyttö.
Tätä varten sekä helposti saatavien ja hyödyllisten tietojen tarjoamiseksi unionin kansalaisille ja muille sidosryhmille rautatieliikenteen turvallisuudesta ja rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta, myös rautatieinfrastruktuurista, komission yksiköiden ja asiaankuuluvien yhteisöjen välille olisi laadittava asianmukaiset tilastotoimia koskevat yhteistyösopimukset, myös kansainvälisellä tasolla.
Käyttäjien tarpeiden ja vastaajille aiheutuvan rasitteen olisi oltava tasapainossa tuotettaessa Euroopan tilastoja.
Euroopan parlamentille ja neuvostolle esittämässään kertomuksessa asetuksen (EY) N:o 91/2003 soveltamisesta saamistaan kokemuksista komissio viittasi siihen, että pitkän aikavälin kehitys todennäköisesti johtaa mainitun asetuksen nojalla jo kerättyjen tietojen poistamiseen tai yksinkertaistamiseen ja että tavoitteena on lyhentää rautatieliikenteen matkustajia koskevien vuosittaisten tietojen toimittamisaikaa.
Komission olisi edelleen toimitettava säännöllisin väliajoin kertomuksia tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
Rautatieliikenteen kaupallisilla markkinoilla toimii rinnakkain julkisessa ja yksityisessä omistuksessa olevia rautatieyrityksiä, mikä edellyttää, että kaikilta rautatieyrityksiltä vaadittavat tilastotiedot, joita Eurostat edelleen levittää, määritellään selkeästi.
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhdenmukaisten tietojen tuottamiseen tarvittavien yhteisten tilastostandardien luominen ja kyseisten standardien paneminen täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa virallisten tilastojen tuottamisesta vastaavien elinten ja laitosten valvonnassa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 on viitekehys tämän asetuksen säännöksille.
Jotta jäsenvaltioissa tapahtuva kehitys tulisi otetuksi huomioon, samalla kun säilytetään rautatieliikennettä koskevien tietojen keruu yhdenmukaisena kaikkialla unionissa, ja jotta jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatu pysyisi korkeana, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen muuttamisesta teknisten määritelmien mukauttamiseksi ja täydentävien teknisten määritelmien antamiseksi.
Komission olisi varmistettava, ettei näistä delegoiduista säädöksistä aiheudu merkittävää lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajille.
Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tulosten laatua ja vertailtavuutta koskevia kertomuksia varten toimitettavien tietojen määrittämisen osalta sekä sellaisten järjestelyjen osalta, joiden mukaisesti komissio (Eurostat) levittää näitä tuloksia.
Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu,
Luettelo 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista aineista
p-metyylitioamfetamiini eli 4-metyylitioamfetamiini, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston päätöksessä 1999/615/YOS [1].
Para-metoksimetyyliamfetamiini eli N-metyyli-1-(4-metoksifenyyli)-2-aminopropaani, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston päätöksessä 2002/188/YOS [2].
2,5-dimetoksi-4-jodifenetyyliamiini, 2,5- dimetoksi-4-etyylitiofenetyyliamiini, 2,5-dimetoksi-4-(n)-propyylitiofenetyyliamiini ja 2,4,5-trimetoksiamfetamiini, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan neuvoston päätöksessä 2003/847/YOS [3].
entsyylipiperatsiini eli 1-bentsyyli-1,4-diazasykloheksaani eli N-bentsyylipiperatsiini eli bentsyylipiperatsiini, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston päätöksessä 2008/206/YOS [4].
etyylimetkatinoni, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston päätöksessä 2010/759/EU [5].
etyyli-5-(4-metyylifenyyli)-4,5-dihydro-oksatsoli-2-amiini (4,4′-DMAR) ja 1-sykloheksyyli-4-(1,2-difenyylietyyli)piperatsiini (MT-45), sellaisina kuin niitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/1873 [6].
etyyliamfetamiini, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/1874 [7].
odi-2,5-dimetoksi-N-(2-metoksibentsyyli)fenetyyliamiini (25I-NBOMe), 3,4-dikloori-N-[[1-(dimetyyliamino)sykloheksyyli]metyyli]bentsamidi (AH-7921), 3,4-metyleenidioksipyrovaleroni (MDPV) ja 2-(3-metoksifenyyli)-2-(etyyliamino)sykloheksanoni (metoksetamiini), sellaisina kuin niitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/1875 [8].
5-(2-aminopropyyli)indoli, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/1876 [9].
enyyli-2-(pyrrolidin-1-yyli)pentan-1-oni (α-pyrrolidiinivalerofenoni, α-PVP), sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2016/1070 [10].
Metyyli 2-[[1-(sykloheksyylimetyyli)-1H-indoli-3-karbonyyli]amino]-3,3-dimetyylibutanoaatti (MDMB-CHMICA), sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/369 [11].
N-(1-fenetyylipiperidin-4-yyli)-N-fenyyliakryyliamidi (akryloyylifentanyyli), sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/… [12].
Neuvoston päätös 1999/615/YOS, tehty 13 päivänä syyskuuta 1999, 4-MTA:n määrittelemisestä valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin saatettavaksi uudeksi synteettiseksi huumausaineeksi (EYVL L 244, 16.9.1999, s. 1).
Neuvoston päätös 2002/188/YOS, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, uutta synteettistä huumausainetta PMMA:ta koskevista valvontatoimenpiteistä ja rikosoikeudellisista seuraamuksista (EYVL L 63, 6.3.2002, s. 14).
Neuvoston päätös 2003/847/YOS, tehty 27 päivänä marraskuuta 2003, uusia synteettisiä huumausaineita 2C-I, 2C-T-2, 2C-T-7 ja TMA-2 koskevista valvontatoimenpiteistä ja rikosoikeudellisista seuraamuksista (EUVL L 321, 6.12.2003, s. 64).
Neuvoston päätös 2008/206/YOS, tehty 3 päivänä maaliskuuta 2008, 1-bentsyylipiperatsiinin (BZP) määrittelemisestä valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin saatettavaksi uudeksi psykoaktiiviseksi aineeksi (EUVL L 63, 7.3.2008, s. 45).
Neuvoston päätös 2010/759/EU, annettu 2 päivänä joulukuuta 2010, 4-metyylimetkatinonin (mefedroni) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 322, 8.12.2010, s. 44).
Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1873, annettu 8 päivänä lokakuuta 2015, 4-metyyli-5-(4-metyylifenyyli)-4,5-dihydro-oksatsoli-2-amiinin (4,4′-DMAR) ja 1-sykloheksyyli-4-(1,2-difenyylietyyli)piperatsiinin (MT-45) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 275, 20.10.2015, s. 32).
Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1874, annettu 8 päivänä lokakuuta 2015, 4-metyyliamfetamiinin saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 275, 20.10.2015, s. 35).
Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1875, annettu 8 päivänä lokakuuta 2015, 4-jodi-2,5-dimetoksi-N-(2-metoksibentsyyli)fenetyyliamiinin (25I-NBOMe), 3,4-dikloori-N-[[1-(dimetyyliamino)sykloheksyyli]metyyli]bentsamidin (AH-7921), 3,4-metyleenidioksipyrovaleronin (MDPV) ja 2-(3-metoksifenyyli)-2-(etyyliamino)sykloheksanonin (metoksetamiini) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 275, 20.10.2015, s. 38).
Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/1070, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2016, 1-fenyyli-2-(pyrrolidin-1-yyli)pentan-1-onin (α-pyrrolidiinivalerofenoni, α-PVP) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 178, 2.7.2016, s. 18).
Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/369, annettu 27 päivänä helmikuuta 2017, metyyli 2-[[1-(sykloheksyylimetyyli)-1H-indoli-3-karbonyyli]amino]-3,3-dimetyylibutanoaatin (MDMB-CHMICA) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 56, 3.3.2017, s. 210).
Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/1774, annettu 25 päivänä syyskuuta 2017, N-(1-fenetyylipiperidin-4-yyli)-N-fenyyliakryyliamidin (akryloyylifentanyyli) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 251, 29.9.2017, s. 21).
Neuvoston direktiivit 86/278/ETY ja 87/217/ETY perustuvat Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 100 ja 235 artiklaan, joista on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 115 ja 352 artikla.
Kyseisiin direktiiveihin tässä päätöksessä tehtävät muutokset liittyvät unionin ympäristöpolitiikkaan ja ovat suoraan seurausta neuvoston direktiivin 91/692/ETY kumoamisesta SEUT 192 artiklan 1 kohdan perusteella.
Sen vuoksi on syytä käyttää kyseisten muutosten perustana SEUT 192 artiklan 1 kohtaa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/63/EY perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a artiklaan, josta on tullut SEUT 114 artikla.
Direktiivi 91/692/ETY annettiin, jotta voitiin järkeistää ja parantaa sektorikohtaisesti säännöksiä, jotka liittyvät eräitä ympäristönsuojelusta annettuja direktiivejä koskevien tietojen toimittamiseen ja kertomusten julkaisemiseen.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi direktiivillä 91/692/ETY muutettiin useita direktiivejä ottamalla käyttöön yhdenmukaiset raportointivaatimukset.
Direktiivillä 91/692/ETY käyttöönotettujen raportointivaatimusten täytäntöönpano on käynyt raskaaksi ja tehottomaksi.
Lisäksi monia unionin säädöksiä, joita on muutettu direktiivillä 91/692/ETY, on korvattu, eivätkä ne enää sisällä kyseisellä direktiivillä käyttöön otettuja raportointivaatimuksia.
Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/60/EY kumottiin seitsemän unionin säädöstä vesipolitiikan alalla, eikä se sisältänyt direktiivillä 91/692/ETY käyttöönotettua raportointijärjestelmää.
Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU ei sisällä viittausta direktiiviin 91/692/ETY, vaan siinä säädetään erillisestä raportointijärjestelmästä.
Direktiivissä 91/692/ETY ei säädetä sähköisten välineiden käytöstä.
Nyt kun on onnistuneesti kehitetty Euroopan ympäristökeskuksen Reportnet-järjestelmä ja raportoinnin järkeistämistä koskevia alakohtaisia aloitteita, kuten Euroopan vesitietojärjestelmä, raportointia koskevan horisontaalisen välineen tarve ja tehokkuus on kyseenalaistettu entistä enemmän.
Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY hyväksyminen ja siihen liittyvän yhteisen ympäristötietojärjestelmän kehittäminen toivat mukanaan nykyaikaisemman ja tehokkaamman horisontaalisen lähestymistavan unionin ympäristöpolitiikkaan liittyvään tiedonhallintaan ja raportointiin.
Direktiivi 91/692/ETY olisi sen vuoksi kumottava.
Useimmat direktiivillä 91/692/ETY muutetut direktiivit eivät ole enää voimassa.
Direktiivit 86/278/ETY ja 87/217/ETY ovat kuitenkin edelleen voimassa.
Direktiivissä 86/278/ETY edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat kyseisen direktiivin täytäntöönpanosta kertomuksen komission laatiman kyselylomakkeen tai kaavan pohjalta direktiivissä 91/692/ETY säädettyä menettelyä noudattaen.
Jotta vältetään direktiivin 91/692/ETY kumoamisesta aiheutuva oikeudellinen tyhjiö, on tarpeen korvata viittaus direktiiviin 91/692/ETY viittauksella direktiivissä 86/278/ETY tarkoitettuun menettelyyn.
Jäsenvaltioiden raportointi direktiivin 87/217/ETY perusteella ei enää ole tarpeen sen jälkeen, kun on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, jossa säädetään raaka-asbestin ja asbestia sisältävien tuotteiden tuotannon ja käytön vaiheittaisesta lopettamisesta unionissa.
Sen vuoksi on aiheellista poistaa nämä kyseisessä direktiivissä säädetyt raportointivaatimukset.
Direktiivin 91/692/ETY voimaantulon jälkeen seuraavat asetukset ja direktiivit sisälsivät viittauksen kyseiseen direktiiviin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, direktiivi 94/63/EY, neuvoston direktiivi 1999/31/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2013.
Komissio ehdotti osana kiertotaloutta koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa direktiivien 94/62/EY, 1999/31/EY, 2000/53/EY ja 2008/98/EY muuttamista, jotta korvattaisiin viittaus direktiiviin 91/692/ETY.
Sen varmistamiseksi, että tietyt direktiivin 86/278/ETY liitteiden säännökset ovat ajan tasalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta kyseiset säännökset voidaan mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen.
Direktiivin 2009/31/EY liitteiden mukauttaminen ei saisi johtaa kyseisiin liitteisiin sisältyvien perusteiden mukaisen turvallisuuden tason tai niiden mukaisten seurantaa koskevien periaatteiden heikkenemiseen.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaisesti unionin on tarpeen ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.
SEUT 11 artiklassa todetaan myös, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on tarpeen sisällyttää unionin politiikkaan ja toimintoihin erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.
SEUT 120 ja 121 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on harjoitettava talouspolitiikkaansa niin, että ne myötävaikuttavat unionin tavoitteiden toteuttamiseen neuvoston laatimat laajat suuntaviivat huomioon ottaen.
Näin ollen jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittaminen on yhteistä etua koskeva asia.
Useissa jäsenvaltioissa on toteutettu tai toteutetaan edelleen sopeutusprosesseja aiemmin muodostuneiden makrotalouden epätasapainojen korjaamiseksi, ja monien jäsenvaltioiden haasteena on alhainen potentiaalinen kasvu.
Unioni on asettanut rakenneuudistusten toteuttamisen yhdeksi politiikkansa painopisteistä, jotta saadaan elpyminen kestävälle uralle, vapautetaan kasvupotentiaalia sopeutumiskyvyn lisäämiseksi ja tuetaan lähentymisprosessia.
Uudistukset ovat luonteeltaan monimutkaisia prosesseja, jotka edellyttävät kattavaa erityistietämystä ja osaamista sekä pitkän aikavälin näkemystä.
Rakenneuudistusten toteuttaminen monilla julkisen politiikan aloilla on haastavaa, koska niiden vaikutusten konkretisoituminen vie usein aikaa.
Tämän vuoksi oikea-aikainen ja tehokas suunnittelu ja toteuttaminen ovat olennaisen tärkeitä niin kriisistä kärsivissä kuin myös rakenteellisesti heikoissa talouksissa.
Unionin teknisenä tukena antama apu on ollut tässä suhteessa tärkeää Kreikan ja Kyproksen talouden sopeutuksen edistämisessä viime vuosina.
Sitoutuminen rakenneuudistuksiin paikan päällä on välttämätöntä, jotta ne voidaan toteuttaa onnistuneesti.
Jäsenvaltiot voivat hyötyä tuesta ratkaistaessa haasteita, jotka liittyvät kasvua ylläpitävien rakenneuudistusten suunnitteluun ja toteuttamiseen unionin taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden mukaisesti.
Nämä haasteet voisivat johtua monista tekijöistä, joita ovat esimerkiksi heikot hallinnolliset ja institutionaaliset valmiudet sekä puutteet unionin oikeuden soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.
Unionilla on huomattavasti kokemusta erityistuen antamisesta kansallisille hallintoviranomaisille ja muille jäsenvaltioiden viranomaisille valmiuksien lisäämisessä ja vastaavissa toimissa tietyillä toimialoilla (esimerkiksi verotus, tulliasiat ja tuki pienille ja keskisuurille yrityksille) sekä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa.
Kokemusta, jota unioni on saanut avustaessaan kansallisia viranomaisia uudistusten toteuttamisessa, olisi käytettävä parantamaan unionin valmiuksia antaa tukea jäsenvaltioille.
Kokonaisvaltaiset ja yhdennetyt toimet ovatkin tarpeen tuen antamiseksi jäsenvaltioille, jotka ovat toteuttamassa kasvua vauhdittavia uudistuksia ja pyytävät unionia avustamaan tässä.
Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2015 ”Kreikalle annettavan teknisen avun toimittamista on pyrittävä parantamaan kiinnittämällä enemmän huomiota tuloksiin” sisältää hyödyllisiä suosituksia, jotka liittyvät komission jäsenvaltioille antamaan tekniseen tukeen.
Nämä suositukset olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaisen tuen täytäntöönpanossa.
Näistä syistä on tarpeen perustaa rakenneuudistusten tukiohjelma, jäljempänä ’ohjelma’, jonka tavoitteena on lisätä jäsenvaltioiden valmiuksia valmistella ja toteuttaa kasvua vauhdittavia hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia, myös avustamalla unionin rahastojen tehokkaassa ja tuloksellisessa käytössä.
Ohjelman tarkoituksena on auttaa saavuttamaan yhteiset tavoitteet, jotka koskevat talouden elpymisen, yhteenkuuluvuuden ja työpaikkojen luomisen tukemista, Euroopan kilpailukyvyn ja tuottavuuden kohentamista ja reaalitalouteen tehtävien investointien vauhdittamista.
Näin voitaisiin myös vastata entistä paremmin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, jotka koskevat sosiaaliturvan korkean tason saavuttamista sekä laadukkaiden terveys- ja koulutuspalvelujen tarjoamista ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa.
Komission olisi annettava ohjelman mukaista tukea jäsenvaltion pyynnöstä sellaisilla yhteenkuuluvuuteen, kilpailukykyyn, tuottavuuteen, innovointiin, älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun, työllisyyteen ja investointeihin liittyvillä aloilla kuin talousarvio ja verotus, julkinen palvelu, institutionaaliset ja hallinnolliset uudistukset, oikeusjärjestelmät, petosten, korruption, rahanpesun ja verovilpin torjunta, liiketoimintaympäristö, yksityissektorin kehittäminen, kilpailu, julkiset hankinnat, julkinen osallistuminen yrityksiin, yksityistämisprosessit, rahoituksen saatavuus, finanssialan politiikat, kauppa, kestävä kehitys, koulutus, työvoimapolitiikka, kansanterveys, turvapaikka-asiat, muuttoliikepolitiikka, maatalous, maaseudun kehittäminen ja kalatalous.
Jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää komissiolta ohjelman mukaista tukea talouden ohjausprosessien yhteydessä toteutettavien uudistusten, erityisesti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettujen maakohtaisten suositusten, muiden unionin oikeuden täytäntöönpanoon liittyvien toimien ja talouden sopeutusohjelmien toteuttamiseen.
Niiden olisi voitava pyytää tukea myös omasta aloitteestaan toteuttamiinsa uudistuksiin, joilla edistetään yhteenkuuluvuutta, investointeja, kestävää kasvua, työpaikkojen luomista ja kilpailukykyä.
