finnish.txt

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 
Maa oli
autio ja tyhj�, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan
henki liikkui vetten yll�.
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Jumala n�ki, ett� valo oli hyv�. Jumala erotti
valon pimeydest�, 
ja h�n nimitti valon p�iv�ksi,
ja pimeyden h�n nimitti y�ksi. Tuli ilta ja tuli
aamu, n�in meni ensimm�inen p�iv�.
Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien
v�liin, erottamaan vedet toisistaan." 
Jumala teki
kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja
toiset sen yl�puolelle. Niin tapahtui, 
ja Jumala
nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu,
n�in meni toinen p�iv�.
Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen
alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin ett�
maan kamara tulee n�kyviin." Ja niin tapahtui.
Jumala nimitti kiinte�n kamaran maaksi, ja sen
paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, h�n nimitti
mereksi. Ja Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�.
Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreytt�, siement�
tekevi� kasveja ja hedelm�puita, jotka maan p��ll�
kantavat hedelmiss��n kukin lajinsa mukaista
siement�." Ja niin tapahtui. 
Maa versoi
vihreytt�, siement� tekevi� kasveja ja hedelm�puita,
jotka kantoivat hedelmiss��n kukin oman lajinsa
mukaista siement�. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�.
Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni kolmas p�iv�.
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen
erottamaan p�iv�n y�st�, ja olkoot ne merkkein�
osoittamassa m��r�aikoja, hetki� ja vuosia. 
Ne
loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan
p��lle." Ja niin tapahtui. 
Jumala teki kaksi
suurta valoa, suuremman hallitsemaan p�iv�� ja
pienemm�n hallitsemaan y�t�, sek� t�hdet. 
H�n
asetti ne taivaankanteen loistamaan maan p��lle,
hallitsemaan p�iv�� ja y�t� ja erottamaan valon
pimeydest�. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�.
Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni nelj�s p�iv�.
Jumala sanoi: "Vilisk��t vedet el�vi� olentoja
ja lennelk��t linnut ilmassa taivaankannen alla."
Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut
el�v�t olennot, joita vedet vilisev�t, sek� kaikki
siivekk�iden lajit. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�.
H�n siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelm�lliset ja
lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� meren vedet, ja linnut
lis��ntyk��t maan p��ll�." 
Tuli ilta ja tuli
aamu, n�in meni viides p�iv�.
Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia
el�vi� olentoja, kaikki karjael�inten, pikkuel�inten
ja villiel�inten lajit." Ja niin tapahtui.
Jumala teki villiel�imet, karjael�imet ja
erilaiset pikkuel�imet, kaikki el�inten lajit. Ja
Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�.
Jumala sanoi: "Tehk��mme ihminen, tehk��mme
h�net kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon h�n
meren kaloja, taivaan lintuja, karjael�imi�, maata
ja kaikkia pikkuel�imi�, joita maan p��ll� liikkuu."
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi
h�n h�net loi, mieheksi ja naiseksi h�n loi heid�t.
Jumala siunasi heid�t ja sanoi heille: "Olkaa
hedelm�lliset, lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maa ja
ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja,
taivaan lintuja ja kaikkea, mik� maan p��ll� el�� ja
liikkuu." 
Jumala sanoi viel�: "Min� annan teille
kaikki siement� tekev�t kasvit, joita maan p��ll�
on, ja kaikki puut, joissa on siement� kantavat
hedelm�t. Olkoot ne teid�n ravintonanne. 
Ja
villiel�imille ja taivaan linnuille ja kaikelle,
mik� maan p��ll� el�� ja liikkuu, min� annan
ravinnoksi vihre�t kasvit." Niin tapahtui. 
Ja
Jumala katsoi kaikkea tekem��ns�, ja kaikki oli
hyv��. Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni kuudes
p�iv�.
N�in tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki
mit� niiss� on. 
Jumala oli saanut ty�ns�
p��t�kseen, ja seitsem�nten� p�iv�n� h�n lep�si
kaikesta ty�st��n. 
Ja Jumala siunasi seitsem�nnen
p�iv�n ja pyhitti sen, koska h�n sin� p�iv�n� lep�si
kaikesta luomisty�st��n. 
T�m� on kertomus siit�,
kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne
luotiin.
Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja
taivaan, 
ei maan p��ll� ollut viel� yht��n
pensasta eik� edes ruoho ollut noussut esiin, sill�
Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata
eik� ihmist� viel� ollut maata viljelem�ss�.
Mutta maasta kumpusi vett�, ja se kasteli maan
pinnan. 
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta
ihmisen ja puhalsi h�nen sieraimiinsa el�m�n
henk�yksen. N�in ihmisest� tuli el�v� olento.
Herra Jumala istutti puutarhan it��n, Eedeniin,
ja sinne h�n asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia
puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden
hedelm�t olivat hyvi� sy�d�, ja paratiisin keskelle
h�n kasvatti el�m�n puun sek� hyv�nja pahantiedon
puun.
Eedenist� sai alkunsa joki, joka kasteli
puutarhan ja joka sielt� l�htiess��n jakautui
nelj�ksi haaraksi. 
Ensimm�isen nimi on Pison. Se
kiert�� koko Havilan maan, miss� on kultaa, 
ja
sen maan kulta on hyv��. Siell� on my�s
suitsutuspihkaa ja onykskive�. 
Toisen joen nimi
on Gihon. Se kiert�� koko Nubian maan. 
Kolmannen
joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja
nelj�s joki on Eufrat.
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan
viljelem��n ja varjelemaan sit�. 
Herra Jumala
sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti sy�d� puutarhan
kaikista puista. 
Vain siit� puusta, joka antaa
tiedon hyv�st� ja pahasta, �l� sy�, sill� sin�
p�iv�n�, jona siit� sy�t, olet kuoleman oma."
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyv� ihmisen olla
yksin��n. Min� teen h�nelle kumppanin, joka sopii
h�nen avukseen." 
Ja Herra Jumala muovasi maasta
kaikki villiel�imet ja kaikki taivaan linnut ja vei
ne ihmisen luo n�hd�kseen, mink� nimen h�n kullekin
antaisi. Ja jokainen el�v� olento sai sen nimen,
jolla ihminen sit� kutsui. 
N�in ihminen antoi
nimet kaikille karjael�imille, kaikille linnuille ja
kaikille villiel�imille. Mutta ihmiselle ei l�ytynyt
sopivaa kumppania.
Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syv��n
uneen ja otti h�nen nukkuessaan yhden h�nen
kylkiluistaan ja t�ytti kohdan lihalla. 
Herra
Jumala teki t�st� kylkiluusta naisen ja toi h�net
miehen luo. 
Ja mies sanoi:
-- T�m� se on! T�m� on
luu minun luustani
ja liha minun lihastani.
Naiseksi h�nt� sanottakoon:
miehest� h�net on otettu.
Siksi mies j�tt�� is�ns� ja �itins� ja liittyy
vaimoonsa, niin ett� he tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat alasti, mies ja h�nen
vaimonsa, eiv�tk� he tunteneet h�pe��.
Heprean kieless� maata merkitsev� sana adama ja ihmist� merkitsev�
sana adam ovat ��nteellisesti l�hell� toisiaan. Ks. my�s.
Alkutekstiss� on t�ss� sanaleikki: mies on hepreaksi i�, nainen i��a 'miehet�r'. 
K��rme oli kavalin kaikista el�imist�, jotka
Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko
Jumala todella sanonut: 'Te ette saa sy�d� mist��n
puutarhan puusta'?" 
Nainen vastasi k��rmeelle:
"Kyll� me saamme sy�d� puutarhan puiden hedelmi�.
Vain siit� puusta, joka on keskell� paratiisia,
Jumala on sanonut: '�lk�� sy�k� sen hedelmi�, �lk��
edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" 
Silloin
k��rme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. 
Mutta
Jumala tiet��, ett� niin pian kuin te sy�tte siit�,
teid�n silm�nne avautuvat ja teist� tulee Jumalan
kaltaisia, niin ett� tied�tte kaiken, sek� hyv�n
ett� pahan." 
Nainen n�ki nyt, ett� puun hedelm�t
olivat hyvi� sy�d� ja ett� se oli kaunis katsella ja
houkutteleva, koska se antoi ymm�rryst�. H�n otti
siit� hedelm�n ja s�i ja antoi my�s miehelleen, joka
oli h�nen kanssaan, ja mieskin s�i.
Silloin heid�n silm�ns� avautuivat, ja he
huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen
viikunanlehti� ja kietoivat ne vy�t�r�lleen.
Kun iltap�iv� viileni, he kuulivat Jumalan
k�velev�n puutarhassa. Silloin mies ja nainen
meniv�t Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
Herra Jumala huusi miest� ja kysyi: "Miss� sin�
olet?" 
Mies vastasi: "Min� kuulin sinun
askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen
alasti, ja siksi piilouduin." 
Herra Jumala
kysyi: "Kuka sinulle kertoi, ett� olet alasti?
Oletko sy�nyt siit� puusta, josta min� kielsin sinua
sy�m�st�?" 
Mies vastasi: "Nainen, jonka sin�
annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun
hedelm�n, ja min� s�in." 
Silloin Herra Jumala
sanoi naiselle: "Mit� oletkaan tehnyt!" Nainen
vastasi: "K��rme minut petti, ja min� s�in."
Herra Jumala sanoi k��rmeelle:
-- Koska t�m�n teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut el�imet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja sy�t�v� maan tomua
niin kauan kuin el�t.
Ja min� panen vihan sinun ja naisen v�lille
ja sinun sukusi ja h�nen sukunsa v�lille:
ihminen on iskev� sinun p��si murskaksi,
ja sin� olet iskev� h�nt� kantap��h�n.
Naiselle h�n sanoi:
-- Min� teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sin� olet synnytt�v� lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja h�n pit�� sinua vallassaan.
Ja miehelle h�n sanoi:
-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja s�it puusta, josta min� kielsin sinua sy�m�st�,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla ty�ll� sinun on hankittava siit� elantosi
niin kauan kuin el�t.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiess� sinun on hankittava leip�si,
kunnes tulet maaksi j�lleen,
sill� siit� sinut on otettu.
Maan tomua sin� olet,
maan tomuun sin� palaat.
Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sill�
h�nest� tuli kaikkien ihmisten kanta�iti.
Ja
Herra Jumala teki Aadamille
ja h�nen vaimolleen
nahasta vaatteet ja puki heid�t niihin.
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin
me: h�n tiet�� sek� hyv�n ett� pahan. Ettei h�n nyt
vain ota el�m�n puusta hedelm�� ja sy� ja niin el�
ikuisesti!" 
Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois
Eedenin puutarhasta ja pani h�net viljelem��n maata,
josta h�net oli tehty. 
H�n karkotti ihmisen ja
asetti Eedenin puutarhan it�puolelle kerubit ja
salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan el�m�n
puulle viev�� tiet�.
Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja h�nen siemenens�
v�lille. 
Nimi Eeva, hepreaksi Hawwa, muistuttaa verbi�
haja 'el��'. Sananmukainen k��nn�s �kaikkien el�vien
�iti�. 
Kaikkialla ei ole ratkaistavissa, onko adam-sanaa k�ytetty erisnimen�
vai tarkoittaako se ihmist� yleens�.
Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli
raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Min� olen
Herran avulla saanut poikalapsen."
Sitten h�n
synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli
lammaspaimen ja Kainista maanviljelij�.
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa,
ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja
niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja
h�nen uhriinsa, 
mutta Kainin ja h�nen uhrinsa
puoleen h�n ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin
ja h�nen katseensa synkistyi. 
Herra kysyi
Kainilta: "Miksi sin� suutuit ja katselet synkk�n�
maahan? 
Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi,
mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua
se haluaa, mutta sinun on pidett�v� se kurissa."
Kain sanoi veljelleen Abelille: "L�hde mukaani."
Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain
k�vi veljens� Abelin kimppuun ja tappoi h�net.
Silloin Herra kysyi Kainilta: "Miss� on veljesi
Abel?" Kain vastasi: "En tied�. Olenko min� veljeni
vartija?" 
Herra sanoi: "Mit� oletkaan tehnyt!
Etk� kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle
maasta? 
Nyt olet kirottu etk� voi j��d� t�nne,
sill� t�m�n maan oli avattava suunsa ja otettava
vastaan veljesi veri, jonka sin� vuodatit. 
Kun
koetat viljell� maata, se ei en�� ruoki sinua, vaan
sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan
p��ll�."
Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on
minulle liian raskas kantaa. 
Kun sin� nyt
karkotat minut t�lt� seudulta, min� joudun pois
kasvojesi edest�. Minun on harhailtava kodittomana
ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyv�ns�,
joka minut kohtaa, voi tappaa minut." 
Mutta
Herra sanoi h�nelle: "Ei, vaan kostettakoon
seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin." Ja
Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka h�net
kohtaa, tappaisi h�nt�. 
Niin Kain l�hti pois
Herran kasvojen edest� ja asettui asumaan Nodin
maahan Eedenin it�puolelle.
Kain yhtyi vaimoonsa, ja t�m� tuli raskaaksi ja
synnytti Henokin. Kain oli ensimm�inen, joka perusti
kaupungin, ja h�n antoi sille nimen poikansa Henokin
mukaan. 
Henokille syntyi Irad, Iradille syntyi
Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja
Metusaelille syntyi Lemek.
Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi
oli Ada ja toisen Silla. 
Ada synnytti Jabalin,
josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten
kantais�. 
Jabalin veli oli nimelt��n Jubal, ja
h�nest� tuli ensimm�inen harpunja huilunsoittaja.
My�s Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sep�n, joka aloitti pronssin
ja raudan takomisen. TubalKainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama.
Lemek sanoi vaimoilleen:
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdest� haavasta min� tapan miehen,
jo yhdest� naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsem�sti,
niin Lemekin puolesta seitsem�nkymment�seitsem�n
kertaa.
Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja t�m� synnytti
pojan. Eeva antoi h�nelle nimen Set
ja sanoi:
"Jumala on suonut minulle uuden j�lkel�isen Abelin
sijaan, jonka Kain tappoi." 
Setillekin syntyi
poika, ja Set antoi h�nelle nimen Enos.
Niihin aikoihin alettiin nimelt� kutsuen rukoilla
avuksi Herraa.
Viis. 
Nimi Kain muistuttaa heprean verbi� qana 'saada', 'hankkia'. 
Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja
14. 
Nimi Set muistuttaa heprean verbi� �at 'asettaa', 'suoda'. 
Nimi Enos merkitsee 'ihminen', 'ihmissuku', kuten my�s Aadam. 
T�m� on luettelo Aadamin j�lkel�isist�.
Luodessaan ihmisen Jumala teki h�net kaltaisekseen.
H�n loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja h�n
siunasi heid�t ja antoi heille nimeksi ihminen
silloin kun heid�t luotiin.
Kun Aadam oli el�nyt 130 vuotta, h�nelle syntyi
poika, joka oli h�nen n�k�isens�, h�nen kaltaisensa,
ja h�n antoi pojalle nimen Set. 
Setin syntym�n
j�lkeen Aadam eli viel� 800 vuotta, ja h�nelle
syntyi sin� aikana lis�� poikia ja tytt�ri�.
Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten h�n
kuoli.
Kun Set oli el�nyt 105 vuotta, h�nelle syntyi
Enos. 
Enosin syntym�n j�lkeen Set eli viel� 807
vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�.
Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Enos oli el�nyt 90 vuotta, h�nelle syntyi
Kenan. 
Kenanin syntym�n j�lkeen Enos eli viel�
815 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja
tytt�ri�. 
Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli
sitten.
Kun Kenan oli el�nyt 70 vuotta, h�nelle syntyi
Mahalalel. 
Mahalalelin syntym�n j�lkeen Kenan
eli viel� 840 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia
ja tytt�ri�. 
Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja
kuoli sitten.
Kun Mahalalel oli el�nyt 65 vuotta, h�nelle
syntyi Jered. 
Jeredin syntym�n j�lkeen Mahalalel
eli viel� 830 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia
ja tytt�ri�. 
Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta
ja kuoli sitten.
Kun Jered oli el�nyt 162 vuotta, h�nelle syntyi
Henok. 
Henokin syntym�n j�lkeen Jered eli viel�
800 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja
tytt�ri�. 
Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja
kuoli sitten.
Kun Henok oli el�nyt 65 vuotta, h�nelle syntyi
Metuselah. 
Metuselahin syntym�n j�lkeen Henok
eli viel� 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon
mukaisesti, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja
tytt�ri�. 
Henok eli kaikkiaan 365 vuotta.
H�n vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten h�nt�
ei en�� ollut, sill� Jumala otti h�net luokseen.
Kun Metuselah oli el�nyt 187 vuotta, h�nelle
syntyi Lemek. 
Lemekin syntym�n j�lkeen Metuselah
eli viel� 782 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia
ja tytt�ri�. 
Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta
ja kuoli sitten.
Kun Lemek oli el�nyt 182 vuotta, h�nelle syntyi
poika. 
H�n antoi pojalle nimen Nooa
ja sanoi:
"T�m� poika on antava meille lohtua ty�ss�mme ja
vaivann��ss�mme, kun viljelemme maata, jonka Herra
on kironnut." 
Lemek eli Nooan syntym�n j�lkeen
viel� 595 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja
tytt�ri�. 
Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja
kuoli sitten.
Kun Nooa oli el�nyt 500 vuotta, h�nelle
syntyiv�t Seem, Haam ja Jafet.
Ks. selityst� jakeeseen.
Nimi Nooa (hepreaksi Noah 'lepo') muistuttaa sanaa niham 'lohduttaa', 'kevent�� mielt�'. 
Kun ihmiset alkoivat lis��nty� maan p��ll� ja
heille syntyi tytt�ri�, 
jumalien pojat
huomasivat, ett� ihmisten tytt�ret olivat kauniita,
ja he ottivat n�ist� vaimoikseen keit� halusivat.
Herra sanoi: "Min� en anna el�m�n hengen asua
ihmisess� miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa,
heikko ja katoavainen. Olkoon siis h�nen elinik�ns�
enint��n satakaksikymment� vuotta." 
Siihen aikaan
ja my�hemminkin oli maan p��ll� j�ttil�isi�, kun
jumalien pojat yhtyiv�t ihmisten tytt�riin ja n�m�
synnyttiv�t heille lapsia. Juuri n�it� olivat
muinaisajan kuuluisat sankarit.
Kun Herra n�ki, ett� ihmisten pahuus lis��ntyi
maan p��ll� ja ett� heid�n ajatuksensa ja pyrkimyksens� olivat kauttaaltaan pahat, 
h�n katui, ett�
oli tehnyt ihmisen, ja murehti sit� syd�mess��n.
Ja Herra sanoi: "Min� pyyhin maan p��lt� ihmisen,
jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjael�imet,
pikkuel�imet ja taivaan linnut, sill� min� kadun,
ett� olen ne tehnyt." 
Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.
T�m� on kertomus Nooasta ja h�nen suvustaan. Nooa
oli aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja
nuhteeton, ja h�n vaelsi Jumalalle kuuliaisena.
H�nelle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja
Jafet. 
Siihen aikaan turmelus levisi maassa
Jumalan silmien alla ja v�kivalta t�ytti maan.
Kun Jumala katseli maata, h�n n�ki, ett�
turmelus vallitsi kaikkialla, sill� ihmiset
kuluttivat el�m�ns� pahuudessa.
Jumala sanoi Nooalle:
"Min� olen p��tt�nyt tehd� lopun kaikesta elollisesta, sill� maa on
ihmisten takia t�ynn� v�kivaltaa.  Min� h�vit�n heid�t ja maan heid�n
kanssaan.
Tee
itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita
t�yteen ja tiivist� se maapiell� sis�lt� ja ulkoa.
T�llaiseksi sinun tulee tehd� arkki: sen pituus
olkoon kolmesataa kyyn�r��, leveys viisikymment� ja
korkeus kolmekymment� kyyn�r��. 
Rakenna arkkiin
katto ja tee siit� kyyn�r�n verran kalteva, sijoita
ovi arkin kylkeen ja rakenna arkkiin kolme kerrosta.
"Min� l�het�n vedenpaisumuksen maan p��lle
h�vitt�m��n taivaan alta kaiken, miss� on el�m�n
henki. Kaikki on tuhoutuva maan p��lt�, 
mutta
sinun kanssasi min� teen liiton. Sinun tulee menn�
arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi
vaimot. 
Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa
mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, ett� ne
s�ilyisiv�t hengiss� sinun kanssasi. 
Lintuja,
karjael�imi� ja kaikkia pikkuel�imi� tulkoon
luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne j�isiv�t
henkiin. 
Sinun tulee ottaa mukaan arkkiin
kaikenlaista sy�t�v��, niin ett� sinulla ja kaikilla
muilla on mit� sy�d�."
Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli h�nt�
k�skenyt.
Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin,
sill� min� olen havainnut sinut ainoaksi
vanhurskaaksi t�m�n sukupolven joukossa. 
Ota
kaikkia uhrikelpoisia karjael�imi� seitsem�n paria,
uroksia ja naaraita, mutta kaikkia ep�puhtaita
karjael�imi� ota kaksi, uros ja naaras. 
My�s
taivaan lintuja ota seitsem�n paria, uroksia ja
naaraita, ett� niiden suku jatkuisi maan p��ll�.
Seitsem�n p�iv�n kuluttua min� l�het�n maan
p��lle sateen, jota kest�� nelj�kymment� p�iv�� ja
nelj�kymment� y�t�. Min� pyyhin pois maan p��lt�
kaikki olennot, jotka olen luonut." 
Nooa teki
niin kuin Herra oli h�nt� k�skenyt.
Nooa oli kuudensadan vuoden ik�inen, kun
vedenpaisumus tuli. 
H�n vei poikansa, vaimonsa ja
poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta
turvaan. 
Uhrikelpoisia ja ep�puhtaita karjael�imi�, lintuja ja kaikkia maalla
liikkuvia pikkuel�imi�
meni pareittain, uros ja naaras kutakin
lajia, Nooan luo arkkiin, niin kuin Jumala oli
h�nelle sanonut. 
Kun seitsem�n p�iv�� oli
kulunut, tuli vedenpaisumus maan p��lle.
Sin� vuonna, jona Nooa t�ytti kuusisataa vuotta,
vuoden toisen kuukauden seitsem�nten�toista p�iv�n�,
puhkesivat kaikki syvyyden l�hteet ja taivaan ikkunat aukenivat. 
Maan p��ll� satoi rankasti nelj�kymment� p�iv�� ja nelj�kymment� y�t�. 
Juuri
sin� p�iv�n� Nooa sek� h�nen kolme poikaansa Seem,
Haam ja Jafet, h�nen vaimonsa ja h�nen kolmen poikansa vaimot meniv�t arkkiin. 
Heid�n lis�kseen
arkkiin meni kaikkia villiel�imi�, karjael�imi� ja
maalla liikkuvia pikkuel�imi� sek� kaikkia lintuja,
niin pikkulintuja kuin muitakin siivekk�it�.
Nooan luo tuli kaikkia el�vi� olentoja
pareittain, 
jokaista lajia uros ja naaras, niin
kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki
oven Nooan j�lkeen.
Niin tuli vedenpaisumus nelj�ksikymmeneksi
p�iv�ksi maan p��lle. Vedet nousivat ja nostivat
arkin irti, niin ett� se kohosi korkealle maasta.
Vedet paisuivat ja lis��ntyiv�t suuresti maan
p��ll�, ja arkki ajelehti veden pinnalla. 
Ja
vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin
vuoret peittyiv�t. 
Vesi nousi, ja vuoret j�iv�t
viisitoista kyyn�r�� veden alle. 
Silloin
tuhoutuivat kaikki maan el�v�t olennot, linnut,
karjael�imet, villiel�imet ja kaikki maan p��ll�
vilisev�t pikkuel�imet sek� kaikki ihmiset.
Kaikki kuivalla maalla el�v�t olennot kuolivat,
kaikki, joissa oli el�m�n henk�ys. 
N�in Herra
pyyhk�isi maan p��lt� kaikki el�v�t olennot,
ihmiset, karjael�imet, pikkuel�imet ja linnut;
kaikki ne h�n pyyhk�isi pois. J�ljelle j�iv�t vain
Nooa sek� ne, jotka olivat h�nen kanssaan arkissa.
Maa oli veden vallassa sataviisikymment� p�iv��.
Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eik� villiel�imi� ja karjael�imi�,
jotka olivat arkissa h�nen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan
yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.
Syvyyden l�hteet ja
taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi.
Vedet v�istyiv�t v�istymist��n maan p��lt�, ja
sadanviidenkymmenen p�iv�n kuluttua vedet olivat
alentuneet niin paljon, 
ett� arkki pys�htyi
seitsem�nnen kuun seitsem�nten�toista p�iv�n� Araratin vuoristoon. 
Vedet v�heniv�t v�henemist��n
kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun
ensimm�isen� p�iv�n� tulivat vuorten huiput n�kyviin.
Kun viel� nelj�kymment� p�iv�� oli kulunut, Nooa
avasi arkin ikkunaluukun, jonka h�n oli tehnyt,
ja p��sti lentoon korpin. Se l�hti ja lenteli
edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan
p��lt�. 
Sitten h�n l�hetti luotaan kyyhkysen
saadakseen tiet��, joko maa oli tullut esiin veden
alta, 
mutta se ei l�yt�nyt jalansijaa, mihin
j��d� lev�ht�m��n, vaan palasi h�nen luokseen
arkkiin, sill� vesi peitti yh� koko maan pinnan. Ja
h�n ojensi k�tens� ja otti kyyhkysen luokseen
arkkiin. 
H�n odotti viel� seitsem�n p�iv�� ja
l�hetti kyyhkysen uudelleen arkista. 
Kun
kyyhkynen illansuussa palasi h�nen luokseen, sill�
oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siit� Nooa
ymm�rsi, ett� vedet olivat k�yneet v�hiin maan
p��ll�. 
H�n odotti silti seitsem�n p�iv�� lis��
ja p��sti kyyhkysen j�lleen lentoon, eik� se en��
palannut h�nen luokseen.
Ensimm�isen� p�iv�n� ensimm�ist� kuuta sin�
vuonna, jona Nooa t�ytti kuusisataayksi vuotta,
vedet eiv�t en�� peitt�neet maata. Nooa poisti arkin
katon ja n�ki, ett� maan pinta oli kuivunut.
Toisen kuun kahdentenakymmenenten�seitsem�nten�
p�iv�n� maa oli kokonaan kuiva.
Silloin Jumala sanoi Nooalle: 
"L�hde ulos
arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi
vaimot. 
Vie mukanasi ulos kaikki el�imet, jotka
ovat luonasi, kaikki el�v�t olennot, linnut,
karjael�imet ja maan p��ll� liikkuvat pikkuel�imet.
Vilisk��n maa niit� j�lleen, ja olkoot ne
hedelm�lliset ja lis��ntyk��t maan p��ll�." 
Niin
Nooa l�hti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen
kanssa ulos, 
ja kaikki el�imet, kaikki
pikkuel�imet, linnut ja kaikki maan p��ll�
liikkuvat, l�htiv�t suvuittain arkista.
Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti
kaikkia uhrikelpoisia karjael�imi� ja uhrikelpoisia
lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. 
Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, h�n sanoi mieless��n: "Min� en
en�� koskaan kiroa maata ihmisen t�hden, vaikka ihmisen ajatukset ja
teot ovat pahat nuoruudesta saakka, en�� en h�vit� kaikkea el�v��,
niin kuin tein.
-- Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylv� eik� korjuu,
ei vilu eik� helle,
ei kes� eik� talvi,
ei p�iv� eik� y�."
Jumala siunasi Nooan ja h�nen poikansa ja sanoi
heille: "Olkaa hedelm�lliset ja lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maa. 
Kaikki villiel�imet ja taivaan linnut,
kaikki maan p��ll� liikkuvat el�imet ja meren kalat
pelk��v�t ja s�ikkyv�t teit�; ne on annettu teid�n
valtaanne. 
Teid�n ravintonanne olkoot kaikki
olennot, jotka el�v�t ja liikkuvat. Ne kaikki min�
annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihre�t
kasvit. 
Mutta lihaa, jossa viel� on j�ljell� sen
el�m�nvoima, veri, te ette saa sy�d�. 
Ja
jokaisen, joka vuodattaa teid�n verenne, teid�n
el�m�nvoimanne, min� vaadin tilille. Min� vaadin
tilille jokaisen el�imenkin. Vaadin tilille jokaisen
ihmisen, joka vuodattaa l�himm�isens� veren.
-- Joka ihmisen veren vuodattaa,
h�nen verens� on ihminen vuodattava,
sill� omaksi kuvakseen
Jumala teki ihmisen.
Olkaa hedelm�lliset ja lis��ntyk��,
lis��ntyk�� ja levitk�� yli maan."
Ja Jumala sanoi Nooalle ja h�nen pojilleen:
"Min� teen liiton teid�n ja teid�n j�lkel�istenne
kanssa, 
kaikkien el�vien olentojen kanssa, jotka
ovat teid�n kanssanne maan p��ll�, lintujen,
karjael�inten ja kaikkien villiel�intenkin kanssa,
kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos.
Min� teen liiton ja annan teille lupaukseni:
koskaan en�� ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea el�v��,
se ei koskaan en�� h�vit� maata."
Jumala sanoi viel�: "T�m� on merkkin� liitosta,
jonka min� teen teid�n sek� kaikkien maan p��ll�
el�vien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin
sukupolviin asti: 
min� asetan kaareni pilviin,
ja se on oleva merkkin� minun ja maan v�lisest�
liitosta. 
Kun annan pilvien nousta taivaalle ja
sateenkaari n�kyy pilviss�, 
muistan liiton,
jonka olen tehnyt kaikkien el�vien olentojen, kaiken
elollisen kanssa: vedet eiv�t en�� koskaan paisu
tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea el�v��. 