Komissio voisi antaa ohjeistusta tukipyyntöön sisällytettävistä pääkohdista.
Käytyään tukea pyytävän jäsenvaltion kanssa vuoropuhelua muun muassa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä komission olisi arvioitava pyyntö ottaen huomioon avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja moitteettoman varainhoidon periaatteet ja päätettävä annettavasta tuesta havaittujen ongelmien kiireellisyyden, laajuuden ja vakavuuden, asianomaisilla politiikan aloilla esiintyvien tukitarpeiden, sosioekonomisten indikaattorien analyysin ja jäsenvaltion yleisten hallinnollisten valmiuksien perusteella.
Tämän arvion perusteella ja ottaen huomioon unionin rahastoista tai unionin ohjelmista rahoitettavat käynnissä olevat toimet komission olisi sovittava kyseisen jäsenvaltion kanssa tällaisen tuen painopistealoista, tavoitteista, suuntaa-antavasta aikataulusta, tukitoimenpiteiden soveltamisalasta ja arvioidusta kokonaisrahoitusosuudesta, jotka esitetään yhteistyö- ja tukisuunnitelmassa.
Komission olisi muun muassa avoimuuden vuoksi toimitettava yhteistyö- ja tukisuunnitelmat Euroopan parlamentille ja neuvostolle tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.
Sekä sisäisesti hoidetuilla vaatimukset täyttävillä riskipääomarahastoilla että vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen ulkopuolisilla hoitajilla on oltava 50000 euron perustamispääoma.”;
Omien varojen määrän on aina oltava vähintään yksi kahdeksasosa hoitajan edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista.
Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa kyseistä vaatimusta, jos hoitajan liiketoiminta on edellisen vuoden jälkeen muuttunut olennaisesti.
Jos vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitaja on harjoittanut liiketoimintaansa alle vuoden ajan, vaatimuksena on yksi kahdeksasosa sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jollei kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vaadi liiketoimintasuunnitelman mukauttamista.
Jos hoitajan hallinnoimien vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen arvo ylittää 250000000 euroa, hoitajan on lisättävä omien varojensa määrää.
Tämän lisäyksen on oltava 0,02 prosenttia määrästä, jolla vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen kokonaisarvo ylittää 250000000 euroa.
Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajalle luvan alittaa 4 kohdassa tarkoitettu omien lisävarojen määrä enintään 50 prosentilla, jos kyseisellä hoitajalla on vastaavalle määrälle takaus, jonka on antanut luottolaitos tai vakuutusyritys, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa kyseiseen luottolaitokseen tai vakuutusyritykseen sovelletaan toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan unionin oikeudessa vahvistettuja sääntöjä.
Omat varat on sijoitettava rahavaroihin tai lyhyellä aikavälillä helposti rahaksi muunnettaviin varoihin, eivätkä ne saa sisältää spekulatiivisia omaisuuseriä.”
Lisätään 12 artiklaan kohta seuraavasti:
Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on asetettava kaikki tämän artiklan mukaisesti kerätyt tiedot kunkin asianomaisen vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston toimivaltaisen viranomaisen, kunkin asianomaisen isäntäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja EAMV:n saataville oikea-aikaisesti 22 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”
Korvataan 13 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:
kyseisen hoitajan käytettävissä oleva omien varojen määrä sen vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen asianmukaista hallinnointia varten tarvittavien riittävien teknisten ja henkilöstöresurssien kannalta;”
kumotaan 1 kohdan e alakohta;
Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetulle hoitajalle, onko se rekisteröity vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajaksi, viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun se on toimittanut kaikki kyseisessä kohdassa tarkoitetut tiedot.
Tämän artiklan mukainen rekisteröinti katsotaan direktiivin 2011/61/EU 3 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa rekisteröinniksi vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen hallinnoinnin osalta.
Tässä artiklassa tarkoitetun vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista olennaisista muutoksista tämän artiklan mukaisen alkuperäisen rekisteröintinsä ehtoihin ennen kyseisten muutosten täytäntöönpanoa.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen päättää rajoittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja muutoksia tai hylätä ne, sen on ilmoitettava siitä vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajalle yhden kuukauden kuluessa kyseisiä muutoksia koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.
Toimivaltainen viranomainen voi pidentää määräaikaa enintään yhdellä kuukaudella, jos se katsoo sen tarpeelliseksi tapauksen erityisolosuhteiden vuoksi, ilmoitettuaan siitä vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajalle.
Muutokset voidaan panna täytäntöön, jos asianomainen toimivaltainen viranomainen ei vastusta muutoksia kyseisen arviointijakson aikana.
Tämän artiklan yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi EAMV voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin toimivaltaisille viranomaisille rekisteröintihakemuksessa toimitettavat 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä määritetään yksityiskohtaisemmin 2 kohdassa tarkoitetut ehdot.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Tämän artiklan yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi EAMV voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiolomakkeista, -malleista ja -menettelyistä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseksi toimivaltaisille viranomaisille rekisteröintihakemuksessa sekä 2 kohdassa tarkoitetuista ehdoista.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
EAMV järjestää ja suorittaa vertaisarviointeja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 30 artiklan mukaisesti parantaakseen toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla toteuttamien rekisteröintiprosessien johdonmukaisuutta.”
Lisätään artiklat seuraavasti:
Unioni edistää korkeatasoisen kuluttajansuojan takaamista ja kuluttajien keskeistä asemaa sisämarkkinoilla tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kansalaiset saavat täyden hyödyn sisämarkkinoista ja että heidän oikeudellisista ja taloudellisista eduistaan huolehditaan ja niitä puolustetaan asianmukaisesti tässä yhteydessä.
Hyvin toimiva ja luotettava finanssipalveluala on sisämarkkinoiden ja niiden tarjoamien rajatylittävien mahdollisuuksien keskeinen osa.
Se edellyttää vahvaa sääntelyn ja valvonnan kehystä, jolla samanaikaisesti varmistetaan rahoitusvakaus ja tuetaan kestävää taloutta.
Samalla hyvin toimivan ja luotettavan finanssipalvelualan olisi tarjottava korkeatasoinen suoja kuluttajille ja muille finanssipalvelujen loppukäyttäjille, mukaan luettuina vähittäissijoittajat, säästäjät, vakuutuksenottajat, eläkerahastojen jäsenet ja edunsaajat, yksittäiset osakkeenomistajat, lainanottajat ja pienet ja keskisuuret yritykset.
Finanssi- ja talouskriisi on vuodesta 2007 lähtien horjuttanut finanssipalvelujen loppukäyttäjien ja etenkin kuluttajien luottamusta.
Jotta voidaan palauttaa heidän luottamuksensa finanssialan vakauteen ja edistää alan parhaita käytäntöjä, on näin ollen tärkeää lisätä kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien, mukaan luettuina vähittäissijoittajat, säästäjät, vakuutuksenottajat, eläkerahastojen jäsenet ja edunsaajat, yksittäiset osakkeenomistajat, lainanottajat ja pienet ja keskisuuret yritykset, sekä näiden etuja ajavien sidosryhmien aktiivista osallistumista unionin politiikan laadintaan ja muuhun asiaan liittyvään monenväliseen politiikan laadintaan finanssialalla.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio käynnisti puoluerajat ylittävän Euroopan parlamentin aloitteen pohjalta vuoden 2011 lopussa pilottihankkeen, jonka tarkoituksena oli myöntää avustuksia, joilla tuetaan finanssialan asiantuntijakeskuksen kehittämistä kuluttajien, muiden loppukäyttäjien ja näiden etua ajavien sidosryhmien hyväksi, jotta parannettaisiin näiden valmiuksia osallistua unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla ja edistettäisiin kestävän pankkijärjestelmän kehittämistä.
Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita oli varmistaa, että unionin päättäjillä olisi uutta unionin lainsäädäntöä valmisteltaessa saatavilla myös muiden kuin finanssialan ammattilaisten esittämiä näkemyksiä, varmistaa, että uudessa unionin lainsäädännössä otettaisiin huomioon kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien edut, varmistaa, että suurelle yleisölle tiedotettaisiin paremmin finanssialan sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä finanssiosaamisen parantamiseksi, ja varmistaa, että kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien aktiivista osallistumista unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla edistettäisiin niin, että saadaan aikaan tasapainoista unionin lainsäädäntöä.
Tämän tuloksena komissio myönsi vuosina 2012–2015 avointen ehdotuspyyntöjen perusteella toiminta-avustuksia kahdelle voittoa tavoittelemattomalle yhteisölle, jotka olivat Finance Watch ja Better Finance.
Avustukset myönnettiin vuosina 2012 ja 2013 osana kaksivuotista pilottihanketta sekä vuodesta 2014 lähtien valmistelutoimen muodossa.
Lisäksi vuonna 2016 päätettiin antaa toiminta-avustusten sijaan toimikohtaisia avustuksia, koska toimikohtaisten avustusten avulla voidaan valvoa paremmin unionin varojen käyttöä.
Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 [3] mukaan valmistelutoimea voidaan käyttää vain enintään kolmena peräkkäisenä vuotena, on tarpeen antaa säädös, joka toimii näiden toimien rahoittamisen oikeusperustana vuodesta 2017 alkaen.
Finance Watch perustettiin vuonna 2011 unionin avustuksilla Belgian lainsäädännön alaisena kansainvälisenä voittoa tavoittelemattomana yhteisönä.
Sen tehtävänä on puolustaa kansalaisyhteiskunnan etua finanssialalla.
Unionin avustusten johdosta Finance Watch onnistui lyhyessä ajassa perustamaan pätevien asiantuntijoiden ryhmän, jonka oli mahdollista toteuttaa tutkimuksia, politiikka-analyyseja ja viestintätoimia finanssipalvelualalla.
Better Finance syntyi, kun vuonna 2009 alettiin järjestellä ja brändätä uudelleen jo olemassa olevia eurooppalaisia sijoittajien ja osakkeenomistajien liittoja.
Unionin avustusten ansiosta järjestö perusti finanssialan asiantuntijakeskuksen, joka keskittyy lähinnä kuluttajien, yksittäisten sijoittajien, yksittäisten osakkeenomistajien, säästäjien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien etuihin jäsenpohjansa ja resurssiensa mukaisesti.
Vuonna 2015 toteutetussa pilottihankkeen ja myöhemmän valmistelutoimen arvioinnissa todettiin, että toiminnan tavoitteet on saavutettu pääpiirteissään.
Finance Watch ja Better Finance ovat työskennelleet toisiaan täydentävillä toiminnan aloilla, ja niillä on eri kohderyhmät.
Yhdessä niiden toiminta on kattanut suurimman osan unionin finanssipoliittisesta asialistasta vuodesta 2012, ja Finance Watch ja Better Finance ovat resurssiensa salliessa pyrkineet laajentamaan toimintaansa siten, että sillä olisi laaja maantieteellinen kattavuus unionissa.
Molemmat järjestöt ovat tuottaneet lisäarvoa kansallisten jäsentensä toiminnalle ja unionin kuluttajille.
Monenlaisia kuluttaja-asioita käsittelevillä kansallisilla järjestöillä ei useinkaan ole riittävää teknistä asiantuntemusta nimenomaisesti finanssipalveluihin liittyvillä politiikanaloilla eikä näitä aloja koskevassa unionin politiikan laadinnassa.
Lisäksi vastaavia järjestöjä ei toistaiseksi ole tiedossa unionin tasolla.
Vaikka pilottihankeen arvioinnissa ilmeni, että muilta hakijoilta ei ole saatu vastauksia vuodesta 2012 alkaen vuosittain järjestettyihin ehdotuspyyntöihin, tässä asetuksessa säädetyn ohjelman olisi kauden 2017–2020 jälkeen oltava avoin muille mahdollisille avustuksensaajille, jos ne täyttävät ohjelman vaatimukset.
Useista yrityksistä huolimatta Finance Watch ja Better Finance eivät ole onnistuneet saamaan vakaata ja merkittävää rahoitusta muilta finanssialasta riippumattomilta tukijoilta, ja siksi ne ovat edelleen erittäin riippuvaisia unionin rahoituksesta pystyäkseen toimimaan taloudellisesti kestävällä tavalla.
Unionin yhteisrahoitus onkin nyt tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että ne saavat tarvittavat resurssit tämän toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi tulevina vuosina, ja turvata vakaa rahoitus näille järjestöille sekä niiden asiantuntijoille ja hallintohenkilöstölle, jotka ovat tähän mennessä onnistuneet käynnistämään olennaiset toimensa lyhyessä ajassa.
On näin ollen tarpeen perustaa vuosiksi 2017–2020 unionin ohjelma, jolla tuetaan Finance Watch- ja Better Finance -järjestöjen toimintaa, jäljempänä ’ohjelma’, joka täydentää jäsenvaltioiden vastaavaa kansallisen tason toimintaa.
Rahoituksen vakaudella on keskeinen merkitys molemmille järjestöille sekä asiantuntemuksen säilyttämisen että hankkeiden suunnittelun kannalta.
Ohjelmasta tukea saavien järjestöjen olisi kuitenkin pyrittävä lisäämään muista lähteistä saatavan rahoituksen osuutta.
Finance Watch- ja Better Finance -järjestöjen rahoituksen jatkaminen valmistelutoimen tapaan vuosina 2017–2020 varmistaisi näiden järjestöjen toiminnan tähän mennessä myönteisiksi arvioitujen vaikutusten ylläpitämisen.
Tämän asetuksen tarkoituksena on mahdollistaa neuvoston päätösten (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 täytäntöönpanon, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 516/2014, tukemiseksi tehtyjen maksusitoumusten jäljellä olevien määrien sitominen uudelleen tai näiden määrien siirtäminen muihin kansallisten ohjelmien mukaisiin toimiin tiettyihin turvapaikka- ja muuttoliikeasioihin liittyvien unionin painopisteiden ja jäsenvaltioiden tarpeiden mukaisesti.
Tällä asetuksella on myös määrä varmistaa, että tällainen sitominen uudelleen tai siirtäminen tapahtuu avoimesti.
Komissio sitoi turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta rahoitusta jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin päätösten (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 täytäntöönpanon tukemiseksi.
Päätöstä (EU) 2015/1601 muutettiin neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1754.
Näitä päätöksiä ei enää sovelleta.
Osa päätösten (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 nojalla vuonna 2016 ja joissakin tapauksissa vuonna 2017 myönnetystä rahoituksesta on edelleen käytettävissä jäsenvaltioiden kansallisissa ohjelmissa.
Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää jäljellä olevia määriä sisäisten siirtojen toteutuksen jatkamiseksi siten, että määrät sidotaan uudelleen samaan kansallisten ohjelmien mukaiseen toimeen.
Jäsenvaltioiden olisi sidottava uudelleen tai siirrettävä vähintään 20 prosenttia näistä määristä kansallisten ohjelmien toimiin, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua hakevien tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoon, uudelleensijoittamiseen tai muunlaiseen tilapäiseen humanitaarisin perustein hyväksyttävään maahantuloon sekä valmistelutoimenpiteisiin, jotka koskevat kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtoa heidän saavuttuaan unioniin, myös meritse, tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoa.
Tällaisten toimenpiteiden olisi käsitettävä ainoastaan asetuksen (EU) N:o 516/2014 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a, b, e ja f alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet.
Jäsenvaltioiden pitäisi voida käyttää enintään 80 prosenttia näistä määristä muiden turvapaikka- ja muuttoliikeasioihin liittyvien haasteiden käsittelyyn asetuksen (EU) N:o 516/2014 mukaisesti, jos tämä on asianmukaisesti perusteltu jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien tarkistuksen yhteydessä.
Jäsenvaltioiden tarpeet kyseisillä aloilla ovat edelleen merkittäviä.
Jäljellä olevien määrien sitominen uudelleen samaan toimeen tai niiden siirtäminen muihin kansallisen ohjelman mukaisiin toimiin olisi voitava tehdä vain kerran ja komission suostumuksella.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että varojen kohdentaminen tapahtuu noudattaen täysimääräisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2018/1046 vahvistettuja periaatteita, erityisesti tehokkuutta ja avoimuutta.
Siirtojen piiriin kuuluvaa kohderyhmää samoin kuin niiden jäsenvaltioiden määrää, joista siirtoja tehdään, olisi laajennettava, jotta jäsenvaltiot voisivat toteuttaa siirtoja joustavammin ottaen huomioon ilman huoltajaa olevien alaikäisten tai muiden haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden erityistarpeet sekä kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten erityistilanteen.
Kyseinen laajentaminen olisi otettava huomioon uudelleensijoittamista ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoa jäsenvaltiosta toiseen varten myönnettäviä kertakorvauksia koskevissa erityissäännöksissä.
Jäsenvaltioilla ja komissiolla olisi oltava riittävästi aikaa tarkistaa kansallisia ohjelmia tässä asetuksessa säädettyjen asianmukaisten muutosten huomioon ottamiseksi.
Sen vuoksi päätösten (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 täytäntöönpanon tukemiseksi sidottuihin jäljellä oleviin määriin olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 514/2014 50 artiklan 1 kohtaa koskevaa poikkeusta, jolla pidennetään sitoumusten vapauttamisen määräaikaa kuudella kuukaudella, jotta asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklassa tarkoitettu kansallisten ohjelmien tarkistamismenettely voitaisiin saattaa päätökseen.
Jäsenvaltioilla olisi myös oltava riittävästi aikaa käyttää samaan toimeen uudelleen sidotut tai muihin toimiin siirretyt määrät ennen kyseisten määrien vapauttamista.
Kun komissio hyväksyy tällaiset kansallisen ohjelman mukaiset uudelleen sidotut tai siirretyt määrät, kyseiset määrät olisi sen vuoksi katsottava sidotuiksi sinä vuonna, jona tehdään kansallisen ohjelman tarkistus, jossa hyväksytään kyseisten määrien sitominen uudelleen tai niiden siirtäminen.
Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kansainvälistä suojelua hakevien ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoja varten tarkoitettujen määrärahojen käytöstä ja erityisesti määrien siirtämisestä muihin kansallisen ohjelman mukaisiin toimiin tämän asetuksen mukaisesti.
Tämä asetus ei vaikuta asetuksen (EU) N:o 516/2014 17 artiklan nojalla käytettävissä olevaan rahoitukseen.
Tämän asetuksen tavoitteisiin pyritään rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 uudistuksesta käytäviä neuvotteluja.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti on 7 päivänä joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.
Koska on tarpeen välttää päätösten (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 täytäntöönpanon tukemiseksi tehtyjen, jäljellä olevien määrien vapauttaminen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Jollei asetusta (EU) N:o 516/2014 muuteta ennen vuoden 2018 loppua, asiaankuuluva rahoitus ei ole enää jäsenvaltioiden käytettävissä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta tuetuissa kansallisissa ohjelmissa.
Asetuksen (EU) N:o 516/2014 muuttamisen kiireellisyyden vuoksi katsottiin asianmukaiseksi poiketa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyssä, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa tarkoitetusta kahdeksan viikon määräajasta.
Jos seurantakeskus, komissio tai jäsenvaltioiden enemmistö katsoo, että 5 a artiklan nojalla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa kerätyt ja jaetut tiedot jostakin uudesta psykoaktiivisesta aineesta antavat aihetta epäillä, että kyseinen uusi psykoaktiivinen aine voi aiheuttaa terveydellisiä tai sosiaalisia riskejä unionin tasolla, seurantakeskus laatii uudesta psykoaktiivisesta aineesta alustavan raportin.
Tätä kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille toivovansa alustavan raportin laatimista.
Jos jäsenvaltioiden enemmistö saavutetaan, komissio ohjeistaa tästä seurantakeskusta ja ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille.
Alustavan raportin on sisällettävä alustavat tiedot seuraavista:
sellaisten tapausten luonne, määrä ja laajuus, joissa on kyse terveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista, jotka mahdollisesti liittyvät uuteen psykoaktiiviseen aineeseen, sekä uuden psykoaktiivisen aineen käyttötavat;
uuden psykoaktiivisen aineen kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien kuvaus sekä sen valmistuksessa tai uuttamisessa käytettävät menetelmät ja lähtöaineet;
uuden psykoaktiivisen aineen farmakologinen ja toksikologinen kuvaus;
rikollisryhmien osallistuminen uuden psykoaktiivisen aineen valmistukseen tai jakeluun.
Alustavan raportin on sisällettävä myös
tiedot uuden psykoaktiivisen aineen käytöstä ihmisten ja eläinten lääkinnässä, myös ihmisille tai eläimille tarkoitetun lääkkeen vaikuttavana aineena;
tiedot uuden psykoaktiivisen aineen kaupallisista ja teollisista käyttötarkoituksista, näiden käyttötarkoitusten laajuudesta sekä aineen käytöstä tieteellistä tutkimusta ja kehittämistä varten;
tiedot siitä, onko uudelle psykoaktiiviselle aineelle määrätty rajoittavia toimenpiteitä jäsenvaltioissa;
tiedot siitä, onko uusi psykoaktiivinen aine sillä hetkellä arvioitavana tai jo arvioitu järjestelmässä, joka on perustettu vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksella, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjalla, ja psykotrooppisia aineita koskevalla vuoden 1971 yleissopimuksella, jäljempänä ’Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmä’;
muut asiaankuuluvat tiedot, jos sellaisia on saatavilla.
Seurantakeskus käyttää alustavan raportin laadinnassa käytettävissään olevia tietoja.
Jos seurantakeskus katsoo tarpeelliseksi, se pyytää 5 artiklassa tarkoitetuilta kansallisilta yhteyspisteiltä lisätietoja uudesta psykoaktiivisesta aineesta.
Kansallisten yhteyspisteiden on toimitettava nämä tiedot kahden viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
Seurantakeskus pyytää ilman aiheetonta viivytystä Euroopan lääkevirastolta tietoja siitä, onko uusi psykoaktiivinen aine vaikuttava aine unionin tasolla tai kansallisella tasolla jossain seuraavista:
ihmisille tai eläimille tarkoitettu lääke, jolle on myönnetty myyntilupa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukaisesti;
ihmisille tai eläimille tarkoitettu lääke, jolle on myönnetty myyntilupa; b) ihmisille tai eläimille tarkoitettu lääke, jolle on haettu myyntilupaa;
ihmisille tai eläimille tarkoitettu lääke, jolle myönnetyn myyntiluvan toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt;
direktiivin 2001/83/EY 5 artiklassa tarkoitettu ihmisille tarkoitettu lääke, jolle ei ole myönnetty myyntilupaa, tai direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ex tempore -eläinlääke, jonka on valmistanut henkilö, joka on siihen oikeutettu kansallisen lain nojalla;
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/20/EY 2 artiklan d alakohdassa määritelty tutkimuslääke.
Jos tiedot liittyvät jäsenvaltioiden myöntämiin myyntilupiin, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot Euroopan lääkevirastolle sen pyynnöstä.
Seurantakeskus pyytää ilman aiheetonta viivytystä Europolia toimittamaan tietoja rikollisryhmien osallistumisesta uuden psykoaktiivisen aineen valmistukseen, jakeluun ja jakelumenetelmiin ja laittomaan kauppaan sekä uuden psykoaktiivisen aineen mahdolliseen käyttöön.
Seurantakeskus pyytää ilman aiheetonta viivytystä Euroopan kemikaalivirastoa, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista toimittamaan käytettävissään olevat tiedot uudesta psykoaktiivisesta aineesta.
Yhteistyötä seurantakeskuksen sekä tämän artiklan 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen elinten ja virastojen välillä hallinnoidaan tarkemmin sovittavin työjärjestelyin.
Tällaisista työjärjestelyistä sovitaan 20 artiklan toisen kohdan mukaisesti.
Seurantakeskus noudattaa sille ilmoitettujen tietojen käytölle asetettuja ehtoja, mukaan lukien asiakirjojen saatavuutta, tietoturvaa ja luottamuksellisten tietojen, muun muassa arkaluonteisten ja liikesalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen, suojaamista koskevia ehtoja.
Seurantakeskus toimittaa alustavan raportin komissiolle ja jäsenvaltioille viiden viikon kuluessa 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tietopyyntöjen tekemisestä.
Seurantakeskuksen kerätessä tietoja useista uusista psykoaktiivisista aineista, jotka se katsoo kemialliselta rakenteeltaan samankaltaisiksi, se toimittaa komissiolle ja jäsenvaltioille alustavan raportin kustakin aineesta erikseen tai useita uusia psykoaktiivisia aineita koskevan yhdistetyn alustavan raportin edellyttäen, että kunkin uuden psykoaktiivisen aineen ominaisuudet on selvästi yksilöity, kuuden viikon kuluessa 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tietopyyntöjen tekemisestä.
Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) perustettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2062/94 edistämään työympäristön parantamista työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen osalta toimilla, joilla on tarkoitus lisätä ja jakaa tätä alaa koskevaa tietämystä.
Siitä lähtien, kun EU-OSHA perustettiin vuonna 1994, sillä on ollut merkittävä rooli työterveyden ja työturvallisuuden parantamisen tukemisessa kaikkialla unionissa.
Samaan aikaan työterveyden ja työturvallisuuden sekä teknologian alalla on tapahtunut kehitystä.
EU-OSHAn tavoitteiden ja tehtävien kuvaamiseen käytettyä terminologiaa olisi näin ollen mukautettava vastaamaan tätä kehitystä.
Asetusta (EY) N:o 2062/94 on muutettu useita kertoja.
EU-OSHAa koskevat säännöt olisi mahdollisuuksien mukaan ja sen kolmikantainen luonne huomioon ottaen vahvistettava Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti.
Koska kaikki kolme kolmikantaista virastoa eli EU-OSHA, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop) käsittelevät työmarkkinoihin, työympäristöön, ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen liittyviä seikkoja, niiden välillä edellytetään tiivistä koordinointia.
EU-OSHAn olisi siksi työssään täydennettävä Eurofoundin ja Cedefopin työtä siltä osin, kuin niillä on samankaltaiset toiminta-alat ja suosittava hyvin toimivia välineitä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja.
EU-OSHAn olisi hyödynnettävä tehokkuutta ja synergiaa vahvistavia toimintatapoja ja vältettävä toimissaan päällekkäisyyttä Eurofoundin ja Cedefopin sekä komission toimien kanssa.
Lisäksi EU-OSHAn olisi tapauksen mukaan pyrittävä tehokkaaseen yhteistyöhön unionin toimielinten ja ulkopuolisten erityiselinten sisäisten tutkimusresurssien kanssa.
Komission olisi EU-OSHAn arvioinnin aikana kuultava tärkeimpiä sidosryhmiä, muun muassa hallintoneuvoston jäseniä ja Euroopan parlamentin jäseniä.
EU-OSHAn, Eurofoundin ja Cedefopin kolmikantainen luonne ilmentää erittäin arvokkaalla tavalla työmarkkinaosapuolten sekä unionin ja kansallisten viranomaisten väliseen työmarkkinavuoropuheluun perustuvaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on erityisen tärkeä yhteisten ja kestävien sosiaalisten ja taloudellisten ratkaisujen löytämiseksi.
Kun tässä asetuksessa viitataan työterveyteen ja työturvallisuuteen, sen katsotaan tarkoittavan sekä fyysistä terveyttä että mielenterveyttä.
EU-OSHAn päätöksentekoprosessin virtaviivaistamiseksi sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön kaksitasoinen hallintorakenne.
Tätä varten jäsenvaltioiden, kansallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jolla olisi oltava tarvittava toimivalta, mukaan lukien valtuudet vahvistaa talousarvio ja hyväksyä ohjelma-asiakirja.
EU-OSHAn monivuotisen työohjelman ja sen vuotuisen työohjelman sisältävässä ohjelma-asiakirjassa hallintoneuvoston olisi vahvistettava EU-OSHAn toiminnan strategiset painopisteet.
Lisäksi hallintoneuvoston hyväksymiin eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskeviin sääntöihin olisi sisällyttävä toimenpiteitä mahdollisten riskien havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa.
EU-OSHAn moitteettoman toiminnan takaamiseksi jäsenvaltioiden, Euroopan tason työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi varmistettava, että hallintoneuvostoon nimitettävillä henkilöillä on asianmukaiset tiedot työterveyden ja työturvallisuuden alalta, jotta he voivat tehdä strategisia päätöksiä ja valvoa EU-OSHAn toimintaa.
Olisi perustettava johtokunta, jonka tehtävänä on hallintoneuvoston kokousten valmisteleminen asianmukaisella tavalla ja sen päätöksenteko- ja valvontamenettelyjen tukeminen.
Hallintoneuvostoa avustaessaan johtokunnalla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus kiireellisissä tapauksissa tehdä tiettyjä väliaikaisia päätöksiä hallintoneuvoston puolesta.
Hallintoneuvoston olisi vahvistettava johtokunnan työjärjestys.
Pääjohtajan olisi vastattava hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti EU-OSHAn yleisestä johtamisesta, mukaan lukien päivittäisen toiminnan hallinnointi sekä taloudellisten ja henkilöresurssien hallinta.
Pääjohtajan olisi käytettävä hänelle annettuja toimivaltuuksia.
Nämä valtuudet olisi voitava ottaa häneltä pois poikkeustapauksissa, kuten eturistiriitatilanteessa tai hänen rikkoessaan vakavalla tavalla Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, mukaisia velvoitteitaan.
Tasa-arvon periaate on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista.
Se edellyttää, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien.
Kaikkien osapuolten olisi pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa ja johtokunnassa.
Hallintoneuvoston olisi pyrittävä tähän tavoitteeseen myös puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajiensa valinnassa kokonaisuutena tarkasteltuna, ja hallintoneuvostossa hallituksia sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä edustavien ryhmien olisi pyrittävä siihen nimittäessään johtokunnan kokouksiin osallistuvia varajäseniä.
EU-OSHAlla on yhteystoimisto Brysselissä.
Mahdollisuus toimiston pitämiseen olisi säilytettävä.
Unionissa ja jäsenvaltioissa on jo järjestöjä, jotka tarjoavat samantyyppisiä tietoja ja palveluita kuin EU-OSHA.
Huolimatta virtuaalivaluuttojen aiheuttamasta suuresta riskistä, joka on osoitettu sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista 26 päivänä kesäkuuta 2017 annetussa komission kertomuksessa, tulliviranomaisilla ei ole valtuuksia niiden seuraamiseen.
Siirtokelpoisilla haltijamaksuvälineillä niiden fyysinen haltija voi vaatia rahamäärän maksamista ilman rekisteröitymistä tai nimen ilmoittamista.
Niitä voidaan helposti käyttää huomattavien arvomäärien siirtoon, ja ne ovat olennaisesti samanlaiset kuin valuutta likviditeetin, anonymiteetin ja väärinkäytöksen riskin kannalta.
Erittäin likvideinä arvon säilyttäjinä käytettävien hyödykkeiden arvon ja määrän välinen suhde on korkea ja niillä on helppopääsyiset kansainväliset kaupankäyntimarkkinat, minkä vuoksi ne voidaan muuntaa valuutaksi vähäisin transaktiokustannuksin.
Tällaiset hyödykkeet esitetään yleensä vakioidulla tavalla, minkä vuoksi niiden arvo voidaan varmentaa nopeasti.
Ennalta maksetut kortit ovat tallennettua rahallista arvoa tai varallisuutta sisältäviä tai sen käytön mahdollistavia nimeämättömiä kortteja, joita voidaan käyttää maksujen suorittamiseksi, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseksi tai valuutan lunastamiseksi.
Ne ovat erillään pankkitilistä.
Ennalta maksettuihin kortteihin sisältyvät direktiivissä (EU) 2015/849 tarkoitetut anonyymit ennalta maksetut kortit.
Niitä käytetään laajalti erilaisiin laillisiin tarkoituksiin, ja jotkin kyseisistä välineistä ovat myös selkeästi yhteiskunnallisesti hyödyllisiä.
Tällaiset ennalta maksetut kortit voidaan siirtää helposti ja niitä voidaan käyttää huomattavien arvojen siirtämiseen ulkorajojen yli.
Sen vuoksi ennalta maksetut kortit on tarpeen lisätä käteisvarojen määritelmään, etenkin jos niitä voidaan hankkia ilman asiakkaan tuntemismenettelyjä.
Tämän ansiosta valvonta voidaan saatavilla oleva tekniikka huomion ottaen laajentaa koskemaan tietyntyyppisiä ennalta maksettuja kortteja, jos se on näytön perusteella aiheellista ja jos tällaista valvontaa laajennetaan kiinnittäen asianmukaisesti huomiota oikeasuhteisuuteen ja käytännön toteuttamiseen.
Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi unioniin saapuville ja sieltä poistuville luonnollisille henkilöille olisi asetettava käteisvaroja koskeva ilmoitusvelvollisuus.
Jotta vapaata liikkuvuutta ei rajoitettaisi aiheettomasti tai kansalaisia ja viranomaisia ylikuormitettaisi hallinnollisilla muodollisuuksilla, kyseisessä velvollisuudessa olisi sovellettava raja-arvoa, jonka suuruus on 10000 euroa.
Sitä olisi sovellettava käteisvarojen kuljettajiin, jotka kuljettavat tällaisia määriä mukanaan, matkatavaroissaan tai ulkorajojen ylittämisessä käyttämässään liikennevälineessä.
Heitä olisi vaadittava antamaan käteisvarat toimivaltaisten viranomaisten saataville tarkastettaviksi ja esittämään ne tarvittaessa kyseisille viranomaisille.
”Käteisvarojen kuljettajan” määritelmä olisi ymmärrettävä niin, että sillä suljetaan pois käteisvarojen kuljettajat, jotka harjoittavat tavaroiden tai henkilöiden kuljettamista ammattinaan.
Kun kyse on erillään kulkevien käteisvarojen siirroista, esimerkiksi postipaketeissa, kuriirilähetyksissä, erillään kulkevissa matkatavaroissa tai konttirahdissa unioniin saapuvat tai sieltä poistuvat käteisvarat, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet vaatia lähettäjää tai vastaanottajaa tai niiden edustajaa antamaan tiedonantoilmoituksen järjestelmällisesti tai tapauskohtaisesti kansallisten menettelyjen mukaisesti.
Tällaisessa tiedonannossa olisi oltava erinäisiä tietoja, joita ei ilmoiteta tullille tavanomaisesti toimitettavissa asiakirjoissa, kuten kuljetusasiakirjoissa ja tulli-ilmoituksissa.
Tällaisia tietoja ovat käteisvarojen alkuperä, määränpää, taloudellinen alkuperä ja aiottu käyttötarkoitus.
Erillään kulkevia käteisvaroja koskevassa tiedonantovelvollisuudessa olisi sovellettava samaa raja-arvoa kuin käteisvarojen kuljettajien kuljettamiin käteisvaroihin.
Eräät käteisvarojen liikkeitä koskevat standardoidut tietoelementit, kuten käteisvarojen ilmoittajan, omistajan tai vastaanottajan henkilötiedot sekä käteisvarojen taloudellista alkuperää ja käyttötarkoitusta koskevat tiedot, olisi tallennettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ilmoittajan, omistajan tai vastaanottajan on erityisesti tarpeen antaa henkilöasiakirjassaan olevat henkilötietonsa, jotta vähennetään mahdollisimman paljon heidän henkilöllisyyttään koskevien virheiden riskiä ja viivästyksiä, jotka johtuvat mahdollisesta myöhemmästä varmennustarpeesta.
Mukana kulkevia käteisvaroja koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja erillään kulkevia käteisvaroja koskevan tiedonantovelvollisuuden osalta toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tehdä kaikki tarvittavat tarkastukset henkilöille, heidän matkatavaroilleen ja heidän ulkorajojen ylittämisessä käyttämälleen liikennevälineelle sekä kaikille asianomaisen rajan ylittäville erillään kulkeville lähetyksille tai säiliöille, jotka voivat sisältää käteisvaroja, tai niiden kuljetusvälineelle.
Jos kyseisiä velvollisuuksia ei täytetä, toimivaltaisten viranomaisten olisi laadittava viran puolesta ilmoitus asiaankuuluvien tietojen toimittamiseksi myöhemmin muille viranomaisille.
Jotta varmistettaisiin, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tarkastuksia yhdenmukaisesti, niitä olisi tehtävä pääasiassa riskianalyysin pohjalta riskien yksilöimiseksi ja arvioimiseksi sekä tarvittavien vastatoimenpiteiden kehittämiseksi.
Yhteisen riskinhallintajärjestelmän laatiminen ei saisi estää toimivaltaisia viranomaisia suorittamasta satunnaisia tai oma-aloitteisia tarkastuksia aina kun ne pitävät niitä tarpeellisina.
Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat raja-arvoa alhaisemman käteisvarojen määrän, mutta on viitteitä käteisvarojen mahdollisesta yhteydestä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan rikolliseen toimintaan, niiden olisi voitava tallentaa mukana kulkevien käteisvarojen tapauksessa tiedot käteisvarojen kuljettajasta, omistajasta, ja jos mahdollista, aiotusta vastaanottajasta, mukaan lukien täydellinen nimi, yhteystiedot, sekä tiedot käteisvarojen lajista ja määrästä tai arvosta, niiden taloudellisesta alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.
Jos kyse on erillään kulkevista käteisvaroista, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tallentaa tiedot niiden ilmoittajasta, omistajasta, lähettäjästä, vastaanottajasta tai aiotusta vastaanottajasta, mukaan lukien täydellinen nimi, yhteystiedot, sekä tiedot käteisvarojen lajista ja määrästä tai arvosta, niiden taloudellisesta alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.
Nämä tiedot olisi annettava kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle; kyseisen jäsenvaltion olisi varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskus toimittaa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä asiaankuuluvat tiedot muiden jäsenvaltioiden selvittelykeskuksille.
Selvittelykeskukset on nimetty tahoiksi, jotka estävät rahanpesua ja terrorismin rahoitusta ja jotka vastaanottavat ja käsittelevät eri lähteistä, kuten rahoituslaitoksilta, saatavia tietoja ja analysoivat kyseisiä tietoja määrittääkseen, onko syytä tehdä sellaisia lisätutkimuksia, jotka eivät välttämättä ole ilmeisiä ilmoituksia kerääville ja tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia tekeville toimivaltaisille viranomaisille.
Tehokkaan tiedonkulun varmistamiseksi kaikki rahanpesun selvittelykeskukset olisi liitettävä neuvoston asetuksella (EY) N:o 515/97 perustettuun tullitietojärjestelmään ja toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten tuottamien tai vaihtamien tietojen olisi oltava yhteensopivia ja vertailukelpoisia.
Kun otetaan huomioon, että tämän asetuksen jatkotoimien onnistumiseksi on tärkeää, että tietojenvaihto asiaankuuluvien viranomaisten ja myös rahanpesun selvittelykeskusten välillä – kyseiset elimet kattavan lainsäädäntökehyksen puitteissa – on tehokasta ja että on tarpeen lujittaa unionin rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä, komission olisi arvioitava viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2019 mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteinen mekanismi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.
Raja-arvoa alhaisempien käteisvarojen määrien havaitseminen tilanteissa, joissa rikollisesta toiminnasta on viitteitä, on erittäin tärkeää tässä yhteydessä.
Näin ollen olisi myös oltava mahdollista jakaa raja-arvoa alhaisempia määriä koskevat tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jos rikollisesta toiminnasta on viitteitä.
Rahanpesu ja siihen liittyvä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoitus ovat edelleen huomattavia ongelmia unionin tasolla: ne vahingoittavat rahoitusalan luotettavuutta, vakautta ja mainetta ja uhkaavat unionin sisämarkkinoita ja sisäistä turvallisuutta.
Kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 soveltamisen täydentämiseksi ja vahvistamiseksi tämän direktiivin tavoitteena on rahanpesun torjunta rikosoikeudellisin keinoin, jotta voidaan tehostaa ja nopeuttaa rajatylittävää yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten välillä.
Yksinomaan kansallisen tason tai unioninkin tason toimenpiteiden vaikutukset olisivat erittäin rajallisia ilman kansainvälistä koordinointia ja yhteistyötä.
Unionin rahanpesun torjumiseksi toteuttamien toimenpiteiden olisi sen vuoksi oltava yhteensopivia muiden kansainvälisissä yhteyksissä toteutettujen toimien kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja.
Unionin toiminnassa olisi edelleen otettava erityisesti huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ’FATF’, suositukset sekä muiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisten kansainvälisten järjestöjen ja elinten välineet.
Asiaankuuluvia unionin säädöksiä olisi tarvittaessa vielä yhdenmukaistettava rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen torjuntaa koskevien kansainvälisten normien kanssa, jotka FATF hyväksyi helmikuussa 2012, jäljempänä ’tarkistetut FATF:n suositukset’.
Rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittajana unionin olisi saatettava kyseisen yleissopimuksen vaatimukset osaksi oikeusjärjestystään.
Neuvoston puitepäätöksessä 2001/500/YOS säädetään rahanpesun kriminalisointia koskevista vaatimuksista.
Kyseinen puitepäätös ei ole kuitenkaan riittävän kattava, ja rahanpesua ei ole toistaiseksi kriminalisoitu riittävän johdonmukaisesti, jotta rahanpesua voitaisiin tuloksellisesti torjua koko unionissa, ja tästä seuraa puutteita lainvalvonnassa ja haittoja eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten väliselle yhteistyölle.
Rahanpesun esirikoksia muodostavien rikollisten toimien määritelmän olisi oltava riittävän yhdenmukainen kaikissa jäsenvaltioissa.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikkia rikoksia, joista on säädetty vankeusrangaistus tässä direktiivissä esitetyllä tavalla, pidetään rahanpesun esirikoksina.
Lisäksi siltä osin kuin kyseisten rangaistuskynnysten soveltaminen ei jo johda samaan tulokseen, jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä joukko rikoksia kuhunkin tässä direktiivissä lueteltuun rikosluokkaan.
Kyseisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, miten rikokset rajataan kunkin luokan sisällä.
Jos rikosluokka, kuten terrorismi tai ympäristörikokset, sisältää rikoksia, joista säädetään unionin säädöksissä, tässä direktiivissä olisi viitattava kyseisiin säädöksiin.
Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin pidettävä mitä tahansa kyseisissä säädöksissä säädettyjä rikoksia rahanpesuun liittyvinä esirikoksina.
Kaikenlaista kansallisen lainsäädännön mukaisesti rangaistavaa osallistumista esirikoksen tekemiseen olisi pidettävä myös tässä direktiivissä tarkoitettuna rikollisena toimintana.
Jos unionin lainsäädännössä jäsenvaltioiden sallitaan säätää muista seuraamuksista kuin rikosoikeudellisista seuraamuksista, tässä direktiivissä ei olisi velvoitettava jäsenvaltioita luokittelemaan rikoksia kyseisissä tapauksissa esirikoksiksi tätä direktiiviä sovellettaessa.
Virtuaalivaluuttojen käyttö tuo rahanpesun torjuntaan uusia riskejä ja haasteita.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseisiin riskeihin puututaan asianmukaisesti.
Koska julkisen viran haltijoiden tekemät rahanpesurikokset vaikuttavat julkiseen keskusteluun ja julkisten instituutioiden luotettavuuteen, jäsenvaltioiden olisi voitava harkita julkisen viran haltijoihin kohdistettavien vakavampien seuraamusten sisällyttämistä kansalliseen kehykseensä oikeusperinteidensä mukaisesti.
Välittömiin ja välillisiin veroihin liittyvien verorikosten olisi sisällyttävä rikollisen toiminnan määritelmään tarkistettujen FATF:n suositusten mukaisesti.
Koska kussakin jäsenvaltiossa voidaan nimetä eri verorikoksia rikolliseksi toiminnaksi, josta voidaan rangaista tässä direktiivissä tarkoitetuin seuraamuksin, verorikosten määritelmät saattavat vaihdella kansallisessa lainsäädännössä.
Tämän direktiivin tarkoituksena ei kuitenkaan ole verorikosten määritelmien yhdenmukaistaminen kansallisessa lainsäädännössä.
Jäsenvaltioiden olisi annettava rahanpesun torjuntaa koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä toisilleen tukea mahdollisimman laajalla tavalla ja varmistettava, että tietoja vaihdetaan tehokkaasti ja oikea-aikaisesti kansallisen lainsäädännön ja unionin voimassa olevan oikeudellisen kehyksen mukaisesti.
Erot esirikosten määritelmien välillä kansallisessa lainsäädännössä eivät saisi haitata kansainvälistä yhteistyötä rahanpesuun liittyvissä rikosoikeudellisissa menettelyissä.
Yhteistyötä kolmansien maiden kanssa olisi tehostettava, erityisesti kannustamalla ja tukemalla tehokkaiden toimenpiteiden ja mekanismien käyttöönottoa rahanpesun torjumiseksi ja varmistamalla parempi kansainvälinen yhteistyö tällä alalla.
Tätä direktiiviä ei sovelleta unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavilla rikoksilla saatuja varoja koskevaan rahanpesuun, johon sovelletaan erityisiä sääntöjä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/1371.
Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen saattaa tämä direktiivi ja direktiivi (EU) 2017/1371 osaksi kansallista lainsäädäntöään yhdellä kattavalla kansallisen tason kehyksellä.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot toteuttavat samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tietyt rahanpesutoimien muodot ovat rangaistavia myös silloin, kun niihin syyllistyy rikoksentekijä, jonka toimilla kyseiset varat on hankittu (rikoksentekijän itsensä suorittama rahanpesu eli itsepesu).
Jos tällaisissa tapauksissa rahanpesutoimet eivät rajoitu pelkästään varojen hallussapitoon tai käyttöön vaan käsittävät myös varojen siirtämisen tai muuntamisen tai niiden laittoman alkuperän salaamisen tai peittämisen ja johtavat suurempaan vahinkoon kuin rikollisen toiminnan jo tuottama vahinko, esimerkiksi siihen, että rikollisesta toiminnasta saadut varat laitetaan kiertoon ja näin salataan niiden laiton alkuperä, kyseisten rahanpesutoimien olisi oltava rangaistavia.
Jotta rahanpesun vastaiset rikosoikeudelliset keinot olisivat tehokkaita, tuomio pitäisi voida antaa ilman, että on tarpeen yksilöidä tarkasti varat tuottanut rikollinen toiminta tai että on olemassa aiempi tai samanaikainen tuomio kyseisestä rikollisesta toiminnasta, ottaen samalla huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet ja todisteet.
Jäsenvaltioiden olisi voitava kansallisen oikeusjärjestelmänsä mukaisesti varmistaa tämä muilla kuin lainsäädännöllisillä keinoilla.
Rahanpesuun liittyviä syytetoimia ei saisi haitata myöskään se seikka, että rikollinen toiminta on tapahtunut toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, edellyttäen, että tässä direktiivissä säädetyt ehdot täyttyvät.
Tällä direktiivillä pyritään kriminalisoimaan rahanpesu, kun se on tehty tahallisesti ja tietoisena siitä, että varat olivat peräisin rikollisesta toiminnasta.
Tässä yhteydessä tässä direktiivissä ei olisi eroteltava tilanteita, joissa varat on saatu suoraan rikollisesta toiminnasta ja tilanteita, joissa varat on saatu välillisesti rikollisesta toiminnasta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/42/EU säädetyn rikoksen tuottaman hyödyn laajan määritelmän mukaisesti.
Tarkasteltaessa sitä, onko varat saatu rikollisesta toiminnasta ja tiesikö henkilö tästä, kussakin tapauksessa olisi otettava huomioon tapauksen erityiset olosuhteet, kuten se, että varojen arvo ei ole oikeassa suhteessa syytetyn laillisiin tuloihin tai että rikollisella toiminnalla ja varojen hankinnalla on ajallinen yhteys.
Aikomus ja tieto rikoksesta voidaan päätellä objektiivisista tosiseikoista.
Unionin jätehuoltoa olisi parannettava ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi, luonnonvarojen harkitun, tehokkaan ja järkevän käytön varmistamiseksi, kiertotalouden periaatteiden edistämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi sekä unionin tuontiresurssiriippuvuuden vähentämiseksi.
Neuvoston direktiivissä 1999/31/EY säädettyjä tavoitteita, joilla rajoitetaan jätteen sijoittamista kaatopaikoille, olisi tiukennettava, jotta ne ilmentävät paremmin unionin halua siirtyä kiertotalouteen ja edetä komission 4 päivänä marraskuuta 2008 antaman tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite – Työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” täytäntöönpanossa, vähentämällä asteittain mahdollisimman paljon jätteen sijoittamista tavanomaiselle jätteelle tarkoitetuille kaatopaikoille.
Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen vähentäminen on yhteensopiva yhdennetyn politiikan kanssa, jolla varmistetaan jätehierarkian asianmukainen soveltaminen, tehostetaan siirtymistä jätteen syntymisen ehkäisemiseen, mukaan lukien uudelleenkäyttö, uudelleenkäyttöön valmisteluun ja kierrätykseen, ja estetään siirtyminen kaatopaikalle sijoittamisesta jätteenpolttoon.
Unionin jätelainsäädännön yhdenmukaistamiseksi direktiivissä 1999/31/EY säädetyt määritelmät olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY säädettyjen määritelmien kanssa.
Nykyistä ”eristyneen asutuksen” määritelmää olisi mukautettava syrjäisimpien alueiden osalta, jotta voidaan ottaa huomioon tällaisten asutusten erityispiirteet, joista aiheutuu huomattavan erilaisia ympäristöä koskevia huolenaiheita muihin alueisiin verrattuna.
Direktiivin 1999/31/EY soveltamisala olisi yhdenmukaistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY soveltamisalan kanssa, ja sen olisi edelleen katettava kaivannaisteollisuuden, joka ei kuulu direktiivin 2006/21/EY soveltamisalaan, jätteiden sijoittaminen.
Rajoittamalla kaatopaikalle sijoittamista edelleen aloittaen jätevirroista, joihin sovelletaan erilliskeräystä, kuten muovit, metallit, lasi, paperi ja biojäte, saataisiin selkeitä ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä.
Pantaessa kyseisiä kaatopaikkarajoituksia täytäntöön olisi otettava huomioon erilliskerätystä jätteestä syntyvän jäännösjätteen kierrätyksen tai muun hyödyntämisen toteutettavuus teknisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti.
Biohajoava yhdyskuntajäte muodostaa suuren osan yhdyskuntajätteestä.
Esikäsittelemättömän biohajoavan jätteen sijoittamisella kaatopaikalle on huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia, sillä se aiheuttaa kasvihuonekaasujen päästöjä ja pinta- ja pohjaveden, maaperän ja ilman pilaantumista.
Vaikka direktiivissä 1999/31/EY jo vahvistetaan biohajoavan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen vähentämistä koskevat tavoitteet, on aiheellista rajoittaa entisestään biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikalle kieltämällä sellaisen biohajoavan jätteen sijoittaminen kaatopaikalle, joka on erilliskerätty kierrätykseen direktiivin 2008/98/EY mukaisesti.
Jätehierarkian asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotta kaatopaikalle sijoittamista koskevia rajoituksia sovelletaan vuodesta 2030 alkaen kaikkiin jätteisiin, jotka soveltuvat kierrätykseen tai muuhun materiaalien tai energian hyödyntämiseen.
Kyseisiä rajoituksia ei pitäisi soveltaa, jos voidaan osoittaa, että jäte ei sovellu kierrätykseen tai muuhun hyödyntämiseen ja että kaatopaikalle sijoittaminen johtaisi ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen kokonaistulokseen direktiivissä 2008/98/EY säädetyn jätehierarkian mukaisesti.
Useat jäsenvaltiot eivät ole vielä täysin kehittäneet tarvittavaa jätehuoltoinfrastruktuuria.
Kaatopaikalle sijoittamisen vähentämistä koskevien tavoitteiden asettaminen edellyttää merkittäviä muutoksia jätehuoltoon monissa jäsenvaltioissa ja helpottaa edelleen jätteen erilliskeräyksen, lajittelun ja kierrätyksen etenemistä ja investointeja niihin, ja sillä vältetään se, että kierrätettävissä olevat materiaalit jäävät alemmille tasoille jätehierarkiassa.
Kaatopaikalle sijoittamisen asteittainen vähentäminen on tarpeen, jotta estetään haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön ja varmistetaan taloudellisesti arvokkaiden jätemateriaalien asteittainen ja tehokas hyödyntäminen asianmukaisen jätehuollon avulla direktiivissä 2008/98/EY säädetyn jätehierarkian mukaisesti.
Kyseisellä vähentämisellä olisi estettävä liiallisen kapasiteetin kehittyminen jäännösjätettä käsitteleviin laitoksiin esimerkiksi käsittelemättömän yhdyskuntajätteen energian hyödyntämistä tai perustason mekaanis-biologista käsittelyä varten, sillä tämä voisi haitata yhdyskuntajätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien, direktiivissä 2008/98/EY säädettyjen unionin pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista.
Vastaavasti samaan aikaan, kun estetään haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön, jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaatopaikoille sijoitetaan ainoastaan esikäsiteltyä jätettä, kyseisen velvoitteen täyttäminen ei saisi johtaa ylikapasiteetin luomiseen jäännösyhdyskuntajätteen käsittelyä varten.
Jotta voidaan lisäksi varmistaa direktiivissä 2008/98/EY säädettyjen tavoitteiden ja direktiivissä 1999/31/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vahvistetun kaatopaikalle sijoittamista koskevan vähentämistavoitteen välinen johdonmukaisuus sekä kyseisten tavoitteiden täyttämiseen tarvittavan infrastruktuurin ja investointien koordinoitu suunnittelu, jäsenvaltioiden, jotka sijoittivat OECD:n ja Eurostatin yhteisellä kyselylomakkeella toimitettujen tietojen mukaan vuonna 2013 yli 60 prosenttia yhdyskuntajätteestään kaatopaikalle, olisi voitava päättää vuodeksi 2035 vahvistetun kaatopaikalle sijoittamista koskevan tavoitteen noudattamista koskevan määräajan pidentämisestä.
Tietojen luotettavuuden varmistamiseksi on tärkeää säätää tarkemmin säännöistä, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden olisi raportoitava kaatopaikalle sijoitetusta yhdyskuntajätteestä.
Raportoinnin olisi perustuttava sellaisen yhdyskuntajätteen määrään, joka on sijoitettu kaatopaikalle sen jälkeen kun on suoritettu käsittelytoimia, joiden tarkoituksena on tällaisen jätteen valmistelu myöhempää kaatopaikalle sijoittamista varten, kuten biohajoavan yhdyskuntajätteen stabilointi, sekä polttamalla tapahtuvaan loppukäsittelyyn toimitetun jätteen määrään.
Ennen jätteen kierrätystä ja hyödyntämistä tapahtuvaan käsittelyyn, esimerkiksi lajitteluun ja mekaaniseen käsittelyyn, toimitettavan yhdyskuntajätteen osalta tällaisissa toimissa syntyvä jäte, joka lopuksi sijoitetaan kaatopaikalle, olisi myös otettava huomioon kaatopaikalle sijoittamista koskevaa tavoitetta laskettaessa.