Kaari
n�kyy pilviss�, ja kun min� sen n�en, muistan
ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien el�vien
olentojen, kaikkien maan p��ll� el�vien kanssa."
Ja Jumala sanoi viel� Nooalle: "T�m� on sen
liiton merkki, jonka min� teen kaikkien maan p��ll�
el�vien kanssa."
Nooan pojat, jotka l�htiv�t arkista, olivat
Seem, Haam ja Jafet, ja Haamista tuli Kanaanin is�.
N�m� kolme olivat Nooan pojat, ja heid�n
j�lkel�isi��n ovat kaikki maailman ihmiset.
Nooa ryhtyi viljelem��n maata ja istutti
ensimm�isen viinitarhan. 
Mutta kun h�n joi
viini�, h�n juopui ja j�i alastomana makaamaan
telttaansa. 
Haam, Kanaanin is�, n�ki is�ns�
alastomuuden ja kertoi siit� ulkona molemmille
veljilleen. 
Silloin Seem ja Jafet ottivat
viitan, levittiv�t sen harteilleen, meniv�t sis��n
selk� edell� ja peittiv�t is�ns� alastomuuden.
Heid�n kasvonsa olivat poisp�in, eiv�tk� he n�hneet
is��ns� alastomana. 
Kun Nooa selvisi
juopumuksestaan ja sai kuulla, mit� h�nen nuorin
poikansa oli h�nelle tehnyt, 
h�n sanoi:
-- Kirottu olkoon Kanaan,
tulkoon h�nest� veljiens�
orjienkin orja.
Ja h�n sanoi viel�:
-- Kiitetty olkoon Herra,
Seemin Jumala,
ja Kanaan olkoon Seemin orja.
Tehk��n Jumala laajaksi Jafetin suvun,
ja saakoon se asua my�s Seemin majoissa,
ja Kanaan olkoon heid�n orjansa.
Nooa eli vedenpaisumuksen j�lkeen viel� 350
vuotta. 
Kaikkiaan h�n eli 950 vuotta, ja sitten
h�n kuoli.
Nimi Jafet muistuttaa heprean sanaa jaft 'tehk��n laa-jaksi'.
T�m� on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja
Jafetin, j�lkel�isist�. Vedenpaisumuksen j�lkeen
heille syntyi poikia. 
Jafetin pojat olivat Gomer,
Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras.
Gomerin pojat olivat Askenas, Rifat ja Togarma.
Javanin pojat olivat Elisa ja Tarsis; my�s
kittil�iset ja rodanilaiset ovat h�nen
j�lkel�isi��n. 
N�ist� erkanivat omiin maihinsa
rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielens�
ja heimonsa mukaan.
Haamin pojat olivat Kus, Misraim, Put ja Kanaan.
Kusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja
Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.
Kusille syntyi my�s Nimrod, josta tuli
ensimm�inen mahtava hallitsija maan p��ll�. 
H�n
oli suuri mets�st�j� Jumalan armosta. Siksi onkin
tapana sanoa: "On kuin Nimrod, suuri mets�st�j�
Jumalan armosta." 
H�n hallitsi aluksi Babylonia,
Ereki�, Akkadia ja Kalnea Sinearin maassa.
Sielt� h�n siirtyi Assyriaan ja rakensi Niniven,
Rehobot-Irin, Kalahin 
ja Resenin suuren
kaupungin Niniven ja Kalahin v�lille. 
Misraimin
j�lkel�isi� ovat ludilaiset, anamilaiset,
lehabilaiset, naftuhilaiset, 
patrosilaiset,
kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat l�ht�isin,
sek� kaftorilaiset. 
Kanaanille syntyiv�t Sidon,
h�nen esikoisensa, sek� Het. 
H�nen j�lkel�isi��n
ovat my�s jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,
hivvil�iset, arkilaiset ja sinil�iset, 
arvadilaiset, semeril�iset ja hamatilaiset.
Kanaanilaisten heimot hajaantuivat sittemmin, 
ja
kanaanilaisten alue ulottui Sidonista Gerarin
suuntaan Gazaan saakka sek� Sodoman ja Gomorran,
Adman ja Seboimin suuntaan Lesaan saakka. 
N�m�
olivat Haamin j�lkel�isi� lueteltuina heimoittain ja
kielitt�in, kukin maansa ja kansansa mukaan.
My�s Seemille syntyi poikia. H�n oli Jafetin
vanhempi veli, ja h�nest� tuli kaikkien Eberin j�lkel�isten kantais�. 
Seemin pojat olivat Elam,
Assur, Arpaksad, Lud ja Aram. 
Aramin pojat
olivat Us, Hul, Geter ja Mas. 
Arpaksadille
syntyi Selah ja Selahille Eber. 
Eberille syntyi
kaksi poikaa. Toinen oli nimelt��n Peleg, koska
h�nen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan,
ja
toisen nimi oli Joktan. 
Joktanille syntyiv�t
Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, 
Hadoram,
Usal, Dikla, 
Obal, Abimael, Saba, 
Ofir,
Havila ja Jobab. N�m� kaikki olivat Joktanin
j�lkel�isi�. 
Heid�n asuinalueensa ulottui
Mesasta Sefarin suuntaan id�n vuoristoon saakka.
N�m� olivat Seemin j�lkel�isi� lueteltuina
heimoittain ja kielitt�in, kukin maansa ja kansansa
mukaan.
N�m� olivat Nooan poikien j�lkel�iset
lueteltuina heimoittain ja kansoittain, ja heist�
haarautuivat kansat maailmaan vedenpaisumuksen
j�lkeen.
Nimi Gomer tarkoittaa kimmeril�isi�, Madai Meediaa ja Javan
Kreikkaa, Jooniaa. Tubal ja Mesek sijoittuvat V�h��n-Aasiaan, ja
Tiras tarkoittaa luultavasti etruskeja. Magogilla tarkoitettaneen
Mustanmeren pohjoispuolta. 
Kus on sama kuin Nubia, Misraim tarkoittaa Egypti�, Put
Libyaa. 
Etel�arabialaisia ja nubialaisia heimoja. 
Erek on sama kuin Uruk, muinainen sumerilainen kaupunki,
nyk. Warka. Sinear on Babylonian toinen nimi. 
Nimi Aram viittaa Syyrian aramealaisiin. 
Nimi Peleg tulee heprean sanasta palag 'jakaantua', 'hajaantua'. 
Koko maailma k�ytti samoja sanoja ja puhui yht�
kielt�. 
Kun ihmiset siirtyiv�t it��n, he l�ysiv�t
Sinearin maasta tasangon ja j�iv�t sinne asumaan.
Ja he sanoivat toisilleen: "Tehk��mme tiili� ja
polttakaamme ne koviksi." He k�yttiv�t savitiilt�
rakennuskiven� ja asfalttipike� muuraamiseen. 
He
sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja
torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sill� tavoin
saamme mainetta emmek� my�sk��n hajaannu yli koko
maan."
Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota
ihmiset rakensivat, 
ja sanoi: "Siin� he nyt ovat,
yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. T�m�, mit�
he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyv�t tekem��n mit� tahansa. 
Menk��mme sekoittamaan heid�n kielens�, niin etteiv�t he ymm�rr� toistensa puhetta." 
Ja niin Herra hajotti heid�t
sielt� kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. 
Kaupunki sai nimen Babylon,
sill� siell� Herra sekoitti ihmisten kielen
ja
sielt� h�n hajotti heid�t kaikkialle maailmaan.
T�m� on luettelo Seemin j�lkel�isist�. Seem oli
satavuotias, kun h�nelle syntyi Arpaksad. T�m�
tapahtui kaksi vuotta vedenpaisumuksen j�lkeen.
Arpaksadin syntym�n j�lkeen Seem eli viel� 500
vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�.
Kun Arpaksad oli el�nyt 35 vuotta, h�nelle
syntyi Selah. 
Selahin syntym�n j�lkeen Arpaksad
eli viel� 403 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia
ja tytt�ri�.
Kun Selah oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi
Eber. 
Eberin syntym�n j�lkeen Selah eli viel�
403 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja
tytt�ri�.
Kun Eber oli el�nyt 34 vuotta, h�nelle syntyi
Peleg. 
Pelegin syntym�n j�lkeen Eber eli viel�
430 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�.
Kun Peleg oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi
Reu. 
Reun syntym�n j�lkeen Peleg eli viel� 209
vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�.
Kun Reu oli el�nyt 32 vuotta, h�nelle syntyi
Serug. 
Serugin syntym�n j�lkeen Reu eli viel�
207 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja
tytt�ri�.
Kun Serug oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi
Nahor. 
Nahorin syntym�n j�lkeen Serug eli viel�
200 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�.
Kun Nahor oli el�nyt 29 vuotta, h�nelle syntyi
Terah. 
Terahin syntym�n j�lkeen Nahor eli viel�
119 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�.
Kun Terah oli el�nyt 70 vuotta, h�nelle
syntyiv�t Abram, Nahor ja Haran.
T�m� on luettelo Terahin j�lkel�isist�.
Terahille syntyiv�t Abram, Nahor ja Haran, ja
Haranille syntyi Loot. 
Haran kuoli ennen is��ns�
Terahia synnyinmaassaan Kaldean
Urissa. 
Abram
ja Nahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon
nimi oli Sarai, ja Nahorin vaimo oli Milka, Haranin
tyt�r. Haran oli Milkan ja Jiskan is�. 
Sarai oli
hedelm�t�n, h�n ei saanut lasta.
Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa
Haranin pojan Lootin sek� Abramin vaimon Sarain ja
l�hti kulkemaan heid�n kanssaan Kaldean Urista
Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he j�iv�t
sinne asumaan. 
Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja
kuoli Harranissa.
; Judit 
Babylonin nimi (hepreaksi Babel) muistuttaa sanaa
balal 'sekoittaa'. 
Kaldea tarkoittaa Babyloniaa. 
Herra sanoi Abramille: "L�hde maastasi,
asuinsijoiltasi ja is�si kodista siihen maahan,
jonka min� sinulle osoitan. 
Min� teen sinusta
suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on
oleva suuri ja siin� on oleva siunaus. 
Min�
siunaan niit�, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne,
jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee
siunaukseksi kaikille maailman kansoille."
Niin Abram l�hti Herran k�skyn mukaan, ja Loot
l�hti h�nen kanssaan. Harranista l�htiess��n Abram
oli seitsem�nkymmenenviiden vuoden ik�inen. 
Abram
otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin
sek� perheiden koko omaisuuden, my�s Harranissa
hankitut orjat. Sitten he l�htiv�t kulkemaan kohti
Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.
Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle,
Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat
kanaanilaiset. 
Herra ilmestyi Abramille ja sanoi:
"Sinun j�lkel�isillesi min� annan t�m�n maan." Ja
Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli
ilmestynyt h�nelle. 
Sielt� h�n siirtyi Betelin
it�puolen vuorille, ja h�n pystytti telttansa niin,
ett� Betel oli l�nsipuolella ja Ai it�puolella. H�n
rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa. 
Sielt�
Abram siirtyi paikasta toiseen etel��n Negeviin
p�in.
Sitten tuli maahan n�l�nh�t�. Koska n�l�nh�t�
oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siell�
muukalaisena. 
Egypti� l�hestytt�ess� h�n sanoi
vaimolleen Saraille: "Min� tied�n, ett� sin� olet
kaunis nainen. 
Kun egyptil�iset n�kev�t sinut ja
k�sitt�v�t, ett� sin� olet minun vaimoni, he
tappavat minut mutta j�tt�v�t sinut henkiin.
Sano siis, ett� olet minun sisareni, jotta minua
kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun
ansiostasi pit�� henkeni."
Kun Abram saapui Egyptiin, egyptil�iset
havaitsivat, ett� Sarai oli hyvin kaunis nainen.
Sarain n�hty��n faraon virkamiehet ylistiv�t
h�nt� faraolle, ja h�net haettiin palatsiin.
Farao kohteli Abramia hyvin Sarain takia, ja
Abram sai lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja aaseja,
orjia ja orjattaria sek� aasintammoja ja kameleita.
Mutta Herra antoi faraon ja h�nen palatsinsa
v�en sairastua ankariin tauteihin Abramin vaimon
Sarain t�hden. 
Silloin farao kutsutti Abramin
luokseen ja sanoi: "Mit� oletkaan minulle tehnyt!
Miksi et kertonut minulle, ett� h�n on vaimosi?
Miksi sanoit h�nt� sisareksesi, niin ett� min�
saatoin ottaa h�net vaimokseni? Siin� on vaimosi,
ota h�net ja mene matkoihisi!" 
Sitten farao
antoi miehilleen k�skyn toimittaa Abram, h�nen
vaimonsa ja koko h�nen omaisuutensa maasta pois.
Niin Abram palasi Egyptist� Negeviin, mukanaan
vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi h�nt�. 
Abram oli hyvin rikas; h�nell� oli karjaa,
hopeaa ja kultaa. 
Negevist� h�n siirtyi Beteli�
kohti kulkien leiripaikalta toiselle, kunnes saapui
siihen Betelin ja Ain v�liseen paikkaan, jossa h�nen
telttansa oli aikaisemmin ollut 
ja jonne h�n oli
rakentanut alttarin. Siell� Abram rukoili Herraa.
My�s Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli
lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. 
Mutta
laidunmaata ei ollut tarpeeksi, ett� he olisivat
voineet pysy� yhdess�, sill� heill� oli runsaasti
karjaa. 
Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten
kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui
kanaanilaisia ja perissil�isi�.
Abram sanoi Lootille: "Ei sovi, ett� meid�n tai
meid�n karjapaimentemme v�lill� on riitaa, sill� me
olemme sukulaisia ja velji� kesken�mme. 
Onhan
koko maa avoinna sinun edess�si. Eroa siis minusta.
Jos sin� menet vasemmalle, niin min� menen oikealle.
Jos sin� menet oikealle, niin min� menen vasemmalle." 
Loot katsoi ymp�rilleen ja n�ki, ett�
Jordanin alanko oli runsasvetist� seutua. Ennen kuin
Herra h�vitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin
saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata.
Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja
l�hti kulkemaan it�� kohden, ja n�in he erosivat
toisistaan. 
Abram j�i Kanaaninmaahan, kun taas
Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien
liepeille ja p��tyi lopulta Sodomaan.
Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja
tekiv�t paljon synti� Herraa vastaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille:
"Nosta silm�si ja katsele t�st� paikasta pohjoiseen,
etel��n, it��n ja l�nteen, 
sill� koko sen maan,
jonka n�et, min� annan sinulle ja sinun j�lkel�isillesi ikiajoiksi. 
Min� teen sinun j�lkel�isesi
lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne
laskea, osaat laskea j�lkel�istesi m��r�n. 
L�hde
vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sill� min� annan
sen sinulle."
Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kunnes asettui Hebroniin
Mamren tammistoon. Sinne h�n rakensi alttarin Herralle.
Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel,
Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas
Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal 
l�htiv�t
sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran
kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia,
Seboimin kuningasta Semeberi� ja Belan eli Soarin
kuningasta vastaan. 
N�m� viisi olivat kaikki
yhdess� koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, miss�
Kuollutmeri sijaitsee. 
He olivat kaksitoista
vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat
kolmantenatoista vuotena kapinaan.
Nelj�nten�toista vuotena tulivat Kedorlaomer ja
h�nen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat
refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa,
emil�iset Kirjataimin tasangolla 
ja horilaiset
vuorilla, jotka ulottuvat Seirist� El-Paraniin,
autiomaan laidoille saakka. 
Sitten he k��ntyiv�t
takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja
kukistivat koko amalekilaisten maan ja my�s
amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa.
Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kuninkaat sek� Belan eli
Soarin kuningas l�htiv�t liikkeelle ja j�rjestiv�t Siddiminlaaksossa
joukkonsa taisteluun
Elamin kuningasta
Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin
kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia
vastaan, viisi kuningasta nelj�� vastaan. 
Mutta
Siddiminlaakso oli t�ynn� maa�ljykuoppia, ja kun
Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heid�n miehens�
yrittiv�t k��nty� pakoon, he vajosivat niihin, ja
henkiin j��neet pakenivat vuorille. 
Heid�n
vihollisensa veiv�t Sodomasta ja Gomorrasta kaiken
karjan ja muun omaisuuden sek� kaiken sy�t�v�n ja
l�htiv�t sitten pois. 
L�htiess��n he veiv�t my�s
Abramin veljenpojan Lootin ja koko t�m�n omaisuuden.
Loot n�et asui siihen aikaan Sodomassa.
Muuan pakoon p��ssyt tuli kertomaan t�st�
heprealaiselle Abramille, joka tuolloin asui
amorilaisen Mamren tammistossa. Mamre oli Eskolin ja
Anerin veli, ja he olivat liitossa Abramin kanssa.
Kun Abram kuuli, ett� h�nen veljenpoikansa oli
joutunut vangiksi, h�n aseisti taistelukelpoiset
miehens�, jotka olivat syntyneet h�nen teltoissaan,
kolmesataakahdeksantoista miest� kaikkiaan, l�hti
kuninkaiden per��n ja tavoitti heid�t Danissa.
Siell� h�n jakoi v�kens� ryhmiin ja hy�kk�si
y�ll� vihollisten kimppuun, voitti heid�t ja ajoi
heit� takaa aina Hobaan, joka on Damaskoksesta
pohjoiseen. 
H�n otti takaisin kaiken saaliin
samoin kuin sukulaisensa Lootin, t�m�n omaisuuden
sek� naiset ja muun v�en.
Kun Abram oli paluumatkalla ly�ty��n Kedorlaomerin ja h�nen kanssaan
liittoutuneet kuninkaat, Sodoman kuningas tuli h�nt� vastaan
Savenlaaksoon, jota sanotaan my�s Kuninkaanlaaksoksi.
Salemin
kuningas Melkisedek toi sinne leip�� ja viini�. H�n
oli Korkeimman Jumalan pappi, 
ja h�n siunasi
Abramia sanoen:
-- Siunatkoon Abramia
Korkein Jumala,
taivaan ja maan luoja.
Kiitetty olkoon Korkein Jumala,
joka antoi sinun ly�d� vastustajasi.
Abram antoi h�nelle kymmenykset kaikesta saaliista.
Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle
ihmiset. Karjan ja tavaran voit pit�� itse."
Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Min�
nostan k�teni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen,
joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon: 
min�
en ota mit��n sinun omaasi, en edes langanp�tk�� tai
sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Min� olen
tehnyt Abramista rikkaan.' 
Min� en tahdo mit��n
sen lis�ksi, mit� palvelijani ovat sy�neet ja mik�
kuuluu niille miehille, jotka seurasivat minua. My�s
Aner, Eskol ja Mamre saakoot oman osuutensa."
| 
N�iden tapausten j�lkeen tuli Abramille n�yss�
t�m� Herran sana: "�l� pelk��, Abram. Min� olen
sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin
suuri." 
Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mit�
sin� minulle antaisit? Olenhan j��nyt lapsettomaksi,
ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser."
Abram sanoi viel�: "Eth�n ole antanut minulle
j�lkel�ist�, ja siksi palvelijani saa peri� minut."
Mutta h�nelle tuli t�m� Herran sana: "Ei h�n
sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi."
Ja Herra vei h�net ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske t�hdet,
jos kykenet ne laskemaan. Yht� suuri on oleva sinun j�lkel�istesi
m��r�."
Abram
uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi h�net
vanhurskaaksi.
Herra sanoi Abramille: "Min� olen Herra, joka
toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi
t�m�n maan." 
Mutta Abram kysyi: "Herra, minun
Jumalani, mist� min� voin tiet��, ett� saan sen
omakseni?" 
Silloin Herra sanoi h�nelle: "Hae
kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias
p�ssi, mets�kyyhky ja kyyhkysenpoikanen." 
Ja
Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskelt� ja asetti
kunkin el�imen puolikkaat vastakkain; lintuja h�n ei
kuitenkaan halkaissut. 
Kun ruhojen p��lle
laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois.
Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja
synkk� kauhu valtasi h�net. 
Silloin Herra sanoi
h�nelle: "Sinun tulee tiet��, ett� j�lkel�isesi
joutuvat el�m��n muukalaisina maassa, joka ei ole
heid�n omansa. Heist� tulee siell� orjia, ja heit�
sorretaan nelj�sataa vuotta. 
Mutta min�
rankaisen my�s sit� vierasta kansaa, jonka orjiksi
he joutuvat, ja he p��sev�t l�htem��n sielt� suuri
omaisuus mukanaan. 
Sin� itse saat kuitenkin
menn� rauhassa isiesi luo ja p��set hautaan hyv�n
vanhuuden j�lkeen. 
Sinun j�lkel�isist�si palaa
t�nne vasta nelj�s sukupolvi, sill� amorilaisten
syntien m��r� ei viel� ole t�yttynyt."
Auringon laskettua tuli pilkkopime�, ja silloin
n�kyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka
liikkui uhrilihojen v�liss�. 
Sin� p�iv�n� Herra
teki Abramin kanssa liiton ja lupasi h�nelle: "Sinun
j�lkel�isillesi min� annan t�m�n maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, 
t�m�n
maan, jossa asuvat kenil�iset, kenasilaiset ja kadmonilaiset, 
heettil�iset, perissil�iset ja refalaiset, 
amorilaiset, kanaanilaiset,
girgasilaiset ja jebusilaiset."
Amorilaiset olivat er�s mm. Palestiinaan levinnyt seemil�inen
kansanheimo. T�ss� amorilaisilla tarkoitetaan kanaanilaisia yleens�.
Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnytt�nyt
miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptil�inen
orjatar, jonka nimi oli Hagar. 
Niin Sarai sanoi
Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnytt��.
Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehk�p� h�n voi
synnytt�� minulle lapsen." Abram my�ntyi Sarain
ehdotukseen. 
Abram oli asunut kymmenen vuotta
Kanaaninmaassa, kun h�nen vaimonsa Sarai antoi egyptil�isen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille
sivuvaimoksi. 
Abram yhtyi Hagariin, ja t�m� tuli
raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, h�n
alkoi v�heksy� em�nt��ns�. 
Silloin Sarai sanoi
Abramille: "Minua on loukattu, etk� sin� tee mit��n.
Min� itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta
siit� saakka, kun h�n sai tiet�� olevansa raskaana,
h�n on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meid�n
riitamme." 
Abram sanoi Saraille: "H�n on sinun
orjattaresi. Voit tehd� h�nelle, mit� hyv�ksi n�et."
Ja Sarai kuritti Hagaria niin ett� Hagar pakeni
h�nen luotaan.
Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa
vesil�hteell�, joka oli Surin tien varressa. 
H�n
sanoi: "Hagar, Sarain orjatar, mist� olet tulossa ja
minne olet menossa?" Hagar vastasi: "Min� olen
paennut em�nt�ni Sarain luota." 
Silloin Herran
enkeli sanoi h�nelle: "Palaa em�nt�si luo ja ota
n�yr�sti vastaan h�nen kurituksensa." 
Herran enkeli sanoi h�nelle viel�: "Min� teen sinun j�lkel�istesi
m��r�n niin suureksi, ettei sit� voi laskea."
Sitten Herran enkeli sanoi h�nelle:
-- Sin� olet raskaana, ja kun synnyt�t pojan,
anna h�nelle nimeksi Ismael,
sill� Herra kuuli,
kun valitit h�t��si.
Poikasi on oleva kuin villiaasi,
h�nen k�tens� on kaikkia vastaan,
ja kaikkien k�si on h�nt� vastaan,
aina h�n on oleva vastakkain kaikkien veljiens�
kanssa.
Niin Hagar alkoi kutsua Herraa, joka oli puhunut
h�nelle, nimell� El-Roi, 'Jumala joka minut n�kee',
sill� h�n ajatteli: "Olenko todella saanut t�ss�
paikassa n�hd� h�net, joka valvoo askeleitani?"
Siksi alettiin tuota Kadesin ja Beredin v�lill�
sijaitsevaa vesipaikkaa nimitt�� Lahai-Roin kaivoksi
.
Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi
pojalleen, jonka Hagar oli synnytt�nyt, nimen
Ismael. 
Abram oli kahdeksankymment�kuusivuotias,
kun Hagar synnytti h�nelle Ismaelin.
Nimi Ismael merkitsee 'Jumala kuulee'. 
�Lahai-Roin kaivo� merkitsee 'sen kaivo, joka el�� ja n�kee minut'. 
Kun Abram oli yhdeks�nkymmenenyhdeks�n vuoden
ik�inen, Herra ilmestyi h�nelle ja sanoi: "Min� olen
Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko syd�mest�si minun
tahtoni mukaisesti, 
niin min� otan sinut liittoon
kanssani ja teen suureksi sinun j�lkel�istesi m��r�n." 
Abram heitt�ytyi kasvoilleen, ja Jumala
sanoi h�nelle: 
"T�llainen on liitto, johon min�
sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantais�. 
�lk��n siis nimesi en�� olko Abram, vaan
olkoon se Abraham
, koska min� teen sinusta kansojen
paljouden is�n. 
Min� annan sinulle paljon j�lkel�isi�, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja
kuninkaita. 
Min� pid�n voimassa liiton sinun ja
my�s sinun j�lkel�istesi kanssa, ikuisen liiton
sukupolvesta toiseen, ja min� olen oleva sinun Jumalasi ja sinun j�lkel�istesi Jumala. 
Min� annan
sinulle ja j�lkel�isillesi pysyv�ksi perint�maaksi
koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja
min� olen my�s sinun j�lkel�istesi Jumala."
Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysyk��
uskollisesti t�ss� liitossa, sin� ja sinun
j�lkel�isesi sukupolvesta toiseen. 
T�m� ehto
teid�n on t�ytett�v� siin� liitossa, jonka olen
tehnyt sinun ja sinun j�lkel�istesi kanssa: teid�n
tulee ymp�rileikata jokainen mies ja poikalapsi.
Leikkauttakaa pois esinahkanne. T�m� on merkkin�
liitosta, joka on meid�n v�lill�mme, minun ja
teid�n. 
Kahdeksantena p�iv�n� syntym�st�
ymp�rileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta
toiseen. Ymp�rileikattakoon kaikki talossasi
syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat
orjat, jotka itsellesi ostat, 
siis jokainen
talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. N�in
te kannatte ruumiissanne merkki� siit�, ett� minun
tekem�ni liitto on ikuinen. 
Mutta jokainen
ymp�rileikkaamaton poistettakoon kansansa parista.
H�n on rikkonut liiton."
Jumala sanoi viel� Abrahamille: "Vaimoasi
Saraita �l� en�� kutsu Saraiksi, vaan h�nen nimens�
olkoon Saara. 
Min� siunaan h�nt� ja annan h�nen
synnytt�� sinulle pojan. Min� siunaan h�nt�: monet
kansakunnat saavat h�nest� alkunsa, ja h�nest�
polveutuu kansojen kuninkaita."
Abraham
heitt�ytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sill� h�n
ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka synty�
lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeks�nkymmenen,
viel� synnytt��?" 
Ja Abraham sanoi Jumalalle:
"Kunpa Ismael saisi el�� sinun huolenpitosi alaisena!" 
Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnytt��
sinulle pojan, ja sinun tulee antaa h�nelle nimeksi
Iisak
. Min� pid�n voimassa liiton my�s h�nen
kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa h�nen
j�lkel�istens�kin kanssa. 
Ja min� toteutan my�s
sen, mit� pyysit Ismaelin puolesta. Min� siunaan
h�nt�, teen h�net hedelm�lliseksi ja annan h�nelle
suuren joukon j�lkel�isi�. H�nest� tulee
kahdentoista ruhtinaan is�, ja min� teen h�nest�
suuren kansan. 
Mutta minun liittoni jatkuu
Iisakin kanssa, jonka Saara synnytt�� ensi vuonna
t�h�n aikaan."
Sanottuaan t�m�n kaiken Abrahamille Jumala
kohosi h�nen luotaan pois.
Niin Abraham ymp�rileikkasi viel� samana p�iv�n�
poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poikalapset, sek� oman v�en ett� rahalla ostamansa orjat,
kuten Jumala oli k�skenyt h�nen tehd�. 
Abraham
oli yhdeks�nkymment�yhdeks�nvuotias, kun h�nen
esinahkansa leikattiin, 
ja h�nen poikansa Ismael
oli kolmetoistavuotias, kun h�nen esinahkansa
leikattiin. 
Tuona samana p�iv�n�
ymp�rileikattiin Abraham, h�nen poikansa Ismael
ja heid�n kanssaan kaikki palvelijat, sek�
talossa syntyneet ett� muukalaisten joukosta
ostetut.
Nimi Abraham muistuttaa heprean sanoja, jotka merkitsev�t
'kansojen paljouden is�'. 
Nimi Saara merkitsee 'ruhtinatar'. 
Nimi Iisak merkitsee 'h�n nauraa'. 
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa.
Abraham istui telttansa ovella p�iv�n ollessa
kuumimmillaan, 
ja kun h�n kohotti katseensa, h�n
n�ki kolmen miehen l�hestyv�n. Heti heid�t n�hty��n
h�n juoksi teltan ovelta heit� vastaan ja tervehti
heit� kumartaen maahan asti. 
H�n sanoi: "Herrani,
suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi
ohi. 
Saanko tuoda teille v�h�n vett�, jotta
voitte pest� jalkanne ja lev�ht�� puun varjossa?
Min� haen hiukan sy�t�v��, niin ett� voitte virkist�yty� ennen kuin
jatkatte matkaanne. Lev�ht��ksenne te varmaan poikkesitte minun,
palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyv� on, tee niin."
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae
joutuin kolme vakallista parhaita vehn�jauhoja, tee
taikina ja leivo leipi�!" 
Sitten h�n kiiruhti
karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja
antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa. 
H�n toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan,
asetti ruoan vieraittensa eteen ja j�i puun alle seisomaan ja
palvelemaan heit� heid�n sy�dess��n.
Miehet kysyiv�t Abrahamilta: "Miss� on vaimosi
Saara?" H�n vastasi: "Tuolla teltassa." 
Silloin yksi heist� sanoi: "Ensi vuonna min� palaan sinun luoksesi
t�h�n samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika." Mutta
Saara oli h�nen takanaan teltan ovella kuuntelemassa.
Abraham ja Saara
olivat jo vanhoja ja ik��ntyneit�, eik� Saara voinut
en�� saada lasta. 
Siksi Saara naurahti itsekseen
ja ajatteli: "Voisiko n�in kuihtuneessa naisessa
viel� her�t� halu? Miehenikin on jo k�ynyt vanhaksi." 
Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi
Saara nauroi? Miksi h�n ajatteli: 'Voisinko min�
todella viel� synnytt��, vaikka olen n�in vanha?'
Onko Herralle mik��n mahdotonta? Ensi vuonna
min� palaan luoksesi t�h�n samaan aikaan, ja silloin
Saaralla on poika." 
Saara v�itti: "En min�
nauranut", sill� h�n oli peloissaan. Mutta Herra
sanoi: "Saara, kyll� sin� nauroit."
Sitten miehet nousivat ja l�htiv�t Sodomaan
p�in, ja Abraham saattoi heit� kappaleen matkaa.
Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta,
mit� aion tehd�? 
Onhan Abrahamista polveutuva
suuri ja mahtava kansa, ja h�nen saamansa siunaus
tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.
Min�h�n olen valinnut h�net, ett� h�n k�skisi
poikiaan ja j�lkeentulevaa sukuaan pysym��n Herran
tiell� ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta,
jotta min� voisin t�ytt�� sen lupauksen, jonka olen
Abrahamille antanut." 
Ja Herra sanoi:
"Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia
on suuri ja heid�n syntins� on hyvin raskas.
Siksi min� aion menn� sinne katsomaan, ovatko he
todella tehneet kaiken sen pahan, mist� valitetaan.
Min� haluan saada siit� selv�n."
Miehet l�htiv�t kulkemaan Sodomaan p�in, mutta
Herra j�i viel� puhumaan Abrahamin kanssa. 
Abraham astui l�hemm�ksi ja kysyi: "Aiotko sin� tuhota
vanhurskaan yhdess� jumalattoman kanssa? 
Ehk�
kaupungissa on viisikymment� hurskasta. Tuhoaisitko
sen silloinkin? Etk� armahtaisi tuota paikkaa niiden
viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siell�
asuvat? 
On mahdotonta, ett� surmaisit syytt�m�t
yhdess� syyllisten kanssa ja ett� syytt�mien k�visi
samoin kuin syyllisten. Eth�n voi tehd� niin! Eik�
koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?" 
Herra sanoi: "Jos l�yd�n Sodomasta viisikymment� hurskasta, niin
heid�n t�htens� min� s��st�n koko kaupungin."
Abraham vastasi: "Min� olen rohjennut puhua
sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa.
Ent� jos niist� viidest�kymmenest� puuttuu
viisi? H�vitt�isitk� viiden vuoksi koko kaupungin?"
Herra vastasi: "En h�vit�, jos l�yd�n sielt� nelj�kymment�viisi." 
Abraham kysyi viel�: "Ent� jos
siell� on nelj�kymment�?" Herra sanoi: "Niiden
nelj�nkymmenen takia min� s��st�n sen." 
Abraham
sanoi: "�l� suutu, Herra, vaikka puhunkin viel�.
Ent� jos siell� on kolmekymment�?" Herra vastasi:
"En h�vit� sit�, jos l�yd�n sielt� kolmekymment�."
Mutta Abraham sanoi: "Saanko viel� puhua
sinulle, Herra? Ent� jos sielt� l�ytyy vain
kaksikymment�?" Herra sanoi: "Niiden kahdenkymmenen
takia j�t�n sen h�vitt�m�tt�." 
Mutta Abraham
sanoi: "�l� suutu, Herra, vaikka puhun viel� t�m�n
kerran. Ent� jos sielt� l�ytyy kymmenen?" Herra
sanoi: "Niiden kymmenen takia j�t�n sen
h�vitt�m�tt�."
T�m�n sanottuaan Herra l�hti pois, ja Abraham
palasi kotiinsa.
; Sir. 
Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli
Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heid�t
n�hdess��n h�n nousi, meni heit� vastaan, heitt�ytyi
kasvoilleen maahan 
ja tervehti heit� sanoen:
"Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani y�ksi, niin
voitte pest� matkan p�lyt jaloistanne. Heti aamusta
voitte sitten jatkaa matkaanne." He vastasivat: "Ei,
me y�vymme ulkosalla." 
Mutta Loot pyyteli heit�
hartaasti, kunnes he l�htiv�t h�nen mukaansa ja
tulivat h�nen kotiinsa. H�n valmisti heille runsaan
aterian ja leipoi happamattomia leipi�, ja he s�iv�t.
Ennen kuin he olivat asettuneet levolle,
kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin
kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. 
He
huusivat Lootia ja sanoivat h�nelle: "Miss� ovat ne
miehet, jotka tulivat t�n� iltana luoksesi? Tuo
heid�t t�nne, me haluamme maata heid�t!" 
Loot
meni ulos heid�n luokseen, mutta sulki oven
per�ss��n. 
H�n sanoi: "Hyv�t miehet, �lk��
sent��n tehk� niin pahaa tekoa. 
Minulla on kaksi
tyt�rt�, jotka ovat viel� neitsyit�. Min� tuon
heid�t teille, saatte tehd� heille mit� haluatte.
Mutta n�ihin miehiin �lk�� koskeko, sill� he ovat
hakeneet suojaa minun kattoni alta." 
He sanoivat:
"Pois tielt�! Tuo yksi on tullut muukalaisena t�nne
asumaan, ja h�n pyrkii jo m��r�ilem��n meit�. Nyt
sinun k�y viel� pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he
k�viv�t Lootin kimppuun ja ryhtyiv�t murtamaan ovea.
Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat
k�tens�, vetiv�t Lootin sis�lle ja sulkivat oven.
Taloon pyrkivien miesten silm�t he sokaisivat
niin, ettei yksik��n en�� kyennyt l�yt�m��n ovea.
Vieraat sanoivat Lootille: "Jos sinulla on
t��ll� kaupungissa viel� joku, v�vy tai poika tai
tytt�ri� tai joku muu l�heinen, niin vie heid�t
t��lt� pois, 
sill� me h�vit�mme t�m�n paikan.
Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen t�t�
kaupunkia vastaan, ett� h�n on l�hett�nyt meid�t
h�vitt�m��n sen." 
Niin Loot l�hti puhumaan
miehille, jotka olivat kihlanneet h�nen tytt�rens�,
ja sanoi: "Pian pois t��lt�, pit�k�� kiirett�! Herra
h�vitt�� t�m�n kaupungin!" Mutta he vain
naureskelivat h�nen puheilleen.
Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtiv�t Lootia ja sanoivat:
"L�hde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tyt�rt�si, jotka ovat
t��ll�, muuten saat surmasi t�m�n kaupungin syntitaakan t�hden!"
Kun h�n viel�kin vitkasteli, miehet
ottivat k�dest� h�nt�, h�nen vaimoaan ja molempia
tytt�ri��n, veiv�t heid�t ulos ja p��stiv�t irti
vasta kaupungin ulkopuolella -- Herra oli n�et
p��tt�nyt s��st�� heid�t. 
Viedess��n heit� ulos
toinen miehist� sanoi Lootille: "Pakene henkesi
edest�! �l� katso taaksesi �l�k� pys�hdy ennen kuin
olet p��ssyt pois t�lt� tasangolta. Pakene
vuoristoon, muuten olet mennytt�." 
Mutta Loot
vastasi h�nelle: "Voi ei, herrani! 
Sin� olet jo
osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja
laupeutta, kun sallit minun pit�� henkeni. Mutta
vuorille min� en uskalla yritt��: pelk��n, ett� tuho
saavuttaa minut ja min�kin kuolen. 
Tuo kaupunki
tuolla on niin l�hell�, ett� ehdin paeta sinne, ja
se on kovin v�h�p�t�inen. Seh�n on liian mit�t�n
h�vitett�v�ksi; enk� saisi paeta sinne ja silti
s�ilytt�� henkeni?" 
Mies sanoi: "Min� suostun
sinun pyynt��si viel� t�ss�kin asiassa enk� tuhoa
tuota kaupunkia. 
Pakene kiireesti sinne, sill�
min� en voi tehd� mit��n ennen kuin olet siell�." -T�st� on per�isin kaupungin nimi Soar.
Kun aurinko oli noussut vuorten yl�puolelle ja
Loot oli tullut Soariin, 
Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikive� Sodoman ja Gomorran p��lle. 
H�n tuhosi n�m� kaupungit ja koko tasangon
sek� kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin.
Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui
suolapatsaaksi.
Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt
Herran kasvojen edess�. 
H�n katseli Sodoman ja
Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin
h�n n�ki, ett� maasta nousi savua kuin polttouunista. 
Mutta kun Jumala h�vitti tasangon kaupungit,
h�n piti Abrahamin mieless��n, ja sen vuoksi h�n
toimitti Lootin pois tuhon keskelt� ennen kuin h�vitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.
Sitten Loot l�hti Soarista ja asettui vuorille,
ja h�nen kaksi tyt�rt��n seurasivat h�nen mukanaan.
H�n pelk�si asua Soarissa ja asettui siksi molempien
tytt�riens� kanssa luolaan asumaan.
Vanhempi tyt�r sanoi nuoremmalle: "Is� alkaa
tulla vanhaksi, eik� maassa ole yht��n miest�, joka
voisi tulla ottamaan meid�t vaimokseen yleisen tavan
mukaisesti. 
Juotetaan is�lle viini� ja maataan
h�nen kanssaan, ett� saisimme is�mme avulla lapsia
ja sukumme s�ilyisi." 
Illalla he juottivat
viini� is�lleen, ja vanhempi makasi is�ns� kanssa,
eik� Loot huomannut, milloin tyt�r tuli h�nen
viereens� ja milloin h�n l�hti. 
Seuraavana
p�iv�n� vanhempi sanoi nuoremmalle: "Min� makasin
eilisiltana is�n kanssa. Juotetaan h�nelle viini�
t�n�kin iltana, ja mene sin� nyt makaamaan h�nen
kanssaan, ett� saisimme is�mme avulla lapsia ja
sukumme s�ilyisi." 
Ja he juottivat sin�kin
iltana viini� is�lleen, ja nuorempi meni makaamaan
h�nen kanssaan, eik� Loot huomannut, milloin tyt�r
tuli h�nen viereens� ja milloin h�n l�hti.
Niin Lootin molemmat tytt�ret tulivat raskaaksi
is�st��n. 
Vanhempi synnytti pojan ja antoi
h�nelle nimeksi Moab
; h�nest� tuli nykyisten
moabilaisten kantais�. 
Nuorempi synnytti h�nkin
pojan ja antoi t�lle nimeksi Ben-Ammi
; h�nest� tuli
nykyisten ammonilaisten kantais�.
; Viis. 
Viis. 
Viis. 
Nimi Soar merkitsee 'v�h�inen', 'pieni'. 
Nimi Moab muistuttaa heprean sanaa me'ab 'is�st�'. 
Nimi Ben-Ammi merkitsee 'oman kansani poika' ja viittaa ammonilaisiin. 
Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja
asettui asumaan Kadesin ja Surin v�lille. Sitten h�n
muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin. 
Siell�
Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: "H�n on minun
sisareni." Niin Gerarin kuningas Abimelek haetti
Saaran luokseen.
Mutta Jumala tuli Abimelekin luo y�ll� unessa ja
sanoi h�nelle: "Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi,
jonka olet ottanut, sill� h�n on toisen miehen
vaimo." 
Abimelek ei ollut kuitenkaan kajonnut
h�neen, ja siksi h�n sanoi: "Herra, et kai surmaa
syyt�nt�? 
Miesh�n sanoi minulle: 'H�n on minun
sisareni.' Ja Saara sanoi itsekin: 'H�n on minun
veljeni.' Min� olen tehnyt t�m�n vilpitt�min mielin
ja tiet�m�tt� tekev�ni v��ryytt�." 
Jumala sanoi h�nelle unessa: "Min�kin tied�n, ett� teit t�m�n
vilpitt�min mielin, ja niin min� estin sinua tekem�st� synti� minua
vastaan. Sen vuoksi min� en sallinut sinun koskea h�neen.
Anna nyt miehelle
takaisin h�nen vaimonsa, sill� se mies on profeetta,
ja kun h�n rukoilee puolestasi, sin� saat el��.
Mutta ellet anna h�nt� takaisin, niin tied�, ett�
sinun on kuoltava, sek� sinun ett� kaikkien l�heistesi."
Aamulla her�tty��n Abimelek kutsui luokseen
kaikki hovinsa miehet ja kertoi heille unensa.
Miehet pel�styiv�t kovin. 
Abimelek haetti
luokseen Abrahamin ja sanoi h�nelle: "Mit� oletkaan
tehnyt meille! Miten min� olen rikkonut sinua
vastaan, kun olet asettanut minut ja valtakuntani
vastuuseen n�in suuresta synnist�? Sellaista, mit�
sin� olet minulle tehnyt, ei kukaan saisi tehd�."
Abimelek kysyi viel� Abrahamilta: "Mit� sinulla
oli mieless�, kun niin teit?" 
Abraham vastasi:
"Min� ajattelin: 'T�ll� seudulla varmaankin
jumalanpelko on tuntematon, ja siksi n�m� ihmiset
tappavat minut ja ottavat vaimoni.' 
Sit� paitsi
h�n on todella minun sisareni, is�ni tyt�r, vaikka
meill� onkin eri �iti. Niin olen saattanut ottaa
h�net vaimokseni. 
Mutta kun Jumala vei minut
kauas is�ni suvusta, min� sanoin vaimolleni: 'Tee
minulle t�m� palvelus: sano kaikkialla, minne
menemmekin, ett� min� olen sinun veljesi.'"
Niin Abimelek antoi Abrahamille lampaita, vuohia
ja nautakarjaa sek� orjia ja orjattaria ja l�hetti
takaisin h�nen vaimonsa Saaran. 
Ja Abimelek sanoi: "Minun maani on avoinna edess�si, saat asettua
minne vain haluat." 
Saaralle h�n sanoi: "Min�
annan tuhat sekeli� hopeaa veljellesi. Olkoon se
vakuutena kaikille omillesi sinun viattomuudestasi
ja todisteena sinun kunniallisuudestasi."
Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala p��sti Abimelekin kirouksesta ja
paransi h�nen vaimonsa ja orjattarensa, niin ett� he saattoivat
j�lleen saada lapsia.
Herra oli n�et Abrahamin vaimon Saaran
takia tehnyt Abimelekin palatsin jokaisen naisen
hedelm�tt�m�ksi.
Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja
t�ytti antamansa lupauksen. 
Saara tuli raskaaksi
ja synnytti Abrahamille h�nen vanhoilla p�ivill��n
pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala
oli ilmoittanut. 
Pojalleen, jonka Saara oli
synnytt�nyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. 
Kahdeksantena p�iv�n� Iisakin syntym�st� Abraham ymp�rileikkasi h�net,
kuten Jumala oli k�skenyt.
Abraham oli satavuotias, kun h�nen poikansa Iisak
syntyi. 
Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle
aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka t�st�
kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani."
Ja Saara sanoi viel�: "Kuka olisi tiennyt sanoa
Abrahamille: 'Saara imett�� poikia'? Ja nyt min�
kuitenkin olen synnytt�nyt pojan h�nen vanhoilla
p�ivill��n."
Iisak kasvoi, ja h�net vieroitettiin, ja Abraham
j�rjesti Iisakin vieroitusp�iv�n� suuret pidot.
Saara huomasi, ett� Abrahamin ja egyptil�isen
Hagarin poika Ismael ilvehti, 
ja silloin h�n
sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja h�nen
poikansa. Orjattaren poika ei saa peri� yhdess�
minun poikani Iisakin kanssa." 
T�m�n kuullessaan
Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. 
Mutta
Jumala sanoi Abrahamille: "�l� niin kovin sure tuon
pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa
Saaran mielt�, sill� vain Iisakin j�lkel�isi� sanotaan sinun lapsiksesi. 
Mutta my�s orjattaren
pojasta min� annan kasvaa suuren kansan, sill� h�nkin on sinun j�lkel�isesi."
Abraham nousi aamulla varhain, otti leip�� ja
vesileilin, pani ne Hagarin selk��n ja l�hetti h�net
ja Ismaelin matkaan. Hagar l�hti ja harhaili Beerseban autiomaassa. 
Mutta kun vesi loppui leilist�,
h�n j�tti pojan pensaan alle 
ja meni istumaan
syrjemm�lle, noin jousenkantaman p��h�n, sill� h�n
ajatteli: "Min� en kest� n�hd� lapsen kuolevan." Ja
Hagarin istuessa syrjemp�n� poika alkoi ��neens�
itke�. 
Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan
enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi h�nelle:
"Mik� sinun on, Hagar? �l� ole huolissasi. Jumala on
kuullut pojan itkun. 
Nouse, nosta poika maasta
ja pid� h�nest� hyv�� huolta. Min� annan h�nest�
polveutua suuren kansan." 
Ja Jumala avasi
Hagarin silm�t, niin ett� h�n n�ki l�hell��n kaivon,
ja h�n meni t�ytt�m��n leilin vedell� ja antoi pojan
juoda.
Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli h�nen
kanssaan. H�n j�i autiomaahan asumaan, ja h�nest�
tuli taitava jousimies. 
H�n asui Paranin
autiomaassa, ja h�nen �itins� otti h�nelle vaimon
Egyptist�.
Niihin aikoihin Abimelek ja h�nen sotav�kens�
p��llikk� Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on
sinun kanssasi kaikessa mit� teet. 
Vanno nyt
minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua
etk� minun sukuani etk� j�lkel�isi�ni kohtaan, vaan
osoitat minua ja t�t� maata kohtaan, miss� nyt asut
muukalaisena, samaa vilpitt�myytt� ja hyvyytt�, jota
min� olen sinulle osoittanut." 
Abraham sanoi:
"Min� vannon."
Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, ett�
t�m�n miehet olivat anastaneet er��n kaivon omaan
k�ytt��ns�. 
Abimelek sanoi: "Min� en tied�, kuka t�m�n on tehnyt. Sin� et ole
puhunut siit� aikaisemmin, vasta nyt kuulen siit� ensimm�isen kerran."
Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita,
vuohia ja nautakarjaa, ja he tekiv�t kesken��n
liiton. 
Mutta Abraham otti seitsem�n nuorta
lammasta erilleen muista. 
Silloin Abimelek kysyi
h�nelt�: "Mit� tarkoittavat nuo seitsem�n lammasta,
jotka olet pannut erilleen?" 
Abraham vastasi:
"Sinun tulee ottaa minulta vastaan n�m� seitsem�n
lammasta merkiksi siit�, ett� min� olen sen kaivon
kaivattanut." 
T�m�n vuoksi paikka sai nimen
Beerseba, sill� siell� he vannoivat valan
toisilleen.
Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abimelek ja h�nen
sotav�kens� p��llikk� Pikol palasivat filistealaisten maahan.
Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja rukoili siell� Herraa, ikuista
Jumalaa. 
Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.
Ks. selityst� jakeeseen. 
Nimi Beerseba merkitsee sek� 'valakaivo' ett� 'seitsenkaivo', vrt. 
Kun n�ist� tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa,
Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi h�nelle:
"Abraham!" Abraham vastasi: "T�ss� olen." 
Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota
rakastat, l�hde Morian maahan ja uhraa h�net siell�
polttouhriksi vuorella, jonka min� sinulle osoitan."
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja
otti mukaansa kaksi palvelijaa sek� poikansa
Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten h�n
l�hti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli
k�skenyt h�nen menn�. 
Kolmantena p�iv�n� Abraham
n�ki paikan et��lt�. 
Silloin h�n sanoi
palvelijoilleen: "J��k�� t�nne ja pit�k�� huolta
aasista, min� ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja
palaamme sitten luoksenne." 
Abraham otti
polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi;
h�n itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he
jatkoivat yhdess� matkaa. 
Iisak sanoi is�lleen
Abrahamille: "Is�!" Ja Abraham sanoi: "Niin,
poikani?" Iisak sanoi: "T�ss� on tuli ja puut, mutta
miss� on karitsa polttouhriksi?" 
Abraham vastasi:
"Jumala katsoo kyll� itselleen karitsan
polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdess�
matkaa.
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut,
Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten h�n
sitoi poikansa Iisakin ja pani h�net alttarille puiden p��lle.
Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen
poikansa, 
Herran enkeli huusi h�nelle taivaasta:
"Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "T�ss� olen."
Herran enkeli sanoi: "�l� koske poikaan �l�k�
tee h�nelle mit��n. Nyt min� tied�n, ett� sin�
pelk��t ja rakastat Jumalaa, kun et kielt�ytynyt
uhraamasta edes ainoaa poikaasi." 
Ja kun Abraham
katsoi ymp�rilleen, h�n huomasi oinaan, joka oli
sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham k�vi
hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi
poikansa sijasta. 
Abraham antoi sille paikalle
nimeksi "Herra katsoo". Niinp� viel� t�n�kin p�iv�n�
puhutaan "Herrankatsomavuoresta".
Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen
taivaasta: 
"N�in sanoo Herra: Koska sin� t�m�n
teit etk� kielt�nyt minulta ainoaa poikaasi, min�
vannon itseni kautta, 
ett� siunaan sinua runsain
m��rin ja annan sinulle j�lkel�isi� niin paljon,
ett� he ovat kuin taivaan t�hdet tai hiekanjyv�t
meren rannalla, ja sinun j�lkel�isesi valloittavat
vihollistensa kaupungit. 
Sinun j�lkel�istesi
saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman
kansoille, koska sin� olit minun ��nelleni kuuliainen."
Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he
l�htiv�t yhdess� Beersebaan. Ja Abraham j�i asumaan
Beersebaan.
N�iden tapausten j�lkeen Abraham sai tiet��,
ett� Milka oli synnytt�nyt poikia h�nen veljelleen
Nahorille. 
N�m� olivat Us, esikoinen, t�m�n veli
Bus ja Kemuel, josta tuli aramealaisten kantais�,
Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel.
Betuelille syntyi Rebekka. Kahdeksan poikaa
synnytti Milka Nahorille, Abrahamin veljelle.
My�s Nahorin sivuvaimo, joka oli nimelt��n
Reuma, synnytti lapsia. N�m� olivat Tebah, Gaham,
Tahas ja Maaka.
Judit Sananmukaisesti: Sinun siemeness�si tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat. 
Saara eli sadankahdenkymmenenseitsem�n vuoden
ik�iseksi; se oli Saaran elinik�. 
H�n kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham
vietti siell� Saaran valittajaiset ja itki h�nt�.
Sitten Abraham nousi vainajan ��rest�, meni
heettil�isten puheille ja sanoi: 
"Min� olen
muukalainen, vieras teid�n parissanne. Antakaa
minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin
k�tke� sinne vainajani." 
Heettil�iset vastasivat
Abrahamille: 
"Herra, sin� Jumalan ruhtinas meid�n keskuudessamme! Sin� saat haudata
vainajasi parhaaseen hautaan, mik� meill� on. Kuka tahansa meist�
antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa."
Abraham kiitti seudun heettil�isi� asukkaita
kumartaen maahan saakka, 
mutta sanoi heille
viel�: "Jos kerran teille sopii, ett� min� hautaan
t�nne vainajani, niin pyyd�n teit� puhumaan
Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani,
ett� h�n myisi minulle omistamansa Makpelan
luolan, joka on h�nen tiluksiensa laidassa. Min�
haluan teid�n l�sn� ollessanne ostaa sen h�nelt�
t�ydest� hinnasta sukuhaudaksemme."
Efron oli istumassa muiden heettil�isten
joukossa kaupunginportin aukiolla, ja h�n vastasi
Abrahamille kokousv�en kuullen: 
"Kuuntele minua,
herrani! Min� lahjoitan sinulle koko vainion ja
luolan, joka siell� on. Min� annan sen sinulle
kaupunkini miesten n�hden. Hautaa siis vainajasi!"
Silloin Abraham kumarsi syv��n kaupungin
miehille 
ja sanoi Efronille kaikkien kuullen:
"Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Min� annan
sinulle maksun siit� vainiosta, myy se minulle, niin
hautaan sinne vainajani." 
Efron vastasi Abrahamille: 
"Kuuntele minua, herrani! Nelj�nsadan
hopeasekelin maapala -- mit�p� se meid�n kesken
merkitsee! Hautaa vainajasi." 
Abraham ymm�rsi
Efronin tarkoituksen ja punnitsi h�nelle
hopeam��r�n, jonka t�m� oli heettil�isten kuullen
maininnut, nelj�sataa sekeli� maksuna k�yp�� hopeaa.
Niin siirtyiv�t Efronin vainio, joka oli
Makpelassa Mamren l�hist�ll�, siell� sijaitseva
luola sek� t�ll� alueella kasvavat puut
Abrahamin omistukseen heettil�isten, Efronin
kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina.
T�m�n j�lkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran
Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli
Hebronin l�hist�ll� Kanaaninmaassa. 
Vainio ja
siell� oleva luola siirtyiv�t n�in heettil�isilt�
Abrahamille sukuhaudaksi.
Abraham oli tullut vanhaksi ja ik��ntyneeksi, ja
Herra oli siunannut h�nt� kaikin tavoin. 
Abraham
sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle,
joka huolehti h�nen koko omaisuudestaan: "Kosketa
minua nivusiin 
ja vanno minulle Herran, taivaan
ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni
vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tytt�rist�
vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot
sielt� vaimon pojalleni Iisakille." 
Palvelija
kysyi h�nelt�: "Ent� jos tytt� ei haluakaan l�hte�
minun mukaani t�nne? Onko minun silloin viet�v�
poikasi siihen maahan, josta olet l�htenyt?"
Abraham sanoi h�nelle: "�l� miss��n tapauksessa
vie poikaani sinne. 
Herra, taivaan Jumala, joka
vei minut sukuni parista ja syntym�maastani ja
vannoi antavansa minun j�lkel�isilleni t�m�n maan,
l�hett�� enkelins� sinun edell�si, niin ett�
onnistut noutamaan sielt� vaimon pojalleni. 
Ellei
tytt� halua l�hte� mukaasi, olet vapaa valastasi,
mutta poikaani �l� sinne vie." 
Ja palvelija
kosketti is�nt��ns� Abrahamia nivusiin ja vannoi
vaaditun valan.
Palvelija otti is�nt�ns� laumasta kymmenen kamelia sek� kaikenlaisia
kalleuksia h�nen tavaroistaan ja l�hti Mesopotamiaan, Nahorin
kaupunkiin.
Siell� h�n pys�htyi kameleineen kaupungin
ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin
kaupungin naiset tulevat kaivolle vett� noutamaan.
Palvelija rukoili: "Herra, minun is�nt�ni
Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi is�nn�lleni
Abrahamille ja anna tapahtua n�in: 
Kun min�
seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tytt�ret
tulevat hakemaan vett�, 
niin min� sanon yhdelle
tyt�ist�: 'Kallistaisitko ruukkua, ett� saan juoda.'
Jos h�n silloin sanoo: 'Juo! Min� juotan
kamelisikin', niin h�n on juuri se, jonka olet
tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siit� min�
tied�n, ett� olet osoittanut hyvyytesi is�nn�lleni."
Tuskin h�n oli ehtinyt t�m�n lausua, kun
kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tyt�r, ruukku
olkap��ll��n. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja
t�m�n vaimon Milkan poika. 
Tytt� oli hyvin
kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. H�n
laskeutui portaita l�hteelle, t�ytti ruukkunsa ja
nousi sielt� yl�s. 
Silloin palvelija riensi
h�nt� vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan
vett� ruukustasi." 
Tytt� sanoi: "Juo, herrani",
laski ruukun heti k�tens� varaan ja antoi h�nen
juoda. 
Kun palvelija oli juonut kyllikseen,
tytt� sanoi: "Min� haen my�s sinun kameleillesi
vett� niin paljon kuin ne juovat." 
H�n tyhjensi
nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten
uudelleen vett� hakemaan ja kantoi sit� miehen
kaikille kameleille. 
Mies tarkkaili h�nt� mit��n
puhumatta n�hd�kseen, oliko Herra antanut h�nen
matkansa onnistua.
Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti
esiin puoli sekeli� painavan kultaisen nen�renkaan,
antoi sen tyt�lle ja pujotti h�nen k�siins� kaksi
kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen
sekeli�. 
Sitten h�n sanoi: "Kerrohan, kenen
tyt�r sin� olet. Onko is�si talossa meille tilaa
y�py�?" 
Tytt� vastasi h�nelle: "Is�ni on Betuel,
Milkan ja Nahorin poika." 
Ja h�n sanoi viel�:
"Meill� on olkia ja rehua yllin kyllin ja my�s tilaa
y�pymiseen." 
Mies lankesi polvilleen, kumarsi
maahan asti kiitt�en Herraa 
ja sanoi: "Kiitetty
olkoon Herra, is�nt�ni Abrahamin Jumala, joka on
ollut hyv� ja uskollinen is�nn�lleni ja ohjannut
minut matkallani is�nt�ni veljen taloon!"
Tytt� juoksi kotiin �itins� luo kertomaan, mit�
oli tapahtunut. 
Rebekalla oli veli nimelt�
Laban, ja t�m� riensi kaupungista l�hteelle miehen
luo, 
kun oli n�hnyt sisarellaan nen�renkaan sek�
rannerenkaat ja kuullut, mit� Rebekka kertoi miehen
h�nelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka viel�
seisoi l�hteell� kameleineen, 
ja sanoi h�nelle:
"Ole tervetullut, sin� Herran siunaama! Miksi j�isit
t�nne ulos, kun min� olen jo tehnyt tilaa taloon ja
varannut paikan kameleille?" 
Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille
olkia ja rehua ja palvelijalle sek� h�nen seuralaisilleen vett� jalkojen pesua varten. 