Täyttäessään direktiivissä 1999/31/EY säädettyä velvoitettaan varmistaa jätteen esikäsittely ennen sen sijoittamista kaatopaikalle jäsenvaltioiden olisi sovellettava kaikkein asianmukaisinta käsittelyä, mukaan lukien jätteen orgaanisen osan stabilointi, jotta voidaan vähentää mahdollisimman paljon tällaisen jätteen kaatopaikalle sijoittamisen haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen.
Jäsenvaltioiden olisi käsittelyn asianmukaisuutta arvioidessaan otettava huomioon toimenpiteet, jotka on jo toteutettu kyseisten haitallisten vaikutusten vähentämiseksi, etenkin biojätteen erottaminen sekä paperin ja kartongin erilliskeräys.
Tämän direktiivin paremman, nopeamman ja yhdenmukaisemman täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä mahdollisten täytäntöönpanon heikkouksien ennakoimiseksi olisi otettava käyttöön varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä, jonka avulla voidaan havaita puutteet ja toteuttaa toimia ennen kuin tavoitteiden saavuttamisen määräajat umpeutuvat.
Direktiivin 1999/31/EY tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi ja kiertotalouteen siirtymisen vauhdittamiseksi komission olisi edistettävä koordinointia sekä tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja eri talouden alojen välillä.
Jätehuoltoa koskevien tietojen raportoinnin luotettavuus on erittäin tärkeää tehokkaan täytäntöönpanon ja jätteenkäsittelyinfrastruktuurin järkevän suunnittelun kannalta sekä jäsenvaltioiden tietojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi.
Jotta voidaan varmistaa direktiivin 1999/31/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 5 a artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan, 15 b artiklan ja 15 c artiklan osalta.
Direktiivi 1999/31/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.
Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
Elohopea on hyvin myrkyllinen aine, joka aiheuttaa maailmanlaajuisen ja merkittävän vaaran ihmisten terveydelle, myös metyylielohopeana kala- ja äyriäisvaroissa, ekosysteemeissä ja luonnonvaraisissa kasveissa ja eläimissä.
Elohopeapäästöjen valtion rajat ylittävän luonteen vuoksi noin 40–80 prosenttia unionin elohopealaskeumasta on peräisin unionin ulkopuolelta.
Näin ollen on tarpeen toteuttaa toimia paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Suurin osa elohopeapäästöistä ja niistä aiheutuvista riskeistä aiheutuu ihmisten toimista, kuten uuden elohopean tuotannosta ja jalostuksesta, elohopean käytöstä tuotteissa ja teollisuusprosesseissa, pienimuotoisesta kullankaivusta ja kullan käsittelystä, hiilen poltosta ja elohopeajätteen käsittelystä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1386/2013/EU [3] hyväksytyssä seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa vahvistetaan pitkän aikavälin tavoitteeksi myrkytön ympäristö. Tästä syystä siinä korostetaan, että toimia tarvitaan sen varmistamiseksi, että kemikaalien aiheuttamat merkittävät kielteiset vaikutukset ihmisten terveydelle ja ympäristölle minimoidaan vuoteen 2020 mennessä.
Komission 28 päivänä tammikuuta 2005 antamassa tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Elohopeaa koskeva yhteisön strategia”, sellaisena kun se on tarkistettuna 7 päivänä joulukuuta 2010, jäljempänä ’strategia’, on asetettu tavoitteeksi minimoida ja mahdollisuuksien mukaan poistaa kokonaan ihmisen aiheuttamat maailmanlaajuiset elohopeapäästöt ilmaan, veteen ja maaperään.
Unionissa on viimeisten kymmenen vuoden aikana saavutettu merkittävää edistymistä elohopean hallinnan alalla strategian hyväksymisen ja useiden toimenpiteiden myötä, jotka koskevat elohopeapäästöjä, elohopean tarjontaa, kysyntää ja käyttöä sekä elohopean ylijäämän ja varastojen hallintaa.
Strategiassa suositetaan, että ensisijaisena toimena olisi oltava neuvottelut kansainvälisestä oikeudellisesti sitovasta elohopeaa koskevasta sopimuksesta ja tällaisen sopimuksen tekeminen, koska pelkillä unionin toimilla ei voida taata unionin kansalaisten tehokasta suojelua elohopean aiheuttamilta kielteisiltä terveysvaikutuksilta.
Unioni ja sen 26 jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen vuodelta 2013, jäljempänä ’yleissopimus’.
Viro ja Portugali ovat ne kaksi jäsenvaltiota, jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta, mutta ne ovat ilmaisseet olevansa sitoutuneita sen ratifiointiin.
Unioni ja kaikki sen jäsenvaltiot ovat näin ollen sitoutuneita mainitun yleissopimuksen tekemiseen, sen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanoon.
Jos unioni hyväksyy yleissopimuksen nopeasti ja jäsenvaltiot ratifioivat sen, sillä rohkaistaan yleissopimuksen allekirjoittaneita maailmanlaajuisesti merkittäviä elohopean käyttäjiä ja elohopeapäästöjen aiheuttajia ratifioimaan yleissopimus ja panemaan se täytäntöön.
Tällä asetuksella olisi täydennettävä unionin säännöstöä ja annettava täydentäviä säännöksiä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että unionin säännöstö on täysin yleissopimuksen mukainen, jotta unioni voi hyväksyä ja sen jäsenvaltiot voivat ratifioida yleissopimuksen ja panna sen täytäntöön.
Unionin toteuttamilla lisätoimilla, jotka ovat pidemmälle meneviä kuin yleissopimuksessa asetetut vaatimukset, valmistettaisiin tietä elohopeattomille tuotteille ja prosesseille, kuten tapahtui Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1102/2008 [4] tapauksessa.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti tällä asetuksella ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat perussopimusten mukaisia ja komissiolle on ilmoitettu niistä.
Asetuksessa (EY) N:o 1102/2008 säädettyä elohopean vientikieltoa olisi täydennettävä elohopean lähteestä, aiotusta käyttötarkoituksesta ja alkuperäpaikasta riippuvilla elohopean tuontirajoituksilla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 [5] säännöksiä olisi sovellettava edelleen elohopeajätteen tuontiin, erityisesti siltä osin kuin on kyse kyseisen asetuksen mukaisesta toimivaltaisten viranomaisten toimivallasta.
Tämän asetuksen elohopean ja elohopeaseosten tuontia koskevilla säännöksillä on tarkoitus varmistaa, että unioni ja jäsenvaltiot täyttävät elohopean kauppaa koskevat yleissopimuksen velvoitteet.
Useiden lisättyä elohopeaa sisältävien tuotteiden vienti, tuonti ja valmistus olisi kiellettävä, koska ne sisältävät merkittävän osuuden unionissa ja maailmanlaajuisesti käytettävästä elohopeasta ja elohopeayhdisteistä.
Tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta sellaisten unionin säännösten soveltamista, joissa asetetaan tiukempia vaatimuksia lisättyä elohopeaa sisältäville tuotteille, mukaan lukien elohopean enimmäispitoisuuden osalta.
Elohopean ja elohopeayhdisteiden käytöstä valmistusprosesseissa olisi asteittain luovuttava, ja tätä varten olisi kannustettava tutkimaan elohopealle vaihtoehtoisia aineita, jotka ovat ominaisuuksiltaan vaarattomia tai joka tapauksessa ympäristölle ja ihmisten terveydelle vähemmän vaarallisia kuin elohopea.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1907/2006 [6] kielletään valmistamasta, saattamasta markkinoille ja käyttämästä viittä fenyylielohopeayhdistettä, joita tiedetään käytettävän polyuretaanin tuotantoon erityisesti katalyytteina, 10 päivästä lokakuuta 2017.
Muiden elohopeaa sisältävien katalyyttien käyttö polyuretaanin tuotannossa olisi myös kiellettävä 1 päivästä tammikuuta 2018.
Alkoholaattien tuotanto, joka perustuu elohopean käyttöön elektrodina, olisi lopetettava vaiheittain ja tällaiset valmistusprosessit olisi korvattava mahdollisimman pian toteutettavissa olevilla elohopeattomilla valmistusprosesseilla.
Niin kauan kuin asiaan kuuluvia elohopeattomia valmistusprosesseja ei ole käytettävissä, olisi säädettävä toimintaedellytyksistä natrium- tai kaliummetylaatin tai -etylaatin valmistukselle, jossa käytetään elohopeaa.
Olisi toteutettava toimia, joilla elohopean käyttöä vähennetään ja lopetetaan se vaiheittain tällaisessa valmistuksessa mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa ennen 1 päivää tammikuuta 2028.
Uusien lisättyä elohopeaa sisältävien tuotteiden valmistaminen ja saattaminen markkinoille ja sellaisten uusien valmistusprosessien käyttö, joihin liittyy elohopean tai elohopeayhdisteiden käyttö, lisäisi elohopean ja elohopeayhdisteiden käyttöä ja elohopeapäästöjä unionissa.
Tällaiset uudet toiminnot olisi näin ollen kiellettävä, ellei arviointi osoita, että uusilla lisättyä elohopeaa sisältävillä tuotteilla tai uusilla valmistusprosesseilla saataisiin merkittäviä ympäristö- tai terveyshyötyjä eivätkä ne aiheuttaisi merkittäviä riskejä ympäristölle tai ihmisten terveydelle ja että tällaisia hyötyjä tarjoavia teknisesti käyttökelpoisia elohopeattomia vaihtoehtoja ei ole käytettävissä.
Pienimuotoisessa kullankaivussa ja kullan käsittelyssä käytetyn elohopean ja siinä käytettyjen elohopeayhdisteiden osuus maailmanlaajuisesta elohopean käytöstä ja päästöistä on merkittävä ja tällaisen käytön vaikutukset paikallisyhteisöihin ja maailmanlaajuisesti ovat kielteiset.
Sen vuoksi tällainen elohopean ja elohopeayhdisteiden käyttö olisi kiellettävä tällä asetuksella, ja sitä olisi säänneltävä kansainvälisesti.
Rajoittamatta tällaisen käytön kieltämistä ja jäsenvaltioiden tämän asetuksen rikkomisen johdosta täytäntöön panemien tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten lisäksi on asianmukaista säätää kansallisesta suunnitelmasta sellaista tilannetta varten, jossa mainittua kieltoa rikotaan laajemmin kuin joissakin yksittäistapauksissa, jotta kyetään puuttumaan ongelmaan, joka aiheutuu siitä, kun pienimuotoisessa kullankaivussa ja kullan käsittelyssä kulta erotetaan malmista elohopealla amalgamoimalla.
Elohopean käyttö hammasamalgaamissa on elohopean suurin käyttökohde unionissa ja merkittävä saasteen lähde.
Hammasamalgaamin käytöstä olisi siksi luovuttava vaiheittain yleissopimuksen ja erityisesti yleissopimuksen liitteessä A olevassa II osassa lueteltujen toimenpiteiden perusteella laadittujen kansallisten suunnitelmien mukaisesti.
Komission olisi arvioitava hammasamalgaamin käytön vaiheittaisen lopettamisen toteutettavuutta pitkällä aikavälillä, mieluiten vuoteen 2030 mennessä, ja raportoitava siitä ottaen huomioon tässä asetuksessa edellytetyt kansalliset suunnitelmat ja ottaen samalla täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden toimivallan terveyspalveluiden ja sairaanhoidon järjestämisen ja tarjoamisen alalla.
Lisäksi olisi toteutettava erityisiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä haavoittuvien väestöryhmien, kuten lasten ja raskaana olevien tai imettävien naisten, terveyden suojelemiseksi.
Olisi sallittava ainoastaan kapseloidussa muodossa valmiiksi annostellun hammasamalgaamin käyttö ja olisi määrättävä, että hammashoitolaitoksissa, joissa käytetään hammasamalgaamia tai poistetaan amalgaamipaikkoja tai amalgaamipaikkoja sisältäviä hampaita, on käytettävä amalgaamin erottimia, jotta suojellaan hammashoidon ammatinharjoittajia ja potilaita altistumiselta elohopealle ja jotta varmistetaan, että näin syntynyt jäte kerätään ja loppukäsitellään huolellisesti jätteenä eikä sitä pääse missään olosuhteissa ympäristöön.
Hammaslääkäreitä olisi näiltä osin kiellettävä käyttämästä elohopeaa irtotavarana.
Esimerkiksi eurooppalaisissa standardeissa EN ISO 13897:2004 ja EN ISO 24234:2015 kuvailtujen amalgaamikapselien katsotaan soveltuvan hammaslääkäreiden käyttöön.
Lisäksi olisi vahvistettava amalgaamin erottimien talteenoton vähimmäistaso.
Amalgaamin erottimien vaatimustenmukaisuuden olisi perustuttava asiaan liittyviin standardeihin, kuten eurooppalaiseen standardiin EN ISO 11143:2008.
Kun otetaan huomioon niiden hammashoitoalan taloudellisten toimijoiden koko, joihin näiden vaatimusten käyttöönotto vaikuttaa, on asianmukaista varata riittävästi aikaa näihin uusiin vaatimuksiin mukautumiseen.
Elohopean käytön vähentämistä voi edistää hammashoitoalan opiskelijoiden ja hammaslääkäreiden kouluttaminen elohopeattomien vaihtoehtojen käyttöön etenkin haavoittuvien väestöryhmien, kuten lasten ja raskaana olevien tai imettävien naisten kohdalla, sekä suun terveydenhuollon tutkimuksen ja innovoinnin toteuttaminen, jotta parannetaan tietämystä olemassa olevista materiaaleista ja paikkaustekniikoista ja kehitetään uusia materiaaleja.
Neuvoston direktiivissä 91/477/ETY [3] vahvistettiin sisämarkkinoita koskeva liitännäistoimenpide.
Sillä saatettiin keskenään tasapainoon yhtäältä sitoumus taata tietynasteinen liikkumisvapaus unionin sisällä joillekin ampuma-aseille ja niiden olennaisille osille sekä toisaalta tarve säännellä tätä vapautta kyseisiin tuotteisiin mukautettujen turvallisuustakeiden avulla.
Tiettyjä direktiivin 91/477/ETY osa-alueita on parannettava edelleen oikeasuhtaisella tavalla, jotta voidaan torjua ampuma-aseiden väärinkäyttö rikollisiin tarkoituksiin ottaen huomioon äskettäiset terroriteot.
Tässä yhteydessä komissio kehotti 28 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan Euroopan turvallisuusagendaa koskevassa tiedonannossa tarkistamaan kyseistä direktiiviä ja laatimaan yhteisen lähestymistavan ampuma-aseiden deaktivointiin, jotta voidaan ehkäistä ampuma-aseiden tekemistä uudelleen ampumakelpoisiksi ja niiden käyttöä rikollispiireissä.
Kun ampuma-aseet on hankittu ja niitä pidetään hallussa laillisesti direktiivin 91/477/ETY mukaisesti, olisi sovellettava aseiden kantoa, metsästystä tai urheiluammuntaa koskevia kansallisia säännöksiä.
Direktiiviä 91/477/ETY sovellettaessa asevälittäjän määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, mukaan lukien kumppanuudet, ja termin ”toimittaminen” olisi katsottava kattavan myös lainaamisen ja vuokraamisen.
Koska asevälittäjät tarjoavat samankaltaisia palveluja kuin asekauppiaat, myös niiden olisi kuuluttava direktiivin 91/477/ETY soveltamisalaan niiden asekauppiaita koskevien velvoitteiden osalta, jotka ovat asevälittäjien toiminnan kannalta merkityksellisiä, siltä osin kuin ne ovat asemassa, jossa näiden velvoitteiden täyttäminen on mahdollista, ja mikäli asekauppias ei täytä näitä velvoitteita saman kyseessä olevan liiketoimen yhteydessä.
Asekauppiaan toiminta käsittää paitsi ampuma-aseiden, olennaisten osien ja ampumatarvikkeiden valmistuksen myös niiden muuttamisen tai muuntamisen, kuten kokonaisen ampuma-aseen lyhentämisen, mikä johtaa siihen, että niiden luokka tai alaluokka muuttuu.
Täysin yksityistä ei-kaupallista toimintaa, kuten ampumatarvikkeiden käsinlatausta tai niiden uudelleenlatausta ampumatarvikkeiden osista omaa käyttöä varten taikka asianomaisen henkilön omistuksessa olevien ampuma-aseiden tai olennaisten osien muuttamista, kuten muutoksia aseen tukkiin tai tähtäimeen taikka olennaisten osien kulumisesta tai rikkoutumisesta johtuvaa huoltoa, ei olisi katsottava toimiksi, joihin ainoastaan asekauppiaalla on lupa ryhtyä.
Jotta voidaan parantaa kaikkien ampuma-aseiden ja olennaisten osien jäljitettävyyttä sekä edistää niiden vapaata liikkuvuutta, kaikki ampuma-aseet tai niiden olennaiset osat olisi varustettava selkeällä, pysyvällä ja yksilöivällä merkinnällä sekä kirjattava jäsenvaltioiden arkistointijärjestelmiin.
Arkistointijärjestelmiin kirjattujen tietojen olisi sisällettävä kaikki tiedot, joiden avulla ampuma-aseen omistaja voidaan selvittää, sekä valmistajan tai tuotemerkin nimi, valmistusmaa tai -paikka, ampuma-aseen tyyppi, merkki, malli, kaliiperi ja sarjanumero sekä ampuma-aseen runkoon tai kehykseen tehty yksilöivä merkintä.
Muut olennaiset osat kuin runko tai kehys olisi kirjattava arkistointijärjestelmien sitä ampuma-asetta koskeviin tietoihin, johon osat on määrä asentaa.
Jotta voidaan estää merkintöjen helppo poistaminen ja selventää, mihin olennaisiin osiin merkinnät olisi tehtävä, olisi otettava käyttöön merkintöjä koskevat unionin yhteiset säännöt.
Näitä sääntöjä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin markkinoille saatettaviin ampuma-aseisiin tai olennaisiin osiin, jotka valmistetaan tai tuodaan unionin alueelle 14 päivänä syyskuuta 2018 tai sen jälkeen, kun taas ennen tätä päivää valmistettujen tai unionin alueelle tuotujen ampuma-aseiden ja osien olisi säilyttävä direktiivin 91/477/ETY merkintä- ja rekisteröintivaatimusten piirissä, joita sovelletaan mainittuun päivään saakka.