Mutta kun
palvelijan eteen pantiin sy�t�v��, h�n sanoi: "Min�
en sy�, ennen kuin olen kertonut asiani." Laban
sanoi: "Puhu!"
Mies sanoi:
"Min� olen Abrahamin palvelija. 
Herra on
suuresti siunannut is�nt��ni, tehnyt h�net rikkaaksi
ja antanut h�nelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa,
kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja
aaseja. 
Saara, minun is�nt�ni vaimo, on vanhoilla p�ivill��n synnytt�nyt is�nn�lleni pojan, ja
is�nt�ni on antanut t�lle pojalle koko omaisuutensa.
Mutta is�nt�ni vannotti minua sanoen: '�l� ota
minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni
tytt�rist�, 
vaan mene is�ni kotiin ja sukuni luo
ja tuo sielt� pojalleni vaimo.' 
Min� sanoin
is�nn�lleni: 'Ent� jos tytt� ei l�hde mukaani?'
H�n sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon
mukaisesti min� olen vaeltanut, l�hett�� enkelins�
sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin ett�
l�yd�t pojalleni vaimon minun suvustani ja is�ni
perheest�. 
Olet vapaa valastasi vain, jos tulet
sukuni luo eik� sinun mukaasi anneta ket��n. Vasta
silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.'
"Kun t�n��n tulin l�hteelle, min� sanoin: Herra,
is�nt�ni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun
onnistua t�ll� matkallani, niin anna k�yd� n�in:
Kun min� nyt seison l�hteell� ja t�nne tulee
nuori nainen hakemaan vett�, min� sanon h�nelle:
'Anna minun juoda v�h�n vett� ruukustasi.' 
Jos
h�n silloin sanoo minulle: 'Juo, min� tuon vett�
kameleillesikin', niin h�n on se nainen, jonka Herra
on tarkoittanut is�nt�ni pojalle.
"Tuskin olin ehtinyt sanoa mieless�ni n�in, kun
Rebekka tuli kaupungista ruukku olkap��ll��n ja
laskeutui nostamaan vett�. Min� sanoin h�nelle:
'Anna minun juoda.' 
H�n laski heti ruukun alas
ja sanoi: 'Juo vain, min� juotan kamelisikin.' Ja
min� join, ja h�n juotti my�s kamelini. 
Min� kysyin h�nelt�: 'Kenen tyt�r sin� olet?' H�n vastasi: 'Is�ni on
Betuel, Milkan ja Nahorin poika.'  Silloin min� panin nen�renkaan
h�nen nen��ns� ja rannerenkaat h�nen k�siins�,
lankesin polvilleni
ja kumarsin maahan asti kiitt�en ja ylist�en Herraa,
is�nt�ni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut
noutamaan is�nt�ni veljen tytt�ren h�nen pojalleen
vaimoksi. 
Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyytt�
ja sukurakkautta is�nt��ni kohtaan, niin sanokaa se
minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle
sekin, niin ett� tied�n, miten minun tulee toimia."
Laban ja Betuel vastasivat: "T�m� asia on
Herrasta l�ht�isin, me emme voi sanoa mit��n sen
puolesta tai sit� vastaan. 
T�ss� on Rebekka, ota
h�net mukaasi. Tulkoon h�nest� is�nt�si pojan vaimo,
niin kuin Herra on m��r�nnyt." 
Kuultuaan heid�n
sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti
Herraa. 
Sitten h�n otti esiin hopeaja
kultaesineit� sek� vaatteita ja antoi ne Rebekalle.
My�s h�nen veljelleen ja �idilleen h�n antoi
kallisarvoisia lahjoja. 
Sitten h�n ja h�nen
seuralaisensa aterioivat, ja he j�iv�t taloon y�ksi.
Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa
minun nyt palata is�nt�ni luo."
Tyt�n veli ja �iti sanoivat: "Anna tyt�n viipy�
meid�n luonamme viel� jonkin aikaa, edes kymmenen
p�iv��. Sitten h�n voi l�hte�." 
Mutta palvelija
sanoi heille: "�lk�� viivytt�k� minua. Herra on
antanut matkani onnistua, p��st�k�� minut palaamaan
is�nt�ni luo." 
He sanoivat: "Kutsutaan tytt�
t�nne ja kysyt��n, mit� mielt� h�n on." 
He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyiv�t h�nelt�: "Tahdotko nyt heti
l�hte� t�m�n miehen mukaan?" H�n vastasi: "Tahdon."
Niin he saattoivat matkaan
Rebekan ja h�nen imett�j�ns� sek� Abrahamin palvelijan ja t�m�n miehet. 
He siunasivat Rebekan ja
sanoivat h�nelle:
-- Tulkoon sinulle, sisaremme,
tuhat kertaa kymmenentuhatta j�lkel�ist�,
ja j�lkel�isesi ottakoot omakseen
vihollistensa kaupungit.
Sitten Rebekka ja h�nen palvelijattarensa nousivat kamelin selk��n ja
l�htiv�t matkaan. N�in palvelija vei Rebekan mukanaan.
Iisak oli t�ll� v�lin siirtynyt Lahai-Roin
kaivon tienoille; h�n n�et asui Negevin maassa.
Er��n� iltana Iisak l�hti k�velem��n, ja kun h�n
kohotti katseensa, h�n n�ki kamelikaravaanin
l�hestyv�n. 
Kun Rebekka puolestaan n�ki Iisakin,
h�n pudottautui kamelinsa sel�st� 
ja kysyi
palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta
meit� vastaan?" Palvelija vastasi: "H�n on minun
is�nt�ni." Silloin Rebekka otti huivin ja peitti
kasvonsa. 
Palvelija kertoi Iisakille kaiken,
mit� oli tapahtunut. 
Iisak vei Rebekan �itins�
Saaran telttaan ja otti h�net vaimokseen. Iisak
rakasti h�nt� ja sai lohdun �itins� kuoleman
tuottamaan suruun.
Abraham otti viel� uuden vaimon, jonka nimi oli
Ketura. 
H�n synnytti Abrahamille Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin. 
Joksanille syntyiv�t Saba ja Dedan. Dedanista polveutuvat
assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.
Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja
Eldaa. N�m� kaikki olivat Keturan j�lkel�isi�.
Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille.
Sivuvaimojensa pojille h�n antoi lahjoja, ja h�n
l�hetti heid�t viel� el�ess��n it��n Kedemin maahan,
pois poikansa Iisakin tielt�.
Abraham eli kaikkiaan sataseitsem�nkymment�viisi
vuotta. 
Sitten h�n kuoli rauhallisen vanhuuden
j�lkeen korkeassa i�ss� ja el�m�st� kyll�ns� saaneena, ja h�net otettiin isiens� luo. 
H�nen poikansa
Iisak ja Ismael hautasivat h�net Makpelan luolaan,
joka sijaitsi heettil�isen Efronin, Soharin pojan,
vainiolla Mamresta it��n. 
T�m�n vainion Abraham
oli ostanut heettil�isilt�, ja sinne on haudattu
Abraham ja h�nen vaimonsa Saara. 
Abrahamin kuoltua Jumalan siunaus seurasi h�nen poikaansa Iisakia.
Iisak j�i asumaan Lahai-Roin kaivon tienoille.
T�ss� on Abrahamin pojan Ismaelin sukuluettelo,
h�nen, jonka Saaran egyptil�inen orjatar Hagar
synnytti Abrahamille. 
N�m� olivat Ismaelin pojat
ik�j�rjestyksess� lueteltuina: Ismaelin esikoinen
oli Nebajot, ja h�nen muut poikansa olivat Kedar,
Adbeel, Mibsam, 
Misma, Duma, Massa, 
Hadad,
Tema, Jetur, Nafis ja Kedma. 
N�m� olivat
Ismaelin pojat, kahdentoista heimokunnan p��llik�t,
ja heid�n mukaansa annettiin nimet my�s heid�n
kylilleen ja leiripaikoilleen.
Ismael eli kaikkiaan satakolmekymment�seitsem�n
vuotta. Sitten h�n kuoli ja h�net otettiin isiens�
luo. 
Ismaelin suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina Suriin, joka on
Egyptist� it��n Assurin suunnalla. Ja Ismael joutui alinomaa
vastakkain veljiens� kanssa.
T�m� on kertomus Abrahamin pojan Iisakin
suvusta. Abrahamille syntyi Iisak. 
Iisak oli
nelikymmenvuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan,
joka oli Mesopotamiassa asuvan aramealaisen Betuelin
tyt�r ja Labanin sisar. 
Iisak rukoili Herraa
vaimonsa puolesta, sill� t�m� oli hedelm�t�n. Herra
kuuli h�nen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi.
Mutta lapset potkivat toisiaan Rebekan kohdussa,
ja h�n sanoi: "Miksi minulle pit�� sattua
t�llaista?" H�n meni kysym��n neuvoa Herralta,
ja Herra sanoi:
-- Kaksi kansaa on kohdussasi,
kaksi heimoa sinusta haarautuu.
Toinen heimo on toista vahvempi,
vanhempi on palveleva nuorempaa.
Aikanaan Rebekka synnytti kaksoset.
Ensimm�isen� syntynyt oli iholtaan punaruskea ja
kauttaaltaan karvainen kuin vuohenkarvaviitta, ja
h�n sai nimen Esau. 
Sitten syntyi h�nen
veljens�, ja h�n piti k�dell��n kiinni Esaun
kantap��st�; siksi h�n sai nimen Jaakob. Iisak oli
heid�n syntyess��n kuusikymmenvuotias.
Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava
mets�st�j� ja er�mies, mutta Jaakob oli rauhallinen
ja viihtyi kotosalla. 
Koska Iisak s�i mielell��n
riistaa, h�n rakasti enemm�n Esauta, mutta Rebekalle
oli Jaakob rakkaampi.
Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli
v�syneen� mets�stysretkelt��n 
ja sanoi Jaakobille: "Anna v�h�n tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa,
min� olen ihan lopussa." T�st� syyst� h�n sai nimen Edom. 
Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle
ensin esikoisuutesi." 
Esau sanoi: "Min� varmaan
kohta kuolen. Mit� hy�ty� minulle on esikoisuudesta?" 
Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin
Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa.
Sitten Jaakob antoi h�nelle leip�� ja papukeittoa, ja Esau s�i ja joi,
nousi ja meni tiehens�.  Niin v�h�arvoisena h�n piti esikoisuuttaan.
Nimi Esau merkitsee 'karvainen', ja h�nen my�hemm�n
asuinpaikkansa Seirin nimi viittaa sekin 'karvaiseen'. H�nt� kutsutaan
my�s Edomiksi eli 'punaiseksi' tai 'ruskeaksi'. 
Nimi Jaakob muistuttaa sek� heprean sanaa aqeb 'kantap��' ett� sanaa aqab 'h�n pett��'. 
Ks. selityst� jakeeseen . 
Maahan tuli n�l�nh�t�, toinen kuin Abrahamin
aikaan sattunut. Silloin Iisak l�hti filistealaisten
kuninkaan Abimelekin luo Gerariin. 
Herra ilmestyi
Iisakille ja sanoi: "�l� l�hde Egyptiin, vaan pysy
sill� seudulla, jonka min� sinulle osoitan. 
J��
asumaan t�h�n maahan, niin min� olen sinun kanssasi
ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun j�lkel�isillesi
min� annan kaikki n�m� seudut ja pid�n n�in voimassa
sen valan, jonka vannoin is�llesi Abrahamille.
Min� annan sinulle j�lkel�isi� niin paljon, ett�
he ovat kuin taivaan t�hdet, ja annan heille koko
t�m�n maan. Sinun j�lkel�istesi saama siunaus tulee
siunaukseksi kaikille maailman kansoille, 
koska
Abraham oli minun ��nelleni kuuliainen ja noudatti
sit�, mihin min� h�net velvoitin. H�n piti minun
k�skyni, m��r�ykseni ja lakini." 
Niin Iisak j�i
asumaan Gerariin.
Kun Gerarin asukkaat kyseliv�t, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: "H�n on
minun sisareni." H�n ei uskaltanut sanoa, ett� Rebekka oli h�nen
vaimonsa, koska pelk�si seudun miesten tappavan h�net Rebekan takia,
joka oli hyvin kaunis.
Iisak oli asunut siell�
jonkin aikaa, kun filistealaisten kuningas Abimelek
kerran n�ki ikkunastaan h�nen hyv�ilev�n Rebekkaa.
Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja
sanoi: "H�nh�n onkin sinun vaimosi! Miten saatoit
sanoa h�nt� sisareksesi?" Iisak vastasi h�nelle:
"Sanoin niin, koska pelk�sin, ett� minut
surmattaisiin h�nen vuokseen." 
Abimelek sanoi:
"Mit� oletkaan tehnyt meille! Se viel� olisi
puuttunut, ett� joku meik�l�isist� olisi maannut
sinun vaimosi kanssa! Silloin sin� olisit sy�ssyt
meid�t raskaaseen syntiin." 
Ja Abimelek ilmoitti
koko kansalleen: "Joka kajoaa t�h�n mieheen tai
h�nen vaimoonsa, on kuoleman oma."
Er��n� vuonna Iisak sai siin� maassa kylv�st��n
satakertaisen sadon. Herra siunasi h�nt�. 
H�n
vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin
rikas. 
Koska h�nelle oli karttunut lampaita,
vuohia ja nautakarjaa sek� paljon palvelusv�ke�,
filistealaiset alkoivat kadehtia h�nt�. 
Niin
filistealaiset tukkivat ja t�yttiv�t hiekalla kaikki
ne kaivot, jotka h�nen is�ns� Abrahamin palvelijat
olivat aikoinaan kaivaneet. 
Sitten Abimelek
sanoi Iisakille: "L�hde pois meid�n luotamme,
sinusta on tullut aivan liian mahtava."
Iisak l�hti sielt�, pystytti telttansa Gerarin
joenuoman varrelle ja j�i sinne asumaan. 
H�n kaivatti uudelleen auki is�ns� Abrahamin p�ivin� kaivetut kaivot,
jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoleman j�lkeen tukkineet, ja
antoi niille samat nimet kuin h�nen is�ns� oli antanut.
Iisakin palvelijat alkoivat sitten kaivaa kaivoa
joenuomaan ja l�ysiv�t vesisuonen. 
Mutta Gerarin
paimenet rupesivat riitelem��n Iisakin paimenien
kanssa ja sanoivat: "Vesi kuuluu meille." Niin kaivo
sai nimen Esek, koska siit� oli tullut kiistaa.
Iisakin palvelijat kaivoivat viel� toisen kaivon
ja joutuivat riitaan siit�kin, ja sille h�n antoi
nimen Sitna. 
Sitten h�n siirtyi sielt� pois ja
kaivatti viel� uuden kaivon, eik� siit� en��
syntynyt riitaa. Sen nimeksi tuli Rehobot, sill�
Iisak sanoi: "Nyt Herra on antanut meille v�lj�sti
tilaa, niin ett� voimme levit� laajalle t�ss� maassa."
Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan.
Ensimm�isen� y�n� Herra ilmestyi h�nelle ja
sanoi: "Min� olen sinun is�si Abrahamin Jumala. �l�
pelk��, min� olen sinun kanssasi. Palvelijani
Abrahamin t�hden min� siunaan sinua ja teen suureksi
sinun j�lkel�istesi m��r�n." 
Iisak rakensi sinne
alttarin ja rukoili Herraa. H�n pystytti sinne
telttansa, ja h�nen palvelijansa kaivoivat kaivon.
Abimelek tuli Gerarista Iisakin luo mukanaan
l�hin miehens� Ahussat ja sotav�en p��llikk� Pikol.
Iisak kysyi heilt�: "Mink� takia te nyt tulitte
minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja h��ditte
minut luotanne?" 
He vastasivat: "Me olemme n�hneet, ett� Herra on sinun kanssasi. Siksi
ajattelimme, ett� sinun ja meid�n v�lill�mme tulisi olla valalla
vahvistettu sopimus. Me haluamme tehd� liiton sinun kanssasi,
ettet tekisi meille mit��n
pahaa. Emme mek��n ole tehneet sinulle pahaa vaan
pelkk�� hyv�� ja olemme p��st�neet sinut rauhassa
menem��n. Sinulla on Herran siunaus." 
Silloin
Iisak j�rjesti heille pidot, ja he s�iv�t ja joivat.
Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan
toisilleen. Sitten Iisak hyv�steli heid�t, ja he
erosivat hyv�ss� sovussa.
Samana p�iv�n� tulivat Iisakin palvelijat kertomaan h�nelle kaivosta,
jota olivat olleet kaivamassa, ja sanoivat: "Me l�ysimme vett�."
H�n antoi
sille kaivolle nimen Sibea.
Sen t�hden siell� sijaitsevan kaupungin nimi on viel� t�n�kin p�iv�n�
Beerseba.
Kun Esau oli nelikymmenvuotias, h�n otti
vaimoikseen Beerin tytt�ren Jehuditin ja Elonin
tytt�ren Basematin, jotka olivat heettil�isi�.
N�m� naiset tuottivat Iisakille ja Rebekalle
paljon mielipahaa.
Nimi Esek merkitsee 'kiista'. 
Nimi Sitna merkitsee 'riita'. 
Nimi Rehobot merkitsee 'v�ljyys'. 
Nimi Sibea merkitsee 'vala', 'seitsem�n', vrt.
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja h�nen silm�ns�
olivat h�m�rtyneet, niin ettei h�n en�� n�hnyt, h�n
kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi
h�nelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mit�, is�?"
Iisak sanoi: "Min� olen tullut vanhaksi ja saatan
pian kuolla. 
Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja
jousesi, ja l�hde mets�st�m��n minulle riistaa.
Laita siit� herkkuruokaa, sellaista josta min�
pid�n, ja tuo sit� minulle sy�t�v�ksi, jotta voisin
siunata sinut ennen kuin kuolen."
Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen
Esaulle. Kun Esau oli l�htenyt mets�st�m��n riistaa
is��ns� varten, 
Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: "Min� kuulin �sken, ett� is�si sanoi veljellesi
Esaulle: 
'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle
herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran
nimess� ennen kuin kuolen.' 
Nyt, poikani, tottele
minua ja tee niin kuin min� k�sken. 
Hae minulle
laumasta kaksi hyv�� nuorta vuohta, niin min� teen
niist� is�si mieliruokaa. 
Vie sin� se is�llesi
sy�t�v�ksi, ett� h�n siunaisi sinut ennen kuolemaansa."
Jaakob sanoi silloin �idilleen: "Mutta veljeni
Esau on karvainen ja minun ihoni on sile�. 
Ent�
jos is� tunnustelee minua? Silloin h�n pit�� minua
petkuttajana, ja min� saan osakseni kirouksen enk�
siunausta." 
H�nen �itins� sanoi: "Jos niin k�y,
poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain
niin kuin min� sanon ja mene hakemaan ne vuohet."
Jaakob haki vuohet �idilleen, ja t�m� valmisti
niist� Iisakin mieliruokaa. 
Sitten Rebekka otti
vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka
h�nell� oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa
Jaakobin niihin. 
Vuohien nahoilla h�n peitti
Jaakobin k�det sek� h�nen paljaan kaulansa ja niskansa. 
Sitten h�n antoi herkut ja leipomansa
leiv�n Jaakobin k�teen.
Jaakob meni is�ns� luo ja sanoi: "Is�!" Iisak
vastasi: "Niin, poika, kuka sin� olet?" 
Jaakob
sanoi is�lleen: "Min� olen sinun esikoisesi Esau.
Olen tehnyt niin kuin k�skit. Nouse istumaan ja sy�
minun riistaani, ja siunaa sitten minut." 
Iisak
kysyi: "Miten l�ysit saaliin n�in pian, poikani?"
Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen
tielleni." 
Iisak sanoi: "Tulehan l�hemm�ksi,
poikani, niin min� tunnustelen, oletko sin� Esau vai
et." 
Jaakob meni is�ns� luo, ja t�m� tunnusteli
h�nt� ja sanoi: "��ni on Jaakobin ��ni, mutta k�det
ovat Esaun k�det." 
Eik� Iisak tuntenut Jaakobia,
sill� t�m�n k�det olivat karvaiset kuten Esaun, ja
h�n siunasi Jaakobin. 
Iisak kysyi viel�: "Oletko
sin� todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen."
Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka t�nne, niin ett� saan sy�d� poikani
tuomaa riistaa. Sen j�lkeen siunaan sinut." Jaakob tarjosi h�nelle
ruokaa ja viini�, ja h�n s�i ja joi.
Sitten Iisak sanoi:
"Tule t�nne ja suutele minua, poikani." 
Jaakob
meni h�nen luokseen ja suuteli h�nt�, ja Iisak tunsi
h�nen vaatteidensa hajun ja siunasi h�net sanoen:
-- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu,
maan, jonka Herra on siunannut.
Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta
ja maan rehevyytt�,
viljaa ja viini� runsain m��rin.
Kansat palvelkoot sinua
ja kansakunnat kumartakoot sinua.
Ole veljiesi herra,
ja �itisi pojat kumartakoot sinua.
Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat,
ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.
Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli
juuri l�htenyt is�ns� luota, kun Esau palasi mets�st�m�st�. 
H�nkin laittoi herkkuruokaa, vei sen
is�lleen ja sanoi h�nelle: "Nouse, is�, sy�m��n
poikasi tuomaa riistaa, ett� sitten voisit siunata
minut." 
H�nen is�ns� Iisak kysyi: "Kuka sin�
olet?" Esau vastasi: "Min� olen poikasi Esau, sinun
esikoisesi." 
Silloin Iisak s�ik�hti kovin ja
kysyi: "Kuka se sitten oli, joka k�vi mets�st�m�ss�
ja toi minulle riistaa? Min� s�in jo ennen sinun
tuloasi ja siunasin h�net, ja se siunaus pysyy."
Kun Esau kuuli is�ns� sanat, h�n alkoi
��nekk��sti itke� ja valittaa ja sanoi is�lleen:
"Siunaa minutkin, is�!" 
Silloin Iisak sanoi:
"Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen."
Esau sanoi: "Ei h�nt� suotta Jaakobiksi sanota.
H�n on pett�nyt minut kahteen kertaan: h�n vei jo
esikoisuuteni, ja nyt h�n riisti minulta
siunauksenkin!" Esau kysyi viel�: "Eik� sinulle
j��nyt mit��n siunausta minua varten?" 
Iisak
vastasi: "Min� asetin h�net sinun herraksesi, annoin
h�nelle palvelijoiksi kaikki h�nen veljens� ja
varustin h�net viljalla ja viinill�. Mit� min�
voisin en�� tehd� sinun hyv�ksesi, poikani?"
Silloin Esau sanoi is�lleen: "Yksik� siunaus
sinulla vain on, is�? Siunaa, is�, minutkin!" Ja
Esau itki katkerasti. 
H�nen is�ns� Iisak sanoi
h�nelle:
-- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva
rehevist� maista,
vailla taivaan kastetta.
Sin� olet el�v� miekkasi varassa
ja palveleva velje�si.
Mutta kun sin� kerran riist�ydyt irti,
silloin karistat h�nen ikeens� niskastasi.
Esau kantoi Jaakobille kaunaa siit�, ett� Jaakob
oli saanut is�n siunauksen, ja h�n ajatteli: "Pian
tulee aika, jolloin suremme is�n kuolemaa. Sitten
min� tapan Jaakobin." 
Kun Rebekalle kerrottiin, mit� h�nen vanhempi poikansa aikoi, h�n
haetti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi h�nelle: "Veljesi
Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut.
Tee siis, poikani, niin kuin min� neuvon: l�hde
pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin.
Viivy siell� jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku
haihtuu. 
Kun veljesi viha on asettunut ja h�n on
unohtanut, mit� sin� h�nelle teit, min� l�het�n
sinulle sanan ja haetan sinut sielt�. Miksi minun
pit�isi menett�� teid�t molemmat yhten� ja samana
p�iv�n�?"
Iisakille Rebekka sanoi: "Min� olen kuollakseni
kyll�stynyt noihin heettil�isnaisiin! Jos Jaakobkin
viel� ottaa t�st� maasta heettil�isen vaimon, jonkun
samanlaisen kuin nuo, niin mit� minun en�� kannattaa
el��?"
Ks. selityst� jakeeseen .
Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi
h�nt� ja sanoi: "�l� sin� ota vaimoksesi
kanaanilaista naista. 
L�hde Mesopotamiaan �itisi
is�n Betuelin kotiin ja ota sielt� itsellesi vaimo
enosi Labanin tytt�rist�. 
Jumala, Kaikkivaltias,
siunatkoon sinua ja tehk��n sinut hedelm�lliseksi ja
j�lkel�isesi monilukuisiksi, niin ett� sinusta saa
alkunsa suuri kansa. 
H�n antakoon sinulle
samanlaisen siunauksen kuin Abrahamille, sek�
sinulle ett� j�lkel�isillesi, niin ett� saat
omaksesi t�m�n maan, jonka Jumala lupasi Abrahamille
ja jossa nyt asut muukalaisena." 
Sitten Iisak l�hetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob l�hti Mesopotamiaan
aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun
eno.
Esau sai tiet��, ett� Iisak oli siunannut
Jaakobin ja l�hett�nyt h�net Mesopotamiaan ottamaan
sielt� itselleen vaimon ja ett� Iisak Jaakobia
siunatessaan oli kielt�nyt h�nt� ottamasta
vaimokseen kanaanilaista naista. 
Jaakob totteli
is��ns� ja �iti��n ja l�hti Mesopotamiaan. 
Nyt
Esau ymm�rsi, ettei h�nen is�ns� siet�nyt
kanaanilaisnaisia, 
ja h�n meni Abrahamin pojan
Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lis�ksi
Ismaelin tytt�ren Mahalatin, joka oli Nebajotin
sisar.
Jaakob l�hti Beersebasta ja kulki kohti
Harrania. 
Matkallaan h�n j�i auringon laskiessa
y�ksi er��seen paikkaan, otti silt� paikalta
p��nalusekseen kiven ja k�vi makuulle.
Y�ll� Jaakob n�ki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen,
ja Jumalan enkelit kulkivat niit� yl�s ja alas.
Sitten h�n n�ki, ett� Herra
seisoi h�nen vieress��n ja sanoi: "Min� olen Herra,
is�si Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. T�m�n
maan, jolla sin� makaat, min� annan sinulle ja sinun
j�lkel�isillesi. 
Sinun j�lkel�isesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi
levitt�ytyy l�nteen ja it��n, pohjoiseen ja etel��n.
Sinun ja sinun j�lkel�istesi saama siunaus tulee
siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 
Min�
olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikin�
menetkin, ja tuon sinut takaisin t�h�n maahan. Min�
en hylk�� sinua, vaan t�yt�n sen, mink� nyt olen
sinulle luvannut."
Jaakob her�si unestaan ja sanoi: "Herra on totisesti t�ss� paikassa, enk� min� tiennyt sit�."
Pelko valtasi h�net, ja h�n sanoi: "Kuinka
pelottavan pyh� t�m� paikka onkaan! T�m� on varmaan
Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti."
Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka h�nell�
oli ollut p��nalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja
vuodatti sen p��lle �ljy�. 
H�n antoi paikalle nimen Betel; sit� ennen kaupungin nimi oli ollut
Lus.
Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos
Herra on minun kanssani ja varjelee minua t�ll�
matkallani ja antaa minulle leip�� sy�t�v�ksi ja
vaatteita verhokseni 
ja jos min� saan palata
turvallisesti is�ni ja sukuni luo, on Herra oleva
minun Jumalani. 
T�st� paikasta, johon min� kiven
pystytin, on tuleva Jumalan pyh�kk�. Kaikesta, mit�
sin� annat minulle, min� tuon sinulle kymmenykset."
Nimi Betel merkitsee 'Jumalan asuinsija', 'pyh�kk�'. 
Sitten Jaakob l�hti matkaan kohti id�n kansojen
maita. 
Saapuessaan sinne h�n huomasi kaivon ja
kolme lammaslaumaa makailemassa sen ��rell�, sill�
siit� kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suulla oli iso kivi, 
ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen,
kivi vieritettiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin.
Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle.
Jaakob kysyi paimenilta: "Mist� te olette kotoisin, veljet?" He
vastasivat: "Harranista."
Jaakob
kysyi viel�: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He
vastasivat: "Kyll� tunnemme." 
H�n kysyi: "Mit�
Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyv�� h�nelle
kuuluu, ja tuolta onkin tulossa h�nen tytt�rens�
Raakel lampaineen." 
Jaakob sanoi: "Nyt on viel�
t�ysi p�iv� ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon.
Juottakaa vain lampaat ja viek�� ne takaisin laitumelle." 
Mutta he sanoivat: "Ei, sit� me emme voi
tehd�, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi
vieritet��n kaivon suulta. Vasta sitten me voimme
juottaa lampaat."
Jaakobin viel� puhuessa heid�n kanssaan Raakel
toi sinne is�ns� lammaslauman; sen paimentaminen oli
n�et h�nen teht�v�ns�. 
Kun Jaakob n�ki Raakelin,
enonsa Labanin tytt�ren, ja h�nen lampaansa, h�n
astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti
lampaat. 
Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja
puhkesi itkuun. 
H�n kertoi Raakelille olevansa
h�nen is�ns� sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi
kertomaan is�lleen. 
Kun Laban sai kuulla
sisarenpoikansa tulosta, h�n riensi Jaakobia
vastaan, syleili ja suuteli h�nt� ja vei h�net
kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mit�
h�nelle oli tapahtunut, 
ja Laban sanoi h�nelle:
"Sin� olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin
min�."
Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden
verran, 
Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun
pit�isi tehd� minulle ilmaista ty�t�, vaikka oletkin
sukulaiseni? Sano, mit� haluat palkaksesi."
Labanilla oli kaksi tyt�rt�; vanhemman nimi oli
Lea ja nuoremman Raakel. 
Lealla oli lempe�t
silm�t, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja
kasvoiltaan. 
Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja
niin h�n sanoi: "Min� palvelen sinua seitsem�n
vuotta, jos annat minulle nuoremman tytt�resi Raakelin." 