Koska ampuma-aseet ja olennaiset osat ovat luonteeltaan vaarallisia ja kestäviä, on tarpeen säilyttää arkistointijärjestelmiin tallennetut tiedot 30 vuotta sen jälkeen, kun asianomaiset ampuma-aseet tai olennaiset osat on hävitetty, jotta varmistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset voivat jäljittää ampuma-aseet ja olennaiset osat hallinnollisia ja rikosoikeudellisia menettelyjä varten ottaen huomioon kansalliset prosessioikeudelliset säännökset.
Vain toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus saada nämä tiedot ja kaikki asiaan liittyvät henkilötiedot, ja tällainen tietojen saanti olisi sallittava vain enintään kymmenen vuoden ajan kyseisen ampuma-aseen tai kyseisten olennaisten osien hävittämisen jälkeen lupien myöntämiseksi tai peruuttamiseksi taikka tullimenettelyjä varten, mahdollisten hallinnollisten seuraamusten määrääminen mukaan lukien, ja enintään 30 vuoden ajan kyseisen ampuma-aseen tai kyseisten olennaisten osien hävittämisen jälkeen, jos tietojen saanti on tarpeen rikoslainsäädännön täytäntöönpanon kannalta.
Tehokas tietojenvaihto asekauppiaiden ja -välittäjien sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä on tärkeää arkistointijärjestelmien tehokkaan toiminnan kannalta.
Sen vuoksi asekauppiaiden ja -välittäjien olisi annettava tiedot toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä.
Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi tämän helpottamiseksi otettava käyttöön asekauppiaiden ja -välittäjien saatavilla oleva tietoliikenneyhteys, johon voi sisältyä tietojen toimittaminen sähköpostitse tai suoraan tietokannan taikka muun rekisterin kautta.
Mitä tulee jäsenvaltioiden velvollisuuteen huolehtia siitä, että niillä on käytössä seurantajärjestelmä sen varmistamiseksi, että ampuma-aselupien myöntämisen edellytykset täyttyvät luvan voimassaolon ajan, jäsenvaltioiden olisi päätettävä, sisältyykö arviointiin ennalta tehty lääkärintarkastus tai psykologinen testi vai ei.
Asian kannalta merkityksellisten lääketieteellisten tai psykologisten tietojen arvioinnin ei pitäisi katsoa johtavan siihen, että tiedot antanut terveydenhuollon ammattihenkilö tai muut henkilöt joutuisivat minkäänlaiseen vastuuseen direktiivin 91/477/ETY mukaisesti hallussa pidettyjen ampuma-aseiden väärinkäytöstä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta kansallisen, ammatillista vastuuta koskevan lainsäädännön soveltamiseen.
Ampuma-aseet ja ampumatarvikkeet olisi säilytettävä turvallisesti, kun ne eivät ole välittömässä valvonnassa.
Jos ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita säilytetään muualla kuin turvakaapissa, ne olisi säilytettävä erillään toisistaan.
Kun ampuma-ase ja ampumatarvikkeet luovutetaan kuljettajalle kuljetusta varten, kyseisen kuljettajan olisi oltava vastuussa asianmukaisesta valvonnasta ja säilytyksestä.
Asianmukaista säilytystä ja turvallista kuljetusta koskevat vaatimukset olisi määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä, ottaen huomioon kyseisten ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden lukumäärä ja luokka.
Direktiivi 91/477/ETY ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden sääntöihin, joiden mukaan ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita koskevissa laillisissa liiketoimissa on sallittua käyttää postimyyntiä, internetiä tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/83/EU [4] tarkoitettuja etäsopimuksia, esimerkiksi verkossa olevia huutokauppaluetteloita taikka ilmoituksia, puhelinta tai sähköpostia käyttäen.
On kuitenkin tärkeää, että tällaisten liiketoimien osapuolten henkilöllisyydet ja heidän laillinen oikeutensa tehdä tällaisia toimia voidaan tarkistaa ja että ne tosiasiassa tarkistetaan.
Ostajien osalta on sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että luvan saanut asekauppias tai -välittäjä taikka viranomainen tai sen edustaja tarkistaa ennen luovutusta tai viimeistään luovutushetkellä ostajan henkilöllisyyden ja tarvittaessa sen, että tällä on lupa hankkia ampuma-ase, olennaisia osia tai ampumatarvikkeita.
Kaikkein vaarallisimmista ampuma-aseista olisi direktiivissä 91/477/ETY annettava tiukempia sääntöjä sen varmistamiseksi, että näiden ampuma-aseiden hankinta tai hallussapito taikka niillä käytävä kauppa on joitakin rajoitettuja ja asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta kielletty.
Jos näitä sääntöjä ei noudateta, jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin, joihin saattaa kuulua näiden ampuma-aseiden takavarikoiminen.
Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus antaa lupa A luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden, olennaisten osien ja ampumatarvikkeiden hankintaan ja hallussapitoon, jos tämä on tarpeen koulutukseen, kulttuuriin, elokuvat ja teatteri mukaan lukien, tutkimukseen tai historiaan liittyviä tarkoituksia varten.
Lupa voitaisiin antaa muun muassa asesepille, tarkastuslaitoksille, valmistajille, valtuutetuille asiantuntijoille, teknisille rikostutkijoille ja tietyissä tapauksissa elokuva- ja televisiokuvauksiin osallistujille.
Jäsenvaltioiden olisi myös voitava antaa yksityishenkilöille lupa hankkia ja pitää hallussaan A luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita maanpuolustusta varten, kuten kansallisen lainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen sotilaskoulutuksen yhteydessä.
Jäsenvaltioiden olisi voitava tarvittaessa päättää antaa lupa A luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden, olennaisten osien ja ampumatarvikkeiden hankkimiseen ja hallussapitoon tunnustetuille museoille ja keräilijöille, jos tämä on tarpeen historiaan, kulttuuriin, tieteeseen, tekniikkaan, koulutukseen tai kulttuuriperintöön liittyviä tarkoituksia varten, edellyttäen, että mainitut museot ja keräilijät osoittavat ennen luvan saantia, että ne ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet yleiselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle aiheutuvien riskien huomioon ottamiseksi, muun muassa varmistamalla asianmukainen säilytys.
Kaikissa tällaisissa luvissa olisi otettava huomioon kulloinenkin tilanne, mukaan lukien kokoelman luonne ja sen tarkoitukset, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytössä on keräilijöiden ja kokoelmien seurantajärjestelmä.
Asekauppiaita ja -välittäjiä ei saisi estää käsittelemästä A luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita, jos tällaisten ampuma-aseiden, olennaisten osien ja ampumatarvikkeiden hankinta ja hallussapito on poikkeuksellisesti sallittua, kun niiden käsittely on tarpeen deaktivointia tai muuntamista varten tai jos se on muutoin sallittu direktiivissä 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä.
Asekauppiaita ja -välittäjiä ei olisi liioin estettävä käsittelemästä tällaisia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita tapauksissa, jotka eivät kuulu direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, soveltamisalaan, kuten silloin, kun kyse on unionin ulkopuolelle vietävistä ampuma-aseista, olennaisista osista ja ampumatarvikkeista tai aseista, jotka puolustusvoimien, poliisin tai viranomaisten on määrä hankkia.
Asekauppiaiden ja -välittäjien olisi voitava kieltäytyä saattamasta päätökseen epäilyttäviä liiketoimia, joiden tarkoituksena on kokonaisten patruunoiden tai patruunoiden käyttämättömien nallien hankkiminen.
Liiketoimea voidaan pitää epäilyttävänä, jos siihen esimerkiksi liittyy aiottuun yksityiseen käyttöön suhteutettuna epätavallisia määriä, jos ostaja vaikuttaa tietämättömältä ampumatarvikkeiden käytön suhteen tai jos ostaja haluaa välttämättä maksaa käteisellä eikä ole halukas todistamaan henkilöllisyyttään.
Asekauppiaiden ja -välittäjien olisi myös voitava ilmoittaa tällaisista epäilyttävistä liiketoimista toimivaltaisille viranomaisille.
Riski ääniaseiden ja muuntyyppisten paukkupanoksia ampuvien aseiden muuntamisesta varsinaisiksi ampuma-aseiksi on suuri.
Sen vuoksi on tärkeää puuttua siihen, että tällaisia muunnettuja ampuma-aseita käytetään rikoksia tehtäessä, erityisesti niin, että ne sisällytetään direktiivin 91/477/ETY soveltamisalaan.
Jotta voidaan lisäksi estää riski hälytys- ja merkinantoaseiden valmistamisesta sellaisella tavalla, joka mahdollistaa niiden muuntamisen ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia, komission olisi hyväksyttävä teknisiä eritelmiä, jotta voidaan varmistaa, että niitä ei voida muuntaa tällä tavalla.
Kun otetaan huomioon suuri riski siitä, että puutteellisesti deaktivoidut ampuma-aseet tehdään uudelleen ampumakelpoisiksi, ja jotta vahvistetaan turvallisuutta kaikkialla unionissa, tällaisten ampuma-aseiden olisi kuuluttava direktiivin 91/477/ETY soveltamisalaan.
Olisi hyväksyttävä deaktivoituja ampuma-aseita koskeva määritelmä, jossa otetaan huomioon ampuma-aseiden deaktivointia koskevat yleiset periaatteet, jotka on vahvistettu ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevassa pöytäkirjassa, joka on liitetty neuvoston päätökseen 2014/164/EU [5], jolla kyseinen pöytäkirja on saatettu osaksi unionin lainsäädäntöä.
Unionin kansalaisten ja jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus on yksi yleismaailmallisista arvoista, joihin unioni perustuu.
Tämä yhteinen arvo ohjaa unionin toimintaa ja luo yhtenäisyyden, jota tarvitaan, jotta voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin yhteiskunnan haasteisiin, joihin vastaamisessa nuoret eurooppalaiset ovat valmiita auttamaan ilmaisten solidaarisuuttaan käytännössä.
Solidaarisuus myös lisää nuorten kiinnostusta yhteiseen Eurooppa-hankkeeseen.
Yhteisvastuun periaate on kirjattu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan johdanto-osaan.
Unionin tilaa käsittelevässä puheessa 14 päivänä syyskuuta 2016 korostettiin tarvetta investoida nuoriin ja ilmoitettiin Euroopan solidaarisuusjoukkojen perustamisesta tarkoituksena luoda nuorille koko unionissa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan mielekkäällä tavalla, osoittaa solidaarisuuttaan ja kehittää tietojaan, taitojaan ja osaamistaan ja saada tällä tavalla arvokasta inhimillistä kokemusta, mikä on ratkaisevan tärkeää myös, jotta heistä tulisi aktiivisia ja osallistuvia unionin kansalaisia.
Komissio painotti 7 päivänä joulukuuta 2016 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan solidaarisuusjoukot” tarvetta vahvistaa yhteisvastuutoiminnan perustaa koko Euroopan alueella, tarjota nuorille enemmän ja parempia mahdollisuuksia laadukkaisiin solidaarisuustoimiin monilla eri aloilla ja tukea kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimijoita niiden pyrkimyksissä vastata erilaisiin haasteisiin ja kriiseihin.
Tiedonannolla käynnistettiin Euroopan solidaarisuusjoukkojen ensimmäinen toteutusvaihe, jossa tarjottiin eri unionin ohjelmien puitteissa vapaaehtoistoiminta-, harjoittelu- ja työskentelymahdollisuuksia nuorille eri puolilta unionia.
Näihin toimiin – riippumatta siitä, toteutetaanko ne ennen tämän asetuksen voimaantuloa vai sen jälkeen – olisi edelleen sovellettava niissä unionin ohjelmissa vahvistettuja sääntöjä ja edellytyksiä, joista kutakin toimea on rahoitettu Euroopan solidaarisuusjoukkojen ensimmäisessä toteutusvaiheessa.
Tässä asetuksessa solidaarisuudella tarkoitetaan jokaisen vastuuntuntoa muista ja sitoutumista yhteiseen hyvään, mikä ilmenee käytännön toimintana, josta ei odoteta saatavan vastinetta.
Nuorille olisi tarjottava helposti saavutettavissa olevia mahdollisuuksia laadukkaisiin solidaarisuustoimiin, joilla on selkeä eurooppalainen ulottuvuus ja joilla voidaan lujittaa yhteenkuuluvuutta, yhteisvastuuta, sosiaalista osallisuutta ja demokratiaa osallistujamaissa paikallisyhteisöjen hyödyksi, niin että samalla kehitetään nuorten osaamista heidän henkilökohtaisen kehityksensä tueksi ja parannetaan näin heidän itsetuntoaan, itsenäisyyttään ja oppimismotivaatiotaan, kannustetaan heidän koulutuksellista, sosiaalista, taiteellista, kielellistä, kulttuurista, kansalaisuuteen liittyvää ja ammatillista kehitystään sekä edistetään heidän aktiivista kansalaisuuttaan, työllistettävyyttään ja siirtymistään työmarkkinoille.
Näillä solidaarisuustoimilla tuettaisiin myös osallistujien liikkuvuutta.
Tällä asetuksella perustetaan unionin toimintaohjelma nimeltä Euroopan solidaarisuusjoukot, joka luo perustan positiivisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiselle tukemalla yksittäisten ihmisten ja yksiköiden yhteisöjä, jotka ovat sitoutuneet solidaarisuuden lisäämiseen kaikkialla Euroopassa.
Se on unionin toiminnan rahoitusväline, jota on tarkoitus soveltaa tämän asetuksen voimaantulopäivästä yhtäjaksoisesti ja joka myös tarjoaa perustan Euroopan solidaarisuusjoukoille yhteisönä ja Euroopan yhteisvastuun hengen lujittamisen innoittajana ulottamalla Euroopan solidaarisuusjoukkojen toimien vaikutukset laajemmalle.
Nuorille tarjottavien solidaarisuustoimien olisi oltava laadukkaita eli niiden olisi autettava saavuttamaan Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteet ja selviytymään yhteiskunnallisista haasteista sekä vastattava paikallisyhteisöjen tarpeisiin.
Solidaarisuustoimien olisi tarjottava nuorille tilaisuuksia hankkia arvokasta osaamista henkilökohtaista, sosiaalista, kansalaisuuteen liittyvää ja ammatillista kehitystään varten, niihin olisi liityttävä vahva oppimis- ja koulutusulottuvuus, niiden olisi oltava kaikkien nuorten ulottuvilla, ne olisi toteutettava turvallisissa ja terveellisissä olosuhteissa ja validoitava asianmukaisesti.
Solidaarisuustoimet eivät saisi vaikuttaa kielteisesti olemassa oleviin työ- tai harjoittelupaikkoihin, ja niiden olisi osaltaan lujitettava yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia sitoumuksia eikä korvattava niitä.
Jokaisen yksikön, joka haluaa osallistua Euroopan solidaarisuusjoukkojen toimintaan rahoitettiinpa se Euroopan solidaarisuusjoukkojen talousarviosta, jostakin toisesta unionin ohjelmasta tai muusta rahoituslähteestä, olisi saatava laatumerkki, jos se täyttää asiaankuuluvat erityisvaatimukset.
Laatumerkin saamista koskevaa vaatimusta ei olisi sovellettava luonnollisiin henkilöihin, jotka hakevat rahoitustukea osallistujista koostuvan epävirallisen ryhmän puolesta sen solidaarisuushankkeita varten.
Osallistujaorganisaatioille myönnetyn laatumerkin olisi oltava todiste näiden organisaatioiden kyvystä varmistaa tarjoamiensa solidaarisuustoimien laatu.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen täytäntöönpanoelinten olisi suoritettava laatumerkin myöntäminen saavutettavalla ja läpinäkyvällä menettelyllä.
Myönnetyt laatumerkit olisi arvioitava määräajoin uudelleen, ja laatumerkki olisi voitava peruuttaa, jos toteutettavan uudelleenarvioinnin yhteydessä käy ilmi, että sen myöntämisen edellytykset eivät enää täyty.
Euroopan solidaarisuusjoukot tarjoaisivat keskitetyn asiointipisteen kaikille solidaarisuustoimille eri puolilla unionia.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen yhdenmukaisuus ja täydentävyys unionin muihin asiaan liittyviin toimintalinjoihin, ohjelmiin ja välineisiin nähden olisi varmistettava.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen olisi pohjattava nykyisten ja aiempien ohjelmien, erityisesti Erasmus+-ohjelman ja Youth in Action -ohjelman, vahvuuksiin ja synergioihin niiden kanssa.
Solidaarisuusjoukkojen olisi myös täydennettävä toimia, joita jäsenvaltiot toteuttavat nuorten tukemiseksi ja heidän opinnoista työelämään siirtymisensä helpottamiseksi erilaisten järjestelmien, kuten nuorisotakuun perustamisesta 22 päivänä huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti perustetun nuorisotakuun, kautta tarjoamalla heille lisää mahdollisuuksia osallistua harjoittelun tai työpaikkojen muodossa toteutettaviin solidaarisuustoimiin joko kotimaassa tai ulkomailla.
Olisi varmistettava myös täydentävyys Euroopan solidaarisuusjoukkojen toiminnan kannalta olennaisten unionin tason verkostojen, kuten Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston, Eures-verkoston ja Eurodesk-verkoston, kanssa.
Lisäksi olisi varmistettava täydentävyys ja vilpitön yhteistyö nykyisten asiaan liittyvien järjestelmien ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen välillä ja erityisesti kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toimivien yhteisvastuu-, vapaaehtois- ja yhteiskuntapalvelujärjestelmien ja nuorten liikkuvuusjärjestelmien kanssa sekä tarpeen mukaan osallistujamaiden asettamien solidaarisuutta ja nuorisoa koskevien prioriteettien kanssa, jotta voidaan vastavuoroisesti lisätä ja parantaa tällaisten järjestelmien vaikutusta ja ominaisuuksia sekä hyödyntää hyviä käytäntöjä.
Euroopan solidaarisuusjoukoilla ei pitäisi korvata vastaavia kansallisia yhteisvastuu-, vapaaehtois-, yhteiskuntapalvelu- ja liikkuvuusjärjestelmiä.
Kaikkien nuorten yhtäläinen mahdollisuus osallistua kansallisiin solidaarisuustoimiin olisi varmistettava.
Olisi kannustettava kumppanuuksiin tiettyihin kiireellisiin sosiaalisiin ongelmiin erikoistuneiden eurooppalaisten verkostojen kanssa.
Jotta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vaikutus olisi mahdollisimman suuri, muiden unionin ohjelmien olisi voitava edistää Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteita tukemalla sen piiriin kuuluvia toimia.
Tällainen tuki olisi rahoitettava asianomaisia ohjelmia koskevien säädösten mukaisesti, ja siinä olisi pyrittävä varmistamaan nuorten, kansalaisyhteiskunnan ja jäsenvaltioissa jo olemassa olevien vapaaehtoistoiminnan järjestelmien laajempi osallisuus.
Kun osallistujaorganisaatioille on myönnetty voimassa oleva laatumerkki, niille olisi annettava pääsy Euroopan solidaarisuusjoukkojen portaaliin, ja niiden olisi voitava hyödyntää solidaarisuustoimen tyypin mukaan tarjottavia laatu- ja tukitoimenpiteitä.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen olisi avattava nuorille uusia mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan, harjoitteluihin tai työpaikkoihin sekä suunnitella ja kehittää selvää eurooppalaista lisäarvoa tuovia solidaarisuushankkeita omasta aloitteestaan.
Tällaisten mahdollisuuksien avulla olisi voitava vastata täyttämättömiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin sekä lujittaa osaltaan yhteisöjä ja edistää osaltaan nuorten henkilökohtaista, koulutuksellista, sosiaalista, kansalaisuuteen liittyvää ja ammatillista kehitystä.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen olisi myös tuettava osallistujien ja osallistujaorganisaatioiden verkostoitumistoimia sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tuettujen toimien laatu ja edistetään oppimistulosten validointia.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen olisi lisäksi osaltaan tuettava ja vahvistettava olemassa olevia organisaatioita, jotka toteuttavat solidaarisuustoimia.
Vapaaehtoistoiminta tarjoaa laajalti viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen liittyviä kokemuksia, jotka edistävät nuorten henkilökohtaista, sosiaalista, koulutuksellista ja ammatillista kehitystä, työllistettävyyttä ja aktiivista kansalaisuutta.
Vapaaehtoistoiminnan ei pitäisi korvata harjoitteluja tai työpaikkoja, ja sen tulisi perustua kirjalliseen vapaaehtoispalvelusopimukseen.
Komissio ja jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä nuorten vapaaehtoistoimintaan liittyvissä politiikkatoimissa avoimen koordinaatiomenetelmän avulla.
Harjoittelut ja työpaikat olisi erotettava selkeästi vapaaehtoistoiminnasta sekä rahoituksen että organisoinnin kannalta.
Harjoittelujen ei pidä koskaan johtaa työpaikkojen korvaamiseen.
Palkalliset harjoittelu ja työpaikat voivat kuitenkin olla epäedullisessa asemassa oleville nuorille ja nuorille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, kannustin osallistua solidaarisuustoimiin, joihin he eivät välttämättä muutoin voisi osallistua.
Harjoittelu voi helpottaa nuorten siirtymistä opiskelusta työelämään ja parantaa nuorten työllistettävyyttä, mikä on ratkaisevaa, jotta he voivat integroitua kestävästi työmarkkinoille.
Osallistujaorganisaation, joka vastaanottaa tai ottaa palvelukseensa osallistujan, olisi aina suoritettava korvaus Euroopan solidaarisuusjoukkojen puitteissa tarjottavasta harjoittelusta tai työpaikasta.
Harjoittelun olisi perustuttava sen suorittamismaassa sovellettavan sääntelykehyksen mukaiseen kirjalliseen harjoittelusopimukseen, ja siinä olisi noudatettava periaatteita, jotka esitetään harjoittelujen laatupuitteista 10 päivänä maaliskuuta 2014 annetussa neuvoston suosituksessa.
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) perustettiin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1365/75 edistämään parempien elin- ja työolojen suunnittelua ja luomista toimilla, joilla on tarkoitus lisätä ja levittää tietämystä.
Eurofoundin olisi tässä yhteydessä myös otettava huomioon keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymät.
Siitä lähtien, kun Eurofound perustettiin vuonna 1975, sillä on ollut merkittävä rooli elin- ja työolojen parantamisen tukemisessa kaikkialla unionissa.
Samaan aikaan elin- ja työolojen käsite ja merkitys ovat muuttuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja työmarkkinoiden perusteellisten muutosten vaikutuksesta.
Eurofound tarjoaa unionin toimielimille ja elimille, jäsenvaltioille ja työmarkkinaosapuolille asiantuntijatietoa, josta saadaan lisäarvoa Eurofoundin erikoisalalla.
Eurofoundin olisi laadittava edelleen kyselytutkimuksia, jotta turvataan elin- ja työolojen kehityssuuntauksia ja työmarkkinoiden kehitystä unionissa koskevien vertailevien analyysien jatkuvuus.
On myös tärkeää, että Eurofound työskentelee tiiviisti samalla alalla toimivien kansainvälisen, unionin ja kansallisen tason elinten kanssa.
Eurofoundilla on yhteystoimisto Brysselissä.
Eurofoundia koskevat rahoitussäännökset sekä ohjelmasuunnittelua ja raportointia koskevat säännökset olisi saatettava ajan tasalle.
Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1271/2013 säädetään, että Eurofound arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja.
Eurofoundin olisi otettava nämä arvioinnit huomioon monivuotisessa ja vuotuisessa ohjelmasuunnittelussaan.
Jotta taataan Eurofoundin täysi itsenäisyys ja riippumattomuus ja mahdollistetaan se, että Eurofound voi asianmukaisesti toteuttaa tavoitteensa ja tehtävänsä tämän asetuksen mukaisesti, sillä olisi oltava riittävä oma talousarvio, jonka varat muodostuvat pääosin unionin yleisestä talousarviosta saatavasta rahoitusosuudesta.
Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava Eurofoundiin, siltä osin kuin kyseessä ovat unionin rahoitusosuus ja muut unionin yleisestä talousarviosta maksettavat tuet.
Tilintarkastustuomioistuimen olisi tarkastettava Eurofoundin tilit.
Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi huolehdittava Eurofoundin toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.
Eurofoundin olisi tehtävä yhteistyötä käännöskeskuksen kanssa, jotta voidaan vahvistaa laatua, oikea-aikaisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat indikaattorit, määrittää selkeästi Eurofoundin tarpeet ja painopisteet sekä luoda avoimet ja objektiiviset menettelyt käännösprosessia varten.
Eurofoundin henkilöstöä koskevien säännösten olisi vastattava henkilöstösääntöjä ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot’, jotka on vahvistettu neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68.
Eurofoundin olisi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen luottamuksellisten tietojen turvallisen käsittelyn.
Eurofoundin olisi hyväksyttävä tarvittaessa turvallisuussääntöjä, jotka vastaavat komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444 vahvistettuja sääntöjä.
On tarpeen säätää talousarviota sekä hallintoneuvostoa, pääjohtajaa ja henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä, jotta Eurofoundin toiminnan jatkuvuus voidaan varmistaa odotettaessa tämän asetuksen täytäntöönpanoa,
Tässä direktiivissä säädetyllä pakollisella poikkeuksella olisi rajattava kappaleen valmistamisoikeutta siten, että sallitaan kaikki toimet, jotka ovat tarpeen teoksen tai muun aineiston muuttamiseksi, muuntamiseksi tai mukauttamiseksi siten, että saavutettavassa muodossa oleva kappale voidaan valmistaa, jotta kyseinen teos tai muu aineisto olisi edunsaajahenkilöiden saatavilla.
Tähän sisältyy niiden välineiden tarjoaminen, joita tarvitaan saavutettavassa muodossa olevaan kappaleeseen sisältyvässä tiedossa navigointiin.
Siihen sisältyvät myös muutokset, jotka voisivat olla tarpeen, jos teoksen tai muun aineiston muoto on jo saavutettava joillekin edunsaajahenkilöille mutta se ei mahdollisesti ole saavutettava muille edunsaajahenkilöille erilaisen tai eriasteisen vamman tai rajoitteen vuoksi.
Tässä direktiivissä säädettyihin sallittuihin käyttötarkoituksiin olisi sisällyttävä joko edunsaajahenkilöiden tai heidän tarpeitaan palvelevien valtuutettujen yhteisöjen harjoittama saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden valmistaminen, riippumatta siitä, ovatko kyseiset valtuutetut yhteisöt julkisia vai yksityisiä organisaatioita, erityisesti kirjastoja, koulutuslaitoksia ja muita voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, jotka palvelevat lukemisesteisiä osana pääasiallista toimintaansa, institutionaalisia velvoitteitaan tai yleishyödyllisiä tehtäviään.
Tässä direktiivissä säädettyihin käyttötarkoituksiin olisi myös sisällyttävä se, että luonnollinen henkilö, joka toimii edunsaajahenkilön puolesta, valmistaa saavutettavassa muodossa olevia kappaleita edunsaajahenkilöiden yksinomaiseen käyttöön tai avustaa edunsaajahenkilöä valmistamaan tällaisia kappaleita.
Saavutettavassa muodossa olevia kappaleita saisi valmistaa ainoastaan teoksista tai muusta aineistosta, jotka ovat laillisesti edunsaajahenkilön tai valtuutetun yhteisön saatavilla.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sopimusmääräyksillä, joilla pyritään estämään tai rajoittamaan jollakin tavalla poikkeuksen soveltamista, ei ole oikeusvaikutusta.
Tässä direktiivissä säädetyllä poikkeuksella olisi sallittava se, että valtuutetut yhteisöt valmistavat ja levittävät verkossa ja sen ulkopuolella unionissa saavutettavassa muodossa olevia kappaleita tämän direktiivin piiriin kuuluvista teoksista ja muusta aineistosta.
Tällä direktiivillä ei saisi asettaa valtuutetuille yhteisöille velvoitetta valmistaa ja levittää tällaisia kappaleita.
Jossakin jäsenvaltiossa valmistettujen saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden olisi oltava saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan niiden parempi saatavuus kaikkialla sisämarkkinoilla.
Näin vähennettäisiin päällekkäistä työtä, jota tehdään, kun saman teoksen tai muun aineiston saavutettavassa muodossa olevia kappaleita valmistetaan eri puolilla unionia, sekä saataisiin säästöjä ja tehokkuushyötyjä.
Tällä direktiivillä olisi siksi varmistettava, että valtuutetun yhteisön jossakin jäsenvaltiossa valmistamat saavutettavassa muodossa olevat kappaleet voivat liikkua ja ovat edunsaajahenkilöiden ja valtuutettujen yhteisöjen saatavilla koko unionissa.
Jotta voidaan edistää tällaista rajat ylittävää vaihtoa ja helpottaa valtuutettujen yhteisöjen keskinäistä tunnistamista ja yhteistyötä, olisi tuettava vapaaehtoista tietojenvaihtoa unioniin sijoittautuneiden valtuutettujen yhteisöjen nimistä ja yhteystiedoista, mukaan luettuina mahdolliset verkkosivustot.
Jäsenvaltioiden olisi siksi toimitettava valtuutetuilta yhteisöiltä saamansa tiedot komissiolle.
Tämä ei saisi tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot velvoitetaan tarkistamaan näiden tietojen täydellisyys ja täsmällisyys tai se, ovatko tiedot sen kansallisen lainsäädännön mukaisia, jolla tämä direktiivi pannaan täytäntöön.
Komission olisi asetettava nämä tiedot saataville verkossa unionin tason keskusyhteyspisteessä.
Tästä olisi myös apua valtuutetuille yhteisöille sekä edunsaajahenkilöille ja oikeudenhaltijoille niiden ottaessa yhteyttä valtuutettuihin yhteisöihin lisätietojen saamiseksi tässä direktiivissä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1563 [10] vahvistettujen säännösten mukaisesti.
Edellä mainitun keskusyhteyspisteen olisi täydennettävä tietoportaalia, jonka Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainvälinen toimisto perustaa, kuten Marrakeshin sopimuksessa määrätään, ja jolla pyritään auttamaan valtuutettuja yhteisöjä tunnistamaan toisensa ja tekemään yhteistyötä kansainvälisellä tasolla.
Hyväksyntä- tai valtuutusvaatimukset, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa valtuutettuihin yhteisöihin, kuten yleisluonteisten palvelujen tarjoamiseen edunsaajahenkilöille liittyvät vaatimukset, eivät saisi estää tämän direktiivin mukaisen valtuutetun yhteisön määritelmän täyttäviä yhteisöjä toteuttamasta toimia, joissa on kyse tämän direktiivin nojalla sallituista käyttötarkoituksista.
Kun otetaan huomioon tässä direktiivissä säädetyn poikkeuksen erityisluonne, sen erityinen ala ja siitä hyötyvien henkilöiden oikeusvarmuuden tarve, jäsenvaltiot eivät saisi asettaa poikkeuksen soveltamiselle muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä lisävaatimuksia, kuten saavutettavissa muodoissa olevien teosten kaupallisen saatavuuden ennakkotarkastusta.
Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää ainoastaan korvausjärjestelmistä, jotka koskevat sellaisia valtuutettujen yhteisöjen toimia, joissa on kyse teosten tai muun aineiston sallituista käyttötarkoituksista.
Jotta edunsaajahenkilöille ei aiheutuisi rasitteita, saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajat ylittävälle levittämiselle ei muodostuisi esteitä eikä valtuutettuihin yhteisöihin kohdistuisi liiallisia vaatimuksia, on tärkeää, että rajoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää tällaisista korvausjärjestelmistä.
Korvausjärjestelmissä ei siksi saisi vaatia maksuja edunsaajahenkilöiltä.
Korvausjärjestelmiä olisi sovellettava ainoastaan tällaisen järjestelmän säätäneen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden valtuutettujen yhteisöjen harjoittamaan käyttöön, eikä niissä saisi vaatia maksuja muihin jäsenvaltioihin tai Marrakeshin sopimuksen osapuolina oleviin kolmansiin maihin sijoittautuneilta valtuutetuilta yhteisöiltä.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisissa korvausjärjestelmissä ei aseteta saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajat ylittävälle vaihdolle kuormittavampia vaatimuksia kuin tilanteille, jotka eivät ole rajat ylittäviä, ei myöskään korvauksen muodon eikä mahdollisen tason osalta.
Korvauksen tasoa määritettäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon valtuutettujen yhteisöjen toiminnan voittoa tavoittelematon luonne, tämän direktiivin yleistä etua koskevat tavoitteet, poikkeuksesta hyötyvien henkilöiden edut, oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva haitta ja tarve varmistaa saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajat ylittävä levittäminen.
Olisi otettava huomioon myös kunkin tapauksen erityisolosuhteet, jotka johtuvat tietyn yksittäisen saavutettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamisesta.
Jos oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei olisi oltava velvollisuutta suorittaa korvausta.
Vammaisyleissopimuksessa, jonka osapuoli unioni on, taataan vammaisille henkilöille oikeus tiedon saantiin ja koulutukseen sekä oikeus osallistua kulttuuri-, talous- ja sosiaaliseen elämään yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Hyväksymällä tämän direktiivin unioni pyrkii varmistamaan, että edunsaajahenkilöiden saatavilla on kirjoja ja muuta painettua aineistoa saavutettavissa muodoissa kaikkialla sisämarkkinoilla.
Tämän vuoksi tämä direktiivi on olennaisen tärkeä ensiaskel, kun parannetaan teosten saatavuutta vammaisille henkilöille.
Komission olisi arvioitava tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien teosten ja muun aineiston saatavuutta saavutettavissa muodoissa sekä teosten ja muun aineiston saatavuutta saavutettavissa muodoissa muille vammaisille henkilöille.
On tärkeää, että komissio seuraa tilannetta tältä osin tiiviisti.
Tarvittaessa voitaisiin harkita muutoksia tämän direktiivin soveltamisalaan komission esittämän kertomuksen perusteella.
Jäsenvaltioiden olisi voitava edelleenkin säätää poikkeuksesta tai rajoituksesta vammaisten henkilöiden hyväksi tapauksissa, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, etenkin kun on kyse muista kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista teoksista ja muusta aineistosta sekä rajoitteista, direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.
Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita säätämästä sellaisiin oikeuksiin sovellettavista poikkeuksista tai rajoituksista, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin tekijänoikeusjärjestelmässä.
Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa ja vammaisyleissopimuksessa tunnustetut periaatteet.
Tätä direktiiviä olisi tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.
Marrakeshin sopimuksella määrätään tiettyjä velvoitteita, jotka koskevat saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden vaihtoa unionin ja sopimuksen osapuolina olevien kolmansien maiden välillä.
Toimenpiteet, jotka unioni on toteuttanut näiden velvoitteiden noudattamiseksi, sisältyvät asetukseen (EU) 2017/1563, jota olisi luettava yhdessä tämän direktiivin kanssa.
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli parantaa tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston saatavuutta unionissa sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
kumotaan e ja f alakohta;
muutetaan 4 kohta seuraavasti:
korvataan a alakohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti:
ne ovat täysin IMOn päätöslauselmaan A.373(10), sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa, sisältyvän dynaamisesti kannateltujen alusten turvallisuussäännöstön (DSC-säännöstö) vaatimusten mukaisia;”
korvataan c alakohta seuraavasti:
Suurnopeusmatkustaja-alusten ja niiden varusteiden rakentamisen ja huollon on oltava hyväksytyn laitoksen suurnopeusalusten luokitusta koskevien sääntöjen mukaisia tai hallinnon direktiivin 2009/15/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttämien samanarvoisten sääntöjen mukaisia.”
Niin uusien kuin olemassa olevien alusten osalta huomattavan korjaus-, muutos- tai muuntamistyön ja siihen liittyvän varustelun on oltava 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen uusia aluksia koskevien vaatimusten mukaista; alukseen tehtyjä muutoksia, joiden tarkoituksena on ainoastaan parantaa aluksen selviytymiskykyä, ei pidetä huomattavana muuntamisena.
Samanarvoisesta aineesta ennen 20 päivää joulukuuta 2017 rakennettujen alusten on oltava tämän direktiivin vaatimusten mukaisia viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2025.
Poiketen siitä, mitä tässä direktiivissä on säädetty, jäsenvaltio, jolla on 20 päivänä joulukuuta 2017 yli 60 lippunsa alla purjehtivaa alumiiniseoksesta valmistettua matkustaja-alusta, voi vapauttaa tämän direktiivin säännösten soveltamisesta seuraavat matkustaja-alukset seuraaviksi ajoiksi:
alumiiniseoksesta ennen 20 päivää joulukuuta 2017 valmistetut B-, C- ja D-luokkien matkustaja-alukset kymmenen vuoden ajaksi kyseisestä päivämäärästä; ja
edellyttäen, että kyseiset alukset liikennöivät yksinomaan kyseisen jäsenvaltion satamien välillä.