Laban sanoi: "Parempi minun on antaa h�net
sinulle kuin jollekin toiselle. J�� minun luokseni
asumaan." 
Niin Jaakob palveli seitsem�n vuotta
saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat h�nest�
vain muutamalta p�iv�lt�, koska h�n rakasti
Raakelia.
Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle
vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt
tahdon saada h�net." 
Laban kutsui silloin koolle
paikkakunnan kaikki asukkaat ja j�rjesti h��pidot.
Mutta illan tultua h�n haki tytt�rens� Lean ja
vei h�net Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi h�neen.
Laban antoi orjattarensa Silpan tytt�relleen
Lealle orjattareksi.
Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, ett� olikin
saanut Lean. H�n sanoi Labanille: "Mit� oletkaan
minulle tehnyt! Min�h�n palvelin sinua saadakseni
Raakelin. Miksi sin� petit minua?" 
Mutta Laban
vastasi: "Ei ole meill� p�in tapana naittaa nuorempaa tyt�rt� ennen vanhempaa. 
Viet� nyt vain
h��viikko loppuun t�m�n vanhemman kanssa, niin saat
sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun
palveluksessani toiset seitsem�n vuotta." 
Jaakob
suostui siihen ja vietti h��viikon loppuun Lean
kanssa. Sen j�lkeen Laban antoi my�s tytt�rens�
Raakelin h�nelle vaimoksi 
ja antoi orjattarensa
Bilhan tytt�relleen orjattareksi. 
Jaakob yhtyi
my�s Raakeliin, ja Raakel oli h�nelle rakkaampi kuin
Lea. N�in Jaakob palveli Labanin luona viel� toiset
seitsem�n vuotta.
Kun Herra huomasi, ett� Jaakob syrji Leaa, h�n
antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lapsettomana. 
Niin Lea synnytti pojan, jolle h�n
antoi nimeksi Ruuben, sill� h�n ajatteli: "Herra on
n�hnyt minun kurjuuteni.
Nyt mieheni alkaa rakastaa
minua." 
Sitten h�n tuli j�lleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Herra on
kuullut, ett� mieheni syrjii minua, ja siksi h�n antoi minulle my�s
t�m�n pojan." Ja h�n antoi pojalle nimeksi Simeon.
Sitten h�n tuli taas raskaaksi, synnytti pojan
ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin k��ntyy minun
puoleeni, koska olen synnytt�nyt h�nelle kolme
poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi.
Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja
sanoi: "Vihdoinkin saan ylist�� Herraa." Siksi h�n
antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten h�n ei en��
synnytt�nyt.
Nimi Ruuben muistuttaa heprean ilmausta ra'a be'onji
'h�n on n�hnyt kurjuuteni'. 
Nimi Simeon muistuttaa heprean sanaa sama 'h�n on
kuullut'. 
Nimi Leevi muistuttaa heprean sanaa lawa, josta muoto
jillawe on suomeksi 'h�n k��ntyy puoleeni'. 
Juudan nimen hepreankielinen muoto Jehuda muistuttaa sanaa hoda, josta
muoto ode on suomeksi 'saan ylist��'.
Kun Raakel n�ki, ettei h�n saanut lapsia, h�n
alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta
minua saamaan lapsia, tai muuten min� kuolen!"
Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko min�
muka Jumala? Min�k� olen est�nyt sinua saamasta
lapsia?" 
Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni
Bilha. Tee h�nen kanssaan lapsia, jotka tulevat
minun omikseni. N�in minustakin voi tulla �iti."
Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille
vaimoksi, ja Jaakob yhtyi h�neen. 
Bilha tuli
raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 
Silloin
Raakel sanoi: "Jumala on ratkaissut asian minun
hyv�kseni. H�n on kuullut rukoukseni ja antanut
minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle
nimeksi Dan. 
Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli
uudelleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen
pojan. 
Raakel sanoi: "Min� olen k�ynyt sisareni
kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut."
Ja h�n antoi pojalle nimeksi Naftali.
Kun Lea n�ki, ettei h�n en�� saanut lapsia, h�n
antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi,
ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.
Lea sanoi: "Tuokoon h�n onnea!", ja antoi
pojalle nimeksi Gad. 
Sitten Lean orjatar Silpa
synnytti Jaakobille viel� toisen pojan, 
ja Lea
sanoi: "Miten onnellinen min� olenkaan! Nyt naiset
ylist�v�t minua onnelliseksi." Ja h�n antoi pojalle
nimeksi Asser.
Kerran vehn�nleikkuun aikaan Ruuben l�hti ulos
k�velem��n. H�n l�ysi vainiolta lemmenmarjoja
ja vei ne �idilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Lealle: "Anna
minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja."
Mutta Lea vastasi h�nelle: "Eik� riit�, ett�
sin� olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt viel�
tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon
menneeksi, Jaakob saa ensi y�n� maata sinun
kanssasi, kunhan min� saan poikasi lemmenmarjat."
Ja kun Jaakob illalla palasi laitumelta, Lea
meni h�nt� vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maattava
minun kanssani, sill� min� olen ostanut sinut
itselleni poikani l�yt�mill� lemmenmarjoilla."
Jaakob makasi sin� y�n� h�nen kanssaan. 
Jumala
kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnytti Jaakobille
viidennen pojan. 
Lea sanoi: "Jumala on korvannut
minulle sen, ett� annoin orjattareni miehelleni." Ja
h�n antoi pojalle nimeksi Isaskar. 
Sitten Lea
tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen
pojan. 
Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle
hyv�n lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun
luonani, sill� olen synnytt�nyt h�nelle kuusi
poikaa." Ja h�n antoi pojalle nimeksi Sebulon.
Sen j�lkeen Lea synnytti viel� tytt�ren ja antoi
h�nelle nimeksi Dina.
Mutta Jumala muisti my�s Raakelia ja kuuli h�nen
rukouksensa. H�n antoi Raakelin tulla hedelm�lliseksi, 
ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan.
H�n sanoi: "Jumala on ottanut pois minun h�pe�ni."
H�n antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi:
"Antakoon Herra minulle viel� toisen pojan."
Kun Raakel oli synnytt�nyt Joosefin, Jaakob
sanoi Labanille: "Salli minun l�hte� kotiin, omaan
maahani. 
Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden
takia olen palvellut sinua, sitten min� l�hden. Sin�
tied�t kyll�, miten hyvin olen sinua palvellut."
Laban vastasi: "J�� toki viel� t�nne! Min� olen
tutkinut ennusmerkkej� ja saanut tiet��, ett� juuri
sinun takiasi Herra on siunannut minua." 
Ja h�n
sanoi viel�: "M��r�� itse, paljonko haluat minulta
palkkaa, min� kyll� maksan sen." 
Jaakob sanoi
h�nelle: "Tied�t itsekin, miten min� olen sinua
palvellut ja miten sinun karjasi on lis��ntynyt
minun hoidossani. 
Se v�h�, mit� sinulla oli
ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi.
Minun askelissani on Herran siunaus tullut
sinullekin. Mutta enk� min� nyt jo saisi ryhty�
ty�h�n oman perheeni hyv�ksi?"
Silloin Laban kysyi: "Mit� minun pit�isi antaa
sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa
minulle mit��n. Mutta jos suostut siihen, mit� nyt
ehdotan sinulle, niin min� paimennan ja vartioin
sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin. 
T�n��n
min� tarkastan koko sinun vuohija lammaskarjasi.
Vie sin� siit� pois kaikki t�plikk��t ja kirjavat
lampaat ja nuorista p�sseist� kaikki mustanruskeat,
sek� vuohista kaikki kirjavat ja t�plikk��t. Minun
palkkani olkoon t�m�, 
ja osoittakoon se, miten
v�h��n min� tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan
laumaa, niin minun palkakseni j��k��t ainoastaan
t�plikk��t ja kirjavat vuohet sek� mustanruskeat
lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varastetuiksi." 
Laban sanoi: "Hyv� on, jos niin tahdot."
Viel� samana p�iv�n� Laban ker�si erilleen
juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki t�plikk��t ja
kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkoista, ja kaikki mustanruskeat p�ssit ja j�tti ne
poikiensa paimennettaviksi. 
Sitten Laban siirsi
t�m�n lauman kolmen p�iv�matkan p��h�n Jaakobista,
ja Jaakob j�i paimentamaan Labanin muita vuohia ja
lampaita.
Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun
ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin,
ett� valkoinen puu paljastui. 
Kun naaraat olivat
kiimassa, h�n pani kuorimansa oksat niiden eteen
juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne k�viv�t
juomassa. 
El�imet, jotka olivat pariutuneet
oksien edess�, synnyttiv�t juovikkaita, t�plikk�it�
ja kirjavia karitsoita. 
N�m� karitsat Jaakob
erotti itselleen. Kun el�imet j�lleen olivat
kiimoissaan, h�n k��nsi niiden p��t Labanin karjan
juovikkaisiin ja mustanruskeisiin el�imiin p�in.
Omat laumansa h�n piti erill��n eik� p��st�nyt niit�
sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampaisiin. 
Aina
kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan,
Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin
ett� ne pariutuivat oksien edess�. 
Mutta heikkojen el�inten eteen h�n ei pannut oksia, ja siksi
j�iv�t heikot el�imet Labanille ja Jaakob sai
voimakkaat. 
Jaakob rikastui suuresti, ja h�nelle
kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja
orjia sek� kameleita ja aaseja.
Nimi Dan merkitsee 'h�n on tuominnut', 'h�n on ratkaissut
asian'. 
Nimi Naftali muistuttaa heprean sanaa naftulim
'kamppailu'. 
Nimi Gad merkitsee 'hyv� onni'. 
Nimi Asser merkitsee 'onnekas', 'onnellinen'. 
Hedelm�llisyyden edist�miseen k�ytetty kasvi, luultavasti
Mandragora officinarum. 
Nimi Isaskar muistuttaa heprean sanaa sakar 'ostaa',
'korvata' tai 'palkka'. 
Nimi Sebulon liittyy heprean verbiin zabal 'h�n pysyy
luona'. 
Nimi Joosef muistuttaa sek� heprean sanaa asaf 'ottaa pois' ett� sanaa jasaf 'lis�t�', 'antaa lis��'. 
Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: "Jaakob on
vienyt kaiken, mik� kuului is�llemme, ja hankkinut
koko rikkautensa is�mme kustannuksella." 
Jaakob
n�ki my�s Labanin kasvoista, ettei t�m� en�� ollut
h�nelle yht� suopea kuin ennen. 
Silloin Herra
sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja
synnyinseudullesi. Min� olen sinun kanssasi."
Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidunmaalle, miss� h�n
paimensi lampaitaan ja vuohiaan,
ja sanoi heille: "Min� huomaan is�nne kasvoista,
ettei h�n en�� ole minulle yht� suopea kuin ennen,
mutta minun is�ni Jumala on aina ollut kanssani.
Teh�n tied�tte, ett� min� olen parhaani mukaan
palvellut is��nne, 
h�n sen sijaan on petkuttanut
minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala
ei kuitenkaan ole antanut h�nen tuottaa minulle
vahinkoa. 
Jos is�nne sanoi: 'T�plikk��t saavat
olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet
synnyttiv�t t�plikk�it�, ja jos h�n sanoi: 'Juovikkaat saavat
olla palkkasi', niin kaikki el�imet
synnyttiv�t juovikkaita. 
Jumala otti karjan pois
is�lt�nne ja antoi sen minulle. 
Lampaiden ja
vuohien kiima-aikana min� n�in unessa juovikkaiden,
t�plikk�iden ja laikukkaiden urosten astuvan lampaita ja vuohia. 
Jumalan enkeli sanoi minulle siin�
unessa: 'Jaakob!' Ja min� sanoin: 'T�ss� olen.'
H�n sanoi: 'N�etk�, kaikki urokset, jotka
astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita,
t�plikk�it� ja laikukkaita, sill� min� olen n�hnyt,
miten Laban sinua kohtelee. 
Min� olen Jumala,
joka ilmestyin sinulle Beteliss�, miss� sin�
voitelit �ljyll� patsaan ja teit minulle
uhrilupauksen. L�hde nyt pois t�st� maasta ja palaa
synnyinseudullesi.'"
Silloin Raakel ja Lea vastasivat h�nelle:
"Meill� ei ole is�mme luona en�� mit��n perint�osaa
j�ljell�. 
H�nh�n kohteli meit� kuin orjia, sill�
h�n myi meid�t ja viel� s�i suuhunsa sen hinnan,
jonka oli meist� saanut. 
Koko se rikkaus, jonka
Jumala on ottanut pois meid�n is�lt�mme, kuuluu
meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala
on k�skenyt sinun tehd�!"
Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien
selk��n, 
otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuutensa ja koko sen karjan, jonka h�n oli hankkinut
omakseen Mesopotamiassa, ja l�hti Kanaaninmaahan
is�ns� Iisakin luo. 
Kun Laban oli keritsem�ss�
lampaitaan, Raakel varasti kotoaan is�ns� jumalankuvat. 
Jaakob harhautti aramealaista Labania
eik� kertonut h�nelle aikeistaan, 
vaan l�hti
salaa matkaan ja vei mukanaan koko v�kens� ja
omaisuutensa. H�n ylitti Eufratin ja suuntasi matkansa kohti Gileadin vuoria.
Kahden p�iv�n kuluttua Laban sai tiedon, ett�
Jaakob oli l�htenyt salaa tiehens�. 
Silloin h�n
otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin
seitsem�n p�iv�n takaa-ajon j�lkeen Gileadin vuorilla. 
Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo
y�ll� unessa ja sanoi h�nelle: "Varo, ettet puhu
pahasti Jaakobille."
Laban kohtasi Jaakobin, kun t�m� oli leiriytynyt
Gileadin vuorille, ja my�s Laban leiriytyi sinne
miehineen. 
Laban sanoi Jaakobille: "Mit�
oletkaan tehnyt! Sin� olit petollinen ja veit
tytt�reni mukanasi, ik��n kuin he olisivat olleet
sotasaalista! 
Miksi pakenit salaa minun luotani
etk� kertonut minulle aikeistasi mit��n? Min� olisin
saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin,
tamburiinein ja harpuin. 
Et antanut minulle edes
tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tytt�ri�ni
hyv�stiksi. Siin� teit kovin tyhm�sti! 
Min�
voisin tehd� teille paljonkin pahaa, mutta teid�n
isienne Jumala sanoi minulle viime y�n�: 'Varo,
ettet puhu pahasti Jaakobille.' 
No hyv�! Sin�
l�hdit matkaan, koska niin kovasti ik�v�it is�si
luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"
Jaakob vastasi: "Min� l�hdin salaa, koska pelk�sin,
ett� sin� riist�isit minulta tytt�resi.
Mutta kuolema sille, jonka hallusta sin� l�yd�t
jumalasi! Saat sukumme miesten l�sn� ollessa itse
tutkia, mit� minulla on mukanani, ja ottaa omasi
pois." Jaakob ei tiennyt, ett� Raakel oli varastanut
jumalat.
Laban k�vi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja
molempien orjattarien teltassa, mutta ei l�yt�nyt
mit��n. Lean teltasta tultuaan h�n meni Raakelin
telttaan. 
Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat
kamelin satulas�kkiin ja istui niiden p��ll�. Laban
penkoi koko teltan eik� l�yt�nyt niit�. 
Silloin
Raakel sanoi is�lleen: "�l� vihastu, herrani, vaikka
en voikaan nousta tielt�si. Minulla on se naisten
tavallinen vaiva." Eik� Laban l�yt�nyt jumalankuvia,
vaikka kuinka etsi.
Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syytt��
Labania. H�n sanoi: "Mik� on minun rikkomukseni,
mit� pahaa min� olen tehnyt, kun n�in rynt��t minun
per��ni? 
Nyt olet penkonut kaikki minun
tavarani. L�ysitk� mit��n itsellesi kuuluvaa? Pane
se t�h�n minun v�keni ja oman v�kesi eteen, niin he
saavat ratkaista asian. 
Min� olen ollut luonasi
kaksikymment� vuotta, eiv�tk� sinun lampaasi ja
vuohesi ole menett�neet karitsoitaan enk� min� ole
sy�nyt p�ssej� sinun laumastasi. 
Aina kun toin
sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen
korvaamaan. Min� olen saanut siit� vastata, oli se
sitten viety p�iv�ll� tai y�ll�. 
P�ivisin minua
vaivasi helle, �isin en vilulta saanut silmiini
unta. 
Kaksikymment� vuotta min� olen viett�nyt
sinun talossasi, nelj�toista vuotta palvelin sinua
saadakseni kaksi tyt�rt�si ja kuusi vuotta saadakseni
sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa
sin� muutit minun palkkaani. 
Ellei is�ni Jumala,
Abrahamin Jumala, jota my�s Iisak palvelee, olisi
ollut minun puolellani, sin� olisit l�hett�nyt minut
matkaan tyhjin k�sin. Mutta Jumala n�ki minun
ahdinkoni ja ty�ni paljouden ja ratkaisi asian viime
y�n�."
Laban vastasi Jaakobille: "Tytt�ret ovat kyll�
minun tytt�ri�ni, lapset minun lapsiani ja karja
minun karjaani. Kaikki, mit� sin� t��ll� n�et, on
minun. Mutta mink� min� nyt mahdan n�ille tytt�rille
tai lapsille, jotka he ovat synnytt�neet? 
Tehk��mme siis sovinto, ja olkoon sill� todistaja."
Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn
patsaaksi 
ja sanoi omalle v�elleen: "Ker�tk��
kivi�." Miehet hakivat kivi� ja kasasivat ne
r�ykki�ksi. Sitten he yhdess� aterioivat sen
��ress�. 
Laban antoi r�ykki�lle nimeksi
Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed.
Sitten Laban sanoi: "T�m� r�ykki� olkoon nyt
sopimuksemme todisteena." Sen vuoksi sit� kutsutaan
nimell� Galed 
ja my�s nimell� Mispa, sill� h�n
sanoi viel�: "Herra pit�k��n meit� silm�ll�
silloinkin, kun emme en�� voi n�hd� toinen
toistamme. 
Jos sin� kohtelet huonosti tytt�ri�ni
ja otat muita vaimoja heid�n lis�kseen, niin silloin
on Jumala oleva sopimuksemme todistajana, vaikka
yht��n ihmist� ei olisi l�sn� sen todistajana."
Laban sanoi viel� Jaakobille: "Katso t�t�
r�ykki�t� ja t�t� patsasta, jonka min� olen
pystytt�nyt meid�n v�lillemme. 
T�m� r�ykki� ja
t�m� patsas todistavat ja muistuttavat siit�, etten
min� saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua
vastaan etk� sin�k��n saa kulkea niiden ohi hy�k�t�ksesi minun kimppuuni. 
Meid�n isiemme
Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina t�t�
sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen
Jumalan kautta, jota h�nen is�ns� Iisak palveli.
Sitten Jaakob uhrasi sill� vuorella teurasuhrin
ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he
s�iv�t ja viipyiv�t vuorella sen y�n.
Sek� arameankielinen nimi Jegar-sahaduta ett� hepreankielinen
Galed merkitsev�t 'todistuksen r�ykki�'. Galed muistuttaa samalla
Gileadin alueen nime�. 
Nimi Mispa merkitsee 't�hystyspaikka'. 
Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja
tytt�ri��n ja siunasi ja hyv�steli heid�t. Sitten
h�n l�hti pois ja palasi kotiseudulleen.
Jaakob jatkoi matkaansa, ja h�nt� vastaan tuli
Jumalan enkeleit�. 
Heid�t n�hdess��n Jaakob
sanoi: "T�ss� on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai
nimekseen Mahanaim.
Jaakob l�hetti sananvieji� edell��n veljens�
Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan 
ja k�ski
heid�n sanoa Esaulle: "Herrani, n�in sanoo
palvelijasi Jaakob: 'Olen asunut Labanin luona ja
joutunut viipym��n siell� n�in kauan. 
Minulle on
kertynyt h�rki� ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia
ja orjattaria, ja l�het�n nyt sinulle t�m�n viestin
pyyt�en, ett� ottaisit minut suosiollisesti vastaan.'"
Palattuaan Jaakobin luo sananviej�t kertoivat:
"Kohtasimme veljesi Esaun, ja h�n on nyt tulossa
sinua vastaan mukanaan nelj�sataa miest�." 
Jaakob
pel�styi ja h�t��ntyi kovin. H�n jakoi v�en, joka
h�nell� oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet,
nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, 
sill�
h�n ajatteli: "Jos Esau k�y toisen joukon kimppuun
ja tuhoaa sen, niin toinen joukko p��see pakoon."
Jaakob sanoi: "Is�ni Abrahamin Jumala ja is�ni
Iisakin Jumala, Herra, sin� joka sanoit minulle:
'Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin min� annan
sinun menesty�'! 
Min� en ole ansainnut sit�
suurta hyvyytt� ja armoa, jota olet osoittanut minulle,
palvelijallesi. Pelkk� sauva k�dess�ni min�
aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle
karttunut v�ke� ja karjaa kahden suuren joukon verran. 
Pelasta minut veljeni Esaun k�sist�! Min�
pelk��n, ett� h�n tappaa minut ja meid�t kaikki,
�itej� ja lapsia my�ten. 
Mutta sin� olet
sanonut: 'Min� annan sinun menesty� ja teen sinun
j�lkel�isesi lukuisiksi kuin merenrannan
hiekkajyv�t, joita ei voi laskea.'" 
Ja Jaakob
j�i sinne siksi y�ksi.
Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Esaulle 
kaksisataa vuohta ja kaksikymment�
pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymment�
p�ssi�, 
kolmekymment� imett�v�� kamelia ja
niiden varsat, nelj�kymment� lehm�� ja kymmenen
h�rk��, kaksikymment� aasintammaa ja kymmenen
aasioritta. 
H�n antoi ne palvelijoidensa
huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille:
"Kulkekaa eteenp�in minun edell�ni ja pit�k�� laumat
matkan p��ss� toisistaan." 
H�n k�ski ensimm�isen
lauman ajajaa: "Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja
kysyy sinulta: 'Kenen miehi� sin� olet, minne olet
menossa ja kenen ovat nuo el�imet, joita ajat?',
niin sano: 'Palvelijasi Jaakobin. Ne on
l�hetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob
itse on tulossa j�ljess�mme.'" 
Saman k�skyn h�n
antoi my�s toiselle, kolmannelle ja kaikille
muillekin, jotka ajoivat laumoja. H�n sanoi: "Teid�n
tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte
h�net. 
Sanokaa my�s: 'Palvelijasi Jaakob on
tulossa j�ljess�mme.'" Jaakob n�et ajatteli: "Min�
yrit�n lepytt�� h�net lahjoilla, jotta h�n olisi
minulle suopea, kun kohtaan h�net." 
H�nen
lahjaksi erottamansa karja l�hti jatkamaan matkaa
h�nen edell��n, mutta h�n itse j�i y�ksi leiriins�.
Samana y�n� Jaakob otti mukaan molemmat
vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista
poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli.
Saatettuaan heid�t ensin vastarannalle h�n k�ski
kuljettaa yli my�s kaiken omaisuutensa. 
Vain
Jaakob itse j�i toiselle rannalle. Siell� muuan mies
paini
h�nen kanssaan aamunsarastukseen saakka.
Kun mies huomasi, ettei p��ssyt voitolle, h�n
iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin ett� Jaakobin
lonkka nyrj�hti h�nen kamppaillessaan miehen kanssa.
Mies sanoi h�nelle: "P��st� minut menem��n,
sill� p�iv� valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En
p��st� sinua, ellet siunaa minua." 
Mies kysyi
h�nelt�: "Mik� sinun nimesi on?" H�n vastasi:
"Jaakob." 
Silloin mies sanoi: "Sinua ei pid�
en�� sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sill� sin�
olet kamppaillut
Jumalan ja ihmisten kanssa ja
voittanut." 
Jaakob sanoi h�nelle: "Sano sin�kin
nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pit�isi
tiet�� minun nimeni?" Ja h�n siunasi Jaakobin
siell�.
Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. H�n sanoi:
"Min� olen n�hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin,
ja
silti olen elossa." 
Aurinko nousi, ja h�n jatkoi
matkaansa Penuelista eteenp�in ontuen lonkkaansa.
T�m�n vuoksi israelilaiset eiv�t t�n�k��n
p�iv�n� sy� reisij�nnett�, joka on nivustaipeen
p��ll�. Mies oli iskenyt Jaakobia t�h�n j�nteeseen.
Nimi Mahanaim liittyy heprean sanaan mahane 'leiri',
'etuvartio'. 
Nimi Jabbok muistuttaa heprean sanaa abaq 'h�n
paini'. 
Nimi Israel merkitsee 'Jumala kamppailee' tai 'Jumala
hallitsee'. 
Nimi Penuel merkitsee 'Jumalan kasvot'. 
Kun Jaakob kohotti katseensa, h�n n�ki Esaun
tulevan nelj�sataa miest� mukanaan. Silloin Jaakob
jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille
heid�n lapsensa. 
H�n asetti orjattaret lapsineen
etumaisiksi, Lean ja h�nen lapsensa heid�n taakseen
ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. 
H�n itse
kulki heid�n edell��n velje��n kohden polvistuen ja
kumartaen v�lill� seitsem�n kertaa maahan saakka.
Mutta Esau juoksi h�nt� vastaan, syleili h�nt�,
kietoi k�tens� h�nen kaulaansa ja suuteli h�nt�, ja
he itkiv�t.
Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, h�n kysyi:
"Keit� ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob
vastasi: "N�m� ovat lapset, jotka Jumala armossaan
on suonut minulle, palvelijallesi." 
Sitten orjattaret astuivat l�hemm�ksi lapsineen ja kumarsivat
maahan saakka. 
My�s Lea ja h�nen lapsensa l�hestyiv�t ja kumarsivat maahan, ja viimeisin� astuivat
esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka.
Esau kysyi: "Mit� oikein olivat ne miehet ja
laumat, jotka jo kohtasin?" Jaakob vastasi:
"Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, ett�
ottaisit minut suopeasti vastaan." 
Esau sanoi:
"Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pid� vain
omasi, veljeni." 
Mutta Jaakob sanoi: "Ei
suinkaan! Jos nyt todella pid�t minua veljen�si,
niin ota vastaan t�m� lahja, sill� min� olen tullut
sinun eteesi niin kuin k�yd��n Jumalan eteen, ja
sin� olet ollut minulle armollinen. 
Ota siis
t�m� lahja, jonka olen tuonut sinulle, sill� Jumala
on ollut minulle hyv� ja minulla on nyt kaikkea." Ja
Jaakob taivutteli Esauta ja sai h�net ottamaan
lahjan.
Sitten Esau sanoi: "L�hdet��n liikkeelle
yhdess�, samaa matkaa." 
Mutta Jaakob sanoi
h�nelle: "Sin�h�n tied�t, herrani, ett� lapset ovat
pieni� ja ett� minun on pidett�v� huolta imett�vist�
lampaista ja lehmist�. Jos niit� ajetaan liian kovaa
yhdenkin p�iv�n ajan, ne menehtyv�t. 
Jatka
matkaa minun edell�ni, herrani, niin min� tulen
hiljalleen per�ss�si karjalle ja lapsille sopivaa
vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin." 
Esau
sanoi: "Sitten min� j�t�nkin osan v�est�ni sinun
mukaasi." Jaakob sanoi: "Mit� suotta! Minulle
riitt��, ett� pid�t minua veljen�si."
Esau k��ntyi samana p�iv�n� kotimatkalle
Seiriin, 
mutta Jaakob l�htikin Sukkotiin ja
rakensi sinne itselleen talon sek� suojakatoksia
karjalleen. Siit� syyst� paikka on saanut nimekseen
Sukkot.
Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turvallisesti
Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja
pystytti leirins� kaupungin ulkopuolelle. 
Sen
maapalstan, jolle h�n siell� pystytti telttansa, h�n
osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemilt� ja h�nen
veljilt��n, Hamorin pojilta. 
H�n rakensi sinne
alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel.
Nimi Sukkot merkitsee 'katokset'. 
Nimi El-Elohe-Israel merkitsee 'Jumala, Israelin Jumala'. 
Dina, Jaakobin tyt�r, jonka �iti oli Lea, l�hti
tapaamaan seudun tytt�j�. 
Seudun hivvil�isen hallitsijan Hamorin poika Sikem n�ki Dinan, otti h�net
mukaansa ja makasi h�net v�kisin. 
Mutta Sikem
kiintyi Dinaan, Jaakobin tytt�reen, rakastui h�neen
ja yritti lepytt�� h�net. 
Is�lleen Hamorille
Sikem sanoi: "Hanki t�m� tytt� minulle vaimoksi."
Mutta Jaakob oli jo saanut tiet��, ett� Sikem oli
raiskannut h�nen tytt�rens� Dinan. Koska h�nen poikansa
olivat karjan mukana laitumilla, h�n p��tti
kuitenkin vaieta heid�n tuloonsa saakka.
Sikemin is� Hamor l�hti Jaakobin puheille.
Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta
ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja
katkeria, sill� Sikem oli makaamalla Jaakobin
tytt�ren loukannut Israelin kunniaa, eik� sellaista
voitu siet��. 
Hamor puhui heid�n kanssaan ja
sanoi: "Poikani Sikem on rakastunut perheenne
tytt�reen. Antakaa tytt� h�nelle vaimoksi, 
ja
tehd��n sopimus: antakaa te meille vaimoiksi
tytt�ri�nne ja ottakaa itse meid�n tytt�ri�mme.
Tulkaa asumaan meid�n pariimme, maa on avoinna
edess�nne. J��k�� t�nne, liikkukaa vapaasti
kaikkialla ja asettukaa t�nne." 
Sikem itse sanoi
Dinan is�lle ja veljille: "Jos hyv�ksytte minut,
min� maksan teille niin paljon kuin pyyd�tte.
M��r�tk�� morsiamen hinta vaikka kuinka
korkeaksi ja vaatikaa lahjoja vaikka kuinka paljon,
min� maksan mit� pyyd�tte, kunhan vain annatte tyt�n
minulle vaimoksi."
Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja
h�nen is�lleen Hamorille petollisesti, koska Sikem
oli raiskannut heid�n sisarensa Dinan. 
He sanoivat heille: "Meid�n ei sovi tehd� sellaista. Emme
voi antaa sisartamme ymp�rileikkaamattomalle miehelle,
sill� me pid�mme sellaista h�pe�llisen� tekona.
Mutta me suostumme teid�n pyynt��nne sill�
ehdolla, ett� teette niin kuin meill� on tapana ja
ymp�rileikkaatte kaikki miehet ja pojat. 
Sitten
me annamme teille vaimoiksi tytt�ri�mme ja otamme
vaimoiksi teid�n tytt�ri�nne ja asetumme asumaan
luoksenne, niin ett� meist� tulee yksi ja sama
kansa. 
Mutta jos ette suostu
ymp�rileikkauttamaan itse�nne, me otamme tyt�n ja
l�hdemme pois." 
Hamor ja h�nen poikansa Sikem
pitiv�t heid�n tarjoustaan hyv�n�, 
ja
nuorukainen ryhtyi heti toimeen ehdon t�ytt�miseksi,
sill� h�n oli rakastunut Jaakobin tytt�reen ja
h�nell� oli is�ns� suvussa paljon vaikutusvaltaa.
Hamor ja h�nen poikansa meniv�t kaupunginportin
aukiolle ja sanoivat kaupungin miehille: 
"Nuo
miehet haluavat el�� rauhassa kanssamme. Antaa
heid�n j��d� asumaan t�lle seudulle ja kierrell�
t��ll�. Maata t��ll� kyll� riitt�� heillekin. Me
voimme ottaa vaimoiksemme heid�n tytt�ri��n ja antaa
omia tytt�ri�mme heille. 
Mutta nuo miehet
suostuvat j��m��n t�nne meid�n luoksemme ja tulemaan
meid�n kanssamme yhdeksi kansaksi vain, jos
ymp�rileikkaamme t��ll� kaikki miehet ja pojat, niin
kuin heid�n tapoihinsa kuuluu. 
Sill� tavoin
heid�n karjansa ja omaisuutensa ja kaikki juhtansa
siirtyv�t lopulta meille. Siksi meid�n olisi syyt�
suostua heid�n vaatimukseensa ja n�in saada heid�t
j��m��n luoksemme." 
Kaupungin t�ysi-ik�iset
miehet my�ntyiv�t Hamorin ja h�nen poikansa Sikemin
ehdotukseen, ja kaupungin kaikki miespuoliset
asukkaat ymp�rileikattiin.
Kahden p�iv�n kuluttua, kun kaupungin miehet
olivat kipeimmill��n, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan
veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa,
tunkeutuivat kenenk��n est�m�tt� kaupunkiin ja
tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat. 
He
pistiv�t hengilt� my�s Hamorin ja h�nen poikansa
Sikemin ja veiv�t Dinan mukanaan Sikemin talosta.
Sitten Jaakobin pojat hy�kk�siv�t ry�st�m��n
surmattujen omaisuutta ja kaupunkia, jossa heid�n
sisarensa oli raiskattu. 
He ry�stiv�t kaupungin
asukkaiden lampaat ja vuohet, nautakarjan ja aasit
sek� kaiken, mit� kaupungista ja sen mailta l�ytyi,
ottivat saaliikseen heid�n omaisuutensa ja my�s
naiset ja lapset, kaiken mit� taloissa oli.
Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te
olette vet�neet minun p��lleni t�ss� maassa asuvien
kanaanilaisten ja perissil�isten vihan ja tehneet
minusta henkipaton. Minun v�keni on v�h�lukuinen;
jos nuo toiset yhdess� k�yv�t minun kimppuuni ja
voittavat minut, niin se on minun ja minun sukuni
loppu." 
Mutta he vastasivat: "Eih�n meid�n
sisartamme saa kohdella kuin porttoa!"
; Judit 
Jumala sanoi Jaakobille: "L�hde Beteliin, asetu
sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle,
joka ilmestyi sinulle, kun pakenit velje�si Esauta."
Niin Jaakob sanoi perheelleen ja muulle v�elleen:
"Hyl�tk�� vieraat jumalat, joita teill� on, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, 
niin l�hdemme
Beteliin. Min� rakennan sinne alttarin Jumalalle,
joka kuuli minua ahdinkoni hetkell� ja oli matkallani minun kanssani." 
He luovuttivat Jaakobille
kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sek� renkaat,
jotka heill� oli korvissaan, ja Jaakob k�tki ne
maahan Sikemin luona kasvavan suuren puun alle.
Sitten he l�htiv�t liikkeelle, ja Jumala saattoi
ymp�rist�n kaupunkien asukkaat kauhun valtaan, niin
etteiv�t he l�hteneet ajamaan takaa Jaakobin poikia.
Jaakob ja koko h�nen v�kens� saapuivat Lusiin eli
Beteliin, joka on Kanaaninmaassa. 
H�n rakensi
sinne alttarin ja antoi paikalle nimeksi El-Betel
sill� siell� Jumala oli ilmestynyt h�nelle h�nen
l�hdetty��n pakoon velje��n. 
Debora, Rebekan
imett�j�, kuoli siell�, ja h�net haudattiin Betelin
rinteeseen tammen alle. Puu sai nimekseen Itkutammi.
Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi
h�nelle viel� uudestaan ja siunasi h�net. 
Jumala
sanoi h�nelle:
-- Nimesi on Jaakob,
mutta nyt saat uuden nimen:
kutsuttakoon sinua Israeliksi.
Niin h�n sai nimekseen Israel. 
Viel� Jumala
sanoi h�nelle:
-- Min� olen Jumala, Kaikkivaltias.
Ole hedelm�llinen,
ja tulkoon sukusi suureksi.
Monet kansat saavat sinusta alkunsa,
ja sinusta tulee kuninkaiden kantais�.
Sen maan, jonka lupasin Abrahamille ja
Iisakille,
min� nyt annan sinulle,
ja my�s sinun j�lkel�isillesi min� annan sen maan.
Sitten Jumala l�hti Jaakobin luota siit� paikasta, miss� oli h�nelle puhunut.
Jaakob pystytti patsaan, muistokiven, siihen
kohtaan, miss� Jumala oli puhunut h�nelle, vuodatti
sen p��lle viini� juomauhriksi ja valeli sen �ljyll�. 
Ja h�n antoi sille paikalle nimen Betel.
Sitten he l�htiv�t liikkeelle Betelist�. Kun
viel� oli v�h�n matkaa Efrataan, Raakelin synnytys
alkoi, ja siit� tuli hyvin vaikea. 
Kun tuskat
olivat pahimmillaan, k�til�vaimo sanoi h�nelle: "Ei
h�t��, sin� saat taas pojan." 
Mutta Raakel oli
jo kuolemaisillaan, ja viime hetkell��n h�n antoi
pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi h�nelle
nimeksi Benjamin.
Raakel kuoli, ja h�net
haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen.
Jaakob pystytti patsaan h�nen haudalleen, ja
t�m� Raakelin hautapatsas on olemassa viel� t�n�kin
p�iv�n�.
Sitten Israel
l�hti matkaan ja pystytti
telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen. 
H�nen
asuessaan sill� seudulla Ruuben makasi is�ns�
sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai tiet��
siit�.
Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. 
Lean poikia
olivat Jaakobin esikoinen Ruuben sek� Simeon, Leevi,
Juuda, Isaskar ja Sebulon, 
Raakelin poikia
olivat Joosef ja Benjamin, 
Raakelin orjattaren
Bilhan poikia olivat Dan ja Naftali, 
ja Lean
orjattaren Silpan poikia olivat Gad ja Asser. N�m�
olivat Jaakobin pojat, jotka syntyiv�t h�nelle
Mesopotamiassa.
Jaakob saapui is�ns� Iisakin luo Mamreen,
Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, miss� Abraham ja Iisak
olivat asuneet muukalaisina.
Iisak eli satakahdeksankymment� vuotta.
Sitten h�n kuoli, ja h�net otettiin isiens� luo
korkeassa i�ss� ja el�m�st� kyll�ns� saaneena. H�nen
poikansa Esau ja Jaakob hautasivat h�net.
Nimi El-Betel merkitsee 'Betelin Jumala'. 
Nimi Benoni merkitsee 'vaivan, tuskan poika', Benjamin taas
'onnen poika'. 
Israel on Jaakobin toinen nimi, vrt. 
T�m� on luettelo Esaun eli Edomin j�lkel�isist�.
Esau otti vaimoikseen kaksi kanaanilaisnaista:
Adan, heettil�isen Elonin tytt�ren, ja Oholibaman,
joka oli horilaisen Sibeonin pojan Anan tyt�r.
Heid�n lis�kseen h�n otti vaimokseen Ismaelin
tytt�ren Basematin, joka oli Nebajotin sisar. 
Ada
synnytti Esaulle Elifasin, Basemat synnytti Reuelin,
ja Oholibama synnytti Jeusin, Jaelamin ja
Korahin. N�m� olivat Esaun pojat, jotka syntyiv�t
h�nelle Kanaaninmaassa.
Sitten Esau otti mukaan vaimonsa, poikansa,
tytt�rens� ja kaiken v�kens�, karjansa, kaikki
juhtansa ja kaiken maassa hankkimansa omaisuuden ja
muutti toiseen maahan veljens� Jaakobin tielt�.
Heill� oli kummallakin niin runsaasti karjaa,
etteiv�t he en�� mahtuneet asumaan samalla seudulla
eik� maa, jossa he asuivat muukalaisina, riitt�nyt
antamaan elantoa heille molemmille heid�n suurten
laumojensa vuoksi. 
Esau eli Edom asettui asumaan
Seirin vuorille.
T�m� on luettelo Esaun, Edomin kantais�n,
j�lkel�isist�, jotka asuvat Seirin vuoristossa.
N�m� olivat Esaun poikien nimet: Elifas, Esaun
vaimon Adan poika; Reuel, Esaun vaimon Basematin
poika. 
Elifasin pojat olivat Teman, Omar, Sefo,
Gaetam ja Kenas. 
Esaun pojalla Elifasilla oli
my�s sivuvaimo Timna, joka synnytti h�nelle
Amalekin. T�ss� olivat Esaun vaimon Adan
j�lkel�iset. 
Reuelin pojat olivat Nahat, Serah,
Samma ja Missa. He olivat Esaun vaimon Basematin
j�lkel�isi�. 
Pojat, jotka Esaun vaimo Oholibama,
Sibeonin pojan Anan tyt�r, synnytti Esaulle, olivat
Jeus, Jaelam ja Korah.
Seuraavassa luetellaan Esaun j�lkel�isten heimokunnat. Esaun esikoisen
Elifasin j�lkel�isi� olivat n�m� heimokunnat: Teman, Omar, Sefo,
Kenas,
Korah, Gaetam ja Amalek. T�ss� olivat Elifasin suvun
heimokunnat, jotka asuivat Edomin maassa. N�m� olivat Adan j�lkel�isi�.
Esaun pojan Reuelin j�lkel�isten heimokunnat
olivat Nahat, Serah, Samma ja Missa. T�ss� olivat
Reuelin suvun heimokunnat, jotka nekin asuivat
Edomin maassa. N�m� olivat Esaun vaimon Basematin
j�lkel�isi�.
Esaun vaimon Oholibaman pojat olivat Jeus,
Jaelam ja Korah. Heist� saivat nimens� Esaun vaimon
Oholibaman, Anan tytt�ren, j�lkel�isten heimokunnat.
T�ss� olivat Esaun pojat ja heist� polveutuneet
heimokunnat. T�m� oli Edomin suku.
N�m� olivat horilaisen Seirin pojat, jotka
entuudestaan asuivat Edomin maassa: Lotan, Sobal,
Sibeon, Ana, 
Dison, Eser ja Disan. Heist� saivat
nimens� horilaisten, Seirin j�lkel�isten,
heimokunnat Edomin maassa. 
Lotanin pojat olivat
Hori ja Hemam, ja Lotanilla oli sisar nimelt� Timna.
Sobalin pojat olivat Alvan, Manahat, Ebal, Sefo
ja Onam. 
Sibeonin pojat olivat Aija ja Ana; h�n
oli se Ana, joka l�ysi kuumat l�hteet autiomaasta
paimentaessaan is�ns� Sibeonin aaseja. 
Anan
poika oli Dison, ja h�nen tytt�rens� oli Oholibama.
Disonin pojat olivat Hemdan, Esban, Jitran ja
Keran. 
Eserin pojat olivat Bilhan, Saavan ja
Akan. 
Ja Disanin pojat olivat Us ja Aran.
N�m� olivat horilaisten heimokunnat: Lotan,
Sobal, Sibeon, Ana, 
Dison, Eser ja Disan. T�ss�
olivat Seirin maassa asuvat horilaisten heimokunnat
j�rjestyksess� lueteltuina.
N�m� olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin
israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan:
Edomin ensimm�inen kuningas oli
Bela, Beorin poika, ja h�nen hallituskaupunkinsa
nimi oli Dinhaba. 
Belan kuoltua tuli kuninkaaksi
Jobab, Serahin poika, kotoisin Bosrasta. 
Jobabin
kuoltua tuli kuninkaaksi Husam, kotoisin Temanin
maasta. 
Husamin kuoltua tuli kuninkaaksi Hadad,
Bedadin poika, se joka voitti midianilaiset Moabin
tasangolla. H�nen hallituskaupunkinsa oli Avit.
Hadadin kuoltua tuli kuninkaaksi Samla, kotoisin
Masrekasta. 
Samlan kuoltua tuli kuninkaaksi
Saul, kotoisin Rehobot-Naharista. 
Saulin kuoltua
tuli kuninkaaksi Baal-Hanan, Akborin poika. 
Kun
Baal-Hanan, Akborin poika, kuoli, tuli kuninkaaksi
Hadar. H�nen hallituskaupunkinsa oli Pau. H�nen
vaimonsa oli Mehetabel, Matredin tyt�r; Matred
puolestaan oli Me-Sahabin tyt�r.
N�m� olivat Esaun j�lkel�isten heimokunnat
lueteltuina suvuittain ja asuinpaikkojensa mukaan:
Timna, Alva, Jetet, 
Oholibama, Ela, Pinon,
Kenas, Teman, Mibsar, 
Magdiel ja Iram. T�ss� olivat Edomin maan heimokunnat lueteltuina
asuinpaikkojensa mukaan. T�m� oli Esaun, Edomin kantais�n, suku.
Jaakob j�i asumaan Kanaaninmaahan, miss� jo h�nen
is�ns� oli asunut muukalaisena. 
T�m� on kertomus
Jaakobin suvun vaiheista.
Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, h�n paimensi
lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan
poikien kanssa, ja h�nell� oli tapana kannella heist� is�lleen. 
Israel rakasti Joosefia enemm�n kuin
muita poikiaan, sill� Joosef oli syntynyt h�nelle
h�nen vanhoilla p�ivill��n. Is� teetti Joosefille
pitk�n, v�rikk��n puvun. 
Veljet huomasivat, ett�
is� piti h�nest� enemm�n kuin heist� muista, ja he
alkoivat vihata Joosefia, niin etteiv�t en�� voineet
edes puhua h�nelle yst�v�llisesti.
Kerran Joosef n�ki unen, ja kun h�n oli kertonut
sen veljilleen, he vihasivat h�nt� entist�kin enemm�n. 
H�n n�et sanoi heille: "Kuulkaapa, millaista
unta min� n�in! 
Me olimme pellolla lyhteit� sitomassa, ja yht�kki� minun lyhteeni nousi pystyyn ja
teid�n lyhteenne kokoontuivat ymp�rille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." 
Veljet
sanoivat h�nelle: "Sinustako tulisi meid�n
kuninkaamme, sin�k� muka hallitsisit meit�?" Ja
n�iden unien ja puheiden takia he vihasivat h�nt�
yh� enemm�n.
Joosef n�ki viel� toisen unen ja kertoi senkin
veljilleen: "Taas min� n�in unta, ja siin� aurinko,
kuu ja yksitoista t�hte� kumartuivat minun eteeni."
Kun h�n oli kertonut t�m�n is�lleen ja veljilleen, is� nuhteli h�nt�:
"Mit� tuollaiset unet ovat olevinaan? Pit�isik� minun ja �itisi ja
veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?"
Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja h�nen is��ns� n�m� tapaukset
j�iv�t askarruttamaan.
Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet
paimentamaan is�ns� lampaita ja vuohia Sikemin
seuduille, 
Israel sanoi Joosefille: "Veljesi
ovat karjan kanssa Sikemiss�. Sinun pit�isi menn�
sinne heid�n luokseen." Joosef vastasi: "Hyv� on,
is�." 
Ja Jaakob sanoi h�nelle: "Mene katsomaan,
miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten
kertomaan minulle." H�n l�hetti Joosefin matkaan
Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.
Kun Joosef kierteli kaupungin l�hist�ll�
etsim�ss� velji��n, muuan mies tuli h�nt� vastaan ja
kysyi: "Mit� etsit?" 
Joosef vastasi: "Etsin
velji�ni. Oletko n�hnyt heit� ja heid�n laumojaan?"
Mies sanoi: "He ovat l�hteneet t��lt� pois. Min�
kuulin heid�n sanovan: 'Menn��n Dotaniin.'" Niin
Joosef l�hti veljiens� per��n ja l�ysi heid�t
Dotanista. 
He n�kiv�t h�net jo kaukaa, ja ennen
kuin h�n oli ehtinyt heid�n luokseen, he alkoivat
suunnitella h�nen surmaamistaan. 
He sanoivat
toisilleen: "Tuolla se unien n�kij� nyt tulee.
Tapetaan h�net, heitet��n h�net johonkin kaivoon
ja sanotaan, ett� peto on h�net sy�nyt. Sittenh�n
n�hd��n, miten h�nen unensa k�yv�t toteen."
Mutta kun Ruuben kuuli t�m�n, h�n tahtoi
pelastaa Joosefin heid�n k�sist��n ja sanoi: "Ei
sent��n ly�d� h�nt� hengilt�. 
�lk�� vuodattako
verta. Heitt�k�� h�net tuonne syrj�iseen kaivoon,
mutta �lk�� vahingoittako h�nt�." N�in h�n sanoi
pelastaakseen Joosefin heid�n k�sist��n ja
vied�kseen h�net takaisin is�ns� luo.
Kun Joosef tuli veljiens� luo, he k�viv�t h�neen
k�siksi, riisuivat h�nelt� h�nen pitk�n v�rikk��n
pukunsa 
ja heittiv�t h�net kaivoon, joka silloin
oli kuivillaan.
Veljekset istuutuivat sy�m��n. Mutta kun he
kohottivat katseensa, he n�kiv�t
ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista
Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja
mirhalla kuormattuina. 
Silloin Juuda sanoi
veljilleen: "Mit� hy�ty� meille on siit�, ett�
tapamme veljemme ja joudumme k�tkem��n verity�mme
j�ljet? 
Myyd��n poika noille ismaelilaisille,
niin meid�n ei itse tarvitse k�yd� h�neen k�siksi,
onhan h�n sent��n meid�n veljemme." H�nen veljens�
olivat samaa mielt�. 
Kun midianilaiset kauppiaat
kulkivat paikan ohi, veljet vetiv�t Joosefin
kaivosta ja myiv�t h�net heille kahdestakymmenest�
hopeasekelist�. Ja kauppiaat veiv�t Joosefin
Egyptiin.
Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei
Joosef ollutkaan siell�, h�n rep�isi vaatteensa.
H�n meni veljiens� luo ja sanoi: "Poika on
poissa! Kuinka minun nyt k�y?" 
Mutta veljet
ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja
kastoivat puvun vereen. 
Sitten he veiv�t sen
is�lleen ja sanoivat: "T�m�n me l�ysimme. Tutki,
onko se poikasi puku vai ei." 
Jaakob tunsi
vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on h�net
sy�nyt, Joosef on raadeltu hengilt�!" 
Ja Jaakob
rep�isi viittansa, puki s�kkivaatteen vy�t�isilleen
ja suri poikaansa pitk�n aikaa. 
H�nen poikansa
ja tytt�rens� koettivat lohduttaa h�nt�, mutta h�n
ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Ei, min�
suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja is�
itki Joosefia.
Mutta midianilaiset myiv�t Joosefin Egyptiin
Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja
henkivartijain p��llikk�.
Joosef-kertomuksissa kauppiaat mainitaan toisinaan ismaelilaisiksi,
toisinaan midianilaisiksi.
Niihin aikoihin Juuda l�hti pois veljiens� luota
ja asettui er��n Adullamissa asuvan miehen luo, joka
oli nimelt��n Hira. 
Siell� Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tytt�ren,
otti h�net vaimokseen ja yhtyi h�neen. 
Nainen
tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen
Er. 
Sitten nainen tuli j�lleen raskaaksi,
synnytti pojan ja antoi h�nelle nimeksi Onan.
Nainen synnytti viel� yhden pojan ja antoi
h�nelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntym�n
aikoihin Kesibiss�. 
Juuda otti esikoiselleen
Erille vaimon nimelt� Tamar. 
Mutta Er, Juudan
esikoinen, oli Herran silmiss� kelvoton, ja Herra
antoi h�nen kuolla. 
Silloin Juuda sanoi Onanille:
"Makaa veljesi lesken kanssa, t�yt� velvollisuutesi
h�nen lankonaan ja her�t� eloon veljesi suku."
Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidett�isi h�nen
omanaan, ja aina kun h�n makasi k�lyns� kanssa, h�n
antoi siemenens� menn� maahan, ettei antaisi j�lkel�isi� veljelleen. 
Herran silmiss� h�nen tekonsa
oli paha, ja siksi Herra antoi h�nenkin kuolla.
Juuda sanoi silloin mini�lleen Tamarille: "Muuta
is�si taloon ja asu siell� lesken�, kunnes poikani
Sela on kasvanut aikuiseksi." H�n n�et pelk�si, ett�
Selakin kuolisi veljiens� tavoin. Ja Tamar asettui
is�ns� taloon asumaan.
Pitk�n ajan kuluttua kuoli Suan tyt�r, Juudan
vaimo. Suruajan j�lkeen Juuda l�hti adullamilaisen
yst�v�ns� Hiran kanssa Timnaan lampaiden
keritsi�isiin. 
Kun Tamar sai tiet��, ett� h�nen
appensa oli menossa Timnaan keritsem��n lampaitaan,
h�n riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti
kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen
Timnan tien varteen. H�n oli n�et huomannut, ettei
h�nt� haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka t�m�
oli jo aikuinen.
Juuda n�ki Tamarin ja luuli h�nt� portoksi,
koska Tamar oli peitt�nyt kasvonsa. 
H�n poikkesi
Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: "Min� haluan maata
kanssasi." H�n ei tiennyt, ett� nainen oli h�nen
mini�ns�. Tamar kysyi: "Mit� annat minulle siit�,
ett� saat maata kanssani?" 
Juuda vastasi: "Min�
l�het�n sinulle vuohen laumastani." Tamar sanoi:
"Hyv� on, kunhan annat minulle pantin siihen asti
kun l�het�t sen." 
Juuda kysyi: "Mit� minun
pit�isi antaa sinulle pantiksi?" Tamar vastasi:
"Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on
k�dess�si." Juuda antoi ne Tamarille ja makasi h�nen
kanssaan, ja Tamar tuli h�nest� raskaaksi. 
Tamar
l�hti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas
leskenpukuunsa.
Juuda l�hetti adullamilaisen yst�v�ns� Hiran
viem��n vuohen naiselle saadakseen panttinsa
takaisin, mutta t�m� ei l�yt�nyt naista. 
Hira
kyseli paikkakunnan miehilt�: "Miss� on se
pyh�kk�portto, joka istui Enaimin tienristeyksess�?"
He vastasivat: "Ei t��ll� ole ollut mit��n
pyh�kk�porttoa." 
Niin h�n palasi Juudan luo ja
sanoi: "Min� en l�yt�nyt sit� naista, ja
paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siell� ole
ollut mit��n pyh�kk�porttoa." 
Juuda sanoi:
"Pit�k��n nainen sitten pantin, muuten joudumme
suotta naurunalaisiksi. Min� olen yritt�nyt
toimittaa h�nelle t�m�n vuohen, mutta sin� et ole
pystynyt l�yt�m��n h�nt�."
Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin
kertomaan: "Sinun mini�si Tamar on harjoittanut
haureutta ja viel�p� tullut haureudesta raskaaksi."
Juuda sanoi: "Viek�� h�net poltettavaksi." 
Tamaria oltiin jo viem�ss�, kun h�n l�hetti apelleen sanan: "Min� olen
raskaana siit� miehest�, jonka n�m� esineet ovat." Ja h�n k�ski viel�
sanoa: "Katso, kenelle t�m� sinetti ja sen nauha sek� t�m� sauva
kuuluvat."
Juuda tunsi ne ja sanoi: "H�n
on oikeassa. Min� tein h�nt� kohtaan v��rin, kun en
antanut h�nt� pojalleni Selalle vaimoksi." Juuda ei
en�� maannut Tamarin kanssa.
Kun Tamarin piti synnytt��, k�vi ilmi, ett�
h�nell� oli kohdussaan kaksoset. 
H�nen synnytt�ess��n toinen lapsista ty�nsi k�tens� ulos, ja
k�til�vaimo sitoi lapsen k�teen kirkkaanpunaisen langan ja sanoi:
"T�m� tuli ensimm�isen� ulos."
Mutta
lapsi veti k�tens� takaisin, ja ulos tulikin h�nen
veljens�. K�til�vaimo sanoi: "Millaisen repe�m�n
oletkaan saanut aikaan!" Siksi lapsi sai nimekseen
Peres
. 
Sitten syntyi h�nen veljens�, jolla oli
kirkkaanpunainen lanka k�dess��n, ja h�n sai nimekseen Serah
.
Nimi Peres merkitsee 'repe�m�'. 
Nimi Serah merkitsee 'punertava'. 
Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptil�inen Potifar,
faraon hoviherra ja henkivartijain p��llikk�, osti
h�net ismaelilaisilta, jotka olivat h�net sinne
tuoneet. 
Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi
h�nell� oli aina onni mukanaan. H�n asui egyptil�isen is�nt�ns� talossa, 
ja is�nt� huomasi, ett�
Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua
kaikissa toimissaan. 
Joosef p��si Potifarin
suosioon ja palveli h�nt� niin hyvin, ett� Potifar
asetti h�net taloutensa hoitajaksi ja uskoi h�nen
haltuunsa koko omaisuutensa.
Kun Potifar oli m��r�nnyt Joosefin taloutensa ja
kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi h�nen
taloaan Joosefin t�hden. Ja Herran siunaus n�kyi
kaikessa, mit� Potifarilla oli, niin kotona kuin
tiluksilla. 
Sen t�hden Potifar j�tti Joosefin
hoitoon koko omaisuutensa eik� itse huolehtinut
muusta kuin mit� h�n s�i.
Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.
Niinp� jonkin ajan kuluttua is�nn�n vaimo iski
silm�ns� Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani."
Mutta Joosef kielt�ytyi ja sanoi is�nt�ns�
vaimolle: "Is�nt�ni ei en�� v�lit� itse huolehtia
mist��n, h�n on uskonut minun hoitooni kaiken
omaisuutensa. 
Minulla on t�ss� talossa yht�
paljon valtaa kuin h�nell�kin, eik� h�n ole
kielt�nyt minulta mit��n paitsi sinut, koska olet
h�nen vaimonsa. Kuinka min� siis voisin tehd� niin
pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?" 
Ja vaikka
nainen p�iv�st� toiseen houkutteli Joosefia, Joosef
ei suostunut makaamaan eik� olemaan h�nen kanssaan.
Er��n� p�iv�n�, kun Joosef taas tuli taloon
tekem��n ty�t��n eik� ket��n talonv�keen kuuluvaa
ollut paikalla, 
nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin
Joosef pakeni ulos, mutta h�nen pukunsa j�i naisen
k�siin. 
Kun nainen n�ki, ett� Joosef oli
j�tt�nyt pukunsa h�nen k�siins� ja paennut, 
h�n
huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa!
Potifar on tuonut t�nne heprealaisen miehen, joka
nyt pit�� meit� pilkkanaan. H�n tuli minun luokseni
ja halusi maata kanssani, mutta min� huusin kovaa,
ja kun h�n kuuli minun kirkaisevan ja alkavan
huutaa, h�n j�tti pukunsa t�h�n ja juoksi pakoon."
Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun
h�nen miehens� palasi kotiin. 
H�n kertoi
miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja,
jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni
h�p�ist�kseen minut, 
mutta kun min� kirkaisin ja
rupesin huutamaan, h�n j�tti pukunsa minun viereeni
ja juoksi pakoon." 
Kun is�nt� kuuli vaimonsa
kertovan, mit� orja oli tehnyt, h�n raivostui.
H�n otti Joosefin kiinni ja pani h�net
vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja
s�ilytettiin.
Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja
oli h�nen kanssaan, niin ett� h�n saavutti vankilan
p��llik�n suosion. 
P��llikk� uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti
kaikesta, mit� siell� tehtiin. 
Eik� vankilan
p��llikk� lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska
Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi
Joosefin onnistua kaikessa.
Viis. 
Jonkin ajan kuluttua tapahtui, ett� faraon,
Egyptin kuninkaan, juomanlaskija ja leipuri
rikkoivat herraansa vastaan. 
Silloin farao
vihastui n�ihin kahteen hoviherraansa,
ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin, 
ja toimitti
heid�t henkivartijain p��llik�n vartioitaviksi,
samaan vankilaan jossa Joosefkin oli.
Henkivartijain p��llikk� m��r�si Joosefin
huolehtimaan heist� ja palvelemaan heit�. Niin he
olivat jonkin aikaa vankeudessa.
Vankilassa ollessaan Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri
n�kiv�t molemmat samana y�n� unta.  Kumpikin n�ki eri unen, joka vaati
oman selityksens�.
Kun Joosef aamulla tuli heid�n luokseen, h�n
tapasi heid�t alakuloisina. 
H�n kysyi n�ilt�
faraon hovimiehilt�, jotka olivat vankeina h�nen
kanssaan h�nen is�nt�ns� talossa: "Miksi te n�yt�tte
t�n��n niin onnettomilta?" 
He vastasivat: "Olemme n�hneet unta, eik� t��ll� ole ket��n, joka
selitt�isi unemme." Joosef sanoi: "Unien selitykset tulevat Jumalalta,
mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle."
Ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen:
"N�in unta, ett� edess�ni oli viinik�ynn�s 
ja
viinik�ynn�ksess� oli kolme haaraa. Tuskin se oli
puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja ryp�leet
kypsyiv�t sen tertuissa. 
Minulla oli k�dess�ni faraon malja, ja min� otin ryp�leit�, puristin
niiden mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon k�teen."
Joosef sanoi h�nelle: "T�m� on unesi
selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea p�iv��. 
Kolmen p�iv�n kuluttua farao ylent�� sinut
ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sin� saat
antaa maljan faraon k�teen niin kuin ennenkin, kun
olit h�nen juomanlaskijansa. 
�l� unohda minua,
kun sinun k�y hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu
minusta faraolle ja auta minut pois t�st� talosta.
Minut on n�et ry�stetty t�nne heprealaisten
maasta, enk� ole t��ll�k��n tehnyt mit��n pahaa.
Silti minut on heitetty t�h�n vankityrm��n."
Kun ylileipuri kuuli, miten hyvin Joosef selitti
unen, h�n sanoi: "Minun uneni oli t�llainen. Minulla
oli p��ni p��ll� kolme korillista vehn�leipi�.
Ylimm�ss� korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia
faraolle sy�t�v�ksi, mutta linnut s�iv�t ne korista
p��ni p��lt�." 
Joosef sanoi: "T�m� on unesi
selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea p�iv��.
Kolmen p�iv�n kuluttua farao ylent�� sinutkin:
h�n ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut sy�v�t
sinun lihasi."
Kolmantena p�iv�n� faraolla oli syntym�p�iv�, ja
h�n j�rjesti pidot koko hovinsa v�elle. H�n ylensi
ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa n�hden:
h�n palautti ylijuomanlaskijan entiseen
asemaansa, niin ett� t�m� sai taas antaa maljan
faraon k�teen, 
mutta ylileipurin h�n hirt�tti -juuri niin kuin Joosef oli selitt�nyt heid�n unensa.
Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia,
vaan unohti h�net.
Pari vuotta my�hemmin farao n�ki unen. H�n seisoi
Niilin rannalla. 
Yht�kki� Niilist� nousi
seitsem�n kaunista ja lihavaa lehm��, ja ne j�iv�t
sy�m��n kaislikkoon. 
Niiden j�lkeen Niilist�
nousi viel� toiset seitsem�n lehm��, rumia ja
laihoja, ja ne j�iv�t noiden toisten viereen Niilin
rannalle. 
Ja rumat ja laihat lehm�t s�iv�t ne
seitsem�n kaunista ja lihavaa lehm��. Siihen farao
her�si. 
Sitten h�n nukahti uudestaan ja n�ki unta
viel� toisen kerran. Samassa korressa kasvoi
seitsem�n paksua ja kaunista t�hk��, 
mutta niiden
j�lkeen puhkesi esiin seitsem�n ohutta, it�tuulen
polttamaa t�hk��, 
ja ne nieliv�t ne seitsem�n
paksua ja t�ytel�ist� t�hk��. Siihen farao her�si,
ja h�n huomasi, ett� se oli ollut unta.
Aamulla farao oli levottomalla mielell� ja
kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselitt�j�t
ja viisaat. H�n kertoi heille unensa, mutta kukaan
ei osannut selitt�� niit� h�nelle. 
Silloin
ylijuomanlaskija sanoi faraolle: "Minun t�ytyy nyt
ottaa puheeksi rikkomukseni. 
Farao oli kerran
vihastunut meihin palvelijoihinsa ja pani minut ja
ylileipurin vankeuteen henkivartijain p��llik�n
taloon. 
Siell� me molemmat n�imme er��n� y�n�
unta, ja kummankin uni vaati oman selityksens�.
Vankilassa meid�n kanssamme oli er�s
heprealainen nuorukainen, henkivartijain p��llik�n
orja. Me kerroimme h�nelle unemme, ja h�n selitti ne
meille. 
Ja k�vi niin kuin h�n oli selitt�nyt:
farao palautti minut entiseen asemaani, mutta
leipurin h�n ripusti hirsipuuhun."
Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. H�net
haettiin kiireesti vankilasta, h�nen partansa ja
hiuksensa ajeltiin, ja h�n sai ylleen uudet
vaatteet. Sitten h�n tuli faraon luo. 
Farao
sanoi Joosefille: "Min� olen n�hnyt unen, eik�
kukaan osaa sit� selitt��, mutta minulle on
kerrottu, ett� sin� pystyt selitt�m��n unen heti sen
kuultuasi." 
Joosef vastasi: "Min� itse en pysty,
mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan
vastauksen."
Farao kertoi Joosefille: "Min� n�in unta, ett�
seisoin Niilin rannalla. 
Silloin Niilist� nousi
seitsem�n lihavaa ja kaunista lehm��, ja ne j�iv�t
sy�m��n kaislikkoon. 
Mutta niiden j�lkeen
Niilist� nousi viel� seitsem�n muuta lehm��, jotka
olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole
sellaisia n�hnyt koko Egyptin maassa. 
Nuo rumat
ja laihat lehm�t s�iv�t ne seitsem�n ensimm�ist�,
lihavaa lehm��. 
Mutta vaikka lihavat lehm�t
katosivat niiden suihin, ei mist��n voinut huomata,
ett� laihat olivat ahmineet ne sis��ns�, sill� ne
n�yttiv�t yht� laihoilta ja rumilta kuin ennenkin.
Siihen min� her�sin. 
Sitten n�in taas unta.
Seitsem�n t�ytel�ist� ja kaunista t�hk�� kasvoi
samassa korressa. 
Mutta niiden j�lkeen puhkesi
esiin seitsem�n kuivettunutta, ohutta ja it�tuulen
polttamaa t�hk��. 
Ja n�m� ohuet t�hk�t nieliv�t
ne seitsem�n kaunista t�hk��. Min� olen kertonut
uneni enteidenselitt�jille, mutta kukaan ei osaa
sanoa minulle, mit� ne merkitsev�t."
Joosef sanoi faraolle:
"Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut
faraolle, mit� h�n aikoo tehd�. 
Nuo seitsem�n kaunista lehm�� tarkoittavat seitsem�� vuotta, ja ne
seitsem�n kaunista t�hk�� tarkoittavat samoin seitsem��
vuotta. Molempien unien merkitys on sama.
Ne seitsem�n laihaa ja rumaa lehm��, jotka
nousivat niiden kauniiden j�lkeen, merkitsev�t
seitsem�� vuotta, ja samoin ne seitsem�n tyhj�� ja
it�tuulen polttamaa t�hk�� merkitsev�t seitsem��
n�lk�vuotta. 
Kun sanoin, ett� Jumala on
n�ytt�nyt faraolle, mit� h�n aikoo tehd�, tarkoitin
t�t�: 
Seuraavat seitsem�n vuotta ovat suuren
ylt�kyll�isyyden aikaa koko Egyptin maassa,
mutta niit� seuraa seitsem�n niin kovaa
n�lk�vuotta, ett� koko tuo ylt�kyll�isyys j��
Egyptiss� unohduksiin. N�l�nh�t� ulottuu yli koko
maan, 
eik� ruoan runsaudesta ole maassa en��
tietoakaan, sill� tuo n�l�nh�t� tulee olemaan hyvin
ankara. 
Faraon unen toistuminen taas merkitsee
sit�, ett� Jumala on asian varmasti p��tt�nyt ja
panee sen pian t�yt�nt��n.
"Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja
taitava mies Egyptin k�skynhaltijaksi. 
Faraon
tulisi my�s asettaa maahan virkamiehi�, jotka
ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niin�
seitsem�n� viljavana vuotena. 
Heid�n tulee koota
noina tulevina hyvin� vuosina talteen kaikkea
sy�t�v�� ja varastoida faraon valvonnassa viljaa
varmaan talteen kaupunkeihin. 
T�m� vilja olkoon
maassa varalla niiksi seitsem�ksi n�lk�vuodeksi,
jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu
n�l�nh�d�n vuoksi perikatoon."
N�m� sanat miellyttiv�t faraota ja h�nen hovinsa
miehi�, 
ja farao sanoi heille: "Voisimmeko
l�yt�� toista h�nen veroistaan miest�! H�ness� asuu
Jumalan henki!" 
Joosefille h�n sanoi: "Koska
Jumala on t�m�n kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi
olla toista niin viisasta ja taitavaa miest� kuin
sin�. 
Sin� saat hallita minun valtakuntaani, ja
koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain
valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi."
Farao sanoi viel� Joosefille: "N�in min� asetan
sinut hallitsemaan koko Egypti�." 
Ja farao otti
sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin
sormeen, puki h�net vaatteisiin, jotka olivat
hienointa pellavaa, ja ripusti h�nen kaulaansa
kultak��dyt. 
H�n antoi Joosefin ajaa toiseksi
parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edell� huudettiin: "Abrek!"
N�in h�nest� tehtiin koko Egyptin
k�skynhaltija. 
Ja farao sanoi Joosefille: "Min�
olen farao, mutta ilman sinun lupaasi �lk��n kukaan
koko Egyptin maassa ryhtyk� mihink��n." 
Farao
antoi Joosefille nimeksi Safenat-Paneah ja antoi
h�nelle vaimoksi Onin
papin Poti-Feran tytt�ren
Asenatin. Joosefin valta ulottui yli koko Egyptin.
Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon,
Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef l�hti
faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptiss�. 
Ja
maa tuotti seitsem�n� ylt�kyll�isyyden vuotena viljaa ylen m��rin. 
N�iden Egyptin seitsem�n hyv�n
vuoden aikana Joosef ker�si kaikkea sy�t�v�� ja
talletti sen kaupunkeihin. H�n varastoi kaupunkeihin
kaiken viljan, jonka ymp�rist�n pellot tuottivat.
H�n varastoi viljaa niin suunnattomat m��r�t,
ett� lopulta sit� oli kuin hiekkaa meren rannalla
eik� sen m��r�� en�� voitu mitata.
Joosefille syntyi ennen ensimm�isen n�lk�vuoden
tuloa kaksi poikaa. Heid�n �itins� oli Asenat, Onin
papin Poti-Feran tyt�r. 
Esikoiselleen Joosef
antoi nimeksi Manasse sanoen: "Jumala on saanut
minut unohtamaan
kaikki vaivani ja is�ni kodin."
Toiselle pojalleen h�n antoi nimeksi Efraim
sanoen: "Jumala on tehnyt minut hedelm�lliseksi
maassa, jossa olen joutunut niin paljon k�rsim��n."
Kun Egyptin seitsem�n ylt�kyll�isyyden vuotta
olivat kuluneet, 
alkoi seitsem�n n�lk�vuoden
aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli
kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli
tallella sy�t�v��. 
Kun n�lk� alkoi vaivata koko
Egypti� ja kansa huusi faraolta leip��, t�m� sanoi
egyptil�isille: "Menk�� Joosefin luo ja tehk�� niin
kuin h�n k�skee." 
Kun n�lk� jo vallitsi koko
maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa
egyptil�isille. N�l�nh�t� oli Egyptiss� ankara.
My�s muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo
viljaa ostamaan, sill� kaikkialla vallitsi kova
n�lk�.
; 1. Makk. 
Sana abrek merkitsee luultavasti 'antakaa tiet�!' tai
'polvillenne!'. 
Onin kaupunki tunnetaan nykyisin nimell� Heliopolis. 
Nimi Manasse merkitsee 'h�n saa unohtamaan'. 
Nimi Efraim muistuttaa heprean sanaa hifra 'h�n on tehnyt hedelm�lliseksi'. 
Kun Jaakob kuuli, ett� Egyptist� sai viljaa, h�n
sanoi pojilleen: "Mit� te siin� vain katsotte toisianne? 
Olen kuullut, ett� Egyptiss� on viljaa.
Menk�� sinne ja ostakaa meille sielt� viljaa, ett�
pysyisimme hengiss� emmek� menehtyisi." 
Niin kymmenen Joosefin velje� l�hti ostamaan viljaa Egyptist�. 
Mutta Benjaminia, Joosefin t�ysvelje�, Jaakob
ei p��st�nyt toisten mukaan, sill� h�n pelk�si, ett�
Benjaminille voisi sattua jotakin.
Jaakobin pojat l�htiv�t yhdess� muiden Egyptiin
menij�iden kanssa viljaa ostamaan, sill�
Kanaaninmaassa vallitsi n�l�nh�t�. 
Joosef, joka
oli Egyptin k�skynhaltijana, myi viljaa kaikille
ihmisille. Niin my�s Joosefin veljet tulivat h�nen
eteens� ja lankesivat kasvoilleen maahan.
N�hdess��n veljens� Joosef tunsi heid�t, mutta ei
ollut tuntevinaan. H�n puhutteli heit� ankarasti ja
kysyi: "Mist� te tulette?" He vastasivat: "Olemme
tulleet Kanaaninmaasta t�nne ruokaa ostamaan."
Vaikka Joosef tunsi veljens�, he eiv�t tunteneet
h�nt�. 
Silloin Joosef muisti unet, jotka h�n oli n�hnyt heist�. H�n sanoi:
"Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mist� maahan olisi
helpointa tunkeutua."
He vastasivat: "Emme
suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme
tulleet ostamaan ruokaa. 
Olemme kaikki saman
miehen poikia, rehellist� v�ke� emmek� mit��n
vakoojia." 
Mutta Joosef sanoi: "Viel� mit�! Te
olette tulleet katsomaan, mist� maahan voisi
tunkeutua." 
He sanoivat: "Meit�, sinun
palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljest�,
kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin
j�i is�mme luo, ja yht� ei en�� ole." 
Joosef
sanoi: "Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette.
Ja n�in teid�t tutkitaan: ellei nuorin veljenne
tule t�nne, te ette p��se l�htem��n t��lt�, niin
totta kuin farao el��! 
L�hett�k�� yksi
joukostanne hakemaan velje�nne, te muut j��tte t�nne
vankeuteen. Sittenh�n n�hd��n, oletteko puhuneet
totta. Ellette n�in tee, te olette vakoojia, niin
totta kuin farao el��!" 
Ja h�n heit�tti heid�t
vankilaan kolmeksi p�iv�ksi.
Kolmantena p�iv�n� Joosef sanoi heille: "Tehk��
kuten sanon, niin saatte pit�� henkenne, sill� min�
olen Jumalaa pelk��v� mies. 
Voitte osoittaa rehellisyytenne n�in: Yksi teist� j�� t�nne vankilaan.
Te muut saatte menn� ja vied� ostamanne viljan
n�lk�� n�keville perheillenne. 
Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. N�in osoitatte
puhuneenne totta, eik� teid�n tarvitse kuolla."
Veljet suostuivat t�h�n 
ja sanoivat toisilleen:
"Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen
siit�, mit� teimme veljellemme. Me n�imme h�nen
h�t�ns�, kun h�n rukoili meilt� armoa, mutta emme
kuunnelleet h�nt�. Siksi me nyt olemme ahdingossa."
Ruuben sanoi heille: "Min�h�n kielsin teit�
tekem�st� pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet.
Nyt joudumme tilille h�nen kuolemastaan." 
Mutta
he eiv�t tienneet, ett� Joosef ymm�rsi heid�n
puheensa, sill� h�n puhui heille tulkin
v�lityksell�. 
Joosef poistui heid�n luotaan ja
itki. Palattuaan h�n puhui viel� heid�n kanssaan,
otti sitten Simeonin heid�n joukostaan ja vangitutti
h�net heid�n n�htens�.
Joosef k�ski palvelijoittensa t�ytt�� heid�n
s�kkins� viljalla, panna kullekin s�kkiin h�nen
maksamansa hopean ja antaa heille ev�st� matkaa
varten. 
He kuormasivat ostamansa viljan aasien
selk��n ja l�htiv�t kotimatkalle.
Y�pymispaikassa yksi heist� avasi s�kkins�
antaakseen viljaa aasilleen ja l�ysikin s�kin suulta
hopeansa. 
H�n sanoi veljilleen: "Min� olen
saanut hopeani takaisin, se on p��llimm�isen� minun
s�kiss�ni!" Silloin he katsoivat toisiaan
pel�stynein� ja vavisten ja sanoivat: "Mit� Jumala
onkaan tehnyt meille?"
Tultuaan is�ns� Jaakobin luo Kanaaninmaahan veljekset kertoivat
h�nelle kaiken, mit� heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
"Se mies, joka on maan
valtiaana, puhui meille ankarasti ja v�itti meid�n
vakoilevan maata. 
Me sanoimme h�nelle: 'Me
olemme rehellist� v�ke� emmek� mit��n vakoojia.
Meit� on ollut kaksitoista veljest�, kaikki
saman is�n poikia. Yht� ei en�� ole, ja nuorin j�i
is�mme luo Kanaaninmaahan.' 
Silloin se mies,
maan valtias, sanoi meille: 'T�ll� tavoin min� saan
tiet��, oletteko rehellisi�: j�tt�k�� yksi
joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa n�lk��
n�keville perheillenne 
ja menk�� hakemaan t�nne
nuorin veljenne, niin min� uskon, ettette ole
vakoojia, vaan rehellist� v�ke�. Silloin annan
teille takaisin t�nne j��v�n veljenne, ja te saatte
vapaasti liikkua maassa.'"
Kun he sitten avasivat s�kkins�, jokainen l�ysi
s�kist��n oman hopeansa, ja hopean n�hdess��n he ja
heid�n is�ns� pel�styiv�t. 
Heid�n is�ns� Jaakob
sanoi: "Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia
ei en�� ole, Simeonia ei en�� ole, ja nyt aiotte
vied� viel� Benjaminin! Minun el�m�ni on pelkk��
surkeutta!" 
Silloin Ruuben sanoi is�lleen: "Saat vaikka tappaa minun kaksi
poikaani, ellen tuo Benjaminia takaisin luoksesi! Anna h�net minun
huostaani, min� kyll� tuon h�net sinulle takaisin."
Mutta Jaakob sanoi: "Minun poikani ei l�hde teid�n mukaanne. H�nen oma
veljens� on kuollut, ja vain h�n on en�� j�ljell�. Jos h�nen k�y
huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te sy�ksette harmaap��n
is�nne tuonelaan."
N�l�nh�t� oli Kanaaninmaassa kova. 
Kun
Egyptist� tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi
pojilleen: "L�htek�� j�lleen ostamaan meille v�h�n
sy�t�v��." 
Juuda vastasi: "Se mies antoi meille
ankaran m��r�yksen, ettemme saa astua h�nen eteens�,
ellei veljemme ole mukanamme. 
Me l�hdemme kyll�
Egyptiin ostamaan sinulle sy�t�v��, jos annat
veljemme tulla mukaan, 
mutta jos et aio p��st��
h�nt�, me emme l�hde sinne, sill� se mies sanoi
meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne
ole mukananne.'" 
Is� sanoi: "Miksi te onnettomat
menitte kertomaan h�nelle, ett� teill� on viel� yksi
veli?" 
He vastasivat: "Se mies uteli kaikenlaista
meist� ja suvustamme ja kysyi: 'Viel�k� is�nne el��?
Onko teill� viel� muita velji�?' Me kerroimme
h�nelle niin kuin asiat ovat. Mist� me saatoimme
tiet��, ett� h�n k�skisi meid�n vied� sinne
Benjaminin?"
Juuda sanoi is�lleen Israelille: "P��st� poika
minun mukaani, niin me l�hdemme matkaan. Vain sill�
tavoin me voimme kaikki pysy� hengiss�, me sek�
vaimomme ja lapsemme. 
Min� otan itse vastatakseni
h�nest�, minut voit vaatia tilille h�nen hengest��n.
Jos en tuo h�nt� takaisin t�nne sinun luoksesi, min�
olen aina oleva sinun edess�si syyllinen.
Jollemme olisi n�in vitkastelleet, olisimme
ehtineet k�yd� siell� jo kaksikin kertaa."
Heid�n is�ns� Israel sanoi: "Tehk�� sitten niin, mutta ottakaa
s�kkeihinne t�m�n maan parhaita tuotteita ja viek�� ne sille miehelle:
hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa,
pistaasip�hkin�it� ja manteleita.
Ottakaa mukaanne kaksinkertainen m��r� hopeaa, niin ett� voitte palauttaa
sen hopean, joka oli pantu s�kkienne suulle. Ehk� se
oli joutunut sinne vahingossa. 
Ottakaa siis veljenne mukaan ja menk�� takaisin. 
Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teit�, kun joudutte sen miehen eteen,
niin ett� h�n p��st�� Simeonin ja my�s Benjaminin l�htem��n
kanssanne. Mutta jos minun t�ytyy menett�� lapseni, k�yk��n sitten
niin."
Miehet kokosivat lahjansa, ottivat kaksinkertaisen m��r�n hopeaa ja
l�htiv�t Egyptiin Benjamin mukanaan. Siell� he astuivat Joosefin
eteen.
Joosef n�ki Benjaminin heid�n joukossaan ja
sanoi taloutensa hoitajalle: "Vie nuo miehet minun
talooni, ota karjasta teuras ja valmista se ruoaksi,
sill� he aterioivat p�iv�ll� minun kanssani."
Mies teki niin kuin Joosef oli k�skenyt. 
Kun veljet huomasivat, ett� heit� vietiin Joosefin taloon, he
pel�styiv�t ja sanoivat: "Meid�t on varmaan tuotu t�nne sen hopean
takia, joka viime kerralla oli joutunut takaisin s�kkeihimme, ja nyt
he kai hy�kk��v�t kimppuumme, ottavat meid�t orjiksi ja viev�t
aasimme."
Kun tultiin talon portille, he meniv�t Joosefin
taloutta hoitavan miehen luo ja sanoivat h�nelle:
"Suo anteeksi, ett� vaivaamme sinua, herra. Me
olemme k�yneet t��ll� kerran aikaisemminkin viljaa
ostamassa, 
ja kun tulimme y�pymispaikkaan ja
avasimme s�kkimme, jokainen meist� l�ysi hopeansa
t�ysim��r�isen� s�kkins� suulta. Sen me olemme nyt
tuoneet takaisin, 
ja meill� on viel� lis��
hopeaa viljan ostamista varten. Emme tied�, kuka oli
pannut hopean s�kkeihimme." 
Taloudenhoitaja
vastasi: "Olkaa rauhassa, �lk�� pel�tk�. Teid�n
Jumalanne ja is�nne Jumala on pannut aarteen
s�kkeihinne. Teid�n hopeanne min� olen jo saanut."
Ja h�n toi Simeonin heid�n luokseen.
Sitten mies vei heid�t sis�lle taloon, toi
heille vett�, ett� he saivat pest� matkan p�lyt
jaloistaan, ja antoi rehua heid�n aaseilleen.
Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua
keskip�iv�ll�, he ottivat esiin lahjansa, sill� he
olivat kuulleet, ett� he saisivat aterioida siell�.
Kun Joosef tuli taloon, he veiv�t h�nelle lahjat
ja lankesivat maahan h�nen eteens�. 
Joosef
tervehti heit� ja kysyi: "Mit� kuuluu vanhalle
is�llenne, josta kerroitte minulle? El��k� h�n viel�?" 
He vastasivat: "Is�llemme, sinun
palvelijallesi, kuuluu hyv��. H�n on edelleenkin
elossa." Ja he polvistuivat ja heitt�ytyiv�t
kasvoilleen.
Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman �itins�
pojan, h�n kysyi: "T�m�k� on nuorin veljenne, josta
minulle puhuitte?" Ja h�n sanoi: "Jumala siunatkoon
sinua, poika!" 
Sitten Joosef poistui kiireesti,
sill� n�hdess��n veljens� Benjaminin h�n liikuttui
niin, ett� h�nen oli vaikea pid�tt�� itkuaan. H�n
meni sis�huoneeseen ja itki siell�. 
Pesty��n kasvonsa h�n tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja
sanoi: "Tuokaa ruoka sis��n."
Ja ruokaa tuotiin erikseen h�nelle, erikseen veljille ja erikseen
niille egyptil�isille, jotka s�iv�t h�nen luonaan, sill� egyptil�iset
eiv�t aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptil�isist� sopimatonta.
Veljet
sijoitettiin istumaan Joosefia vastap��t�,
ik�j�rjestyksess�, vanhin ensimm�iselle sijalle ja
nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeiss��n
toisiaan. 
Kun sitten Joosef jakoi heille omista
ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niit�
viisi kertaa enemm�n kuin muut veljet. Ja he joivat
kaikki yhdess� ja humaltuivat.
Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten s�kkeihin
sy�t�v�� niin paljon kuin he pystyv�t kuljettamaan ja pane kunkin
miehen hopea h�nen s�kkins� suuhun.
Mutta nuorimman miehen s�kin
suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja
lis�ksi se hopea, joka h�nell� oli viljan ostoa
varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli k�skenyt.
Aamunkoitteessa miesten annettiin l�hte� matkaan
aaseineen. 
Mutta kun he olivat ehtineet vasta
v�h�n matkan p��h�n kaupungista, Joosef sanoi
taloutensa hoitajalle: "L�hde noiden miesten per��n,
ja kun tavoitat heid�t, sano heille: 'Miksi olette
palkinneet hyv�n pahalla? 
Teill�h�n on mukananne
se malja, josta herrani juo ja jonka avulla h�n
n�kee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette tehneet!'"
Kun mies tavoitti heid�t, h�n sanoi heille niin
kuin oli k�sketty. 
He vastasivat: "Miksi sin�
puhut noin, herra? Eih�n meille tulisi mieleenk��n,
ett� tekisimme mit��n sellaista! 
Sen hopeankin,
jonka aikaisemmin l�ysimme s�kkiemme suusta, me
toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me
siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa is�nt�si
talosta? 
Jos malja l�ytyy joltakulta meist�, h�n
olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme
orjia!" 
Mies sanoi: "Puhukaa mit� puhutte, mutta jos malja joltakulta l�ytyy,
h�n joutuu minun orjakseni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta."
Veljekset laskivat s�kkins� kiireesti maahan ja
avasivat ne. 
Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta
veljest� ja lopettaen nuorimpaan, ja malja l�ytyi
Benjaminin s�kist�. 
Silloin veljekset rep�isiv�t
vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa
selk��n ja palasivat kaupunkiin.
Niin Juuda ja h�nen veljens� meniv�t Joosefin
taloon, jossa t�m� odotti heit�, ja he heitt�ytyiv�t
kasvoilleen maahan. 
Joosef sanoi heille: "Mit�
olettekaan tehneet! Olisihan teid�n pit�nyt tiet��,
ett� minunlaiseni mies n�kee salatutkin asiat."
Juuda vastasi: "Mit� voisimme en�� sanoa
sinulle, herramme? Mit� puhuisimme ja miten voisimme
todistaa syytt�myytemme? Jumala on osoittanut meid�t
syyllisiksi, ja sen t�hden me olemme nyt kaikki
sinun orjiasi, se jolta malja l�ytyi ja yht� lailla
me kaikki muut." 
Mutta Joosef sanoi: "Se ei k�y!
Vain se mies, jolta malja l�ytyi, olkoon minun
orjani, ja te muut saatte rauhassa palata is�nne
luo."
Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi:
"Anna anteeksi, herra, ett� rohkenen puhua muutaman
sanan. �l� vihastu minuun -- sin�, joka olet kuin
farao. 
Sin� itse kysyit meilt�: 'Onko teill�
is�� tai velje�?' 
Ja me sanoimme sinulle:
'Meill� on vanha is�, ja h�nell� on nuori poika,
joka on syntynyt h�nen vanhoilla p�ivill��n. Pojan
oma veli on kuollut, h�n on �itins� lapsista ainoana
j�ljell� ja is�llemme hyvin rakas.' 
Sin� sanoit
meille: 'Tuokaa h�net t�nne minun luokseni, ett�
saan n�hd� h�net omin silmin.' 
Ja me sanoimme
sinulle: 'Poika ei voi l�hte� is�ns� luota, sill�
jos h�n l�htee, is� kuolee.' 
Silloin sin� sanoit
meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule t�nne teid�n
mukananne, ette saa en�� astua minun eteeni.'
"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme is�llemme, sinun
palvelijallesi, mit� olit sanonut.
Kun
h�n sitten kerran sanoi: 'L�htek�� j�lleen ostamaan
meille v�h�n sy�t�v��', 
me vastasimme: 'Emme voi
menn� sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.
Ilman h�nt� emme voi astua sen miehen eteen.'
Niin is�mme sanoi meille: 'Tied�tteh�n, ett�
vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 
Toinen
heist� l�hti luotani, ja min� luulen, ett� h�net on
peto raadellut, sill� en ole sen koommin n�hnyt
h�nt�. 
Jos te nyt viette t�m�n toisenkin pois
luotani ja h�nelle sattuu onnettomuus, te sy�ksette
minut, harmaap��n, murheen murtamana tuonelaan.'
"Jos min� nyt palaan is�ni luo ja h�n n�kee,
ettei minulla ole mukanani t�t� poikaa, johon h�n on
koko syd�mest��n kiintynyt, 
niin suru vie h�net
hautaan. Silloin me olemme sy�sseet vanhan is�mme
tuonelaan. 
Min�, sinun palvelijasi, olen mennyt
is�lleni takuuseen pojasta ja sanonut h�nelle: 'Jos
en tuo h�nt� sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edess�si.' 
Salli siis minun j��d�
pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan
menn� kotiin veljiens� mukana. 
Kuinka min�
voisin menn� is�ni luo ilman h�nt�? En voisi
katsella sit� murhetta, joka tulee is�ni osaksi."
Nyt Joosef ei en�� jaksanut hillit� itse��n.
Koska paikalla oli paljon palvelusv�ke�, h�n huusi:
"Pois t��lt� kaikki!" Niinp� ket��n vierasta ei
ollut l�sn�, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka h�n
oli. 
H�n puhkesi itkem��n niin suureen ��neen,
ett� egyptil�iset faraon hovia my�ten kuulivat sen.
Joosef sanoi veljilleen: "Min� olen Joosef.
Viel�k� is�ni el��?" Mutta h�nen veljens� eiv�t
tyrmistykselt��n kyenneet vastaamaan h�nelle mit��n.
Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa t�nne minun
luokseni." He astuivat l�hemm�ksi, ja h�n sanoi:
"Min� olen Joosef, teid�n veljenne, jonka te myitte
Egyptiin. 
Mutta �lk�� olko murheissanne �lk��k�
syytt�k� itse�nne siit�, ett� olette myyneet minut
t�nne, sill� Jumala l�hetti minut teid�n edell�nne
pelastamaan ihmishenki�. 
N�lk� on nyt jo kaksi
vuotta vallinnut kaikkialla, ja edess� on viel�
viisi vuotta, joina ei kynnet� peltoa eik� korjata
satoa. 
Mutta Jumala l�hetti minut teid�n edell�nne, jotta te j�isitte eloon
ja teid�n sukunne s�ilyisi maan p��ll� ja monet pelastuisivat.
Te ette
siis l�hett�neet minua t�nne, vaan Jumala, ja h�n
asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko h�nen
valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi.
"Menk�� nyt kiireesti is�ni luo ja sanokaa h�nelle: 'N�in sanoo
poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule
viipym�tt� t�nne minun luokseni,
niin saatte asua minun l�hell�ni Gosenin maakunnassa, sin�, poikasi ja
heid�n lapsensa. Te saatte tuoda t�nne lampaanne, vuohenne,
nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan.
Min� huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sin� eik� sinun
perheesi tai kukaan muukaan v�est�si j�� puutteeseen, sill�
n�lk�vuosia on viel� viisi j�ljell�.'
N�etteh�n omin silmin, ja veljeni Benjamin
n�kee, ett� min� itse puhun teille. 
Kertokaa
viel� is�lleni, miten korkeassa asemassa min� olen
Egyptiss� ja mit� kaikkea olette n�hneet, ja tuokaa
is� kiireesti t�nne."
Sitten Joosef lankesi veljens� Benjaminin
kaulaan ja puhkesi itkuun, ja my�s Benjamin syleili
h�nt� ja itki. 
Ja Joosef suuteli ja syleili
itkien kaikkia velji��n. Sen j�lkeen h�nen veljens�
puhelivat pitk��n h�nen kanssaan.
Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli
faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja h�nen
hovimiehilleen. 
Farao sanoi Joosefille: "Sano
veljillesi n�in: 'Kuormatkaa juhtanne ja l�htek��
Kanaaninmaahan. 
Tuokaa sielt� is�nne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin min� annan teille
parasta, mit� Egyptist� l�ytyy, ja te saatte yllin
kyllin nauttia maan antimista.' 
Saat my�s sanoa
heille n�in: 'Ottakaa Egyptist� vaunuja mukaanne
vaimojanne ja lapsianne varten, k�yk�� hakemassa
is�nne ja palatkaa t�nne. 
�lk�� olko huolissanne
tavaroista, sill� teille kuuluu kaikki, mik� Egyptiss� on parasta.'"
Jaakobin pojat tekiv�t niin, ja Joosef antoi
heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sek�
ev�st� matkaa varten. 
H�n antoi heille kaikille
uudet juhlavaatteet, mutta Benjaminille h�n antoi
kolmesataa sekeli� hopeaa ja viisi uutta pukua.
Lis�ksi h�n l�hetti is�lleen kymmenen Egyptin
parhailla tuotteilla kuormattua aasia sek� kymmenen
aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leip�� ja
muuta matkaev�st�. 
Sitten h�n p��sti veljens�
l�htem��n ja sanoi heille: "�lk�� riidelk� matkalla."
Joosefin veljet l�htiv�t Egyptist� ja saapuivat
Kanaaninmaahan is�ns� Jaakobin luo. 
He kertoivat
h�nelle: "Joosef on elossa! H�n on koko Egyptin maan
valtias!" Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eik� h�n
uskonut heit�. 
Vasta kun he kertoivat kaiken,
mit� Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob n�ki
vaunut, jotka Joosef oli l�hett�nyt h�nt� hakemaan,
h�nen henkens� elpyi. 
H�n sanoi: "Se on
sittenkin totta! Poikani Joosef el��! Min� l�hden
Egyptiin, ett� saan n�hd� h�net ennen kuin kuolen."
Niin Israel l�hti liikkeelle ja otti mukaan kaiken v�kens� ja
omaisuutensa. Kun h�n saapui Beersebaan, h�n uhrasi teurasuhreja
is�ns� Iisakin Jumalalle.
Y�ll� Jumala sanoi Israelille n�yss�:
"Jaakob, Jaakob!" H�n vastasi: "T�ss� olen."
Jumala sanoi: "Min� olen Jumala, is�si Jumala.
�l� pelk�� l�hte� Egyptiin, min� teen sinusta siell�
suuren kansan. 
Min� itse tulen sinun mukanasi
Egyptiin ja tuon sinut sielt� my�s takaisin. Ja
Joosef on painava sinun silm�si kiinni."
Jaakob l�hti Beersebasta, ja h�nen poikansa
kuljettivat h�net sek� lapsensa ja vaimonsa Egyptiin
niill� vaunuilla, jotka farao oli l�hett�nyt noutamaan h�nt�. 
He ottivat karjansa ja kaiken muun omaisuutensa, jonka olivat
Kanaaninmaassa hankkineet, ja niin Jaakob ja koko h�nen sukunsa
tulivat Egyptiin.
Jaakob vei kaikki poikansa ja pojanpoikansa, tytt�rens� ja poikiensa
tytt�ret, koko sukunsa mukanaan Egyptiin.
N�m� ovat Egyptiin tulleiden israelilaisten, Jaakobin j�lkel�isten,
nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben,
ja Ruubenin pojat olivat Henok, Pallu,
Hesron ja Karmi. 
Simeonin pojat olivat Jemuel,
Jamin, Ohad, Jakin, Sohar ja Saul, jonka �iti oli
kanaanilainen. 
Leevin pojat olivat Gerson, Kehat
ja Merari. 
Juudan pojat olivat Er, Onan, Sela, Peres ja Serah. Er ja Onan olivat
kuolleet Kanaaninmaassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Hamul.
Isaskarin pojat olivat Tola, Puvva, Jasub ja
Simron. 
Sebulonin pojat olivat Sered, Elon ja
Jahleel. 
T�ss� olivat Lean pojat, jotka h�n oli
synnytt�nyt Jaakobille Mesopotamiassa, ja n�iden
poikien pojat. Mesopotamiassa Lealle oli syntynyt
my�s tyt�r Dina. N�it� Jaakobin j�lkel�isi�, poikia
ja tytt�ri�, oli kolmekymment�kolme.
Gadin pojat olivat Sifjon, Haggi, Suni, Esbon,
Eri, Arodi ja Areli. 
Asserin pojat olivat Jimna,
Jisva, Jisvi ja Beria, ja heill� oli sisar Sera.
Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. 
N�iden
kuudentoista Jaakobin j�lkel�isen kanta�iti oli
Silpa, jonka Laban oli antanut orjattareksi tytt�relleen Lealle.
Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja
Benjamin. 
Joosefille syntyiv�t Egyptiss� pojat
Manasse ja Efraim, ja heid�t synnytti Asenat, Onin
papin Poti-Feran tyt�r. 
Benjaminin pojat olivat
Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi, Ros, Muppim,
Huppim ja Ard. 
N�it� Jaakobille syntyneit�
j�lkel�isi�, joiden kanta�iti oli Raakel, oli
nelj�toista.
Danin poika oli Husim. 
Naftalin pojat olivat
Jahseel, Guni, Jeser ja Sillem. 
N�iden seitsem�n
Jaakobin j�lkel�isen kanta�iti oli Bilha, jonka
Laban oli antanut orjattareksi tytt�relleen Raakelille.
Jaakobin j�lkel�isi�, jotka tulivat h�nen
mukanaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymment�kuusi
henke�, ja viel� lis�ksi h�nen poikiensa vaimot.
Joosefin poikia, jotka olivat syntyneet h�nelle Egyptiss�, oli
kaksi. N�in oli Jaakobin sukuun kuuluvia tullut Egyptiin kaikkiaan
seitsem�nkymment� henke�.
Jaakob l�hetti Juudan edell��n Joosefin luo
ilmoittamaan heid�n saapumisestaan Goseniin. Niin he
tulivat Gosenin maakuntaan, 
ja Joosef
valjastutti vaununsa ja l�hti sinne is��ns� Israelia
vastaan. Heti kun h�n n�ki Jaakobin, h�n riensi
syleilem��n h�nt� ja itki pitk��n h�nen olkaansa
vasten. 
Israel sanoi Joosefille: "Nyt voin
kuolla rauhassa! Olen n�hnyt sinut ja tied�n, ett�
sin� olet elossa!"
Sitten Joosef sanoi veljilleen ja is�ns� koko
v�elle: "Nyt minun t�ytyy palata faraon luo
kertomaan, ett� veljeni ja is�ni, jotka asuivat
Kanaaninmaassa, ovat tulleet luokseni. 
Sanon
h�nelle, ett� te olette paimenia, olette aina olleet
karjankasvattajia ja olette nyt tuoneet t�nne
lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun
omaisuutenne. 
Kun sitten farao kutsuu teid�t
luokseen ja kysyy, mik� teid�n ammattinne on,
niin sanokaa: 'Me, sinun palvelijasi, olemme
olleet karjankasvattajia nuoruudestamme t�h�n
p�iv��n saakka, kuten esi-is�mmekin.' Silloin saatte
j��d� asumaan Goseniin, sill� egyptil�iset eiv�t
sied� keskuudessaan paimentolaisia, joilla on
lampaita ja vuohia."
Joosef meni faraon luo ja sanoi: "Is�ni ja
veljeni ovat tulleet t�nne Kanaaninmaasta ja tuoneet
mukanaan lampaansa, vuohensa, nautakarjansa ja koko
muun omaisuutensa. He ovat nyt Gosenin maakunnassa."
Sitten h�n otti mukaansa viisi velje��n ja vei
heid�t faraon eteen. 
Farao kysyi h�nen veljilt��n: "Mik� on teid�n ammattinne?" He vastasivat
faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme
lammaspaimenia, kuten esi-is�mmekin olivat." 
He
sanoivat viel� faraolle: "Me jouduimme tulemaan
siirtolaisiksi t�h�n maahan, sill� lampaillamme ja
vuohillamme ei ole Kanaaninmaassa sy�t�v��, kun
siell� on kova kuivuus. Sallithan, ett� me, sinun
palvelijasi, asetumme asumaan Gosenin maakuntaan."
Farao sanoi Joosefille: "Is�si ja veljesi ovat
tulleet luoksesi. 
Egyptin maa on sinulle avoinna,
sijoita heid�t asumaan maan parhaaseen osaan. He
saavat asua Gosenin maakunnassa, ja jos heid�n
joukossaan on kyvykk�it� miehi�, niin pane heid�t
p��llysmiehiksi huolehtimaan minun karjoistani."
Sitten Joosef haki is�ns� ja toi h�net faraon
eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen h�nelle
siunausta. 
Farao kysyi Jaakobilta: "Paljonko sinulla on ik��?" 
Jaakob vastasi: "Olen el�nyt
vaeltajan el�m�� satakolmekymment� vuotta.
V�h�lukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet,
eik� niit� ole kertynyt minulle yht� paljon kuin
esi-isilleni heid�n vaelluksensa aikana." 
Sitten
Jaakob hyv�steli faraon, toivotti h�nelle siunausta
ja l�hti h�nen luotaan.
Joosef sijoitti is�ns� ja veljens� Egyptiin asumaan ja antoi heille
maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten
farao oli k�skenyt.
Ja Joosef piti huolen is�ns� ja veljiens�
ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mukaan, montako ruokittavaa h�nell� oli.
Miss��n ei ollut sy�t�v��, sill� n�l�nh�t� oli
hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat n��ntym�ss� n�lk��n. 
Joosef kokosi Egyptist� ja Kanaaninmaasta kaiken hopean maksuksi siit� viljasta,
joka h�nelt� ostettiin, ja vei hopean faraon palatsiin. 
Kun hopea oli loppunut Egyptist� ja Kanaaninmaasta, tulivat
egyptil�iset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leip��! Pit��k�
meid�n kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?"
Silloin
Joosef vastasi: "Tuokaa t�nne karjanne, niin min�
annan teille sy�t�v�� el�imi�nne vastaan, jos kerran
hopeanne on lopussa." 
He toivat karjansa Joosefille, ja h�n antoi heille sy�t�v�� hevosten,
lampaiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla.  N�in h�n sin�
vuonna piti heid�t hengiss� ruoalla, jonka he saivat karjaansa
vastaan.
Niin kului se vuosi. He tulivat h�nen luokseen
seuraavanakin vuonna ja sanoivat: "Herramme, sin�
tied�t varmaan, ett� kaikki hopea on lopussa, ja
my�s meid�n karjamme ja juhtamme ovat jo joutuneet
sinun haltuusi. Meill� ei ole sinulle en�� muuta
tarjottavaa kuin ruumiimme ja peltomme. 
Pit��k�
meid�n peltoinemme tuhoutua sinun edess�si? Ota
meid�t ja meid�n peltomme ja anna meille leip��,
niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille my�s
siemenviljaa. N�in me pysymme hengiss� eiv�tk� pellot autioidu."
Niin Joosef osti koko Egyptin pellot faraolle,
sill� kaikki egyptil�iset myiv�t h�nelle peltonsa,
kun n�lk� oli k�ynyt heille ylivoimaiseksi. N�in
koko maa tuli faraon omaksi. 
Joosef teki
kansasta faraon orjia kautta koko Egyptin maan.
Vain pappien peltoja h�n ei ostanut, sill� papit
saivat palkkansa faraolta ja pystyiv�t el�m��n
h�nelt� saamillaan tuloilla. Siksi heid�n ei
tarvinnut myyd� peltojaan.
Joosef sanoi kansalle: "Min� olen nyt ostanut
teid�t ja teid�n peltonne faraolle. T�ss� on teille
siemenviljaa, kylv�k�� peltonne. 
Mutta sadosta
teid�n on aina annettava viidesosa faraolle. Nelj�
viidesosaa siit� j��k��n teille siemenviljaksi sek�
ravinnoksi itsellenne, talonv�ellenne, vaimoillenne
ja lapsillenne." 
He sanoivat: "Sin� olet pit�nyt
meid�t hengiss�. Pid� meist� huolta edelleenkin,
niin me olemme faraon orjia." 
Ja Joosef s��ti
lain, joka viel� nytkin on voimassa Egyptiss�, ett�
faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain
pappien pellot eiv�t joutuneet faraon omistukseen.
Niin israelilaiset j�iv�t asumaan Egyptiin Gosenin maakuntaan ja
kotiutuivat sinne. He olivat hedelm�llisi� ja lis��ntyiv�t runsaasti.
Jaakob asui Egyptiss� seitsem�ntoista vuotta, ja h�n eli
sadannelj�nkymmenenseitsem�n vuoden ik�iseksi.
Kun h�n, Israel, tunsi kuolemansa l�hestyv�n,
h�n kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi
h�nelle: "Pyyd�n sinulta er�st� asiaa, jolla voit
osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi.
Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua
Egyptiin. 
Kun min� olen mennyt lepoon isieni
luo, vie minun ruumiini pois Egyptist� ja pane minut
isieni hautaan." Joosef vastasi: "Min� teen niin
kuin pyyd�t." 
Jaakob sanoi: "Vanno se minulle."  Joosef vannoi, ja sitten Israel
polvistui vuoteelleen ja rukoili kasvot p��nalusta vasten.
Jonkin aikaa t�m�n j�lkeen Joosefille
ilmoitettiin, ett� h�nen is�ns� oli sairaana. Joosef
l�hti h�nen luokseen ja otti mukaan molemmat
poikansa, Manassen ja Efraimin.
Kun Jaakob sai tiet��, ett� h�nen poikansa Joosef
oli tullut, h�n kokosi voimansa ja nousi istumaan
vuoteessa. 
H�n sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa
Kanaaninmaassa, siunasi minut
ja sanoi minulle: 'Min� teen sinut
hedelm�lliseksi ja j�lkel�isesi monilukuisiksi, niin
ett� sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan
sinun j�lkel�isillesi t�m�n maan pysyv�ksi perint�maaksi.' 
Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka
olivat syntyneet Egyptiss� jo ennen minun t�nne
tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja
Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon! 
Sinun muut
lapsesi, jotka ovat syntyneet heid�n j�lkeens�,
olkoot sinun omiasi, mutta heit� kutsuttakoon
veljiens� heimojen mukaan siin� maassa, jonka he
saavat peri�. 
Kun min� olin palaamassa
Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun �itisi
Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan
oli viel� jonkin verran matkaa, ja min� hautasin
h�net sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama
kuin Betlehem.
Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keit�
n�m� ovat?" 
Joosef vastasi: "He ovat minun
poikiani, jotka Jumala on antanut minulle t��ll�
Egyptiss�." Silloin Jaakob sanoi: "Tuo heid�t t�nne,
ett� saan siunata heid�t." 
Jaakobin silm�t
olivat n�et k�yneet i�n mukana heikoiksi, eik� h�n
en�� n�hnyt hyvin. Joosef toi pojat h�nen luokseen,
ja h�n suuteli ja syleili heit�. 
Joosefille
Israel sanoi: "En osannut toivoa, ett� saisin viel�
kerran n�hd� kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun
n�hd� my�s sinun poikasi!" 
Ja Joosef otti pojat
pois h�nen jalkojensa juuresta ja kumartui
kasvoilleen maahan saakka.
Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla k�dell��n
Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla
k�dell��n Israelin oikealle puolelle ja vei heid�t
n�in h�nen eteens�. 
Israel ojensi oikean
k�tens�, mutta asetti sen Efraimin p��n p��lle,
vaikka t�m� oli nuorempi, ja vasemman k�tens� h�n
pani Manassen p��lle; h�n asetti siis k�tens�
ristikk�in. Mutta Manasse oli esikoinen. 
Ja
Israel siunasi Joosefin sanoen:
-- Jumala, jonka tahdon mukaisesti
minun is�ni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet,
Jumala, joka on ollut minun paimeneni
syntym�st�ni t�h�n p�iv��n saakka,
se enkeli, joka on minut pelastanut
kaikesta onnettomuudesta,
siunatkoon n�it� nuorukaisia.
Heid�n kauttaan s�ilyk��n minun nimeni
ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi.
Lukuisat olkoot heid�n j�lkel�isens� maan p��ll�.
Kun Joosef n�ki, ett� h�nen is�ns� pani oikean
k�tens� Efraimin p��n p��lle, se oli h�nest� v��rin,
ja h�n tarttui is�ns� k�teen siirt��kseen sen Manassen p��n p��lle. 
H�n sanoi is�lleen: "Ei noin,
is�ni, t�m� t�ss� on esikoinen. Pane oikea k�tesi
h�nen p��ns� p��lle." 
Mutta is� ei suostunut, vaan sanoi: "Tied�n, poikani, tied�n. My�s
Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja h�nkin on kasvava
mahtavaksi, mutta h�nen nuorempi veljens� tulee viel� mahtavammaksi ja
h�nen j�lkel�isist��n kasvaa kansojen paljous."
Ja h�n siunasi heid�t sin�
p�iv�n� sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat
teid�n nimenne ja sanovat: 'Jumala tehk��n sinut
Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin h�n asetti
Efraimin Manassen edelle.
Sitten Israel sanoi Joosefille: "Min� kuolen
pian, mutta Jumala on oleva teid�n kanssanne. H�n on
johdattava teid�t takaisin isienne maahan. 
Ja
sen lis�ksi, mit� veljesi saavat, min� annan sinulle
sen harjanteen
, jonka olen miekkani ja jouseni
voimalla ottanut amorilaisilta."
�Harjanne�, hepreaksi �ekem, voi merkit� my�s Sikemin kaupunkia
Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Tulkaa
t�nne, niin ilmoitan teille, mit� teille tapahtuu
tulevina aikoina."
-- Tulkaa koolle ja kuunnelkaa,
te Jaakobin pojat,
kuulkaa is��nne Israelia.
Ruuben, sin� olet esikoiseni ja voimani,
sin� olet miehuuteni ensimm�inen hedelm�,
arvossa korkein, voimilta v�kevin.
Mutta olet kuin kuohuva puro,
siksi et s�ilyt� ensimm�ist� sijaasi.
Sin� nousit is�si vuoteelle,
h�p�isit minun makuusijani.
Simeon ja Leevi ovat veljekset,
v�kivaltaisia ovat heid�n hankkeensa.
Min� en suostu heid�n juoniinsa,
minun syd�meni ei liity heid�n seuraansa.
He ovat vihassaan tappaneet miehi�,
omin luvin katkoneet sonnien kinnerj�nteet.
Kirottu olkoon heid�n vihansa, sill� se on
kiivas,
heid�n raivonsa, sill� se on julma.
Min� sirotan heid�t Jaakobin heimojen sekaan,
hajotan heid�t Israelin joukkoon.
Juuda
, veljesi ylist�v�t sinua.
Sinun k�tesi on iskev� vihollistasi niskaan,
sinun is�si pojat kumartavat sinua.
Juuda, sin� nuori leijona,
saaliilta olet noussut, poikani.
H�n on kyyristynyt, k�ynyt makuulle
kuin leijona, kuin jalopeura.
Kuka uskaltaa h�nt� h�irit�?
Ei siirry valtikka pois Juudalta,
ei k�skij�n sauva h�nen suvultaan.
H�nen heimostaan on tuleva se, jolla on valta,
h�nt� kansat tottelevat.
Viinik�ynn�kseen h�n sitoo aasinsa,
jaloon k�ynn�kseen aasinsa varsan.
H�n pesee viiniss� vaatteensa,
ryp�leiden veress� pukunsa.
H�nen silmiss��n on viinin hehku,
h�nen hampaissaan maidon valkeus.
Sebulon on asuva meren ��rell�,
h�n asettuu rannikolle, miss� laivat kulkevat,
h�nen selk�ns� taa j�� Sidon.
Isaskar on vahvaluinen juhta,
joka makaa kuormaansa odottaen.
H�n n�ki asuinsijansa hyv�ksi
ja maansa ihanaksi.
H�n painoi olkansa taakan alle,
k�vi tekem��n orjan t�it�.
Dan
on ajava kansansa asiaa
yhten� Israelin heimoista.
Dan on oleva k��rmeen� tiell�, polulla kyyn�,
joka puree hevosta vuohiseen,
niin ett� ratsastaja suistuu maahan.
Herra, sinulta min� odotan pelastusta!
Gadia
ahdistavat rosvojen joukot,
ja Gad ahdistaa niit�,
seuraa niiden kintereill�.
Asserin leip� on runsas,
h�n tarjoaa kuninkaiden herkkuja.
Naftali on vapaana juokseva kauris,
kauniita ovat h�nen vasansa.
Joosef on hedelm�puu,
nuori hedelm�puu l�hteen ��rell�,
sen oksat ojentuvat yli muurin.
Jousimiehet h�tyytt�v�t h�nt�,
he ampuvat ja ahdistavat h�nt�,
mutta h�nen jousensa pysyy j�ntev�n�
ja h�nen k�tens� ovat nopeat.
T�m�n saa aikaan Jaakobin V�kev�,
h�n, jonka nimi on Paimen,
Israelin Kallio,
is�si Jumala, joka on auttava sinua,
Kaikkivaltias, joka siunaa sinua,
antaa siunauksia ylh��lt� taivaasta
ja siunauksia syvyyksist� maan alta,
siunauksia kohduille ja rinnoille.
Is�si siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat
vuoret,
kuin ihanat ikuiset kukkulat.
Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi,
h�nen, joka on p��mies veljiens� joukossa.
Benjamin on saalistava susi,
aamuisin h�nell� on aina sy�t�v��,
ja iltaisin h�n jakaa saalista.
N�m� ovat Israelin heimot ja niiden kantais�t,
kaikkiaan kaksitoista, ja n�in puhui heille heid�n
is�ns� Jaakob, kun h�n siunasi heid�t. Kullekin
heist� h�n lausui siunauksen.
Sitten Jaakob antoi heille n�m� ohjeet: "Minut
otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni
viereen siihen luolaan, joka on heettil�isen Efronin
vainiolla, 
Makpelan vainiolla, Mamren l�hist�ll�
Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettil�iselt� Efronilta sukuhaudaksi. 
Siihen hautaan on
haudattu Abraham ja h�nen vaimonsa Saara, sinne on
haudattu Iisak ja h�nen vaimonsa Rebekka, ja sinne
min� hautasin Lean. 
Se vainio ja siell� oleva
luola on ostettu heettil�isilt�."
Kun Jaakob oli antanut n�m� ohjeet pojilleen,
h�n paneutui taas vuoteeseen. H�n kuoli, ja h�net
otettiin isiens� luo.
Nimi Juuda muistuttaa heprean sanaa jodu 'he ylist�v�t', vrt. 
Nimi Dan merkitsee 'h�n tuomitsee, johtaa, ajaa asiaa'. 
Nimi Gad, joka varsinaisesti merkitsee 'hyv� onni', muistuttaa my�s
heprean sanoja gad 'ahdistaa' ja gedud 'rosvojoukko'.
Joosef kumartui itkien is�ns� ylle ja suuteli
h�nen kasvojaan. 
Sitten h�n antoi is�ns� Israelin
balsamoinnin omien l��k�riens� teht�v�ksi, ja he
balsamoivat Israelin ruumiin. 
Balsamointi kesti
nelj�kymment� p�iv��; se oli t�h�n ty�h�n tarvittava
aika. Egyptil�iset surivat h�nt� seitsem�nkymment�
p�iv��.
Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviv�elle: "Pyyd�n teit�
kertomaan faraolle,
ett�
is�ni vannotti minua sanoen: 'Min� kuolen pian.
Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teett�nyt
itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin menn� sinne
hautaamaan is�ni. Sen j�lkeen palaan taas t�nne."
Farao vastasi: "Mene hautaamaan is�si, niin kuin
h�n sinua vannotti." 
Niin Joosef l�hti hautaamaan
is��ns�, ja h�nen mukanaan l�htiv�t kaikki faraon
hovimiehet, h�nen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin
vanhimmat, 
Joosefin perhe, kaikki h�nen veljens�
sek� koko h�nen is�ns� suku. Vain vaimot ja lapset
sek� lampaat, vuohet ja nautakarjan he j�ttiv�t
Gosenin maakuntaan. 
Joosefilla oli mukanaan my�s
vaunuja ja ajomiehi�; heit� oli hyvin suuri karavaani.
He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin
tuolla puolen, ja viettiv�t siell� suuret ja
juhlavat valittajaiset. Surumenot kestiv�t seitsem�n
p�iv��. 
Kun maan kanaanilaiset asukkaat n�kiv�t
Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat:
"Egyptil�isill� on siell� mahtavat hautajaiset!"
Siit� t�m� paikka sai nimekseen Abel-Misraim.
Paikka on Jordanin tuolla puolen.
Jaakobin pojat tekiv�t is�lleen niin kuin h�n
oli k�skenyt: 
he veiv�t h�net Kanaaninmaahan ja
hautasivat h�net Mamren l�hist�lle Makpelan vainion
luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut
sukuhautansa paikaksi heettil�iselt� Efronilta.
Haudattuaan is�ns� Joosef palasi Egyptiin
veljiens� sek� kaikkien muiden kanssa, jotka olivat
olleet h�nen mukanaan.
Joosefin veljet alkoivat is�ns� kuoltua pel�t�
ja sanoivat toisilleen: "Ent�p� jos Joosef nyt
k��ntyy meit� vastaan ja sittenkin kostaa meille
kaiken sen pahan, mink� me h�nelle teimme?" 
Ja
he l�hettiv�t Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa
is�mme k�ski meit� 
sanomaan sinulle n�in: 'Anna
veljillesi anteeksi heid�n rikoksensa ja pahat
tekonsa. Armahda heit�, vaikka he ovatkin tehneet
sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meid�n
rikoksemme. Meh�n palvelemme samaa Jumalaa kuin
is�si." Kuullessaan heid�n sanansa Joosef puhkesi
itkuun.
Sitten veljet tulivat, lankesivat h�nen eteens�
ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!"
Mutta Joosef sanoi heille: "�lk�� olko
peloissanne, enh�n min� ole Jumala. 
Te kyll�
tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala k��nsi sen
hyv�ksi. H�n antoi t�m�n kaiken tapahtua, jotta
monet ihmiset saisivat j��d� henkiin. 
�lk�� siis
en�� olko peloissanne. Min� huolehdin teist�, teid�n
vaimoistanne ja lapsistanne." N�in h�n rauhoitteli
heit� ja puhui heille lempe�sti.
Joosef ja h�nen is�ns� suku j�iv�t Egyptiin
asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ik�iseksi. 
H�n sai n�hd� Efraimin lapsia ja lastenlapsia, ja my�s
Manassen pojalle Makirille syntyi lapsia, jotka Joosef ehti n�hd�.
Joosef sanoi veljilleen: "Min� kuolen pian,
mutta Jumala pit�� teist� hyv�n huolen ja vie teid�t
t�st� maasta siihen maahan, jonka h�n vannoi
antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."
Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi:
"Kun Jumala aikanaan johtaa teid�t pois t��lt�, niin
viek�� minun luuni mukananne."
Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ik�isen�, ja
h�net balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptiss�.