Jäsenvaltion, joka haluaa käyttää tätä poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan toimia niin viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2019 ja ilmoitettava sisällöstä komissiolle.
Niiden on myös toimitettava komissiolle tieto kaikista myöhemmistä muutoksista.
Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti.”
C-luokan ro-ro-matkustaja-alusten, joiden kölit oli laskettu tai jotka olivat vastaavassa rakennusvaiheessa 1 päivänä lokakuuta 2004 tai sen jälkeen, ja kaikkien A- ja B-luokkien ro-ro-matkustaja-alusten on oltava direktiivin 2003/25/EY 6, 8 ja 9 artiklan mukaisia.”
kumotaan 2 kohta;
kumotaan 3 kohdan toinen alakohta;
Jäsenvaltio voi 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen toteuttaa toimenpiteitä, joilla sallitaan tämän direktiivin tiettyjen erityisvaatimusten kanssa samanarvoisten vaatimusten soveltaminen, jos nämä samanarvoiset vaatimukset ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin kyseiset vaatimukset.”
Jäsenvaltion, joka käyttää 1, 2 tai 3 kohdan säännöksissä myönnettyjä oikeuksia, on noudatettava tämän kohdan toisesta seitsemänteen alakohtaa.
Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa, ja sen on sisällytettävä tällaiseen ilmoitukseen riittävät yksityiskohdat riittävän turvallisuustason säilymisen varmistamiseksi.
Jos kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksesta komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät päätöksen siitä, että ehdotetut toimenpiteet eivät ole perusteltuja, kyseistä jäsenvaltiota voidaan vaatia muuttamaan ehdotettuja toimenpiteitä tai olemaan toteuttamatta niitä.
Toteutetut toimenpiteet eritellään asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä ja annetaan tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Kaikkia tällaisia toimenpiteitä on sovellettava kaikkiin saman luokan matkustaja-aluksiin niiden liikennöidessä samoissa määritellyissä olosuhteissa, ilman niiden lippuun tai liikenteen harjoittajan kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan kohdistuvaa syrjintää.
Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on sovellettava ainoastaan niin kauan kuin alus liikennöi määritellyissä olosuhteissa.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toisessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä komissiolle tämän kyseistä tarkoitusta varten perustamaan ja ylläpitämään tietokantaan, jota komissiolla ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus käyttää, välityksellä.
Komissio asettaa toteutetut toimenpiteet saataville julkisella verkkosivustolla.”
korvataan 5 kohdan c alakohta seuraavasti:
komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät päätöksen siitä, onko jäsenvaltion päätös tällaisen aluksen liikennöinnin keskeyttämisestä tai sille määrätyistä lisätoimenpiteistä perusteltu ihmishengen turvallisuudelle tai omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran vuoksi, ja jos keskeytys tai lisätoimenpiteiden määrääminen eivät ole perusteltuja, sisältävät päätöksen, jolla kyseistä jäsenvaltiota vaaditaan peruuttamaan keskeytys tai toimenpiteet.
erityiset viittaukset 2 artiklan g, m, q ja zb alakohdassa, 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ”kansainvälisiin yleissopimuksiin” ja IMOn päätöslauselmiin.”
2 kohta:
kansainvälisiin yleissopimuksiin B-, C- ja D-luokkien alusten osalta tehtyjen muutosten sisältämien teknisten eritelmien mukauttamiseksi kokemuksen perusteella.”
teknisten seikkojen yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi niiden täytäntöönpanosta saadun kokemuksen perusteella;
muihin matkustaja-aluksiin kotimaanmatkoilla sovellettaviin unionin säädöksiin tehtyjen viittausten saattamiseksi ajan tasalle.”
korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 10 a artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tämän direktiivin muutosten hyväksymiseksi.
Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos se on komission soveltuvan analyysin perusteella asianmukaisesti perusteltua ja jotta voidaan välttää vakava ja ei-hyväksyttävissä oleva meriturvallisuuteen, terveyteen, alusten asumis- tai työoloihin tai meriympäristöön kohdistuva uhka taikka välttää yhteensopimattomuus unionin merilainsäädännön kanssa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 10 a artiklan mukaisesti tämän direktiivin muuttamiseksi siten, niin, että sitä sovellettaessa ei oteta huomioon 2 artiklassa tarkoitettuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehtyä muutosta.
Nämä delegoidut säädökset on hyväksyttävä vähintään kolme kuukautta ennen asianomaisen muutoksen hiljaiselle hyväksymiselle kansainvälisesti asetetun määräajan päättymistä tai päivää, jona tämän muutoksen on tarkoitus tulla voimaan.
Jäsenvaltioiden on ennen delegoidun säädöksen voimaantuloa pidättäydyttävä tekemästä aloitteita muutoksen sisällyttämiseksi kansalliseen lainsäädäntöönsä tai sen soveltamiseksi kyseessä olevaan kansainväliseen oikeudelliseen asiakirjaan.”
Europass-ansioluettelon perustamisesta vuonna 2004 lähtien, yli 100 miljoonaa Europass-ansioluetteloa on laadittu verkossa.
Kaksi tutkintotodistuksen liitettä, eli korkeakoulututkintotodistuksen Europass-liite ja ammattitutkintotodistuksen Europass-liite, tarjoavat tietoa tutkinnon sisällöstä ja siihen liittyvistä oppimistuloksista sekä tutkinnon myöntävän maan koulutusjärjestelmästä.
Europass-kielipassia käytetään kuvaamaan kielitaitoa.
Europass-liikkuvuustodistuksen malli kuvaa taitoja, jotka on hankittu ulkomailla koulutukseen tai työhön liittyvien liikkuvuuskokemusten myötä.
Neuvoston 22 päivänä toukokuuta 2017 antama suositus tarjoaa yhteiset puitteet, joilla autetaan yksityishenkilöitä ja organisaatioita vertaamaan erilaisia tutkintojärjestelmiä ja näissä järjestelmissä myönnettyjen tutkintojen tasoa.
Neuvoston 20 päivänä joulukuuta 2012 antamassa suosituksessa jäsenvaltioita kehotettiin toteuttamaan vuoteen 2018 mennessä, kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet huomioon ottaen ja asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointia varten järjestelyt, joiden perusteella henkilöt voivat saada epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankkimansa tiedot, taidot ja pätevyyden validoitua ja saada todistuksen kokonaisen tutkinnon tai tarvittaessa tutkinnon osan suorittamisesta.
Politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen tehostamisesta elinaikaisen ohjauksen alalla 28 päivänä toukokuuta 2004 annetussa neuvoston päätöslauselmassa määritellään kaikkien unionin kansalaisten elinikäistä ohjausta koskevien politiikkojen keskeiset tavoitteet.
Neuvoston 21 päivänä marraskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa korostetaan ohjauksen tärkeyttä elinikäisen oppimisen yhteydessä.
Opiskelumahdollisuudet ja tutkinnot Euroopassa -portaalin kautta saadaan tietoa eri koulutusjärjestelmissä Euroopassa tarjottavista opiskelumahdollisuuksista ja tutkinnoista sekä kansallisten tutkintopuitteiden vertailusta eurooppalaista tutkintojen viitekehystä käyttäen.
EU:n osaamispanoraama tarjoaa tietoa taidoista eri ammatteja ja erityisiä toimialoja varten sekä kysynnästä ja tarjonnasta kansallisella tasolla.
Avoimien työpaikkojen ja muiden työmarkkinasuuntausten analyysi on vakiintunut tapa hankkia taitoja koskevaa tietoa, jotta voidaan ymmärtää taidoissa olevia aukkoja ja puutteita sekä tutkintojen kohtaanto-ongelmia.
Komission tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa kehittämän ja jatkuvasti päivittämän monikielisen eurooppalaisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun, jäljempänä ’ESCO-luokittelu’, tarkoituksena on edistää taitoja ja tutkintoja koskevaa selkeyttä yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä työhön liittyvissä tarkoituksissa.
Asianmukaisen testauksen jälkeen ja ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden kannan, komissio voisi käyttää ESCO-luokittelua Europass-puitteissa; jäsenvaltioille ESCO-luokittelun käyttö niiden kanssa suoritetun testauksen ja niiden suorittaman arvioinnin jälkeen on vapaaehtoista.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/589 perustettu työnvälityspalvelujen eurooppalainen verkosto (Eures) on yhteistyöverkosto, jonka avulla vaihdetaan tietoa ja helpotetaan vuorovaikutusta työnhakijoiden ja työnantajien välillä.
Sillä tarjotaan maksutonta apua työnhakijoille, jotka haluavat muuttaa toiseen maahan, ja avustetaan työnantajia, jotka haluavat rekrytoida työntekijöitä muista maista.
Europass- ja Eures-portaalien välinen synergia ja yhteistyö voisivat vahvistaa molempien palvelujen vaikutusta.
Työmarkkinaprosesseja, kuten avoimista työpaikoista ilmoittamista, työhakemuksia, taitojen arviointeja ja rekrytointeja hallinnoidaan yhä enemmän verkossa välineillä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa, massadataa ja muuta teknologiaa.
Hakijoiden valintaa hallinnoidaan välineillä ja prosesseilla, joilla etsitään tietoa virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankituista taidoista ja tutkinnoista.
Virallinen oppiminen, epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen tapahtuvat nykyisin myös uusissa muodoissa ja uusissa ympäristöissä, ja niitä tarjoavat erilaiset tarjoajat, hyödyntäen erityisesti digitaaliteknologiaa ja -alustoja, etäoppimista, verkko-oppimista, vertaisoppimista, laajoja avoimia verkkokursseja ja avoimia oppimisresursseja.
Lisäksi taidot, kokemukset ja oppimistulokset tunnustetaan eri muodoissa, esimerkiksi digitaalisina osaamismerkkeinä.
Digitaaliteknologiaa käytetään myös epävirallisen oppimisen kuten nuorisotyön ja vapaaehtoistoiminnan kautta hankittuja taitoja varten.
Tässä päätöksessä taidot ymmärretään laajassa merkityksessä, joka kattaa sen, mitä henkilö tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.
Taidot viittaavat erityyppisiin oppimistuloksiin, mukaan luettuna tieto ja osaaminen sekä kyky soveltaa tietoa ja käyttää taitotietoa tehtävien suorittamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.
Ammatillisen osaamisen merkityksen tunnustamisen lisäksi tunnustetaan myös, että monialainen tai ”pehmeä” osaaminen, kuten kriittinen ajattelu, ryhmätyö, ongelmanratkaisu ja luovuus, digitaaliset taidot tai kielitaito, on yhä tärkeämpää ja olennainen edellytys henkilökohtaisen ja ammatillisen tyydytyksen saavuttamiseksi ja sitä voidaan soveltaa eri aloilla.
Yksityishenkilöt voisivat hyötyä näiden ja muiden taitojen arvioimiseen ja kuvaamiseen liittyvistä välineistä ja ohjauksesta.
Yksityishenkilöt ovat perinteisesti esittäneet hankkimiansa taitoja ja tutkintoja koskevat tiedot ansioluettelossa ja sitä täydentävissä asiakirjoissa, kuten tutkintotodistuksissa tai muissa todistuksissa.
Nykyään on olemassa uusia välineitä, jotka voivat helpottaa taitojen ja tutkintojen esittämistä erilaisia verkkopohjaisia ja digitaalisia muotoja käyttäen.
Näillä uusilla välineillä voidaan myös tukea erilaisissa ympäristöissä hankittujen taitojen itsearviointia.
Europass-puitteilla olisi vastattava tämänhetkisiin ja tuleviin tarpeisiin.
Käyttäjät tarvitsevat välineitä taitojensa ja tutkintojensa dokumentoimiseen.
Lisäksi taitojen arviointi- ja itsearviointivälineet sekä asianmukaisten tietojen saanti, validointimahdollisuuksia ja ohjausta koskevat tiedot mukaan luettuina, voivat olla hyödyllisiä tehtäessä päätöksiä työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksista.
Taitoja ja tutkintoja koskevia unionin tason välineitä olisi mukautettava muuttuviin käytäntöihin sekä tekniikan edistymiseen sen varmistamiseksi, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia ja hyödyllisiä käyttäjille.
Tähän olisi pyrittävä muun muassa luomalla innovatiivisia ominaisuuksia, kuten interaktiiviset välineet, asiakirjojen editointi ja suunnittelu, pyrkimällä varmistamaan välineiden kattavuuden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisääminen ja yksinkertaistaminen sekä teknisen yhteentoimivuuden ja synergioiden lisääminen toisiinsa liittyvien välineiden, myös kolmansien osapuolten laatimien välineiden, välille, ja ottamalla huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet.
Todennustoimenpiteitä voitaisiin käyttää myös taitoja ja tutkintoja koskevien digitaalisten asiakirjojen varmennuksen tukena.
Päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustetut Europass-puitteet olisi sen vuoksi korvattava uusilla puitteilla, joissa otetaan huomioon kehittyvät tarpeet.
Uusilla Europass-puitteilla olisi vastattava kaikkien yksittäisten loppukäyttäjien tarpeisiin ja odotuksiin, kuten opiskelijoiden ja työnhakijoiden, joihin kuuluu sekä työttömiä henkilöitä että työntekijöitä, ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien, joita ovat esimerkiksi työnantajat (erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset), kauppakamarit, kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyöntekijät, ohjausalan ammattilaiset, julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, koulutuksen järjestäjät, nuorisojärjestöt, nuorisotyön tarjoajat, asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset ja päättäjät.
Niissä olisi myös otettava huomioon unioniin saapuvien tai siellä asuvien kolmansien maiden kansalaisten tarpeet heidän kotoutumisensa tukemiseksi.
Europass-puitteiden olisi kehityttävä, jotta niissä voidaan kuvailla erityyppisiä oppimistapoja ja taitoja ja etenkin sellaisia, jotka on saatu epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta.
Europass-puitteita olisi kehitettävä palautteeseen perustuvan käyttäjäkeskeisen lähestymistavan avulla sekä vaatimusten keräämisen kautta, muun muassa tutkimusten ja testauksen kautta, kiinnittäen huomiota Europass-kohderyhmien nykyisiin ja tuleviin erityistarpeisiin.
Europassin piirteiden olisi erityisesti heijastettava jäsenvaltioiden ja unionin sitoutumista sen varmistamiseen, että vammaisilla henkilöillä on yhtäläinen pääsy työmarkkinoille sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa ja -järjestelmiä.
Europass-välineiden olisi oltava havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja, jotta ne voivat olla paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa.
Europass-puitteiden päivitykset ja muutokset olisi tehtävä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, joita ovat esimerkiksi työvoimapalvelut, ohjausalan ammattilaiset, koulutuksen järjestäjät ja työmarkkinaosapuolet kuten ammattiliitot ja työnantajajärjestöt, sekä ottaen täysin huomioon parhaillaan tehtävän poliittisen yhteistyön, kuten Bolognan prosessin eurooppalaisella korkeakoulutusalueella.
Komission, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välinen rakentava yhteistyö on äärimmäisen tärkeää Europass-puitteiden menestyksellisen kehittämisen ja täytäntöönpanon kannalta.
Tämän päätöksen mukaisesti säilytettävien ja käsiteltävien henkilötietojen käsittelyyn olisi sovellettava henkilötietosuojaa koskevaa asiaankuuluvaa unionin oikeutta ja kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä.
Käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus rajoittaa pääsyä henkilötietoihinsa.
Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, unionin jäseneksi liittyvien valtioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden olisi voitava osallistua puitteisiin, kun otetaan huomioon niiden pitkäaikainen kiinnostus ja yhteistyö unionin kanssa tällä alalla.
Osallistumisessa olisi noudatettava unionin ja kyseisten maiden suhteita sääntelevien välineiden asiaa koskevia säännöksiä.
Europass-puitteiden kautta tarjottavia taitoja ja tutkintoja koskevia tietoja olisi saatava monista eri maista ja koulutusjärjestelmistä osallistuvia maita laajemmin, ja niiden olisi heijastettava muuttoliikkeitä maailman eri osista ja eri osiin.
Komission olisi varmistettava tämän päätöksen täytäntöönpanon ja seurannan johdonmukaisuus jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien edustajista koostuvan neuvoa-antavan Europass-ryhmän avulla.
Neuvoa-antavan ryhmän olisi erityisesti kehitettävä strateginen lähestymistapa Europassin täytäntöönpanoon ja tulevaan kehittämiseen sekä annettava neuvoja verkkopohjaisten työkalujen kehittämisessä, muun muassa testaamalla, ja Europass-verkkoalustan kautta tarjottavista tiedoista, tarvittaessa yhteistyössä muiden ryhmien kanssa.
Yhteisrahoitusta tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten tarjotaan muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1288/2013 perustetusta unionin Erasmus+ ohjelmasta.
Kyseisellä asetuksella perustettu komitea osallistuu strategiseen keskusteluun Europassin täytäntöönpanon edistymisestä ja tulevasta kehityksestä.
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli välineiden ja tietojen kattavien ja yhteentoimivien puitteiden perustamista erityisesti työllisyyteen ja oppimiseen liittyvän kansainvälisen liikkuvuuden tarkoituksia varten, vaan se voidaan toiminnan vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Yleisperiaatteena olisi pidettävä sitä, että jäsenvaltioille aiheutuvien velvollisuuksien sekä hallinnollisten ja taloudellisten rasitteiden kustannusten ja hyötyjen olisi oltava tasapainossa.
Tämän päätöksen yhteydessä suoritettuja toimia olisi tuettava unionin virastojen, erityisesti Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen, asiantuntemuksella niiden toimivaltuuksiin kuuluvilla aloilla.
Tämän vuoksi päätös N:o 2241/2004/EY olisi kumottava, tämän kuitenkaan vaikuttamatta aiemmin annettujen Europass-asiakirjojen voimassaoloon tai asemaan.
Kaikki vakiintuneet Europass-asiakirjojen mallit olisi säilytettävä uusissa puitteissa siihen saakka, kunnes tarvittavat muutokset tai päivitykset on tehty tämän päätöksen mukaisesti.
Jotta varmistetaan joustava siirtyminen Europass-verkkoalustaan, päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustettua internetpohjaista Europass-tietojärjestelmää olisi edelleen käytettävä, kunnes Europass-verkkoalusta on perustettu ja aloittaa toimintansa,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: