diff --git "a/finnish.txt" "b/finnish.txt" new file mode 100644--- /dev/null +++ "b/finnish.txt" @@ -0,0 +1,4932 @@ +Alussa Jumala loi taivaan ja maan. +Maa oli +autio ja tyhj�, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan +henki liikkui vetten yll�. +Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. +Jumala n�ki, ett� valo oli hyv�. Jumala erotti +valon pimeydest�, +ja h�n nimitti valon p�iv�ksi, +ja pimeyden h�n nimitti y�ksi. Tuli ilta ja tuli +aamu, n�in meni ensimm�inen p�iv�. +Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien +v�liin, erottamaan vedet toisistaan." +Jumala teki +kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja +toiset sen yl�puolelle. Niin tapahtui, +ja Jumala +nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, +n�in meni toinen p�iv�. +Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen +alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin ett� +maan kamara tulee n�kyviin." Ja niin tapahtui. +Jumala nimitti kiinte�n kamaran maaksi, ja sen +paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, h�n nimitti +mereksi. Ja Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. +Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreytt�, siement� +tekevi� kasveja ja hedelm�puita, jotka maan p��ll� +kantavat hedelmiss��n kukin lajinsa mukaista +siement�." Ja niin tapahtui. +Maa versoi +vihreytt�, siement� tekevi� kasveja ja hedelm�puita, +jotka kantoivat hedelmiss��n kukin oman lajinsa +mukaista siement�. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. +Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni kolmas p�iv�. +Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen +erottamaan p�iv�n y�st�, ja olkoot ne merkkein� +osoittamassa m��r�aikoja, hetki� ja vuosia. +Ne +loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan +p��lle." Ja niin tapahtui. +Jumala teki kaksi +suurta valoa, suuremman hallitsemaan p�iv�� ja +pienemm�n hallitsemaan y�t�, sek� t�hdet. +H�n +asetti ne taivaankanteen loistamaan maan p��lle, +hallitsemaan p�iv�� ja y�t� ja erottamaan valon +pimeydest�. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. +Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni nelj�s p�iv�. +Jumala sanoi: "Vilisk��t vedet el�vi� olentoja +ja lennelk��t linnut ilmassa taivaankannen alla." +Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut +el�v�t olennot, joita vedet vilisev�t, sek� kaikki +siivekk�iden lajit. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. +H�n siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelm�lliset ja +lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� meren vedet, ja linnut +lis��ntyk��t maan p��ll�." +Tuli ilta ja tuli +aamu, n�in meni viides p�iv�. +Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia +el�vi� olentoja, kaikki karjael�inten, pikkuel�inten +ja villiel�inten lajit." Ja niin tapahtui. +Jumala teki villiel�imet, karjael�imet ja +erilaiset pikkuel�imet, kaikki el�inten lajit. Ja +Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. +Jumala sanoi: "Tehk��mme ihminen, tehk��mme +h�net kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon h�n +meren kaloja, taivaan lintuja, karjael�imi�, maata +ja kaikkia pikkuel�imi�, joita maan p��ll� liikkuu." +Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi +h�n h�net loi, mieheksi ja naiseksi h�n loi heid�t. +Jumala siunasi heid�t ja sanoi heille: "Olkaa +hedelm�lliset, lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maa ja +ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, +taivaan lintuja ja kaikkea, mik� maan p��ll� el�� ja +liikkuu." +Jumala sanoi viel�: "Min� annan teille +kaikki siement� tekev�t kasvit, joita maan p��ll� +on, ja kaikki puut, joissa on siement� kantavat +hedelm�t. Olkoot ne teid�n ravintonanne. +Ja +villiel�imille ja taivaan linnuille ja kaikelle, +mik� maan p��ll� el�� ja liikkuu, min� annan +ravinnoksi vihre�t kasvit." Niin tapahtui. +Ja +Jumala katsoi kaikkea tekem��ns�, ja kaikki oli +hyv��. Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni kuudes +p�iv�. +N�in tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki +mit� niiss� on. +Jumala oli saanut ty�ns� +p��t�kseen, ja seitsem�nten� p�iv�n� h�n lep�si +kaikesta ty�st��n. +Ja Jumala siunasi seitsem�nnen +p�iv�n ja pyhitti sen, koska h�n sin� p�iv�n� lep�si +kaikesta luomisty�st��n. +T�m� on kertomus siit�, +kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne +luotiin. +Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja +taivaan, +ei maan p��ll� ollut viel� yht��n +pensasta eik� edes ruoho ollut noussut esiin, sill� +Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata +eik� ihmist� viel� ollut maata viljelem�ss�. +Mutta maasta kumpusi vett�, ja se kasteli maan +pinnan. +Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta +ihmisen ja puhalsi h�nen sieraimiinsa el�m�n +henk�yksen. N�in ihmisest� tuli el�v� olento. +Herra Jumala istutti puutarhan it��n, Eedeniin, +ja sinne h�n asetti ihmisen, jonka oli tehnyt. +Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia +puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden +hedelm�t olivat hyvi� sy�d�, ja paratiisin keskelle +h�n kasvatti el�m�n puun sek� hyv�nja pahantiedon +puun. +Eedenist� sai alkunsa joki, joka kasteli +puutarhan ja joka sielt� l�htiess��n jakautui +nelj�ksi haaraksi. +Ensimm�isen nimi on Pison. Se +kiert�� koko Havilan maan, miss� on kultaa, +ja +sen maan kulta on hyv��. Siell� on my�s +suitsutuspihkaa ja onykskive�. +Toisen joen nimi +on Gihon. Se kiert�� koko Nubian maan. +Kolmannen +joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja +nelj�s joki on Eufrat. +Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan +viljelem��n ja varjelemaan sit�. +Herra Jumala +sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti sy�d� puutarhan +kaikista puista. +Vain siit� puusta, joka antaa +tiedon hyv�st� ja pahasta, �l� sy�, sill� sin� +p�iv�n�, jona siit� sy�t, olet kuoleman oma." +Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyv� ihmisen olla +yksin��n. Min� teen h�nelle kumppanin, joka sopii +h�nen avukseen." +Ja Herra Jumala muovasi maasta +kaikki villiel�imet ja kaikki taivaan linnut ja vei +ne ihmisen luo n�hd�kseen, mink� nimen h�n kullekin +antaisi. Ja jokainen el�v� olento sai sen nimen, +jolla ihminen sit� kutsui. +N�in ihminen antoi +nimet kaikille karjael�imille, kaikille linnuille ja +kaikille villiel�imille. Mutta ihmiselle ei l�ytynyt +sopivaa kumppania. +Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syv��n +uneen ja otti h�nen nukkuessaan yhden h�nen +kylkiluistaan ja t�ytti kohdan lihalla. +Herra +Jumala teki t�st� kylkiluusta naisen ja toi h�net +miehen luo. +Ja mies sanoi: +-- T�m� se on! T�m� on +luu minun luustani +ja liha minun lihastani. +Naiseksi h�nt� sanottakoon: +miehest� h�net on otettu. +Siksi mies j�tt�� is�ns� ja �itins� ja liittyy +vaimoonsa, niin ett� he tulevat yhdeksi lihaksi. +Ja he olivat molemmat alasti, mies ja h�nen +vaimonsa, eiv�tk� he tunteneet h�pe��. +Heprean kieless� maata merkitsev� sana adama ja ihmist� merkitsev� +sana adam ovat ��nteellisesti l�hell� toisiaan. Ks. my�s. +Alkutekstiss� on t�ss� sanaleikki: mies on hepreaksi i�, nainen i��a 'miehet�r'. +K��rme oli kavalin kaikista el�imist�, jotka +Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko +Jumala todella sanonut: 'Te ette saa sy�d� mist��n +puutarhan puusta'?" +Nainen vastasi k��rmeelle: +"Kyll� me saamme sy�d� puutarhan puiden hedelmi�. +Vain siit� puusta, joka on keskell� paratiisia, +Jumala on sanonut: '�lk�� sy�k� sen hedelmi�, �lk�� +edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" +Silloin +k��rme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. +Mutta +Jumala tiet��, ett� niin pian kuin te sy�tte siit�, +teid�n silm�nne avautuvat ja teist� tulee Jumalan +kaltaisia, niin ett� tied�tte kaiken, sek� hyv�n +ett� pahan." +Nainen n�ki nyt, ett� puun hedelm�t +olivat hyvi� sy�d� ja ett� se oli kaunis katsella ja +houkutteleva, koska se antoi ymm�rryst�. H�n otti +siit� hedelm�n ja s�i ja antoi my�s miehelleen, joka +oli h�nen kanssaan, ja mieskin s�i. +Silloin heid�n silm�ns� avautuivat, ja he +huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen +viikunanlehti� ja kietoivat ne vy�t�r�lleen. +Kun iltap�iv� viileni, he kuulivat Jumalan +k�velev�n puutarhassa. Silloin mies ja nainen +meniv�t Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. +Herra Jumala huusi miest� ja kysyi: "Miss� sin� +olet?" +Mies vastasi: "Min� kuulin sinun +askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen +alasti, ja siksi piilouduin." +Herra Jumala +kysyi: "Kuka sinulle kertoi, ett� olet alasti? +Oletko sy�nyt siit� puusta, josta min� kielsin sinua +sy�m�st�?" +Mies vastasi: "Nainen, jonka sin� +annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun +hedelm�n, ja min� s�in." +Silloin Herra Jumala +sanoi naiselle: "Mit� oletkaan tehnyt!" Nainen +vastasi: "K��rme minut petti, ja min� s�in." +Herra Jumala sanoi k��rmeelle: +-- Koska t�m�n teit, olet kirottu. +Toisin kuin muut el�imet, +karja ja pedot, +sinun on madeltava vatsallasi +ja sy�t�v� maan tomua +niin kauan kuin el�t. +Ja min� panen vihan sinun ja naisen v�lille +ja sinun sukusi ja h�nen sukunsa v�lille: +ihminen on iskev� sinun p��si murskaksi, +ja sin� olet iskev� h�nt� kantap��h�n. +Naiselle h�n sanoi: +-- Min� teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, +ja kivulla sin� olet synnytt�v� lapsesi. +Kuitenkin tunnet halua mieheesi, +ja h�n pit�� sinua vallassaan. +Ja miehelle h�n sanoi: +-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi +ja s�it puusta, josta min� kielsin sinua sy�m�st�, +niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. +Kovalla ty�ll� sinun on hankittava siit� elantosi +niin kauan kuin el�t. +Maa kasvaa sinulle +orjantappuraa ja ohdaketta, +mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. +Otsa hiess� sinun on hankittava leip�si, +kunnes tulet maaksi j�lleen, +sill� siit� sinut on otettu. +Maan tomua sin� olet, +maan tomuun sin� palaat. +Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sill� +h�nest� tuli kaikkien ihmisten kanta�iti. +Ja +Herra Jumala teki Aadamille +ja h�nen vaimolleen +nahasta vaatteet ja puki heid�t niihin. +Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin +me: h�n tiet�� sek� hyv�n ett� pahan. Ettei h�n nyt +vain ota el�m�n puusta hedelm�� ja sy� ja niin el� +ikuisesti!" +Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois +Eedenin puutarhasta ja pani h�net viljelem��n maata, +josta h�net oli tehty. +H�n karkotti ihmisen ja +asetti Eedenin puutarhan it�puolelle kerubit ja +salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan el�m�n +puulle viev�� tiet�. +Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja h�nen siemenens� +v�lille. +Nimi Eeva, hepreaksi Hawwa, muistuttaa verbi� +haja 'el��'. Sananmukainen k��nn�s �kaikkien el�vien +�iti�. +Kaikkialla ei ole ratkaistavissa, onko adam-sanaa k�ytetty erisnimen� +vai tarkoittaako se ihmist� yleens�. +Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli +raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Min� olen +Herran avulla saanut poikalapsen." +Sitten h�n +synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli +lammaspaimen ja Kainista maanviljelij�. +Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, +ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja +niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja +h�nen uhriinsa, +mutta Kainin ja h�nen uhrinsa +puoleen h�n ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin +ja h�nen katseensa synkistyi. +Herra kysyi +Kainilta: "Miksi sin� suutuit ja katselet synkk�n� +maahan? +Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, +mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua +se haluaa, mutta sinun on pidett�v� se kurissa." +Kain sanoi veljelleen Abelille: "L�hde mukaani." +Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain +k�vi veljens� Abelin kimppuun ja tappoi h�net. +Silloin Herra kysyi Kainilta: "Miss� on veljesi +Abel?" Kain vastasi: "En tied�. Olenko min� veljeni +vartija?" +Herra sanoi: "Mit� oletkaan tehnyt! +Etk� kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle +maasta? +Nyt olet kirottu etk� voi j��d� t�nne, +sill� t�m�n maan oli avattava suunsa ja otettava +vastaan veljesi veri, jonka sin� vuodatit. +Kun +koetat viljell� maata, se ei en�� ruoki sinua, vaan +sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan +p��ll�." +Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on +minulle liian raskas kantaa. +Kun sin� nyt +karkotat minut t�lt� seudulta, min� joudun pois +kasvojesi edest�. Minun on harhailtava kodittomana +ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyv�ns�, +joka minut kohtaa, voi tappaa minut." +Mutta +Herra sanoi h�nelle: "Ei, vaan kostettakoon +seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin." Ja +Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka h�net +kohtaa, tappaisi h�nt�. +Niin Kain l�hti pois +Herran kasvojen edest� ja asettui asumaan Nodin +maahan Eedenin it�puolelle. +Kain yhtyi vaimoonsa, ja t�m� tuli raskaaksi ja +synnytti Henokin. Kain oli ensimm�inen, joka perusti +kaupungin, ja h�n antoi sille nimen poikansa Henokin +mukaan. +Henokille syntyi Irad, Iradille syntyi +Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja +Metusaelille syntyi Lemek. +Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi +oli Ada ja toisen Silla. +Ada synnytti Jabalin, +josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten +kantais�. +Jabalin veli oli nimelt��n Jubal, ja +h�nest� tuli ensimm�inen harpunja huilunsoittaja. +My�s Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sep�n, joka aloitti pronssin +ja raudan takomisen. TubalKainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama. +Lemek sanoi vaimoilleen: +-- Ada ja Silla, kuulkaa minua, +te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! +Jo yhdest� haavasta min� tapan miehen, +jo yhdest� naarmusta nuorukaisen. +Jos Kainin puolesta kostetaan seitsem�sti, +niin Lemekin puolesta seitsem�nkymment�seitsem�n +kertaa. +Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja t�m� synnytti +pojan. Eeva antoi h�nelle nimen Set +ja sanoi: +"Jumala on suonut minulle uuden j�lkel�isen Abelin +sijaan, jonka Kain tappoi." +Setillekin syntyi +poika, ja Set antoi h�nelle nimen Enos. +Niihin aikoihin alettiin nimelt� kutsuen rukoilla +avuksi Herraa. +Viis. +Nimi Kain muistuttaa heprean verbi� qana 'saada', 'hankkia'. +Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja +14. +Nimi Set muistuttaa heprean verbi� �at 'asettaa', 'suoda'. +Nimi Enos merkitsee 'ihminen', 'ihmissuku', kuten my�s Aadam. +T�m� on luettelo Aadamin j�lkel�isist�. +Luodessaan ihmisen Jumala teki h�net kaltaisekseen. +H�n loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja h�n +siunasi heid�t ja antoi heille nimeksi ihminen +silloin kun heid�t luotiin. +Kun Aadam oli el�nyt 130 vuotta, h�nelle syntyi +poika, joka oli h�nen n�k�isens�, h�nen kaltaisensa, +ja h�n antoi pojalle nimen Set. +Setin syntym�n +j�lkeen Aadam eli viel� 800 vuotta, ja h�nelle +syntyi sin� aikana lis�� poikia ja tytt�ri�. +Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten h�n +kuoli. +Kun Set oli el�nyt 105 vuotta, h�nelle syntyi +Enos. +Enosin syntym�n j�lkeen Set eli viel� 807 +vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. +Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten. +Kun Enos oli el�nyt 90 vuotta, h�nelle syntyi +Kenan. +Kenanin syntym�n j�lkeen Enos eli viel� +815 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja +tytt�ri�. +Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli +sitten. +Kun Kenan oli el�nyt 70 vuotta, h�nelle syntyi +Mahalalel. +Mahalalelin syntym�n j�lkeen Kenan +eli viel� 840 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia +ja tytt�ri�. +Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja +kuoli sitten. +Kun Mahalalel oli el�nyt 65 vuotta, h�nelle +syntyi Jered. +Jeredin syntym�n j�lkeen Mahalalel +eli viel� 830 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia +ja tytt�ri�. +Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta +ja kuoli sitten. +Kun Jered oli el�nyt 162 vuotta, h�nelle syntyi +Henok. +Henokin syntym�n j�lkeen Jered eli viel� +800 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja +tytt�ri�. +Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja +kuoli sitten. +Kun Henok oli el�nyt 65 vuotta, h�nelle syntyi +Metuselah. +Metuselahin syntym�n j�lkeen Henok +eli viel� 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon +mukaisesti, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja +tytt�ri�. +Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. +H�n vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten h�nt� +ei en�� ollut, sill� Jumala otti h�net luokseen. +Kun Metuselah oli el�nyt 187 vuotta, h�nelle +syntyi Lemek. +Lemekin syntym�n j�lkeen Metuselah +eli viel� 782 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia +ja tytt�ri�. +Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta +ja kuoli sitten. +Kun Lemek oli el�nyt 182 vuotta, h�nelle syntyi +poika. +H�n antoi pojalle nimen Nooa +ja sanoi: +"T�m� poika on antava meille lohtua ty�ss�mme ja +vaivann��ss�mme, kun viljelemme maata, jonka Herra +on kironnut." +Lemek eli Nooan syntym�n j�lkeen +viel� 595 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja +tytt�ri�. +Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja +kuoli sitten. +Kun Nooa oli el�nyt 500 vuotta, h�nelle +syntyiv�t Seem, Haam ja Jafet. +Ks. selityst� jakeeseen. +Nimi Nooa (hepreaksi Noah 'lepo') muistuttaa sanaa niham 'lohduttaa', 'kevent�� mielt�'. +Kun ihmiset alkoivat lis��nty� maan p��ll� ja +heille syntyi tytt�ri�, +jumalien pojat +huomasivat, ett� ihmisten tytt�ret olivat kauniita, +ja he ottivat n�ist� vaimoikseen keit� halusivat. +Herra sanoi: "Min� en anna el�m�n hengen asua +ihmisess� miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, +heikko ja katoavainen. Olkoon siis h�nen elinik�ns� +enint��n satakaksikymment� vuotta." +Siihen aikaan +ja my�hemminkin oli maan p��ll� j�ttil�isi�, kun +jumalien pojat yhtyiv�t ihmisten tytt�riin ja n�m� +synnyttiv�t heille lapsia. Juuri n�it� olivat +muinaisajan kuuluisat sankarit. +Kun Herra n�ki, ett� ihmisten pahuus lis��ntyi +maan p��ll� ja ett� heid�n ajatuksensa ja pyrkimyksens� olivat kauttaaltaan pahat, +h�n katui, ett� +oli tehnyt ihmisen, ja murehti sit� syd�mess��n. +Ja Herra sanoi: "Min� pyyhin maan p��lt� ihmisen, +jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjael�imet, +pikkuel�imet ja taivaan linnut, sill� min� kadun, +ett� olen ne tehnyt." +Mutta Nooa oli Herralle mieluinen. +T�m� on kertomus Nooasta ja h�nen suvustaan. Nooa +oli aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja +nuhteeton, ja h�n vaelsi Jumalalle kuuliaisena. +H�nelle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja +Jafet. +Siihen aikaan turmelus levisi maassa +Jumalan silmien alla ja v�kivalta t�ytti maan. +Kun Jumala katseli maata, h�n n�ki, ett� +turmelus vallitsi kaikkialla, sill� ihmiset +kuluttivat el�m�ns� pahuudessa. +Jumala sanoi Nooalle: +"Min� olen p��tt�nyt tehd� lopun kaikesta elollisesta, sill� maa on +ihmisten takia t�ynn� v�kivaltaa. Min� h�vit�n heid�t ja maan heid�n +kanssaan. +Tee +itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita +t�yteen ja tiivist� se maapiell� sis�lt� ja ulkoa. +T�llaiseksi sinun tulee tehd� arkki: sen pituus +olkoon kolmesataa kyyn�r��, leveys viisikymment� ja +korkeus kolmekymment� kyyn�r��. +Rakenna arkkiin +katto ja tee siit� kyyn�r�n verran kalteva, sijoita +ovi arkin kylkeen ja rakenna arkkiin kolme kerrosta. +"Min� l�het�n vedenpaisumuksen maan p��lle +h�vitt�m��n taivaan alta kaiken, miss� on el�m�n +henki. Kaikki on tuhoutuva maan p��lt�, +mutta +sinun kanssasi min� teen liiton. Sinun tulee menn� +arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi +vaimot. +Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa +mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, ett� ne +s�ilyisiv�t hengiss� sinun kanssasi. +Lintuja, +karjael�imi� ja kaikkia pikkuel�imi� tulkoon +luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne j�isiv�t +henkiin. +Sinun tulee ottaa mukaan arkkiin +kaikenlaista sy�t�v��, niin ett� sinulla ja kaikilla +muilla on mit� sy�d�." +Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli h�nt� +k�skenyt. +Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin, +sill� min� olen havainnut sinut ainoaksi +vanhurskaaksi t�m�n sukupolven joukossa. +Ota +kaikkia uhrikelpoisia karjael�imi� seitsem�n paria, +uroksia ja naaraita, mutta kaikkia ep�puhtaita +karjael�imi� ota kaksi, uros ja naaras. +My�s +taivaan lintuja ota seitsem�n paria, uroksia ja +naaraita, ett� niiden suku jatkuisi maan p��ll�. +Seitsem�n p�iv�n kuluttua min� l�het�n maan +p��lle sateen, jota kest�� nelj�kymment� p�iv�� ja +nelj�kymment� y�t�. Min� pyyhin pois maan p��lt� +kaikki olennot, jotka olen luonut." +Nooa teki +niin kuin Herra oli h�nt� k�skenyt. +Nooa oli kuudensadan vuoden ik�inen, kun +vedenpaisumus tuli. +H�n vei poikansa, vaimonsa ja +poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta +turvaan. +Uhrikelpoisia ja ep�puhtaita karjael�imi�, lintuja ja kaikkia maalla +liikkuvia pikkuel�imi� +meni pareittain, uros ja naaras kutakin +lajia, Nooan luo arkkiin, niin kuin Jumala oli +h�nelle sanonut. +Kun seitsem�n p�iv�� oli +kulunut, tuli vedenpaisumus maan p��lle. +Sin� vuonna, jona Nooa t�ytti kuusisataa vuotta, +vuoden toisen kuukauden seitsem�nten�toista p�iv�n�, +puhkesivat kaikki syvyyden l�hteet ja taivaan ikkunat aukenivat. +Maan p��ll� satoi rankasti nelj�kymment� p�iv�� ja nelj�kymment� y�t�. +Juuri +sin� p�iv�n� Nooa sek� h�nen kolme poikaansa Seem, +Haam ja Jafet, h�nen vaimonsa ja h�nen kolmen poikansa vaimot meniv�t arkkiin. +Heid�n lis�kseen +arkkiin meni kaikkia villiel�imi�, karjael�imi� ja +maalla liikkuvia pikkuel�imi� sek� kaikkia lintuja, +niin pikkulintuja kuin muitakin siivekk�it�. +Nooan luo tuli kaikkia el�vi� olentoja +pareittain, +jokaista lajia uros ja naaras, niin +kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki +oven Nooan j�lkeen. +Niin tuli vedenpaisumus nelj�ksikymmeneksi +p�iv�ksi maan p��lle. Vedet nousivat ja nostivat +arkin irti, niin ett� se kohosi korkealle maasta. +Vedet paisuivat ja lis��ntyiv�t suuresti maan +p��ll�, ja arkki ajelehti veden pinnalla. +Ja +vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin +vuoret peittyiv�t. +Vesi nousi, ja vuoret j�iv�t +viisitoista kyyn�r�� veden alle. +Silloin +tuhoutuivat kaikki maan el�v�t olennot, linnut, +karjael�imet, villiel�imet ja kaikki maan p��ll� +vilisev�t pikkuel�imet sek� kaikki ihmiset. +Kaikki kuivalla maalla el�v�t olennot kuolivat, +kaikki, joissa oli el�m�n henk�ys. +N�in Herra +pyyhk�isi maan p��lt� kaikki el�v�t olennot, +ihmiset, karjael�imet, pikkuel�imet ja linnut; +kaikki ne h�n pyyhk�isi pois. J�ljelle j�iv�t vain +Nooa sek� ne, jotka olivat h�nen kanssaan arkissa. +Maa oli veden vallassa sataviisikymment� p�iv��. +Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eik� villiel�imi� ja karjael�imi�, +jotka olivat arkissa h�nen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan +yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. +Syvyyden l�hteet ja +taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi. +Vedet v�istyiv�t v�istymist��n maan p��lt�, ja +sadanviidenkymmenen p�iv�n kuluttua vedet olivat +alentuneet niin paljon, +ett� arkki pys�htyi +seitsem�nnen kuun seitsem�nten�toista p�iv�n� Araratin vuoristoon. +Vedet v�heniv�t v�henemist��n +kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun +ensimm�isen� p�iv�n� tulivat vuorten huiput n�kyviin. +Kun viel� nelj�kymment� p�iv�� oli kulunut, Nooa +avasi arkin ikkunaluukun, jonka h�n oli tehnyt, +ja p��sti lentoon korpin. Se l�hti ja lenteli +edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan +p��lt�. +Sitten h�n l�hetti luotaan kyyhkysen +saadakseen tiet��, joko maa oli tullut esiin veden +alta, +mutta se ei l�yt�nyt jalansijaa, mihin +j��d� lev�ht�m��n, vaan palasi h�nen luokseen +arkkiin, sill� vesi peitti yh� koko maan pinnan. Ja +h�n ojensi k�tens� ja otti kyyhkysen luokseen +arkkiin. +H�n odotti viel� seitsem�n p�iv�� ja +l�hetti kyyhkysen uudelleen arkista. +Kun +kyyhkynen illansuussa palasi h�nen luokseen, sill� +oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siit� Nooa +ymm�rsi, ett� vedet olivat k�yneet v�hiin maan +p��ll�. +H�n odotti silti seitsem�n p�iv�� lis�� +ja p��sti kyyhkysen j�lleen lentoon, eik� se en�� +palannut h�nen luokseen. +Ensimm�isen� p�iv�n� ensimm�ist� kuuta sin� +vuonna, jona Nooa t�ytti kuusisataayksi vuotta, +vedet eiv�t en�� peitt�neet maata. Nooa poisti arkin +katon ja n�ki, ett� maan pinta oli kuivunut. +Toisen kuun kahdentenakymmenenten�seitsem�nten� +p�iv�n� maa oli kokonaan kuiva. +Silloin Jumala sanoi Nooalle: +"L�hde ulos +arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi +vaimot. +Vie mukanasi ulos kaikki el�imet, jotka +ovat luonasi, kaikki el�v�t olennot, linnut, +karjael�imet ja maan p��ll� liikkuvat pikkuel�imet. +Vilisk��n maa niit� j�lleen, ja olkoot ne +hedelm�lliset ja lis��ntyk��t maan p��ll�." +Niin +Nooa l�hti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen +kanssa ulos, +ja kaikki el�imet, kaikki +pikkuel�imet, linnut ja kaikki maan p��ll� +liikkuvat, l�htiv�t suvuittain arkista. +Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti +kaikkia uhrikelpoisia karjael�imi� ja uhrikelpoisia +lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. +Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, h�n sanoi mieless��n: "Min� en +en�� koskaan kiroa maata ihmisen t�hden, vaikka ihmisen ajatukset ja +teot ovat pahat nuoruudesta saakka, en�� en h�vit� kaikkea el�v��, +niin kuin tein. +-- Niin kauan kuin maa pysyy, +ei lakkaa kylv� eik� korjuu, +ei vilu eik� helle, +ei kes� eik� talvi, +ei p�iv� eik� y�." +Jumala siunasi Nooan ja h�nen poikansa ja sanoi +heille: "Olkaa hedelm�lliset ja lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maa. +Kaikki villiel�imet ja taivaan linnut, +kaikki maan p��ll� liikkuvat el�imet ja meren kalat +pelk��v�t ja s�ikkyv�t teit�; ne on annettu teid�n +valtaanne. +Teid�n ravintonanne olkoot kaikki +olennot, jotka el�v�t ja liikkuvat. Ne kaikki min� +annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihre�t +kasvit. +Mutta lihaa, jossa viel� on j�ljell� sen +el�m�nvoima, veri, te ette saa sy�d�. +Ja +jokaisen, joka vuodattaa teid�n verenne, teid�n +el�m�nvoimanne, min� vaadin tilille. Min� vaadin +tilille jokaisen el�imenkin. Vaadin tilille jokaisen +ihmisen, joka vuodattaa l�himm�isens� veren. +-- Joka ihmisen veren vuodattaa, +h�nen verens� on ihminen vuodattava, +sill� omaksi kuvakseen +Jumala teki ihmisen. +Olkaa hedelm�lliset ja lis��ntyk��, +lis��ntyk�� ja levitk�� yli maan." +Ja Jumala sanoi Nooalle ja h�nen pojilleen: +"Min� teen liiton teid�n ja teid�n j�lkel�istenne +kanssa, +kaikkien el�vien olentojen kanssa, jotka +ovat teid�n kanssanne maan p��ll�, lintujen, +karjael�inten ja kaikkien villiel�intenkin kanssa, +kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. +Min� teen liiton ja annan teille lupaukseni: +koskaan en�� ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea el�v��, +se ei koskaan en�� h�vit� maata." +Jumala sanoi viel�: "T�m� on merkkin� liitosta, +jonka min� teen teid�n sek� kaikkien maan p��ll� +el�vien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin +sukupolviin asti: +min� asetan kaareni pilviin, +ja se on oleva merkkin� minun ja maan v�lisest� +liitosta. +Kun annan pilvien nousta taivaalle ja +sateenkaari n�kyy pilviss�, +muistan liiton, +jonka olen tehnyt kaikkien el�vien olentojen, kaiken +elollisen kanssa: vedet eiv�t en�� koskaan paisu +tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea el�v��. +Kaari +n�kyy pilviss�, ja kun min� sen n�en, muistan +ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien el�vien +olentojen, kaikkien maan p��ll� el�vien kanssa." +Ja Jumala sanoi viel� Nooalle: "T�m� on sen +liiton merkki, jonka min� teen kaikkien maan p��ll� +el�vien kanssa." +Nooan pojat, jotka l�htiv�t arkista, olivat +Seem, Haam ja Jafet, ja Haamista tuli Kanaanin is�. +N�m� kolme olivat Nooan pojat, ja heid�n +j�lkel�isi��n ovat kaikki maailman ihmiset. +Nooa ryhtyi viljelem��n maata ja istutti +ensimm�isen viinitarhan. +Mutta kun h�n joi +viini�, h�n juopui ja j�i alastomana makaamaan +telttaansa. +Haam, Kanaanin is�, n�ki is�ns� +alastomuuden ja kertoi siit� ulkona molemmille +veljilleen. +Silloin Seem ja Jafet ottivat +viitan, levittiv�t sen harteilleen, meniv�t sis��n +selk� edell� ja peittiv�t is�ns� alastomuuden. +Heid�n kasvonsa olivat poisp�in, eiv�tk� he n�hneet +is��ns� alastomana. +Kun Nooa selvisi +juopumuksestaan ja sai kuulla, mit� h�nen nuorin +poikansa oli h�nelle tehnyt, +h�n sanoi: +-- Kirottu olkoon Kanaan, +tulkoon h�nest� veljiens� +orjienkin orja. +Ja h�n sanoi viel�: +-- Kiitetty olkoon Herra, +Seemin Jumala, +ja Kanaan olkoon Seemin orja. +Tehk��n Jumala laajaksi Jafetin suvun, +ja saakoon se asua my�s Seemin majoissa, +ja Kanaan olkoon heid�n orjansa. +Nooa eli vedenpaisumuksen j�lkeen viel� 350 +vuotta. +Kaikkiaan h�n eli 950 vuotta, ja sitten +h�n kuoli. +Nimi Jafet muistuttaa heprean sanaa jaft 'tehk��n laa-jaksi'. +T�m� on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja +Jafetin, j�lkel�isist�. Vedenpaisumuksen j�lkeen +heille syntyi poikia. +Jafetin pojat olivat Gomer, +Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras. +Gomerin pojat olivat Askenas, Rifat ja Togarma. +Javanin pojat olivat Elisa ja Tarsis; my�s +kittil�iset ja rodanilaiset ovat h�nen +j�lkel�isi��n. +N�ist� erkanivat omiin maihinsa +rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielens� +ja heimonsa mukaan. +Haamin pojat olivat Kus, Misraim, Put ja Kanaan. +Kusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja +Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan. +Kusille syntyi my�s Nimrod, josta tuli +ensimm�inen mahtava hallitsija maan p��ll�. +H�n +oli suuri mets�st�j� Jumalan armosta. Siksi onkin +tapana sanoa: "On kuin Nimrod, suuri mets�st�j� +Jumalan armosta." +H�n hallitsi aluksi Babylonia, +Ereki�, Akkadia ja Kalnea Sinearin maassa. +Sielt� h�n siirtyi Assyriaan ja rakensi Niniven, +Rehobot-Irin, Kalahin +ja Resenin suuren +kaupungin Niniven ja Kalahin v�lille. +Misraimin +j�lkel�isi� ovat ludilaiset, anamilaiset, +lehabilaiset, naftuhilaiset, +patrosilaiset, +kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat l�ht�isin, +sek� kaftorilaiset. +Kanaanille syntyiv�t Sidon, +h�nen esikoisensa, sek� Het. +H�nen j�lkel�isi��n +ovat my�s jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, +hivvil�iset, arkilaiset ja sinil�iset, +arvadilaiset, semeril�iset ja hamatilaiset. +Kanaanilaisten heimot hajaantuivat sittemmin, +ja +kanaanilaisten alue ulottui Sidonista Gerarin +suuntaan Gazaan saakka sek� Sodoman ja Gomorran, +Adman ja Seboimin suuntaan Lesaan saakka. +N�m� +olivat Haamin j�lkel�isi� lueteltuina heimoittain ja +kielitt�in, kukin maansa ja kansansa mukaan. +My�s Seemille syntyi poikia. H�n oli Jafetin +vanhempi veli, ja h�nest� tuli kaikkien Eberin j�lkel�isten kantais�. +Seemin pojat olivat Elam, +Assur, Arpaksad, Lud ja Aram. +Aramin pojat +olivat Us, Hul, Geter ja Mas. +Arpaksadille +syntyi Selah ja Selahille Eber. +Eberille syntyi +kaksi poikaa. Toinen oli nimelt��n Peleg, koska +h�nen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan, +ja +toisen nimi oli Joktan. +Joktanille syntyiv�t +Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, +Hadoram, +Usal, Dikla, +Obal, Abimael, Saba, +Ofir, +Havila ja Jobab. N�m� kaikki olivat Joktanin +j�lkel�isi�. +Heid�n asuinalueensa ulottui +Mesasta Sefarin suuntaan id�n vuoristoon saakka. +N�m� olivat Seemin j�lkel�isi� lueteltuina +heimoittain ja kielitt�in, kukin maansa ja kansansa +mukaan. +N�m� olivat Nooan poikien j�lkel�iset +lueteltuina heimoittain ja kansoittain, ja heist� +haarautuivat kansat maailmaan vedenpaisumuksen +j�lkeen. +Nimi Gomer tarkoittaa kimmeril�isi�, Madai Meediaa ja Javan +Kreikkaa, Jooniaa. Tubal ja Mesek sijoittuvat V�h��n-Aasiaan, ja +Tiras tarkoittaa luultavasti etruskeja. Magogilla tarkoitettaneen +Mustanmeren pohjoispuolta. +Kus on sama kuin Nubia, Misraim tarkoittaa Egypti�, Put +Libyaa. +Etel�arabialaisia ja nubialaisia heimoja. +Erek on sama kuin Uruk, muinainen sumerilainen kaupunki, +nyk. Warka. Sinear on Babylonian toinen nimi. +Nimi Aram viittaa Syyrian aramealaisiin. +Nimi Peleg tulee heprean sanasta palag 'jakaantua', 'hajaantua'. +Koko maailma k�ytti samoja sanoja ja puhui yht� +kielt�. +Kun ihmiset siirtyiv�t it��n, he l�ysiv�t +Sinearin maasta tasangon ja j�iv�t sinne asumaan. +Ja he sanoivat toisilleen: "Tehk��mme tiili� ja +polttakaamme ne koviksi." He k�yttiv�t savitiilt� +rakennuskiven� ja asfalttipike� muuraamiseen. +He +sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja +torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sill� tavoin +saamme mainetta emmek� my�sk��n hajaannu yli koko +maan." +Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota +ihmiset rakensivat, +ja sanoi: "Siin� he nyt ovat, +yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. T�m�, mit� +he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyv�t tekem��n mit� tahansa. +Menk��mme sekoittamaan heid�n kielens�, niin etteiv�t he ymm�rr� toistensa puhetta." +Ja niin Herra hajotti heid�t +sielt� kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. +Kaupunki sai nimen Babylon, +sill� siell� Herra sekoitti ihmisten kielen +ja +sielt� h�n hajotti heid�t kaikkialle maailmaan. +T�m� on luettelo Seemin j�lkel�isist�. Seem oli +satavuotias, kun h�nelle syntyi Arpaksad. T�m� +tapahtui kaksi vuotta vedenpaisumuksen j�lkeen. +Arpaksadin syntym�n j�lkeen Seem eli viel� 500 +vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. +Kun Arpaksad oli el�nyt 35 vuotta, h�nelle +syntyi Selah. +Selahin syntym�n j�lkeen Arpaksad +eli viel� 403 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia +ja tytt�ri�. +Kun Selah oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi +Eber. +Eberin syntym�n j�lkeen Selah eli viel� +403 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja +tytt�ri�. +Kun Eber oli el�nyt 34 vuotta, h�nelle syntyi +Peleg. +Pelegin syntym�n j�lkeen Eber eli viel� +430 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. +Kun Peleg oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi +Reu. +Reun syntym�n j�lkeen Peleg eli viel� 209 +vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. +Kun Reu oli el�nyt 32 vuotta, h�nelle syntyi +Serug. +Serugin syntym�n j�lkeen Reu eli viel� +207 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja +tytt�ri�. +Kun Serug oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi +Nahor. +Nahorin syntym�n j�lkeen Serug eli viel� +200 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. +Kun Nahor oli el�nyt 29 vuotta, h�nelle syntyi +Terah. +Terahin syntym�n j�lkeen Nahor eli viel� +119 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. +Kun Terah oli el�nyt 70 vuotta, h�nelle +syntyiv�t Abram, Nahor ja Haran. +T�m� on luettelo Terahin j�lkel�isist�. +Terahille syntyiv�t Abram, Nahor ja Haran, ja +Haranille syntyi Loot. +Haran kuoli ennen is��ns� +Terahia synnyinmaassaan Kaldean +Urissa. +Abram +ja Nahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon +nimi oli Sarai, ja Nahorin vaimo oli Milka, Haranin +tyt�r. Haran oli Milkan ja Jiskan is�. +Sarai oli +hedelm�t�n, h�n ei saanut lasta. +Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa +Haranin pojan Lootin sek� Abramin vaimon Sarain ja +l�hti kulkemaan heid�n kanssaan Kaldean Urista +Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he j�iv�t +sinne asumaan. +Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja +kuoli Harranissa. +; Judit +Babylonin nimi (hepreaksi Babel) muistuttaa sanaa +balal 'sekoittaa'. +Kaldea tarkoittaa Babyloniaa. +Herra sanoi Abramille: "L�hde maastasi, +asuinsijoiltasi ja is�si kodista siihen maahan, +jonka min� sinulle osoitan. +Min� teen sinusta +suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on +oleva suuri ja siin� on oleva siunaus. +Min� +siunaan niit�, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, +jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee +siunaukseksi kaikille maailman kansoille." +Niin Abram l�hti Herran k�skyn mukaan, ja Loot +l�hti h�nen kanssaan. Harranista l�htiess��n Abram +oli seitsem�nkymmenenviiden vuoden ik�inen. +Abram +otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin +sek� perheiden koko omaisuuden, my�s Harranissa +hankitut orjat. Sitten he l�htiv�t kulkemaan kohti +Kanaaninmaata ja saapuivat sinne. +Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle, +Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat +kanaanilaiset. +Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: +"Sinun j�lkel�isillesi min� annan t�m�n maan." Ja +Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli +ilmestynyt h�nelle. +Sielt� h�n siirtyi Betelin +it�puolen vuorille, ja h�n pystytti telttansa niin, +ett� Betel oli l�nsipuolella ja Ai it�puolella. H�n +rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa. +Sielt� +Abram siirtyi paikasta toiseen etel��n Negeviin +p�in. +Sitten tuli maahan n�l�nh�t�. Koska n�l�nh�t� +oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siell� +muukalaisena. +Egypti� l�hestytt�ess� h�n sanoi +vaimolleen Saraille: "Min� tied�n, ett� sin� olet +kaunis nainen. +Kun egyptil�iset n�kev�t sinut ja +k�sitt�v�t, ett� sin� olet minun vaimoni, he +tappavat minut mutta j�tt�v�t sinut henkiin. +Sano siis, ett� olet minun sisareni, jotta minua +kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun +ansiostasi pit�� henkeni." +Kun Abram saapui Egyptiin, egyptil�iset +havaitsivat, ett� Sarai oli hyvin kaunis nainen. +Sarain n�hty��n faraon virkamiehet ylistiv�t +h�nt� faraolle, ja h�net haettiin palatsiin. +Farao kohteli Abramia hyvin Sarain takia, ja +Abram sai lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja aaseja, +orjia ja orjattaria sek� aasintammoja ja kameleita. +Mutta Herra antoi faraon ja h�nen palatsinsa +v�en sairastua ankariin tauteihin Abramin vaimon +Sarain t�hden. +Silloin farao kutsutti Abramin +luokseen ja sanoi: "Mit� oletkaan minulle tehnyt! +Miksi et kertonut minulle, ett� h�n on vaimosi? +Miksi sanoit h�nt� sisareksesi, niin ett� min� +saatoin ottaa h�net vaimokseni? Siin� on vaimosi, +ota h�net ja mene matkoihisi!" +Sitten farao +antoi miehilleen k�skyn toimittaa Abram, h�nen +vaimonsa ja koko h�nen omaisuutensa maasta pois. +Niin Abram palasi Egyptist� Negeviin, mukanaan +vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi h�nt�. +Abram oli hyvin rikas; h�nell� oli karjaa, +hopeaa ja kultaa. +Negevist� h�n siirtyi Beteli� +kohti kulkien leiripaikalta toiselle, kunnes saapui +siihen Betelin ja Ain v�liseen paikkaan, jossa h�nen +telttansa oli aikaisemmin ollut +ja jonne h�n oli +rakentanut alttarin. Siell� Abram rukoili Herraa. +My�s Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli +lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. +Mutta +laidunmaata ei ollut tarpeeksi, ett� he olisivat +voineet pysy� yhdess�, sill� heill� oli runsaasti +karjaa. +Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten +kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui +kanaanilaisia ja perissil�isi�. +Abram sanoi Lootille: "Ei sovi, ett� meid�n tai +meid�n karjapaimentemme v�lill� on riitaa, sill� me +olemme sukulaisia ja velji� kesken�mme. +Onhan +koko maa avoinna sinun edess�si. Eroa siis minusta. +Jos sin� menet vasemmalle, niin min� menen oikealle. +Jos sin� menet oikealle, niin min� menen vasemmalle." +Loot katsoi ymp�rilleen ja n�ki, ett� +Jordanin alanko oli runsasvetist� seutua. Ennen kuin +Herra h�vitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin +saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. +Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja +l�hti kulkemaan it�� kohden, ja n�in he erosivat +toisistaan. +Abram j�i Kanaaninmaahan, kun taas +Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien +liepeille ja p��tyi lopulta Sodomaan. +Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja +tekiv�t paljon synti� Herraa vastaan. +Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: +"Nosta silm�si ja katsele t�st� paikasta pohjoiseen, +etel��n, it��n ja l�nteen, +sill� koko sen maan, +jonka n�et, min� annan sinulle ja sinun j�lkel�isillesi ikiajoiksi. +Min� teen sinun j�lkel�isesi +lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne +laskea, osaat laskea j�lkel�istesi m��r�n. +L�hde +vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sill� min� annan +sen sinulle." +Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kunnes asettui Hebroniin +Mamren tammistoon. Sinne h�n rakensi alttarin Herralle. +Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel, +Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas +Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal +l�htiv�t +sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran +kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, +Seboimin kuningasta Semeberi� ja Belan eli Soarin +kuningasta vastaan. +N�m� viisi olivat kaikki +yhdess� koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, miss� +Kuollutmeri sijaitsee. +He olivat kaksitoista +vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat +kolmantenatoista vuotena kapinaan. +Nelj�nten�toista vuotena tulivat Kedorlaomer ja +h�nen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat +refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa, +emil�iset Kirjataimin tasangolla +ja horilaiset +vuorilla, jotka ulottuvat Seirist� El-Paraniin, +autiomaan laidoille saakka. +Sitten he k��ntyiv�t +takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja +kukistivat koko amalekilaisten maan ja my�s +amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa. +Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kuninkaat sek� Belan eli +Soarin kuningas l�htiv�t liikkeelle ja j�rjestiv�t Siddiminlaaksossa +joukkonsa taisteluun +Elamin kuningasta +Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin +kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia +vastaan, viisi kuningasta nelj�� vastaan. +Mutta +Siddiminlaakso oli t�ynn� maa�ljykuoppia, ja kun +Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heid�n miehens� +yrittiv�t k��nty� pakoon, he vajosivat niihin, ja +henkiin j��neet pakenivat vuorille. +Heid�n +vihollisensa veiv�t Sodomasta ja Gomorrasta kaiken +karjan ja muun omaisuuden sek� kaiken sy�t�v�n ja +l�htiv�t sitten pois. +L�htiess��n he veiv�t my�s +Abramin veljenpojan Lootin ja koko t�m�n omaisuuden. +Loot n�et asui siihen aikaan Sodomassa. +Muuan pakoon p��ssyt tuli kertomaan t�st� +heprealaiselle Abramille, joka tuolloin asui +amorilaisen Mamren tammistossa. Mamre oli Eskolin ja +Anerin veli, ja he olivat liitossa Abramin kanssa. +Kun Abram kuuli, ett� h�nen veljenpoikansa oli +joutunut vangiksi, h�n aseisti taistelukelpoiset +miehens�, jotka olivat syntyneet h�nen teltoissaan, +kolmesataakahdeksantoista miest� kaikkiaan, l�hti +kuninkaiden per��n ja tavoitti heid�t Danissa. +Siell� h�n jakoi v�kens� ryhmiin ja hy�kk�si +y�ll� vihollisten kimppuun, voitti heid�t ja ajoi +heit� takaa aina Hobaan, joka on Damaskoksesta +pohjoiseen. +H�n otti takaisin kaiken saaliin +samoin kuin sukulaisensa Lootin, t�m�n omaisuuden +sek� naiset ja muun v�en. +Kun Abram oli paluumatkalla ly�ty��n Kedorlaomerin ja h�nen kanssaan +liittoutuneet kuninkaat, Sodoman kuningas tuli h�nt� vastaan +Savenlaaksoon, jota sanotaan my�s Kuninkaanlaaksoksi. +Salemin +kuningas Melkisedek toi sinne leip�� ja viini�. H�n +oli Korkeimman Jumalan pappi, +ja h�n siunasi +Abramia sanoen: +-- Siunatkoon Abramia +Korkein Jumala, +taivaan ja maan luoja. +Kiitetty olkoon Korkein Jumala, +joka antoi sinun ly�d� vastustajasi. +Abram antoi h�nelle kymmenykset kaikesta saaliista. +Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle +ihmiset. Karjan ja tavaran voit pit�� itse." +Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Min� +nostan k�teni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen, +joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon: +min� +en ota mit��n sinun omaasi, en edes langanp�tk�� tai +sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Min� olen +tehnyt Abramista rikkaan.' +Min� en tahdo mit��n +sen lis�ksi, mit� palvelijani ovat sy�neet ja mik� +kuuluu niille miehille, jotka seurasivat minua. My�s +Aner, Eskol ja Mamre saakoot oman osuutensa." +| +N�iden tapausten j�lkeen tuli Abramille n�yss� +t�m� Herran sana: "�l� pelk��, Abram. Min� olen +sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin +suuri." +Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mit� +sin� minulle antaisit? Olenhan j��nyt lapsettomaksi, +ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser." +Abram sanoi viel�: "Eth�n ole antanut minulle +j�lkel�ist�, ja siksi palvelijani saa peri� minut." +Mutta h�nelle tuli t�m� Herran sana: "Ei h�n +sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi." +Ja Herra vei h�net ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske t�hdet, +jos kykenet ne laskemaan. Yht� suuri on oleva sinun j�lkel�istesi +m��r�." +Abram +uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi h�net +vanhurskaaksi. +Herra sanoi Abramille: "Min� olen Herra, joka +toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi +t�m�n maan." +Mutta Abram kysyi: "Herra, minun +Jumalani, mist� min� voin tiet��, ett� saan sen +omakseni?" +Silloin Herra sanoi h�nelle: "Hae +kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias +p�ssi, mets�kyyhky ja kyyhkysenpoikanen." +Ja +Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskelt� ja asetti +kunkin el�imen puolikkaat vastakkain; lintuja h�n ei +kuitenkaan halkaissut. +Kun ruhojen p��lle +laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois. +Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja +synkk� kauhu valtasi h�net. +Silloin Herra sanoi +h�nelle: "Sinun tulee tiet��, ett� j�lkel�isesi +joutuvat el�m��n muukalaisina maassa, joka ei ole +heid�n omansa. Heist� tulee siell� orjia, ja heit� +sorretaan nelj�sataa vuotta. +Mutta min� +rankaisen my�s sit� vierasta kansaa, jonka orjiksi +he joutuvat, ja he p��sev�t l�htem��n sielt� suuri +omaisuus mukanaan. +Sin� itse saat kuitenkin +menn� rauhassa isiesi luo ja p��set hautaan hyv�n +vanhuuden j�lkeen. +Sinun j�lkel�isist�si palaa +t�nne vasta nelj�s sukupolvi, sill� amorilaisten +syntien m��r� ei viel� ole t�yttynyt." +Auringon laskettua tuli pilkkopime�, ja silloin +n�kyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka +liikkui uhrilihojen v�liss�. +Sin� p�iv�n� Herra +teki Abramin kanssa liiton ja lupasi h�nelle: "Sinun +j�lkel�isillesi min� annan t�m�n maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, +t�m�n +maan, jossa asuvat kenil�iset, kenasilaiset ja kadmonilaiset, +heettil�iset, perissil�iset ja refalaiset, +amorilaiset, kanaanilaiset, +girgasilaiset ja jebusilaiset." +Amorilaiset olivat er�s mm. Palestiinaan levinnyt seemil�inen +kansanheimo. T�ss� amorilaisilla tarkoitetaan kanaanilaisia yleens�. +Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnytt�nyt +miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptil�inen +orjatar, jonka nimi oli Hagar. +Niin Sarai sanoi +Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnytt��. +Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehk�p� h�n voi +synnytt�� minulle lapsen." Abram my�ntyi Sarain +ehdotukseen. +Abram oli asunut kymmenen vuotta +Kanaaninmaassa, kun h�nen vaimonsa Sarai antoi egyptil�isen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille +sivuvaimoksi. +Abram yhtyi Hagariin, ja t�m� tuli +raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, h�n +alkoi v�heksy� em�nt��ns�. +Silloin Sarai sanoi +Abramille: "Minua on loukattu, etk� sin� tee mit��n. +Min� itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta +siit� saakka, kun h�n sai tiet�� olevansa raskaana, +h�n on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meid�n +riitamme." +Abram sanoi Saraille: "H�n on sinun +orjattaresi. Voit tehd� h�nelle, mit� hyv�ksi n�et." +Ja Sarai kuritti Hagaria niin ett� Hagar pakeni +h�nen luotaan. +Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa +vesil�hteell�, joka oli Surin tien varressa. +H�n +sanoi: "Hagar, Sarain orjatar, mist� olet tulossa ja +minne olet menossa?" Hagar vastasi: "Min� olen +paennut em�nt�ni Sarain luota." +Silloin Herran +enkeli sanoi h�nelle: "Palaa em�nt�si luo ja ota +n�yr�sti vastaan h�nen kurituksensa." +Herran enkeli sanoi h�nelle viel�: "Min� teen sinun j�lkel�istesi +m��r�n niin suureksi, ettei sit� voi laskea." +Sitten Herran enkeli sanoi h�nelle: +-- Sin� olet raskaana, ja kun synnyt�t pojan, +anna h�nelle nimeksi Ismael, +sill� Herra kuuli, +kun valitit h�t��si. +Poikasi on oleva kuin villiaasi, +h�nen k�tens� on kaikkia vastaan, +ja kaikkien k�si on h�nt� vastaan, +aina h�n on oleva vastakkain kaikkien veljiens� +kanssa. +Niin Hagar alkoi kutsua Herraa, joka oli puhunut +h�nelle, nimell� El-Roi, 'Jumala joka minut n�kee', +sill� h�n ajatteli: "Olenko todella saanut t�ss� +paikassa n�hd� h�net, joka valvoo askeleitani?" +Siksi alettiin tuota Kadesin ja Beredin v�lill� +sijaitsevaa vesipaikkaa nimitt�� Lahai-Roin kaivoksi +. +Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi +pojalleen, jonka Hagar oli synnytt�nyt, nimen +Ismael. +Abram oli kahdeksankymment�kuusivuotias, +kun Hagar synnytti h�nelle Ismaelin. +Nimi Ismael merkitsee 'Jumala kuulee'. +�Lahai-Roin kaivo� merkitsee 'sen kaivo, joka el�� ja n�kee minut'. +Kun Abram oli yhdeks�nkymmenenyhdeks�n vuoden +ik�inen, Herra ilmestyi h�nelle ja sanoi: "Min� olen +Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko syd�mest�si minun +tahtoni mukaisesti, +niin min� otan sinut liittoon +kanssani ja teen suureksi sinun j�lkel�istesi m��r�n." +Abram heitt�ytyi kasvoilleen, ja Jumala +sanoi h�nelle: +"T�llainen on liitto, johon min� +sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantais�. +�lk��n siis nimesi en�� olko Abram, vaan +olkoon se Abraham +, koska min� teen sinusta kansojen +paljouden is�n. +Min� annan sinulle paljon j�lkel�isi�, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja +kuninkaita. +Min� pid�n voimassa liiton sinun ja +my�s sinun j�lkel�istesi kanssa, ikuisen liiton +sukupolvesta toiseen, ja min� olen oleva sinun Jumalasi ja sinun j�lkel�istesi Jumala. +Min� annan +sinulle ja j�lkel�isillesi pysyv�ksi perint�maaksi +koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja +min� olen my�s sinun j�lkel�istesi Jumala." +Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysyk�� +uskollisesti t�ss� liitossa, sin� ja sinun +j�lkel�isesi sukupolvesta toiseen. +T�m� ehto +teid�n on t�ytett�v� siin� liitossa, jonka olen +tehnyt sinun ja sinun j�lkel�istesi kanssa: teid�n +tulee ymp�rileikata jokainen mies ja poikalapsi. +Leikkauttakaa pois esinahkanne. T�m� on merkkin� +liitosta, joka on meid�n v�lill�mme, minun ja +teid�n. +Kahdeksantena p�iv�n� syntym�st� +ymp�rileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta +toiseen. Ymp�rileikattakoon kaikki talossasi +syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat +orjat, jotka itsellesi ostat, +siis jokainen +talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. N�in +te kannatte ruumiissanne merkki� siit�, ett� minun +tekem�ni liitto on ikuinen. +Mutta jokainen +ymp�rileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. +H�n on rikkonut liiton." +Jumala sanoi viel� Abrahamille: "Vaimoasi +Saraita �l� en�� kutsu Saraiksi, vaan h�nen nimens� +olkoon Saara. +Min� siunaan h�nt� ja annan h�nen +synnytt�� sinulle pojan. Min� siunaan h�nt�: monet +kansakunnat saavat h�nest� alkunsa, ja h�nest� +polveutuu kansojen kuninkaita." +Abraham +heitt�ytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sill� h�n +ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka synty� +lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeks�nkymmenen, +viel� synnytt��?" +Ja Abraham sanoi Jumalalle: +"Kunpa Ismael saisi el�� sinun huolenpitosi alaisena!" +Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnytt�� +sinulle pojan, ja sinun tulee antaa h�nelle nimeksi +Iisak +. Min� pid�n voimassa liiton my�s h�nen +kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa h�nen +j�lkel�istens�kin kanssa. +Ja min� toteutan my�s +sen, mit� pyysit Ismaelin puolesta. Min� siunaan +h�nt�, teen h�net hedelm�lliseksi ja annan h�nelle +suuren joukon j�lkel�isi�. H�nest� tulee +kahdentoista ruhtinaan is�, ja min� teen h�nest� +suuren kansan. +Mutta minun liittoni jatkuu +Iisakin kanssa, jonka Saara synnytt�� ensi vuonna +t�h�n aikaan." +Sanottuaan t�m�n kaiken Abrahamille Jumala +kohosi h�nen luotaan pois. +Niin Abraham ymp�rileikkasi viel� samana p�iv�n� +poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poikalapset, sek� oman v�en ett� rahalla ostamansa orjat, +kuten Jumala oli k�skenyt h�nen tehd�. +Abraham +oli yhdeks�nkymment�yhdeks�nvuotias, kun h�nen +esinahkansa leikattiin, +ja h�nen poikansa Ismael +oli kolmetoistavuotias, kun h�nen esinahkansa +leikattiin. +Tuona samana p�iv�n� +ymp�rileikattiin Abraham, h�nen poikansa Ismael +ja heid�n kanssaan kaikki palvelijat, sek� +talossa syntyneet ett� muukalaisten joukosta +ostetut. +Nimi Abraham muistuttaa heprean sanoja, jotka merkitsev�t +'kansojen paljouden is�'. +Nimi Saara merkitsee 'ruhtinatar'. +Nimi Iisak merkitsee 'h�n nauraa'. +Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. +Abraham istui telttansa ovella p�iv�n ollessa +kuumimmillaan, +ja kun h�n kohotti katseensa, h�n +n�ki kolmen miehen l�hestyv�n. Heti heid�t n�hty��n +h�n juoksi teltan ovelta heit� vastaan ja tervehti +heit� kumartaen maahan asti. +H�n sanoi: "Herrani, +suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi +ohi. +Saanko tuoda teille v�h�n vett�, jotta +voitte pest� jalkanne ja lev�ht�� puun varjossa? +Min� haen hiukan sy�t�v��, niin ett� voitte virkist�yty� ennen kuin +jatkatte matkaanne. Lev�ht��ksenne te varmaan poikkesitte minun, +palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyv� on, tee niin." +Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae +joutuin kolme vakallista parhaita vehn�jauhoja, tee +taikina ja leivo leipi�!" +Sitten h�n kiiruhti +karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja +antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa. +H�n toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, +asetti ruoan vieraittensa eteen ja j�i puun alle seisomaan ja +palvelemaan heit� heid�n sy�dess��n. +Miehet kysyiv�t Abrahamilta: "Miss� on vaimosi +Saara?" H�n vastasi: "Tuolla teltassa." +Silloin yksi heist� sanoi: "Ensi vuonna min� palaan sinun luoksesi +t�h�n samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika." Mutta +Saara oli h�nen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. +Abraham ja Saara +olivat jo vanhoja ja ik��ntyneit�, eik� Saara voinut +en�� saada lasta. +Siksi Saara naurahti itsekseen +ja ajatteli: "Voisiko n�in kuihtuneessa naisessa +viel� her�t� halu? Miehenikin on jo k�ynyt vanhaksi." +Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi +Saara nauroi? Miksi h�n ajatteli: 'Voisinko min� +todella viel� synnytt��, vaikka olen n�in vanha?' +Onko Herralle mik��n mahdotonta? Ensi vuonna +min� palaan luoksesi t�h�n samaan aikaan, ja silloin +Saaralla on poika." +Saara v�itti: "En min� +nauranut", sill� h�n oli peloissaan. Mutta Herra +sanoi: "Saara, kyll� sin� nauroit." +Sitten miehet nousivat ja l�htiv�t Sodomaan +p�in, ja Abraham saattoi heit� kappaleen matkaa. +Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, +mit� aion tehd�? +Onhan Abrahamista polveutuva +suuri ja mahtava kansa, ja h�nen saamansa siunaus +tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. +Min�h�n olen valinnut h�net, ett� h�n k�skisi +poikiaan ja j�lkeentulevaa sukuaan pysym��n Herran +tiell� ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta, +jotta min� voisin t�ytt�� sen lupauksen, jonka olen +Abrahamille antanut." +Ja Herra sanoi: +"Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia +on suuri ja heid�n syntins� on hyvin raskas. +Siksi min� aion menn� sinne katsomaan, ovatko he +todella tehneet kaiken sen pahan, mist� valitetaan. +Min� haluan saada siit� selv�n." +Miehet l�htiv�t kulkemaan Sodomaan p�in, mutta +Herra j�i viel� puhumaan Abrahamin kanssa. +Abraham astui l�hemm�ksi ja kysyi: "Aiotko sin� tuhota +vanhurskaan yhdess� jumalattoman kanssa? +Ehk� +kaupungissa on viisikymment� hurskasta. Tuhoaisitko +sen silloinkin? Etk� armahtaisi tuota paikkaa niiden +viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siell� +asuvat? +On mahdotonta, ett� surmaisit syytt�m�t +yhdess� syyllisten kanssa ja ett� syytt�mien k�visi +samoin kuin syyllisten. Eth�n voi tehd� niin! Eik� +koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?" +Herra sanoi: "Jos l�yd�n Sodomasta viisikymment� hurskasta, niin +heid�n t�htens� min� s��st�n koko kaupungin." +Abraham vastasi: "Min� olen rohjennut puhua +sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. +Ent� jos niist� viidest�kymmenest� puuttuu +viisi? H�vitt�isitk� viiden vuoksi koko kaupungin?" +Herra vastasi: "En h�vit�, jos l�yd�n sielt� nelj�kymment�viisi." +Abraham kysyi viel�: "Ent� jos +siell� on nelj�kymment�?" Herra sanoi: "Niiden +nelj�nkymmenen takia min� s��st�n sen." +Abraham +sanoi: "�l� suutu, Herra, vaikka puhunkin viel�. +Ent� jos siell� on kolmekymment�?" Herra vastasi: +"En h�vit� sit�, jos l�yd�n sielt� kolmekymment�." +Mutta Abraham sanoi: "Saanko viel� puhua +sinulle, Herra? Ent� jos sielt� l�ytyy vain +kaksikymment�?" Herra sanoi: "Niiden kahdenkymmenen +takia j�t�n sen h�vitt�m�tt�." +Mutta Abraham +sanoi: "�l� suutu, Herra, vaikka puhun viel� t�m�n +kerran. Ent� jos sielt� l�ytyy kymmenen?" Herra +sanoi: "Niiden kymmenen takia j�t�n sen +h�vitt�m�tt�." +T�m�n sanottuaan Herra l�hti pois, ja Abraham +palasi kotiinsa. +; Sir. +Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli +Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heid�t +n�hdess��n h�n nousi, meni heit� vastaan, heitt�ytyi +kasvoilleen maahan +ja tervehti heit� sanoen: +"Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani y�ksi, niin +voitte pest� matkan p�lyt jaloistanne. Heti aamusta +voitte sitten jatkaa matkaanne." He vastasivat: "Ei, +me y�vymme ulkosalla." +Mutta Loot pyyteli heit� +hartaasti, kunnes he l�htiv�t h�nen mukaansa ja +tulivat h�nen kotiinsa. H�n valmisti heille runsaan +aterian ja leipoi happamattomia leipi�, ja he s�iv�t. +Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, +kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin +kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. +He +huusivat Lootia ja sanoivat h�nelle: "Miss� ovat ne +miehet, jotka tulivat t�n� iltana luoksesi? Tuo +heid�t t�nne, me haluamme maata heid�t!" +Loot +meni ulos heid�n luokseen, mutta sulki oven +per�ss��n. +H�n sanoi: "Hyv�t miehet, �lk�� +sent��n tehk� niin pahaa tekoa. +Minulla on kaksi +tyt�rt�, jotka ovat viel� neitsyit�. Min� tuon +heid�t teille, saatte tehd� heille mit� haluatte. +Mutta n�ihin miehiin �lk�� koskeko, sill� he ovat +hakeneet suojaa minun kattoni alta." +He sanoivat: +"Pois tielt�! Tuo yksi on tullut muukalaisena t�nne +asumaan, ja h�n pyrkii jo m��r�ilem��n meit�. Nyt +sinun k�y viel� pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he +k�viv�t Lootin kimppuun ja ryhtyiv�t murtamaan ovea. +Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat +k�tens�, vetiv�t Lootin sis�lle ja sulkivat oven. +Taloon pyrkivien miesten silm�t he sokaisivat +niin, ettei yksik��n en�� kyennyt l�yt�m��n ovea. +Vieraat sanoivat Lootille: "Jos sinulla on +t��ll� kaupungissa viel� joku, v�vy tai poika tai +tytt�ri� tai joku muu l�heinen, niin vie heid�t +t��lt� pois, +sill� me h�vit�mme t�m�n paikan. +Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen t�t� +kaupunkia vastaan, ett� h�n on l�hett�nyt meid�t +h�vitt�m��n sen." +Niin Loot l�hti puhumaan +miehille, jotka olivat kihlanneet h�nen tytt�rens�, +ja sanoi: "Pian pois t��lt�, pit�k�� kiirett�! Herra +h�vitt�� t�m�n kaupungin!" Mutta he vain +naureskelivat h�nen puheilleen. +Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtiv�t Lootia ja sanoivat: +"L�hde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tyt�rt�si, jotka ovat +t��ll�, muuten saat surmasi t�m�n kaupungin syntitaakan t�hden!" +Kun h�n viel�kin vitkasteli, miehet +ottivat k�dest� h�nt�, h�nen vaimoaan ja molempia +tytt�ri��n, veiv�t heid�t ulos ja p��stiv�t irti +vasta kaupungin ulkopuolella -- Herra oli n�et +p��tt�nyt s��st�� heid�t. +Viedess��n heit� ulos +toinen miehist� sanoi Lootille: "Pakene henkesi +edest�! �l� katso taaksesi �l�k� pys�hdy ennen kuin +olet p��ssyt pois t�lt� tasangolta. Pakene +vuoristoon, muuten olet mennytt�." +Mutta Loot +vastasi h�nelle: "Voi ei, herrani! +Sin� olet jo +osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja +laupeutta, kun sallit minun pit�� henkeni. Mutta +vuorille min� en uskalla yritt��: pelk��n, ett� tuho +saavuttaa minut ja min�kin kuolen. +Tuo kaupunki +tuolla on niin l�hell�, ett� ehdin paeta sinne, ja +se on kovin v�h�p�t�inen. Seh�n on liian mit�t�n +h�vitett�v�ksi; enk� saisi paeta sinne ja silti +s�ilytt�� henkeni?" +Mies sanoi: "Min� suostun +sinun pyynt��si viel� t�ss�kin asiassa enk� tuhoa +tuota kaupunkia. +Pakene kiireesti sinne, sill� +min� en voi tehd� mit��n ennen kuin olet siell�." -T�st� on per�isin kaupungin nimi Soar. +Kun aurinko oli noussut vuorten yl�puolelle ja +Loot oli tullut Soariin, +Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikive� Sodoman ja Gomorran p��lle. +H�n tuhosi n�m� kaupungit ja koko tasangon +sek� kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin. +Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui +suolapatsaaksi. +Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt +Herran kasvojen edess�. +H�n katseli Sodoman ja +Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin +h�n n�ki, ett� maasta nousi savua kuin polttouunista. +Mutta kun Jumala h�vitti tasangon kaupungit, +h�n piti Abrahamin mieless��n, ja sen vuoksi h�n +toimitti Lootin pois tuhon keskelt� ennen kuin h�vitti kaupungit, joissa Loot oli asunut. +Sitten Loot l�hti Soarista ja asettui vuorille, +ja h�nen kaksi tyt�rt��n seurasivat h�nen mukanaan. +H�n pelk�si asua Soarissa ja asettui siksi molempien +tytt�riens� kanssa luolaan asumaan. +Vanhempi tyt�r sanoi nuoremmalle: "Is� alkaa +tulla vanhaksi, eik� maassa ole yht��n miest�, joka +voisi tulla ottamaan meid�t vaimokseen yleisen tavan +mukaisesti. +Juotetaan is�lle viini� ja maataan +h�nen kanssaan, ett� saisimme is�mme avulla lapsia +ja sukumme s�ilyisi." +Illalla he juottivat +viini� is�lleen, ja vanhempi makasi is�ns� kanssa, +eik� Loot huomannut, milloin tyt�r tuli h�nen +viereens� ja milloin h�n l�hti. +Seuraavana +p�iv�n� vanhempi sanoi nuoremmalle: "Min� makasin +eilisiltana is�n kanssa. Juotetaan h�nelle viini� +t�n�kin iltana, ja mene sin� nyt makaamaan h�nen +kanssaan, ett� saisimme is�mme avulla lapsia ja +sukumme s�ilyisi." +Ja he juottivat sin�kin +iltana viini� is�lleen, ja nuorempi meni makaamaan +h�nen kanssaan, eik� Loot huomannut, milloin tyt�r +tuli h�nen viereens� ja milloin h�n l�hti. +Niin Lootin molemmat tytt�ret tulivat raskaaksi +is�st��n. +Vanhempi synnytti pojan ja antoi +h�nelle nimeksi Moab +; h�nest� tuli nykyisten +moabilaisten kantais�. +Nuorempi synnytti h�nkin +pojan ja antoi t�lle nimeksi Ben-Ammi +; h�nest� tuli +nykyisten ammonilaisten kantais�. +; Viis. +Viis. +Viis. +Nimi Soar merkitsee 'v�h�inen', 'pieni'. +Nimi Moab muistuttaa heprean sanaa me'ab 'is�st�'. +Nimi Ben-Ammi merkitsee 'oman kansani poika' ja viittaa ammonilaisiin. +Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja +asettui asumaan Kadesin ja Surin v�lille. Sitten h�n +muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin. +Siell� +Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: "H�n on minun +sisareni." Niin Gerarin kuningas Abimelek haetti +Saaran luokseen. +Mutta Jumala tuli Abimelekin luo y�ll� unessa ja +sanoi h�nelle: "Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi, +jonka olet ottanut, sill� h�n on toisen miehen +vaimo." +Abimelek ei ollut kuitenkaan kajonnut +h�neen, ja siksi h�n sanoi: "Herra, et kai surmaa +syyt�nt�? +Miesh�n sanoi minulle: 'H�n on minun +sisareni.' Ja Saara sanoi itsekin: 'H�n on minun +veljeni.' Min� olen tehnyt t�m�n vilpitt�min mielin +ja tiet�m�tt� tekev�ni v��ryytt�." +Jumala sanoi h�nelle unessa: "Min�kin tied�n, ett� teit t�m�n +vilpitt�min mielin, ja niin min� estin sinua tekem�st� synti� minua +vastaan. Sen vuoksi min� en sallinut sinun koskea h�neen. +Anna nyt miehelle +takaisin h�nen vaimonsa, sill� se mies on profeetta, +ja kun h�n rukoilee puolestasi, sin� saat el��. +Mutta ellet anna h�nt� takaisin, niin tied�, ett� +sinun on kuoltava, sek� sinun ett� kaikkien l�heistesi." +Aamulla her�tty��n Abimelek kutsui luokseen +kaikki hovinsa miehet ja kertoi heille unensa. +Miehet pel�styiv�t kovin. +Abimelek haetti +luokseen Abrahamin ja sanoi h�nelle: "Mit� oletkaan +tehnyt meille! Miten min� olen rikkonut sinua +vastaan, kun olet asettanut minut ja valtakuntani +vastuuseen n�in suuresta synnist�? Sellaista, mit� +sin� olet minulle tehnyt, ei kukaan saisi tehd�." +Abimelek kysyi viel� Abrahamilta: "Mit� sinulla +oli mieless�, kun niin teit?" +Abraham vastasi: +"Min� ajattelin: 'T�ll� seudulla varmaankin +jumalanpelko on tuntematon, ja siksi n�m� ihmiset +tappavat minut ja ottavat vaimoni.' +Sit� paitsi +h�n on todella minun sisareni, is�ni tyt�r, vaikka +meill� onkin eri �iti. Niin olen saattanut ottaa +h�net vaimokseni. +Mutta kun Jumala vei minut +kauas is�ni suvusta, min� sanoin vaimolleni: 'Tee +minulle t�m� palvelus: sano kaikkialla, minne +menemmekin, ett� min� olen sinun veljesi.'" +Niin Abimelek antoi Abrahamille lampaita, vuohia +ja nautakarjaa sek� orjia ja orjattaria ja l�hetti +takaisin h�nen vaimonsa Saaran. +Ja Abimelek sanoi: "Minun maani on avoinna edess�si, saat asettua +minne vain haluat." +Saaralle h�n sanoi: "Min� +annan tuhat sekeli� hopeaa veljellesi. Olkoon se +vakuutena kaikille omillesi sinun viattomuudestasi +ja todisteena sinun kunniallisuudestasi." +Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala p��sti Abimelekin kirouksesta ja +paransi h�nen vaimonsa ja orjattarensa, niin ett� he saattoivat +j�lleen saada lapsia. +Herra oli n�et Abrahamin vaimon Saaran +takia tehnyt Abimelekin palatsin jokaisen naisen +hedelm�tt�m�ksi. +Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja +t�ytti antamansa lupauksen. +Saara tuli raskaaksi +ja synnytti Abrahamille h�nen vanhoilla p�ivill��n +pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala +oli ilmoittanut. +Pojalleen, jonka Saara oli +synnytt�nyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. +Kahdeksantena p�iv�n� Iisakin syntym�st� Abraham ymp�rileikkasi h�net, +kuten Jumala oli k�skenyt. +Abraham oli satavuotias, kun h�nen poikansa Iisak +syntyi. +Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle +aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka t�st� +kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani." +Ja Saara sanoi viel�: "Kuka olisi tiennyt sanoa +Abrahamille: 'Saara imett�� poikia'? Ja nyt min� +kuitenkin olen synnytt�nyt pojan h�nen vanhoilla +p�ivill��n." +Iisak kasvoi, ja h�net vieroitettiin, ja Abraham +j�rjesti Iisakin vieroitusp�iv�n� suuret pidot. +Saara huomasi, ett� Abrahamin ja egyptil�isen +Hagarin poika Ismael ilvehti, +ja silloin h�n +sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja h�nen +poikansa. Orjattaren poika ei saa peri� yhdess� +minun poikani Iisakin kanssa." +T�m�n kuullessaan +Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. +Mutta +Jumala sanoi Abrahamille: "�l� niin kovin sure tuon +pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa +Saaran mielt�, sill� vain Iisakin j�lkel�isi� sanotaan sinun lapsiksesi. +Mutta my�s orjattaren +pojasta min� annan kasvaa suuren kansan, sill� h�nkin on sinun j�lkel�isesi." +Abraham nousi aamulla varhain, otti leip�� ja +vesileilin, pani ne Hagarin selk��n ja l�hetti h�net +ja Ismaelin matkaan. Hagar l�hti ja harhaili Beerseban autiomaassa. +Mutta kun vesi loppui leilist�, +h�n j�tti pojan pensaan alle +ja meni istumaan +syrjemm�lle, noin jousenkantaman p��h�n, sill� h�n +ajatteli: "Min� en kest� n�hd� lapsen kuolevan." Ja +Hagarin istuessa syrjemp�n� poika alkoi ��neens� +itke�. +Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan +enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi h�nelle: +"Mik� sinun on, Hagar? �l� ole huolissasi. Jumala on +kuullut pojan itkun. +Nouse, nosta poika maasta +ja pid� h�nest� hyv�� huolta. Min� annan h�nest� +polveutua suuren kansan." +Ja Jumala avasi +Hagarin silm�t, niin ett� h�n n�ki l�hell��n kaivon, +ja h�n meni t�ytt�m��n leilin vedell� ja antoi pojan +juoda. +Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli h�nen +kanssaan. H�n j�i autiomaahan asumaan, ja h�nest� +tuli taitava jousimies. +H�n asui Paranin +autiomaassa, ja h�nen �itins� otti h�nelle vaimon +Egyptist�. +Niihin aikoihin Abimelek ja h�nen sotav�kens� +p��llikk� Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on +sinun kanssasi kaikessa mit� teet. +Vanno nyt +minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua +etk� minun sukuani etk� j�lkel�isi�ni kohtaan, vaan +osoitat minua ja t�t� maata kohtaan, miss� nyt asut +muukalaisena, samaa vilpitt�myytt� ja hyvyytt�, jota +min� olen sinulle osoittanut." +Abraham sanoi: +"Min� vannon." +Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, ett� +t�m�n miehet olivat anastaneet er��n kaivon omaan +k�ytt��ns�. +Abimelek sanoi: "Min� en tied�, kuka t�m�n on tehnyt. Sin� et ole +puhunut siit� aikaisemmin, vasta nyt kuulen siit� ensimm�isen kerran." +Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, +vuohia ja nautakarjaa, ja he tekiv�t kesken��n +liiton. +Mutta Abraham otti seitsem�n nuorta +lammasta erilleen muista. +Silloin Abimelek kysyi +h�nelt�: "Mit� tarkoittavat nuo seitsem�n lammasta, +jotka olet pannut erilleen?" +Abraham vastasi: +"Sinun tulee ottaa minulta vastaan n�m� seitsem�n +lammasta merkiksi siit�, ett� min� olen sen kaivon +kaivattanut." +T�m�n vuoksi paikka sai nimen +Beerseba, sill� siell� he vannoivat valan +toisilleen. +Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abimelek ja h�nen +sotav�kens� p��llikk� Pikol palasivat filistealaisten maahan. +Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja rukoili siell� Herraa, ikuista +Jumalaa. +Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa. +Ks. selityst� jakeeseen. +Nimi Beerseba merkitsee sek� 'valakaivo' ett� 'seitsenkaivo', vrt. +Kun n�ist� tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, +Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi h�nelle: +"Abraham!" Abraham vastasi: "T�ss� olen." +Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota +rakastat, l�hde Morian maahan ja uhraa h�net siell� +polttouhriksi vuorella, jonka min� sinulle osoitan." +Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja +otti mukaansa kaksi palvelijaa sek� poikansa +Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten h�n +l�hti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli +k�skenyt h�nen menn�. +Kolmantena p�iv�n� Abraham +n�ki paikan et��lt�. +Silloin h�n sanoi +palvelijoilleen: "J��k�� t�nne ja pit�k�� huolta +aasista, min� ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja +palaamme sitten luoksenne." +Abraham otti +polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; +h�n itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he +jatkoivat yhdess� matkaa. +Iisak sanoi is�lleen +Abrahamille: "Is�!" Ja Abraham sanoi: "Niin, +poikani?" Iisak sanoi: "T�ss� on tuli ja puut, mutta +miss� on karitsa polttouhriksi?" +Abraham vastasi: +"Jumala katsoo kyll� itselleen karitsan +polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdess� +matkaa. +Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, +Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten h�n +sitoi poikansa Iisakin ja pani h�net alttarille puiden p��lle. +Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen +poikansa, +Herran enkeli huusi h�nelle taivaasta: +"Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "T�ss� olen." +Herran enkeli sanoi: "�l� koske poikaan �l�k� +tee h�nelle mit��n. Nyt min� tied�n, ett� sin� +pelk��t ja rakastat Jumalaa, kun et kielt�ytynyt +uhraamasta edes ainoaa poikaasi." +Ja kun Abraham +katsoi ymp�rilleen, h�n huomasi oinaan, joka oli +sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham k�vi +hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi +poikansa sijasta. +Abraham antoi sille paikalle +nimeksi "Herra katsoo". Niinp� viel� t�n�kin p�iv�n� +puhutaan "Herrankatsomavuoresta". +Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen +taivaasta: +"N�in sanoo Herra: Koska sin� t�m�n +teit etk� kielt�nyt minulta ainoaa poikaasi, min� +vannon itseni kautta, +ett� siunaan sinua runsain +m��rin ja annan sinulle j�lkel�isi� niin paljon, +ett� he ovat kuin taivaan t�hdet tai hiekanjyv�t +meren rannalla, ja sinun j�lkel�isesi valloittavat +vihollistensa kaupungit. +Sinun j�lkel�istesi +saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman +kansoille, koska sin� olit minun ��nelleni kuuliainen." +Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he +l�htiv�t yhdess� Beersebaan. Ja Abraham j�i asumaan +Beersebaan. +N�iden tapausten j�lkeen Abraham sai tiet��, +ett� Milka oli synnytt�nyt poikia h�nen veljelleen +Nahorille. +N�m� olivat Us, esikoinen, t�m�n veli +Bus ja Kemuel, josta tuli aramealaisten kantais�, +Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel. +Betuelille syntyi Rebekka. Kahdeksan poikaa +synnytti Milka Nahorille, Abrahamin veljelle. +My�s Nahorin sivuvaimo, joka oli nimelt��n +Reuma, synnytti lapsia. N�m� olivat Tebah, Gaham, +Tahas ja Maaka. +Judit Sananmukaisesti: Sinun siemeness�si tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat. +Saara eli sadankahdenkymmenenseitsem�n vuoden +ik�iseksi; se oli Saaran elinik�. +H�n kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham +vietti siell� Saaran valittajaiset ja itki h�nt�. +Sitten Abraham nousi vainajan ��rest�, meni +heettil�isten puheille ja sanoi: +"Min� olen +muukalainen, vieras teid�n parissanne. Antakaa +minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin +k�tke� sinne vainajani." +Heettil�iset vastasivat +Abrahamille: +"Herra, sin� Jumalan ruhtinas meid�n keskuudessamme! Sin� saat haudata +vainajasi parhaaseen hautaan, mik� meill� on. Kuka tahansa meist� +antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa." +Abraham kiitti seudun heettil�isi� asukkaita +kumartaen maahan saakka, +mutta sanoi heille +viel�: "Jos kerran teille sopii, ett� min� hautaan +t�nne vainajani, niin pyyd�n teit� puhumaan +Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani, +ett� h�n myisi minulle omistamansa Makpelan +luolan, joka on h�nen tiluksiensa laidassa. Min� +haluan teid�n l�sn� ollessanne ostaa sen h�nelt� +t�ydest� hinnasta sukuhaudaksemme." +Efron oli istumassa muiden heettil�isten +joukossa kaupunginportin aukiolla, ja h�n vastasi +Abrahamille kokousv�en kuullen: +"Kuuntele minua, +herrani! Min� lahjoitan sinulle koko vainion ja +luolan, joka siell� on. Min� annan sen sinulle +kaupunkini miesten n�hden. Hautaa siis vainajasi!" +Silloin Abraham kumarsi syv��n kaupungin +miehille +ja sanoi Efronille kaikkien kuullen: +"Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Min� annan +sinulle maksun siit� vainiosta, myy se minulle, niin +hautaan sinne vainajani." +Efron vastasi Abrahamille: +"Kuuntele minua, herrani! Nelj�nsadan +hopeasekelin maapala -- mit�p� se meid�n kesken +merkitsee! Hautaa vainajasi." +Abraham ymm�rsi +Efronin tarkoituksen ja punnitsi h�nelle +hopeam��r�n, jonka t�m� oli heettil�isten kuullen +maininnut, nelj�sataa sekeli� maksuna k�yp�� hopeaa. +Niin siirtyiv�t Efronin vainio, joka oli +Makpelassa Mamren l�hist�ll�, siell� sijaitseva +luola sek� t�ll� alueella kasvavat puut +Abrahamin omistukseen heettil�isten, Efronin +kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina. +T�m�n j�lkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran +Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli +Hebronin l�hist�ll� Kanaaninmaassa. +Vainio ja +siell� oleva luola siirtyiv�t n�in heettil�isilt� +Abrahamille sukuhaudaksi. +Abraham oli tullut vanhaksi ja ik��ntyneeksi, ja +Herra oli siunannut h�nt� kaikin tavoin. +Abraham +sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, +joka huolehti h�nen koko omaisuudestaan: "Kosketa +minua nivusiin +ja vanno minulle Herran, taivaan +ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni +vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tytt�rist� +vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot +sielt� vaimon pojalleni Iisakille." +Palvelija +kysyi h�nelt�: "Ent� jos tytt� ei haluakaan l�hte� +minun mukaani t�nne? Onko minun silloin viet�v� +poikasi siihen maahan, josta olet l�htenyt?" +Abraham sanoi h�nelle: "�l� miss��n tapauksessa +vie poikaani sinne. +Herra, taivaan Jumala, joka +vei minut sukuni parista ja syntym�maastani ja +vannoi antavansa minun j�lkel�isilleni t�m�n maan, +l�hett�� enkelins� sinun edell�si, niin ett� +onnistut noutamaan sielt� vaimon pojalleni. +Ellei +tytt� halua l�hte� mukaasi, olet vapaa valastasi, +mutta poikaani �l� sinne vie." +Ja palvelija +kosketti is�nt��ns� Abrahamia nivusiin ja vannoi +vaaditun valan. +Palvelija otti is�nt�ns� laumasta kymmenen kamelia sek� kaikenlaisia +kalleuksia h�nen tavaroistaan ja l�hti Mesopotamiaan, Nahorin +kaupunkiin. +Siell� h�n pys�htyi kameleineen kaupungin +ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin +kaupungin naiset tulevat kaivolle vett� noutamaan. +Palvelija rukoili: "Herra, minun is�nt�ni +Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi is�nn�lleni +Abrahamille ja anna tapahtua n�in: +Kun min� +seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tytt�ret +tulevat hakemaan vett�, +niin min� sanon yhdelle +tyt�ist�: 'Kallistaisitko ruukkua, ett� saan juoda.' +Jos h�n silloin sanoo: 'Juo! Min� juotan +kamelisikin', niin h�n on juuri se, jonka olet +tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siit� min� +tied�n, ett� olet osoittanut hyvyytesi is�nn�lleni." +Tuskin h�n oli ehtinyt t�m�n lausua, kun +kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tyt�r, ruukku +olkap��ll��n. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja +t�m�n vaimon Milkan poika. +Tytt� oli hyvin +kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. H�n +laskeutui portaita l�hteelle, t�ytti ruukkunsa ja +nousi sielt� yl�s. +Silloin palvelija riensi +h�nt� vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan +vett� ruukustasi." +Tytt� sanoi: "Juo, herrani", +laski ruukun heti k�tens� varaan ja antoi h�nen +juoda. +Kun palvelija oli juonut kyllikseen, +tytt� sanoi: "Min� haen my�s sinun kameleillesi +vett� niin paljon kuin ne juovat." +H�n tyhjensi +nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten +uudelleen vett� hakemaan ja kantoi sit� miehen +kaikille kameleille. +Mies tarkkaili h�nt� mit��n +puhumatta n�hd�kseen, oliko Herra antanut h�nen +matkansa onnistua. +Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti +esiin puoli sekeli� painavan kultaisen nen�renkaan, +antoi sen tyt�lle ja pujotti h�nen k�siins� kaksi +kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen +sekeli�. +Sitten h�n sanoi: "Kerrohan, kenen +tyt�r sin� olet. Onko is�si talossa meille tilaa +y�py�?" +Tytt� vastasi h�nelle: "Is�ni on Betuel, +Milkan ja Nahorin poika." +Ja h�n sanoi viel�: +"Meill� on olkia ja rehua yllin kyllin ja my�s tilaa +y�pymiseen." +Mies lankesi polvilleen, kumarsi +maahan asti kiitt�en Herraa +ja sanoi: "Kiitetty +olkoon Herra, is�nt�ni Abrahamin Jumala, joka on +ollut hyv� ja uskollinen is�nn�lleni ja ohjannut +minut matkallani is�nt�ni veljen taloon!" +Tytt� juoksi kotiin �itins� luo kertomaan, mit� +oli tapahtunut. +Rebekalla oli veli nimelt� +Laban, ja t�m� riensi kaupungista l�hteelle miehen +luo, +kun oli n�hnyt sisarellaan nen�renkaan sek� +rannerenkaat ja kuullut, mit� Rebekka kertoi miehen +h�nelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka viel� +seisoi l�hteell� kameleineen, +ja sanoi h�nelle: +"Ole tervetullut, sin� Herran siunaama! Miksi j�isit +t�nne ulos, kun min� olen jo tehnyt tilaa taloon ja +varannut paikan kameleille?" +Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille +olkia ja rehua ja palvelijalle sek� h�nen seuralaisilleen vett� jalkojen pesua varten. +Mutta kun +palvelijan eteen pantiin sy�t�v��, h�n sanoi: "Min� +en sy�, ennen kuin olen kertonut asiani." Laban +sanoi: "Puhu!" +Mies sanoi: +"Min� olen Abrahamin palvelija. +Herra on +suuresti siunannut is�nt��ni, tehnyt h�net rikkaaksi +ja antanut h�nelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, +kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja +aaseja. +Saara, minun is�nt�ni vaimo, on vanhoilla p�ivill��n synnytt�nyt is�nn�lleni pojan, ja +is�nt�ni on antanut t�lle pojalle koko omaisuutensa. +Mutta is�nt�ni vannotti minua sanoen: '�l� ota +minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni +tytt�rist�, +vaan mene is�ni kotiin ja sukuni luo +ja tuo sielt� pojalleni vaimo.' +Min� sanoin +is�nn�lleni: 'Ent� jos tytt� ei l�hde mukaani?' +H�n sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon +mukaisesti min� olen vaeltanut, l�hett�� enkelins� +sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin ett� +l�yd�t pojalleni vaimon minun suvustani ja is�ni +perheest�. +Olet vapaa valastasi vain, jos tulet +sukuni luo eik� sinun mukaasi anneta ket��n. Vasta +silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.' +"Kun t�n��n tulin l�hteelle, min� sanoin: Herra, +is�nt�ni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun +onnistua t�ll� matkallani, niin anna k�yd� n�in: +Kun min� nyt seison l�hteell� ja t�nne tulee +nuori nainen hakemaan vett�, min� sanon h�nelle: +'Anna minun juoda v�h�n vett� ruukustasi.' +Jos +h�n silloin sanoo minulle: 'Juo, min� tuon vett� +kameleillesikin', niin h�n on se nainen, jonka Herra +on tarkoittanut is�nt�ni pojalle. +"Tuskin olin ehtinyt sanoa mieless�ni n�in, kun +Rebekka tuli kaupungista ruukku olkap��ll��n ja +laskeutui nostamaan vett�. Min� sanoin h�nelle: +'Anna minun juoda.' +H�n laski heti ruukun alas +ja sanoi: 'Juo vain, min� juotan kamelisikin.' Ja +min� join, ja h�n juotti my�s kamelini. +Min� kysyin h�nelt�: 'Kenen tyt�r sin� olet?' H�n vastasi: 'Is�ni on +Betuel, Milkan ja Nahorin poika.' Silloin min� panin nen�renkaan +h�nen nen��ns� ja rannerenkaat h�nen k�siins�, +lankesin polvilleni +ja kumarsin maahan asti kiitt�en ja ylist�en Herraa, +is�nt�ni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut +noutamaan is�nt�ni veljen tytt�ren h�nen pojalleen +vaimoksi. +Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyytt� +ja sukurakkautta is�nt��ni kohtaan, niin sanokaa se +minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle +sekin, niin ett� tied�n, miten minun tulee toimia." +Laban ja Betuel vastasivat: "T�m� asia on +Herrasta l�ht�isin, me emme voi sanoa mit��n sen +puolesta tai sit� vastaan. +T�ss� on Rebekka, ota +h�net mukaasi. Tulkoon h�nest� is�nt�si pojan vaimo, +niin kuin Herra on m��r�nnyt." +Kuultuaan heid�n +sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti +Herraa. +Sitten h�n otti esiin hopeaja +kultaesineit� sek� vaatteita ja antoi ne Rebekalle. +My�s h�nen veljelleen ja �idilleen h�n antoi +kallisarvoisia lahjoja. +Sitten h�n ja h�nen +seuralaisensa aterioivat, ja he j�iv�t taloon y�ksi. +Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa +minun nyt palata is�nt�ni luo." +Tyt�n veli ja �iti sanoivat: "Anna tyt�n viipy� +meid�n luonamme viel� jonkin aikaa, edes kymmenen +p�iv��. Sitten h�n voi l�hte�." +Mutta palvelija +sanoi heille: "�lk�� viivytt�k� minua. Herra on +antanut matkani onnistua, p��st�k�� minut palaamaan +is�nt�ni luo." +He sanoivat: "Kutsutaan tytt� +t�nne ja kysyt��n, mit� mielt� h�n on." +He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyiv�t h�nelt�: "Tahdotko nyt heti +l�hte� t�m�n miehen mukaan?" H�n vastasi: "Tahdon." +Niin he saattoivat matkaan +Rebekan ja h�nen imett�j�ns� sek� Abrahamin palvelijan ja t�m�n miehet. +He siunasivat Rebekan ja +sanoivat h�nelle: +-- Tulkoon sinulle, sisaremme, +tuhat kertaa kymmenentuhatta j�lkel�ist�, +ja j�lkel�isesi ottakoot omakseen +vihollistensa kaupungit. +Sitten Rebekka ja h�nen palvelijattarensa nousivat kamelin selk��n ja +l�htiv�t matkaan. N�in palvelija vei Rebekan mukanaan. +Iisak oli t�ll� v�lin siirtynyt Lahai-Roin +kaivon tienoille; h�n n�et asui Negevin maassa. +Er��n� iltana Iisak l�hti k�velem��n, ja kun h�n +kohotti katseensa, h�n n�ki kamelikaravaanin +l�hestyv�n. +Kun Rebekka puolestaan n�ki Iisakin, +h�n pudottautui kamelinsa sel�st� +ja kysyi +palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta +meit� vastaan?" Palvelija vastasi: "H�n on minun +is�nt�ni." Silloin Rebekka otti huivin ja peitti +kasvonsa. +Palvelija kertoi Iisakille kaiken, +mit� oli tapahtunut. +Iisak vei Rebekan �itins� +Saaran telttaan ja otti h�net vaimokseen. Iisak +rakasti h�nt� ja sai lohdun �itins� kuoleman +tuottamaan suruun. +Abraham otti viel� uuden vaimon, jonka nimi oli +Ketura. +H�n synnytti Abrahamille Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin. +Joksanille syntyiv�t Saba ja Dedan. Dedanista polveutuvat +assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset. +Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja +Eldaa. N�m� kaikki olivat Keturan j�lkel�isi�. +Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille. +Sivuvaimojensa pojille h�n antoi lahjoja, ja h�n +l�hetti heid�t viel� el�ess��n it��n Kedemin maahan, +pois poikansa Iisakin tielt�. +Abraham eli kaikkiaan sataseitsem�nkymment�viisi +vuotta. +Sitten h�n kuoli rauhallisen vanhuuden +j�lkeen korkeassa i�ss� ja el�m�st� kyll�ns� saaneena, ja h�net otettiin isiens� luo. +H�nen poikansa +Iisak ja Ismael hautasivat h�net Makpelan luolaan, +joka sijaitsi heettil�isen Efronin, Soharin pojan, +vainiolla Mamresta it��n. +T�m�n vainion Abraham +oli ostanut heettil�isilt�, ja sinne on haudattu +Abraham ja h�nen vaimonsa Saara. +Abrahamin kuoltua Jumalan siunaus seurasi h�nen poikaansa Iisakia. +Iisak j�i asumaan Lahai-Roin kaivon tienoille. +T�ss� on Abrahamin pojan Ismaelin sukuluettelo, +h�nen, jonka Saaran egyptil�inen orjatar Hagar +synnytti Abrahamille. +N�m� olivat Ismaelin pojat +ik�j�rjestyksess� lueteltuina: Ismaelin esikoinen +oli Nebajot, ja h�nen muut poikansa olivat Kedar, +Adbeel, Mibsam, +Misma, Duma, Massa, +Hadad, +Tema, Jetur, Nafis ja Kedma. +N�m� olivat +Ismaelin pojat, kahdentoista heimokunnan p��llik�t, +ja heid�n mukaansa annettiin nimet my�s heid�n +kylilleen ja leiripaikoilleen. +Ismael eli kaikkiaan satakolmekymment�seitsem�n +vuotta. Sitten h�n kuoli ja h�net otettiin isiens� +luo. +Ismaelin suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina Suriin, joka on +Egyptist� it��n Assurin suunnalla. Ja Ismael joutui alinomaa +vastakkain veljiens� kanssa. +T�m� on kertomus Abrahamin pojan Iisakin +suvusta. Abrahamille syntyi Iisak. +Iisak oli +nelikymmenvuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan, +joka oli Mesopotamiassa asuvan aramealaisen Betuelin +tyt�r ja Labanin sisar. +Iisak rukoili Herraa +vaimonsa puolesta, sill� t�m� oli hedelm�t�n. Herra +kuuli h�nen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi. +Mutta lapset potkivat toisiaan Rebekan kohdussa, +ja h�n sanoi: "Miksi minulle pit�� sattua +t�llaista?" H�n meni kysym��n neuvoa Herralta, +ja Herra sanoi: +-- Kaksi kansaa on kohdussasi, +kaksi heimoa sinusta haarautuu. +Toinen heimo on toista vahvempi, +vanhempi on palveleva nuorempaa. +Aikanaan Rebekka synnytti kaksoset. +Ensimm�isen� syntynyt oli iholtaan punaruskea ja +kauttaaltaan karvainen kuin vuohenkarvaviitta, ja +h�n sai nimen Esau. +Sitten syntyi h�nen +veljens�, ja h�n piti k�dell��n kiinni Esaun +kantap��st�; siksi h�n sai nimen Jaakob. Iisak oli +heid�n syntyess��n kuusikymmenvuotias. +Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava +mets�st�j� ja er�mies, mutta Jaakob oli rauhallinen +ja viihtyi kotosalla. +Koska Iisak s�i mielell��n +riistaa, h�n rakasti enemm�n Esauta, mutta Rebekalle +oli Jaakob rakkaampi. +Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli +v�syneen� mets�stysretkelt��n +ja sanoi Jaakobille: "Anna v�h�n tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, +min� olen ihan lopussa." T�st� syyst� h�n sai nimen Edom. +Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle +ensin esikoisuutesi." +Esau sanoi: "Min� varmaan +kohta kuolen. Mit� hy�ty� minulle on esikoisuudesta?" +Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin +Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa. +Sitten Jaakob antoi h�nelle leip�� ja papukeittoa, ja Esau s�i ja joi, +nousi ja meni tiehens�. Niin v�h�arvoisena h�n piti esikoisuuttaan. +Nimi Esau merkitsee 'karvainen', ja h�nen my�hemm�n +asuinpaikkansa Seirin nimi viittaa sekin 'karvaiseen'. H�nt� kutsutaan +my�s Edomiksi eli 'punaiseksi' tai 'ruskeaksi'. +Nimi Jaakob muistuttaa sek� heprean sanaa aqeb 'kantap��' ett� sanaa aqab 'h�n pett��'. +Ks. selityst� jakeeseen . +Maahan tuli n�l�nh�t�, toinen kuin Abrahamin +aikaan sattunut. Silloin Iisak l�hti filistealaisten +kuninkaan Abimelekin luo Gerariin. +Herra ilmestyi +Iisakille ja sanoi: "�l� l�hde Egyptiin, vaan pysy +sill� seudulla, jonka min� sinulle osoitan. +J�� +asumaan t�h�n maahan, niin min� olen sinun kanssasi +ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun j�lkel�isillesi +min� annan kaikki n�m� seudut ja pid�n n�in voimassa +sen valan, jonka vannoin is�llesi Abrahamille. +Min� annan sinulle j�lkel�isi� niin paljon, ett� +he ovat kuin taivaan t�hdet, ja annan heille koko +t�m�n maan. Sinun j�lkel�istesi saama siunaus tulee +siunaukseksi kaikille maailman kansoille, +koska +Abraham oli minun ��nelleni kuuliainen ja noudatti +sit�, mihin min� h�net velvoitin. H�n piti minun +k�skyni, m��r�ykseni ja lakini." +Niin Iisak j�i +asumaan Gerariin. +Kun Gerarin asukkaat kyseliv�t, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: "H�n on +minun sisareni." H�n ei uskaltanut sanoa, ett� Rebekka oli h�nen +vaimonsa, koska pelk�si seudun miesten tappavan h�net Rebekan takia, +joka oli hyvin kaunis. +Iisak oli asunut siell� +jonkin aikaa, kun filistealaisten kuningas Abimelek +kerran n�ki ikkunastaan h�nen hyv�ilev�n Rebekkaa. +Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja +sanoi: "H�nh�n onkin sinun vaimosi! Miten saatoit +sanoa h�nt� sisareksesi?" Iisak vastasi h�nelle: +"Sanoin niin, koska pelk�sin, ett� minut +surmattaisiin h�nen vuokseen." +Abimelek sanoi: +"Mit� oletkaan tehnyt meille! Se viel� olisi +puuttunut, ett� joku meik�l�isist� olisi maannut +sinun vaimosi kanssa! Silloin sin� olisit sy�ssyt +meid�t raskaaseen syntiin." +Ja Abimelek ilmoitti +koko kansalleen: "Joka kajoaa t�h�n mieheen tai +h�nen vaimoonsa, on kuoleman oma." +Er��n� vuonna Iisak sai siin� maassa kylv�st��n +satakertaisen sadon. Herra siunasi h�nt�. +H�n +vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin +rikas. +Koska h�nelle oli karttunut lampaita, +vuohia ja nautakarjaa sek� paljon palvelusv�ke�, +filistealaiset alkoivat kadehtia h�nt�. +Niin +filistealaiset tukkivat ja t�yttiv�t hiekalla kaikki +ne kaivot, jotka h�nen is�ns� Abrahamin palvelijat +olivat aikoinaan kaivaneet. +Sitten Abimelek +sanoi Iisakille: "L�hde pois meid�n luotamme, +sinusta on tullut aivan liian mahtava." +Iisak l�hti sielt�, pystytti telttansa Gerarin +joenuoman varrelle ja j�i sinne asumaan. +H�n kaivatti uudelleen auki is�ns� Abrahamin p�ivin� kaivetut kaivot, +jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoleman j�lkeen tukkineet, ja +antoi niille samat nimet kuin h�nen is�ns� oli antanut. +Iisakin palvelijat alkoivat sitten kaivaa kaivoa +joenuomaan ja l�ysiv�t vesisuonen. +Mutta Gerarin +paimenet rupesivat riitelem��n Iisakin paimenien +kanssa ja sanoivat: "Vesi kuuluu meille." Niin kaivo +sai nimen Esek, koska siit� oli tullut kiistaa. +Iisakin palvelijat kaivoivat viel� toisen kaivon +ja joutuivat riitaan siit�kin, ja sille h�n antoi +nimen Sitna. +Sitten h�n siirtyi sielt� pois ja +kaivatti viel� uuden kaivon, eik� siit� en�� +syntynyt riitaa. Sen nimeksi tuli Rehobot, sill� +Iisak sanoi: "Nyt Herra on antanut meille v�lj�sti +tilaa, niin ett� voimme levit� laajalle t�ss� maassa." +Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan. +Ensimm�isen� y�n� Herra ilmestyi h�nelle ja +sanoi: "Min� olen sinun is�si Abrahamin Jumala. �l� +pelk��, min� olen sinun kanssasi. Palvelijani +Abrahamin t�hden min� siunaan sinua ja teen suureksi +sinun j�lkel�istesi m��r�n." +Iisak rakensi sinne +alttarin ja rukoili Herraa. H�n pystytti sinne +telttansa, ja h�nen palvelijansa kaivoivat kaivon. +Abimelek tuli Gerarista Iisakin luo mukanaan +l�hin miehens� Ahussat ja sotav�en p��llikk� Pikol. +Iisak kysyi heilt�: "Mink� takia te nyt tulitte +minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja h��ditte +minut luotanne?" +He vastasivat: "Me olemme n�hneet, ett� Herra on sinun kanssasi. Siksi +ajattelimme, ett� sinun ja meid�n v�lill�mme tulisi olla valalla +vahvistettu sopimus. Me haluamme tehd� liiton sinun kanssasi, +ettet tekisi meille mit��n +pahaa. Emme mek��n ole tehneet sinulle pahaa vaan +pelkk�� hyv�� ja olemme p��st�neet sinut rauhassa +menem��n. Sinulla on Herran siunaus." +Silloin +Iisak j�rjesti heille pidot, ja he s�iv�t ja joivat. +Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan +toisilleen. Sitten Iisak hyv�steli heid�t, ja he +erosivat hyv�ss� sovussa. +Samana p�iv�n� tulivat Iisakin palvelijat kertomaan h�nelle kaivosta, +jota olivat olleet kaivamassa, ja sanoivat: "Me l�ysimme vett�." +H�n antoi +sille kaivolle nimen Sibea. +Sen t�hden siell� sijaitsevan kaupungin nimi on viel� t�n�kin p�iv�n� +Beerseba. +Kun Esau oli nelikymmenvuotias, h�n otti +vaimoikseen Beerin tytt�ren Jehuditin ja Elonin +tytt�ren Basematin, jotka olivat heettil�isi�. +N�m� naiset tuottivat Iisakille ja Rebekalle +paljon mielipahaa. +Nimi Esek merkitsee 'kiista'. +Nimi Sitna merkitsee 'riita'. +Nimi Rehobot merkitsee 'v�ljyys'. +Nimi Sibea merkitsee 'vala', 'seitsem�n', vrt. +Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja h�nen silm�ns� +olivat h�m�rtyneet, niin ettei h�n en�� n�hnyt, h�n +kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi +h�nelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mit�, is�?" +Iisak sanoi: "Min� olen tullut vanhaksi ja saatan +pian kuolla. +Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja +jousesi, ja l�hde mets�st�m��n minulle riistaa. +Laita siit� herkkuruokaa, sellaista josta min� +pid�n, ja tuo sit� minulle sy�t�v�ksi, jotta voisin +siunata sinut ennen kuin kuolen." +Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen +Esaulle. Kun Esau oli l�htenyt mets�st�m��n riistaa +is��ns� varten, +Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: "Min� kuulin �sken, ett� is�si sanoi veljellesi +Esaulle: +'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle +herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran +nimess� ennen kuin kuolen.' +Nyt, poikani, tottele +minua ja tee niin kuin min� k�sken. +Hae minulle +laumasta kaksi hyv�� nuorta vuohta, niin min� teen +niist� is�si mieliruokaa. +Vie sin� se is�llesi +sy�t�v�ksi, ett� h�n siunaisi sinut ennen kuolemaansa." +Jaakob sanoi silloin �idilleen: "Mutta veljeni +Esau on karvainen ja minun ihoni on sile�. +Ent� +jos is� tunnustelee minua? Silloin h�n pit�� minua +petkuttajana, ja min� saan osakseni kirouksen enk� +siunausta." +H�nen �itins� sanoi: "Jos niin k�y, +poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain +niin kuin min� sanon ja mene hakemaan ne vuohet." +Jaakob haki vuohet �idilleen, ja t�m� valmisti +niist� Iisakin mieliruokaa. +Sitten Rebekka otti +vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka +h�nell� oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa +Jaakobin niihin. +Vuohien nahoilla h�n peitti +Jaakobin k�det sek� h�nen paljaan kaulansa ja niskansa. +Sitten h�n antoi herkut ja leipomansa +leiv�n Jaakobin k�teen. +Jaakob meni is�ns� luo ja sanoi: "Is�!" Iisak +vastasi: "Niin, poika, kuka sin� olet?" +Jaakob +sanoi is�lleen: "Min� olen sinun esikoisesi Esau. +Olen tehnyt niin kuin k�skit. Nouse istumaan ja sy� +minun riistaani, ja siunaa sitten minut." +Iisak +kysyi: "Miten l�ysit saaliin n�in pian, poikani?" +Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen +tielleni." +Iisak sanoi: "Tulehan l�hemm�ksi, +poikani, niin min� tunnustelen, oletko sin� Esau vai +et." +Jaakob meni is�ns� luo, ja t�m� tunnusteli +h�nt� ja sanoi: "��ni on Jaakobin ��ni, mutta k�det +ovat Esaun k�det." +Eik� Iisak tuntenut Jaakobia, +sill� t�m�n k�det olivat karvaiset kuten Esaun, ja +h�n siunasi Jaakobin. +Iisak kysyi viel�: "Oletko +sin� todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen." +Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka t�nne, niin ett� saan sy�d� poikani +tuomaa riistaa. Sen j�lkeen siunaan sinut." Jaakob tarjosi h�nelle +ruokaa ja viini�, ja h�n s�i ja joi. +Sitten Iisak sanoi: +"Tule t�nne ja suutele minua, poikani." +Jaakob +meni h�nen luokseen ja suuteli h�nt�, ja Iisak tunsi +h�nen vaatteidensa hajun ja siunasi h�net sanoen: +-- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, +maan, jonka Herra on siunannut. +Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta +ja maan rehevyytt�, +viljaa ja viini� runsain m��rin. +Kansat palvelkoot sinua +ja kansakunnat kumartakoot sinua. +Ole veljiesi herra, +ja �itisi pojat kumartakoot sinua. +Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, +ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat. +Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli +juuri l�htenyt is�ns� luota, kun Esau palasi mets�st�m�st�. +H�nkin laittoi herkkuruokaa, vei sen +is�lleen ja sanoi h�nelle: "Nouse, is�, sy�m��n +poikasi tuomaa riistaa, ett� sitten voisit siunata +minut." +H�nen is�ns� Iisak kysyi: "Kuka sin� +olet?" Esau vastasi: "Min� olen poikasi Esau, sinun +esikoisesi." +Silloin Iisak s�ik�hti kovin ja +kysyi: "Kuka se sitten oli, joka k�vi mets�st�m�ss� +ja toi minulle riistaa? Min� s�in jo ennen sinun +tuloasi ja siunasin h�net, ja se siunaus pysyy." +Kun Esau kuuli is�ns� sanat, h�n alkoi +��nekk��sti itke� ja valittaa ja sanoi is�lleen: +"Siunaa minutkin, is�!" +Silloin Iisak sanoi: +"Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen." +Esau sanoi: "Ei h�nt� suotta Jaakobiksi sanota. +H�n on pett�nyt minut kahteen kertaan: h�n vei jo +esikoisuuteni, ja nyt h�n riisti minulta +siunauksenkin!" Esau kysyi viel�: "Eik� sinulle +j��nyt mit��n siunausta minua varten?" +Iisak +vastasi: "Min� asetin h�net sinun herraksesi, annoin +h�nelle palvelijoiksi kaikki h�nen veljens� ja +varustin h�net viljalla ja viinill�. Mit� min� +voisin en�� tehd� sinun hyv�ksesi, poikani?" +Silloin Esau sanoi is�lleen: "Yksik� siunaus +sinulla vain on, is�? Siunaa, is�, minutkin!" Ja +Esau itki katkerasti. +H�nen is�ns� Iisak sanoi +h�nelle: +-- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva +rehevist� maista, +vailla taivaan kastetta. +Sin� olet el�v� miekkasi varassa +ja palveleva velje�si. +Mutta kun sin� kerran riist�ydyt irti, +silloin karistat h�nen ikeens� niskastasi. +Esau kantoi Jaakobille kaunaa siit�, ett� Jaakob +oli saanut is�n siunauksen, ja h�n ajatteli: "Pian +tulee aika, jolloin suremme is�n kuolemaa. Sitten +min� tapan Jaakobin." +Kun Rebekalle kerrottiin, mit� h�nen vanhempi poikansa aikoi, h�n +haetti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi h�nelle: "Veljesi +Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. +Tee siis, poikani, niin kuin min� neuvon: l�hde +pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin. +Viivy siell� jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku +haihtuu. +Kun veljesi viha on asettunut ja h�n on +unohtanut, mit� sin� h�nelle teit, min� l�het�n +sinulle sanan ja haetan sinut sielt�. Miksi minun +pit�isi menett�� teid�t molemmat yhten� ja samana +p�iv�n�?" +Iisakille Rebekka sanoi: "Min� olen kuollakseni +kyll�stynyt noihin heettil�isnaisiin! Jos Jaakobkin +viel� ottaa t�st� maasta heettil�isen vaimon, jonkun +samanlaisen kuin nuo, niin mit� minun en�� kannattaa +el��?" +Ks. selityst� jakeeseen . +Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi +h�nt� ja sanoi: "�l� sin� ota vaimoksesi +kanaanilaista naista. +L�hde Mesopotamiaan �itisi +is�n Betuelin kotiin ja ota sielt� itsellesi vaimo +enosi Labanin tytt�rist�. +Jumala, Kaikkivaltias, +siunatkoon sinua ja tehk��n sinut hedelm�lliseksi ja +j�lkel�isesi monilukuisiksi, niin ett� sinusta saa +alkunsa suuri kansa. +H�n antakoon sinulle +samanlaisen siunauksen kuin Abrahamille, sek� +sinulle ett� j�lkel�isillesi, niin ett� saat +omaksesi t�m�n maan, jonka Jumala lupasi Abrahamille +ja jossa nyt asut muukalaisena." +Sitten Iisak l�hetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob l�hti Mesopotamiaan +aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun +eno. +Esau sai tiet��, ett� Iisak oli siunannut +Jaakobin ja l�hett�nyt h�net Mesopotamiaan ottamaan +sielt� itselleen vaimon ja ett� Iisak Jaakobia +siunatessaan oli kielt�nyt h�nt� ottamasta +vaimokseen kanaanilaista naista. +Jaakob totteli +is��ns� ja �iti��n ja l�hti Mesopotamiaan. +Nyt +Esau ymm�rsi, ettei h�nen is�ns� siet�nyt +kanaanilaisnaisia, +ja h�n meni Abrahamin pojan +Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lis�ksi +Ismaelin tytt�ren Mahalatin, joka oli Nebajotin +sisar. +Jaakob l�hti Beersebasta ja kulki kohti +Harrania. +Matkallaan h�n j�i auringon laskiessa +y�ksi er��seen paikkaan, otti silt� paikalta +p��nalusekseen kiven ja k�vi makuulle. +Y�ll� Jaakob n�ki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, +ja Jumalan enkelit kulkivat niit� yl�s ja alas. +Sitten h�n n�ki, ett� Herra +seisoi h�nen vieress��n ja sanoi: "Min� olen Herra, +is�si Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. T�m�n +maan, jolla sin� makaat, min� annan sinulle ja sinun +j�lkel�isillesi. +Sinun j�lkel�isesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi +levitt�ytyy l�nteen ja it��n, pohjoiseen ja etel��n. +Sinun ja sinun j�lkel�istesi saama siunaus tulee +siunaukseksi kaikille maailman kansoille. +Min� +olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikin� +menetkin, ja tuon sinut takaisin t�h�n maahan. Min� +en hylk�� sinua, vaan t�yt�n sen, mink� nyt olen +sinulle luvannut." +Jaakob her�si unestaan ja sanoi: "Herra on totisesti t�ss� paikassa, enk� min� tiennyt sit�." +Pelko valtasi h�net, ja h�n sanoi: "Kuinka +pelottavan pyh� t�m� paikka onkaan! T�m� on varmaan +Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti." +Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka h�nell� +oli ollut p��nalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja +vuodatti sen p��lle �ljy�. +H�n antoi paikalle nimen Betel; sit� ennen kaupungin nimi oli ollut +Lus. +Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos +Herra on minun kanssani ja varjelee minua t�ll� +matkallani ja antaa minulle leip�� sy�t�v�ksi ja +vaatteita verhokseni +ja jos min� saan palata +turvallisesti is�ni ja sukuni luo, on Herra oleva +minun Jumalani. +T�st� paikasta, johon min� kiven +pystytin, on tuleva Jumalan pyh�kk�. Kaikesta, mit� +sin� annat minulle, min� tuon sinulle kymmenykset." +Nimi Betel merkitsee 'Jumalan asuinsija', 'pyh�kk�'. +Sitten Jaakob l�hti matkaan kohti id�n kansojen +maita. +Saapuessaan sinne h�n huomasi kaivon ja +kolme lammaslaumaa makailemassa sen ��rell�, sill� +siit� kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suulla oli iso kivi, +ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, +kivi vieritettiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. +Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle. +Jaakob kysyi paimenilta: "Mist� te olette kotoisin, veljet?" He +vastasivat: "Harranista." +Jaakob +kysyi viel�: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He +vastasivat: "Kyll� tunnemme." +H�n kysyi: "Mit� +Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyv�� h�nelle +kuuluu, ja tuolta onkin tulossa h�nen tytt�rens� +Raakel lampaineen." +Jaakob sanoi: "Nyt on viel� +t�ysi p�iv� ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. +Juottakaa vain lampaat ja viek�� ne takaisin laitumelle." +Mutta he sanoivat: "Ei, sit� me emme voi +tehd�, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi +vieritet��n kaivon suulta. Vasta sitten me voimme +juottaa lampaat." +Jaakobin viel� puhuessa heid�n kanssaan Raakel +toi sinne is�ns� lammaslauman; sen paimentaminen oli +n�et h�nen teht�v�ns�. +Kun Jaakob n�ki Raakelin, +enonsa Labanin tytt�ren, ja h�nen lampaansa, h�n +astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti +lampaat. +Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja +puhkesi itkuun. +H�n kertoi Raakelille olevansa +h�nen is�ns� sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi +kertomaan is�lleen. +Kun Laban sai kuulla +sisarenpoikansa tulosta, h�n riensi Jaakobia +vastaan, syleili ja suuteli h�nt� ja vei h�net +kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mit� +h�nelle oli tapahtunut, +ja Laban sanoi h�nelle: +"Sin� olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin +min�." +Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden +verran, +Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun +pit�isi tehd� minulle ilmaista ty�t�, vaikka oletkin +sukulaiseni? Sano, mit� haluat palkaksesi." +Labanilla oli kaksi tyt�rt�; vanhemman nimi oli +Lea ja nuoremman Raakel. +Lealla oli lempe�t +silm�t, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja +kasvoiltaan. +Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja +niin h�n sanoi: "Min� palvelen sinua seitsem�n +vuotta, jos annat minulle nuoremman tytt�resi Raakelin." +Laban sanoi: "Parempi minun on antaa h�net +sinulle kuin jollekin toiselle. J�� minun luokseni +asumaan." +Niin Jaakob palveli seitsem�n vuotta +saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat h�nest� +vain muutamalta p�iv�lt�, koska h�n rakasti +Raakelia. +Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle +vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt +tahdon saada h�net." +Laban kutsui silloin koolle +paikkakunnan kaikki asukkaat ja j�rjesti h��pidot. +Mutta illan tultua h�n haki tytt�rens� Lean ja +vei h�net Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi h�neen. +Laban antoi orjattarensa Silpan tytt�relleen +Lealle orjattareksi. +Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, ett� olikin +saanut Lean. H�n sanoi Labanille: "Mit� oletkaan +minulle tehnyt! Min�h�n palvelin sinua saadakseni +Raakelin. Miksi sin� petit minua?" +Mutta Laban +vastasi: "Ei ole meill� p�in tapana naittaa nuorempaa tyt�rt� ennen vanhempaa. +Viet� nyt vain +h��viikko loppuun t�m�n vanhemman kanssa, niin saat +sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun +palveluksessani toiset seitsem�n vuotta." +Jaakob +suostui siihen ja vietti h��viikon loppuun Lean +kanssa. Sen j�lkeen Laban antoi my�s tytt�rens� +Raakelin h�nelle vaimoksi +ja antoi orjattarensa +Bilhan tytt�relleen orjattareksi. +Jaakob yhtyi +my�s Raakeliin, ja Raakel oli h�nelle rakkaampi kuin +Lea. N�in Jaakob palveli Labanin luona viel� toiset +seitsem�n vuotta. +Kun Herra huomasi, ett� Jaakob syrji Leaa, h�n +antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lapsettomana. +Niin Lea synnytti pojan, jolle h�n +antoi nimeksi Ruuben, sill� h�n ajatteli: "Herra on +n�hnyt minun kurjuuteni. +Nyt mieheni alkaa rakastaa +minua." +Sitten h�n tuli j�lleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Herra on +kuullut, ett� mieheni syrjii minua, ja siksi h�n antoi minulle my�s +t�m�n pojan." Ja h�n antoi pojalle nimeksi Simeon. +Sitten h�n tuli taas raskaaksi, synnytti pojan +ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin k��ntyy minun +puoleeni, koska olen synnytt�nyt h�nelle kolme +poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi. +Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja +sanoi: "Vihdoinkin saan ylist�� Herraa." Siksi h�n +antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten h�n ei en�� +synnytt�nyt. +Nimi Ruuben muistuttaa heprean ilmausta ra'a be'onji +'h�n on n�hnyt kurjuuteni'. +Nimi Simeon muistuttaa heprean sanaa sama 'h�n on +kuullut'. +Nimi Leevi muistuttaa heprean sanaa lawa, josta muoto +jillawe on suomeksi 'h�n k��ntyy puoleeni'. +Juudan nimen hepreankielinen muoto Jehuda muistuttaa sanaa hoda, josta +muoto ode on suomeksi 'saan ylist��'. +Kun Raakel n�ki, ettei h�n saanut lapsia, h�n +alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta +minua saamaan lapsia, tai muuten min� kuolen!" +Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko min� +muka Jumala? Min�k� olen est�nyt sinua saamasta +lapsia?" +Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni +Bilha. Tee h�nen kanssaan lapsia, jotka tulevat +minun omikseni. N�in minustakin voi tulla �iti." +Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille +vaimoksi, ja Jaakob yhtyi h�neen. +Bilha tuli +raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. +Silloin +Raakel sanoi: "Jumala on ratkaissut asian minun +hyv�kseni. H�n on kuullut rukoukseni ja antanut +minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle +nimeksi Dan. +Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli +uudelleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen +pojan. +Raakel sanoi: "Min� olen k�ynyt sisareni +kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut." +Ja h�n antoi pojalle nimeksi Naftali. +Kun Lea n�ki, ettei h�n en�� saanut lapsia, h�n +antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi, +ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan. +Lea sanoi: "Tuokoon h�n onnea!", ja antoi +pojalle nimeksi Gad. +Sitten Lean orjatar Silpa +synnytti Jaakobille viel� toisen pojan, +ja Lea +sanoi: "Miten onnellinen min� olenkaan! Nyt naiset +ylist�v�t minua onnelliseksi." Ja h�n antoi pojalle +nimeksi Asser. +Kerran vehn�nleikkuun aikaan Ruuben l�hti ulos +k�velem��n. H�n l�ysi vainiolta lemmenmarjoja +ja vei ne �idilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Lealle: "Anna +minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja." +Mutta Lea vastasi h�nelle: "Eik� riit�, ett� +sin� olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt viel� +tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon +menneeksi, Jaakob saa ensi y�n� maata sinun +kanssasi, kunhan min� saan poikasi lemmenmarjat." +Ja kun Jaakob illalla palasi laitumelta, Lea +meni h�nt� vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maattava +minun kanssani, sill� min� olen ostanut sinut +itselleni poikani l�yt�mill� lemmenmarjoilla." +Jaakob makasi sin� y�n� h�nen kanssaan. +Jumala +kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnytti Jaakobille +viidennen pojan. +Lea sanoi: "Jumala on korvannut +minulle sen, ett� annoin orjattareni miehelleni." Ja +h�n antoi pojalle nimeksi Isaskar. +Sitten Lea +tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen +pojan. +Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle +hyv�n lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun +luonani, sill� olen synnytt�nyt h�nelle kuusi +poikaa." Ja h�n antoi pojalle nimeksi Sebulon. +Sen j�lkeen Lea synnytti viel� tytt�ren ja antoi +h�nelle nimeksi Dina. +Mutta Jumala muisti my�s Raakelia ja kuuli h�nen +rukouksensa. H�n antoi Raakelin tulla hedelm�lliseksi, +ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. +H�n sanoi: "Jumala on ottanut pois minun h�pe�ni." +H�n antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: +"Antakoon Herra minulle viel� toisen pojan." +Kun Raakel oli synnytt�nyt Joosefin, Jaakob +sanoi Labanille: "Salli minun l�hte� kotiin, omaan +maahani. +Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden +takia olen palvellut sinua, sitten min� l�hden. Sin� +tied�t kyll�, miten hyvin olen sinua palvellut." +Laban vastasi: "J�� toki viel� t�nne! Min� olen +tutkinut ennusmerkkej� ja saanut tiet��, ett� juuri +sinun takiasi Herra on siunannut minua." +Ja h�n +sanoi viel�: "M��r�� itse, paljonko haluat minulta +palkkaa, min� kyll� maksan sen." +Jaakob sanoi +h�nelle: "Tied�t itsekin, miten min� olen sinua +palvellut ja miten sinun karjasi on lis��ntynyt +minun hoidossani. +Se v�h�, mit� sinulla oli +ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. +Minun askelissani on Herran siunaus tullut +sinullekin. Mutta enk� min� nyt jo saisi ryhty� +ty�h�n oman perheeni hyv�ksi?" +Silloin Laban kysyi: "Mit� minun pit�isi antaa +sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa +minulle mit��n. Mutta jos suostut siihen, mit� nyt +ehdotan sinulle, niin min� paimennan ja vartioin +sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin. +T�n��n +min� tarkastan koko sinun vuohija lammaskarjasi. +Vie sin� siit� pois kaikki t�plikk��t ja kirjavat +lampaat ja nuorista p�sseist� kaikki mustanruskeat, +sek� vuohista kaikki kirjavat ja t�plikk��t. Minun +palkkani olkoon t�m�, +ja osoittakoon se, miten +v�h��n min� tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan +laumaa, niin minun palkakseni j��k��t ainoastaan +t�plikk��t ja kirjavat vuohet sek� mustanruskeat +lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varastetuiksi." +Laban sanoi: "Hyv� on, jos niin tahdot." +Viel� samana p�iv�n� Laban ker�si erilleen +juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki t�plikk��t ja +kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkoista, ja kaikki mustanruskeat p�ssit ja j�tti ne +poikiensa paimennettaviksi. +Sitten Laban siirsi +t�m�n lauman kolmen p�iv�matkan p��h�n Jaakobista, +ja Jaakob j�i paimentamaan Labanin muita vuohia ja +lampaita. +Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun +ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, +ett� valkoinen puu paljastui. +Kun naaraat olivat +kiimassa, h�n pani kuorimansa oksat niiden eteen +juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne k�viv�t +juomassa. +El�imet, jotka olivat pariutuneet +oksien edess�, synnyttiv�t juovikkaita, t�plikk�it� +ja kirjavia karitsoita. +N�m� karitsat Jaakob +erotti itselleen. Kun el�imet j�lleen olivat +kiimoissaan, h�n k��nsi niiden p��t Labanin karjan +juovikkaisiin ja mustanruskeisiin el�imiin p�in. +Omat laumansa h�n piti erill��n eik� p��st�nyt niit� +sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampaisiin. +Aina +kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan, +Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin +ett� ne pariutuivat oksien edess�. +Mutta heikkojen el�inten eteen h�n ei pannut oksia, ja siksi +j�iv�t heikot el�imet Labanille ja Jaakob sai +voimakkaat. +Jaakob rikastui suuresti, ja h�nelle +kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja +orjia sek� kameleita ja aaseja. +Nimi Dan merkitsee 'h�n on tuominnut', 'h�n on ratkaissut +asian'. +Nimi Naftali muistuttaa heprean sanaa naftulim +'kamppailu'. +Nimi Gad merkitsee 'hyv� onni'. +Nimi Asser merkitsee 'onnekas', 'onnellinen'. +Hedelm�llisyyden edist�miseen k�ytetty kasvi, luultavasti +Mandragora officinarum. +Nimi Isaskar muistuttaa heprean sanaa sakar 'ostaa', +'korvata' tai 'palkka'. +Nimi Sebulon liittyy heprean verbiin zabal 'h�n pysyy +luona'. +Nimi Joosef muistuttaa sek� heprean sanaa asaf 'ottaa pois' ett� sanaa jasaf 'lis�t�', 'antaa lis��'. +Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: "Jaakob on +vienyt kaiken, mik� kuului is�llemme, ja hankkinut +koko rikkautensa is�mme kustannuksella." +Jaakob +n�ki my�s Labanin kasvoista, ettei t�m� en�� ollut +h�nelle yht� suopea kuin ennen. +Silloin Herra +sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja +synnyinseudullesi. Min� olen sinun kanssasi." +Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidunmaalle, miss� h�n +paimensi lampaitaan ja vuohiaan, +ja sanoi heille: "Min� huomaan is�nne kasvoista, +ettei h�n en�� ole minulle yht� suopea kuin ennen, +mutta minun is�ni Jumala on aina ollut kanssani. +Teh�n tied�tte, ett� min� olen parhaani mukaan +palvellut is��nne, +h�n sen sijaan on petkuttanut +minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala +ei kuitenkaan ole antanut h�nen tuottaa minulle +vahinkoa. +Jos is�nne sanoi: 'T�plikk��t saavat +olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet +synnyttiv�t t�plikk�it�, ja jos h�n sanoi: 'Juovikkaat saavat +olla palkkasi', niin kaikki el�imet +synnyttiv�t juovikkaita. +Jumala otti karjan pois +is�lt�nne ja antoi sen minulle. +Lampaiden ja +vuohien kiima-aikana min� n�in unessa juovikkaiden, +t�plikk�iden ja laikukkaiden urosten astuvan lampaita ja vuohia. +Jumalan enkeli sanoi minulle siin� +unessa: 'Jaakob!' Ja min� sanoin: 'T�ss� olen.' +H�n sanoi: 'N�etk�, kaikki urokset, jotka +astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, +t�plikk�it� ja laikukkaita, sill� min� olen n�hnyt, +miten Laban sinua kohtelee. +Min� olen Jumala, +joka ilmestyin sinulle Beteliss�, miss� sin� +voitelit �ljyll� patsaan ja teit minulle +uhrilupauksen. L�hde nyt pois t�st� maasta ja palaa +synnyinseudullesi.'" +Silloin Raakel ja Lea vastasivat h�nelle: +"Meill� ei ole is�mme luona en�� mit��n perint�osaa +j�ljell�. +H�nh�n kohteli meit� kuin orjia, sill� +h�n myi meid�t ja viel� s�i suuhunsa sen hinnan, +jonka oli meist� saanut. +Koko se rikkaus, jonka +Jumala on ottanut pois meid�n is�lt�mme, kuuluu +meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala +on k�skenyt sinun tehd�!" +Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien +selk��n, +otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuutensa ja koko sen karjan, jonka h�n oli hankkinut +omakseen Mesopotamiassa, ja l�hti Kanaaninmaahan +is�ns� Iisakin luo. +Kun Laban oli keritsem�ss� +lampaitaan, Raakel varasti kotoaan is�ns� jumalankuvat. +Jaakob harhautti aramealaista Labania +eik� kertonut h�nelle aikeistaan, +vaan l�hti +salaa matkaan ja vei mukanaan koko v�kens� ja +omaisuutensa. H�n ylitti Eufratin ja suuntasi matkansa kohti Gileadin vuoria. +Kahden p�iv�n kuluttua Laban sai tiedon, ett� +Jaakob oli l�htenyt salaa tiehens�. +Silloin h�n +otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin +seitsem�n p�iv�n takaa-ajon j�lkeen Gileadin vuorilla. +Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo +y�ll� unessa ja sanoi h�nelle: "Varo, ettet puhu +pahasti Jaakobille." +Laban kohtasi Jaakobin, kun t�m� oli leiriytynyt +Gileadin vuorille, ja my�s Laban leiriytyi sinne +miehineen. +Laban sanoi Jaakobille: "Mit� +oletkaan tehnyt! Sin� olit petollinen ja veit +tytt�reni mukanasi, ik��n kuin he olisivat olleet +sotasaalista! +Miksi pakenit salaa minun luotani +etk� kertonut minulle aikeistasi mit��n? Min� olisin +saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, +tamburiinein ja harpuin. +Et antanut minulle edes +tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tytt�ri�ni +hyv�stiksi. Siin� teit kovin tyhm�sti! +Min� +voisin tehd� teille paljonkin pahaa, mutta teid�n +isienne Jumala sanoi minulle viime y�n�: 'Varo, +ettet puhu pahasti Jaakobille.' +No hyv�! Sin� +l�hdit matkaan, koska niin kovasti ik�v�it is�si +luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?" +Jaakob vastasi: "Min� l�hdin salaa, koska pelk�sin, +ett� sin� riist�isit minulta tytt�resi. +Mutta kuolema sille, jonka hallusta sin� l�yd�t +jumalasi! Saat sukumme miesten l�sn� ollessa itse +tutkia, mit� minulla on mukanani, ja ottaa omasi +pois." Jaakob ei tiennyt, ett� Raakel oli varastanut +jumalat. +Laban k�vi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja +molempien orjattarien teltassa, mutta ei l�yt�nyt +mit��n. Lean teltasta tultuaan h�n meni Raakelin +telttaan. +Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat +kamelin satulas�kkiin ja istui niiden p��ll�. Laban +penkoi koko teltan eik� l�yt�nyt niit�. +Silloin +Raakel sanoi is�lleen: "�l� vihastu, herrani, vaikka +en voikaan nousta tielt�si. Minulla on se naisten +tavallinen vaiva." Eik� Laban l�yt�nyt jumalankuvia, +vaikka kuinka etsi. +Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syytt�� +Labania. H�n sanoi: "Mik� on minun rikkomukseni, +mit� pahaa min� olen tehnyt, kun n�in rynt��t minun +per��ni? +Nyt olet penkonut kaikki minun +tavarani. L�ysitk� mit��n itsellesi kuuluvaa? Pane +se t�h�n minun v�keni ja oman v�kesi eteen, niin he +saavat ratkaista asian. +Min� olen ollut luonasi +kaksikymment� vuotta, eiv�tk� sinun lampaasi ja +vuohesi ole menett�neet karitsoitaan enk� min� ole +sy�nyt p�ssej� sinun laumastasi. +Aina kun toin +sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen +korvaamaan. Min� olen saanut siit� vastata, oli se +sitten viety p�iv�ll� tai y�ll�. +P�ivisin minua +vaivasi helle, �isin en vilulta saanut silmiini +unta. +Kaksikymment� vuotta min� olen viett�nyt +sinun talossasi, nelj�toista vuotta palvelin sinua +saadakseni kaksi tyt�rt�si ja kuusi vuotta saadakseni +sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa +sin� muutit minun palkkaani. +Ellei is�ni Jumala, +Abrahamin Jumala, jota my�s Iisak palvelee, olisi +ollut minun puolellani, sin� olisit l�hett�nyt minut +matkaan tyhjin k�sin. Mutta Jumala n�ki minun +ahdinkoni ja ty�ni paljouden ja ratkaisi asian viime +y�n�." +Laban vastasi Jaakobille: "Tytt�ret ovat kyll� +minun tytt�ri�ni, lapset minun lapsiani ja karja +minun karjaani. Kaikki, mit� sin� t��ll� n�et, on +minun. Mutta mink� min� nyt mahdan n�ille tytt�rille +tai lapsille, jotka he ovat synnytt�neet? +Tehk��mme siis sovinto, ja olkoon sill� todistaja." +Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn +patsaaksi +ja sanoi omalle v�elleen: "Ker�tk�� +kivi�." Miehet hakivat kivi� ja kasasivat ne +r�ykki�ksi. Sitten he yhdess� aterioivat sen +��ress�. +Laban antoi r�ykki�lle nimeksi +Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed. +Sitten Laban sanoi: "T�m� r�ykki� olkoon nyt +sopimuksemme todisteena." Sen vuoksi sit� kutsutaan +nimell� Galed +ja my�s nimell� Mispa, sill� h�n +sanoi viel�: "Herra pit�k��n meit� silm�ll� +silloinkin, kun emme en�� voi n�hd� toinen +toistamme. +Jos sin� kohtelet huonosti tytt�ri�ni +ja otat muita vaimoja heid�n lis�kseen, niin silloin +on Jumala oleva sopimuksemme todistajana, vaikka +yht��n ihmist� ei olisi l�sn� sen todistajana." +Laban sanoi viel� Jaakobille: "Katso t�t� +r�ykki�t� ja t�t� patsasta, jonka min� olen +pystytt�nyt meid�n v�lillemme. +T�m� r�ykki� ja +t�m� patsas todistavat ja muistuttavat siit�, etten +min� saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua +vastaan etk� sin�k��n saa kulkea niiden ohi hy�k�t�ksesi minun kimppuuni. +Meid�n isiemme +Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina t�t� +sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen +Jumalan kautta, jota h�nen is�ns� Iisak palveli. +Sitten Jaakob uhrasi sill� vuorella teurasuhrin +ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he +s�iv�t ja viipyiv�t vuorella sen y�n. +Sek� arameankielinen nimi Jegar-sahaduta ett� hepreankielinen +Galed merkitsev�t 'todistuksen r�ykki�'. Galed muistuttaa samalla +Gileadin alueen nime�. +Nimi Mispa merkitsee 't�hystyspaikka'. +Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja +tytt�ri��n ja siunasi ja hyv�steli heid�t. Sitten +h�n l�hti pois ja palasi kotiseudulleen. +Jaakob jatkoi matkaansa, ja h�nt� vastaan tuli +Jumalan enkeleit�. +Heid�t n�hdess��n Jaakob +sanoi: "T�ss� on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai +nimekseen Mahanaim. +Jaakob l�hetti sananvieji� edell��n veljens� +Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan +ja k�ski +heid�n sanoa Esaulle: "Herrani, n�in sanoo +palvelijasi Jaakob: 'Olen asunut Labanin luona ja +joutunut viipym��n siell� n�in kauan. +Minulle on +kertynyt h�rki� ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia +ja orjattaria, ja l�het�n nyt sinulle t�m�n viestin +pyyt�en, ett� ottaisit minut suosiollisesti vastaan.'" +Palattuaan Jaakobin luo sananviej�t kertoivat: +"Kohtasimme veljesi Esaun, ja h�n on nyt tulossa +sinua vastaan mukanaan nelj�sataa miest�." +Jaakob +pel�styi ja h�t��ntyi kovin. H�n jakoi v�en, joka +h�nell� oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, +nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, +sill� +h�n ajatteli: "Jos Esau k�y toisen joukon kimppuun +ja tuhoaa sen, niin toinen joukko p��see pakoon." +Jaakob sanoi: "Is�ni Abrahamin Jumala ja is�ni +Iisakin Jumala, Herra, sin� joka sanoit minulle: +'Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin min� annan +sinun menesty�'! +Min� en ole ansainnut sit� +suurta hyvyytt� ja armoa, jota olet osoittanut minulle, +palvelijallesi. Pelkk� sauva k�dess�ni min� +aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle +karttunut v�ke� ja karjaa kahden suuren joukon verran. +Pelasta minut veljeni Esaun k�sist�! Min� +pelk��n, ett� h�n tappaa minut ja meid�t kaikki, +�itej� ja lapsia my�ten. +Mutta sin� olet +sanonut: 'Min� annan sinun menesty� ja teen sinun +j�lkel�isesi lukuisiksi kuin merenrannan +hiekkajyv�t, joita ei voi laskea.'" +Ja Jaakob +j�i sinne siksi y�ksi. +Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Esaulle +kaksisataa vuohta ja kaksikymment� +pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymment� +p�ssi�, +kolmekymment� imett�v�� kamelia ja +niiden varsat, nelj�kymment� lehm�� ja kymmenen +h�rk��, kaksikymment� aasintammaa ja kymmenen +aasioritta. +H�n antoi ne palvelijoidensa +huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: +"Kulkekaa eteenp�in minun edell�ni ja pit�k�� laumat +matkan p��ss� toisistaan." +H�n k�ski ensimm�isen +lauman ajajaa: "Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja +kysyy sinulta: 'Kenen miehi� sin� olet, minne olet +menossa ja kenen ovat nuo el�imet, joita ajat?', +niin sano: 'Palvelijasi Jaakobin. Ne on +l�hetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob +itse on tulossa j�ljess�mme.'" +Saman k�skyn h�n +antoi my�s toiselle, kolmannelle ja kaikille +muillekin, jotka ajoivat laumoja. H�n sanoi: "Teid�n +tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte +h�net. +Sanokaa my�s: 'Palvelijasi Jaakob on +tulossa j�ljess�mme.'" Jaakob n�et ajatteli: "Min� +yrit�n lepytt�� h�net lahjoilla, jotta h�n olisi +minulle suopea, kun kohtaan h�net." +H�nen +lahjaksi erottamansa karja l�hti jatkamaan matkaa +h�nen edell��n, mutta h�n itse j�i y�ksi leiriins�. +Samana y�n� Jaakob otti mukaan molemmat +vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista +poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. +Saatettuaan heid�t ensin vastarannalle h�n k�ski +kuljettaa yli my�s kaiken omaisuutensa. +Vain +Jaakob itse j�i toiselle rannalle. Siell� muuan mies +paini +h�nen kanssaan aamunsarastukseen saakka. +Kun mies huomasi, ettei p��ssyt voitolle, h�n +iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin ett� Jaakobin +lonkka nyrj�hti h�nen kamppaillessaan miehen kanssa. +Mies sanoi h�nelle: "P��st� minut menem��n, +sill� p�iv� valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En +p��st� sinua, ellet siunaa minua." +Mies kysyi +h�nelt�: "Mik� sinun nimesi on?" H�n vastasi: +"Jaakob." +Silloin mies sanoi: "Sinua ei pid� +en�� sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sill� sin� +olet kamppaillut +Jumalan ja ihmisten kanssa ja +voittanut." +Jaakob sanoi h�nelle: "Sano sin�kin +nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pit�isi +tiet�� minun nimeni?" Ja h�n siunasi Jaakobin +siell�. +Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. H�n sanoi: +"Min� olen n�hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, +ja +silti olen elossa." +Aurinko nousi, ja h�n jatkoi +matkaansa Penuelista eteenp�in ontuen lonkkaansa. +T�m�n vuoksi israelilaiset eiv�t t�n�k��n +p�iv�n� sy� reisij�nnett�, joka on nivustaipeen +p��ll�. Mies oli iskenyt Jaakobia t�h�n j�nteeseen. +Nimi Mahanaim liittyy heprean sanaan mahane 'leiri', +'etuvartio'. +Nimi Jabbok muistuttaa heprean sanaa abaq 'h�n +paini'. +Nimi Israel merkitsee 'Jumala kamppailee' tai 'Jumala +hallitsee'. +Nimi Penuel merkitsee 'Jumalan kasvot'. +Kun Jaakob kohotti katseensa, h�n n�ki Esaun +tulevan nelj�sataa miest� mukanaan. Silloin Jaakob +jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille +heid�n lapsensa. +H�n asetti orjattaret lapsineen +etumaisiksi, Lean ja h�nen lapsensa heid�n taakseen +ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. +H�n itse +kulki heid�n edell��n velje��n kohden polvistuen ja +kumartaen v�lill� seitsem�n kertaa maahan saakka. +Mutta Esau juoksi h�nt� vastaan, syleili h�nt�, +kietoi k�tens� h�nen kaulaansa ja suuteli h�nt�, ja +he itkiv�t. +Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, h�n kysyi: +"Keit� ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob +vastasi: "N�m� ovat lapset, jotka Jumala armossaan +on suonut minulle, palvelijallesi." +Sitten orjattaret astuivat l�hemm�ksi lapsineen ja kumarsivat +maahan saakka. +My�s Lea ja h�nen lapsensa l�hestyiv�t ja kumarsivat maahan, ja viimeisin� astuivat +esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka. +Esau kysyi: "Mit� oikein olivat ne miehet ja +laumat, jotka jo kohtasin?" Jaakob vastasi: +"Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, ett� +ottaisit minut suopeasti vastaan." +Esau sanoi: +"Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pid� vain +omasi, veljeni." +Mutta Jaakob sanoi: "Ei +suinkaan! Jos nyt todella pid�t minua veljen�si, +niin ota vastaan t�m� lahja, sill� min� olen tullut +sinun eteesi niin kuin k�yd��n Jumalan eteen, ja +sin� olet ollut minulle armollinen. +Ota siis +t�m� lahja, jonka olen tuonut sinulle, sill� Jumala +on ollut minulle hyv� ja minulla on nyt kaikkea." Ja +Jaakob taivutteli Esauta ja sai h�net ottamaan +lahjan. +Sitten Esau sanoi: "L�hdet��n liikkeelle +yhdess�, samaa matkaa." +Mutta Jaakob sanoi +h�nelle: "Sin�h�n tied�t, herrani, ett� lapset ovat +pieni� ja ett� minun on pidett�v� huolta imett�vist� +lampaista ja lehmist�. Jos niit� ajetaan liian kovaa +yhdenkin p�iv�n ajan, ne menehtyv�t. +Jatka +matkaa minun edell�ni, herrani, niin min� tulen +hiljalleen per�ss�si karjalle ja lapsille sopivaa +vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin." +Esau +sanoi: "Sitten min� j�t�nkin osan v�est�ni sinun +mukaasi." Jaakob sanoi: "Mit� suotta! Minulle +riitt��, ett� pid�t minua veljen�si." +Esau k��ntyi samana p�iv�n� kotimatkalle +Seiriin, +mutta Jaakob l�htikin Sukkotiin ja +rakensi sinne itselleen talon sek� suojakatoksia +karjalleen. Siit� syyst� paikka on saanut nimekseen +Sukkot. +Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turvallisesti +Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja +pystytti leirins� kaupungin ulkopuolelle. +Sen +maapalstan, jolle h�n siell� pystytti telttansa, h�n +osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemilt� ja h�nen +veljilt��n, Hamorin pojilta. +H�n rakensi sinne +alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel. +Nimi Sukkot merkitsee 'katokset'. +Nimi El-Elohe-Israel merkitsee 'Jumala, Israelin Jumala'. +Dina, Jaakobin tyt�r, jonka �iti oli Lea, l�hti +tapaamaan seudun tytt�j�. +Seudun hivvil�isen hallitsijan Hamorin poika Sikem n�ki Dinan, otti h�net +mukaansa ja makasi h�net v�kisin. +Mutta Sikem +kiintyi Dinaan, Jaakobin tytt�reen, rakastui h�neen +ja yritti lepytt�� h�net. +Is�lleen Hamorille +Sikem sanoi: "Hanki t�m� tytt� minulle vaimoksi." +Mutta Jaakob oli jo saanut tiet��, ett� Sikem oli +raiskannut h�nen tytt�rens� Dinan. Koska h�nen poikansa +olivat karjan mukana laitumilla, h�n p��tti +kuitenkin vaieta heid�n tuloonsa saakka. +Sikemin is� Hamor l�hti Jaakobin puheille. +Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta +ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja +katkeria, sill� Sikem oli makaamalla Jaakobin +tytt�ren loukannut Israelin kunniaa, eik� sellaista +voitu siet��. +Hamor puhui heid�n kanssaan ja +sanoi: "Poikani Sikem on rakastunut perheenne +tytt�reen. Antakaa tytt� h�nelle vaimoksi, +ja +tehd��n sopimus: antakaa te meille vaimoiksi +tytt�ri�nne ja ottakaa itse meid�n tytt�ri�mme. +Tulkaa asumaan meid�n pariimme, maa on avoinna +edess�nne. J��k�� t�nne, liikkukaa vapaasti +kaikkialla ja asettukaa t�nne." +Sikem itse sanoi +Dinan is�lle ja veljille: "Jos hyv�ksytte minut, +min� maksan teille niin paljon kuin pyyd�tte. +M��r�tk�� morsiamen hinta vaikka kuinka +korkeaksi ja vaatikaa lahjoja vaikka kuinka paljon, +min� maksan mit� pyyd�tte, kunhan vain annatte tyt�n +minulle vaimoksi." +Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja +h�nen is�lleen Hamorille petollisesti, koska Sikem +oli raiskannut heid�n sisarensa Dinan. +He sanoivat heille: "Meid�n ei sovi tehd� sellaista. Emme +voi antaa sisartamme ymp�rileikkaamattomalle miehelle, +sill� me pid�mme sellaista h�pe�llisen� tekona. +Mutta me suostumme teid�n pyynt��nne sill� +ehdolla, ett� teette niin kuin meill� on tapana ja +ymp�rileikkaatte kaikki miehet ja pojat. +Sitten +me annamme teille vaimoiksi tytt�ri�mme ja otamme +vaimoiksi teid�n tytt�ri�nne ja asetumme asumaan +luoksenne, niin ett� meist� tulee yksi ja sama +kansa. +Mutta jos ette suostu +ymp�rileikkauttamaan itse�nne, me otamme tyt�n ja +l�hdemme pois." +Hamor ja h�nen poikansa Sikem +pitiv�t heid�n tarjoustaan hyv�n�, +ja +nuorukainen ryhtyi heti toimeen ehdon t�ytt�miseksi, +sill� h�n oli rakastunut Jaakobin tytt�reen ja +h�nell� oli is�ns� suvussa paljon vaikutusvaltaa. +Hamor ja h�nen poikansa meniv�t kaupunginportin +aukiolle ja sanoivat kaupungin miehille: +"Nuo +miehet haluavat el�� rauhassa kanssamme. Antaa +heid�n j��d� asumaan t�lle seudulle ja kierrell� +t��ll�. Maata t��ll� kyll� riitt�� heillekin. Me +voimme ottaa vaimoiksemme heid�n tytt�ri��n ja antaa +omia tytt�ri�mme heille. +Mutta nuo miehet +suostuvat j��m��n t�nne meid�n luoksemme ja tulemaan +meid�n kanssamme yhdeksi kansaksi vain, jos +ymp�rileikkaamme t��ll� kaikki miehet ja pojat, niin +kuin heid�n tapoihinsa kuuluu. +Sill� tavoin +heid�n karjansa ja omaisuutensa ja kaikki juhtansa +siirtyv�t lopulta meille. Siksi meid�n olisi syyt� +suostua heid�n vaatimukseensa ja n�in saada heid�t +j��m��n luoksemme." +Kaupungin t�ysi-ik�iset +miehet my�ntyiv�t Hamorin ja h�nen poikansa Sikemin +ehdotukseen, ja kaupungin kaikki miespuoliset +asukkaat ymp�rileikattiin. +Kahden p�iv�n kuluttua, kun kaupungin miehet +olivat kipeimmill��n, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan +veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, +tunkeutuivat kenenk��n est�m�tt� kaupunkiin ja +tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat. +He +pistiv�t hengilt� my�s Hamorin ja h�nen poikansa +Sikemin ja veiv�t Dinan mukanaan Sikemin talosta. +Sitten Jaakobin pojat hy�kk�siv�t ry�st�m��n +surmattujen omaisuutta ja kaupunkia, jossa heid�n +sisarensa oli raiskattu. +He ry�stiv�t kaupungin +asukkaiden lampaat ja vuohet, nautakarjan ja aasit +sek� kaiken, mit� kaupungista ja sen mailta l�ytyi, +ottivat saaliikseen heid�n omaisuutensa ja my�s +naiset ja lapset, kaiken mit� taloissa oli. +Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te +olette vet�neet minun p��lleni t�ss� maassa asuvien +kanaanilaisten ja perissil�isten vihan ja tehneet +minusta henkipaton. Minun v�keni on v�h�lukuinen; +jos nuo toiset yhdess� k�yv�t minun kimppuuni ja +voittavat minut, niin se on minun ja minun sukuni +loppu." +Mutta he vastasivat: "Eih�n meid�n +sisartamme saa kohdella kuin porttoa!" +; Judit +Jumala sanoi Jaakobille: "L�hde Beteliin, asetu +sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, +joka ilmestyi sinulle, kun pakenit velje�si Esauta." +Niin Jaakob sanoi perheelleen ja muulle v�elleen: +"Hyl�tk�� vieraat jumalat, joita teill� on, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, +niin l�hdemme +Beteliin. Min� rakennan sinne alttarin Jumalalle, +joka kuuli minua ahdinkoni hetkell� ja oli matkallani minun kanssani." +He luovuttivat Jaakobille +kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sek� renkaat, +jotka heill� oli korvissaan, ja Jaakob k�tki ne +maahan Sikemin luona kasvavan suuren puun alle. +Sitten he l�htiv�t liikkeelle, ja Jumala saattoi +ymp�rist�n kaupunkien asukkaat kauhun valtaan, niin +etteiv�t he l�hteneet ajamaan takaa Jaakobin poikia. +Jaakob ja koko h�nen v�kens� saapuivat Lusiin eli +Beteliin, joka on Kanaaninmaassa. +H�n rakensi +sinne alttarin ja antoi paikalle nimeksi El-Betel +sill� siell� Jumala oli ilmestynyt h�nelle h�nen +l�hdetty��n pakoon velje��n. +Debora, Rebekan +imett�j�, kuoli siell�, ja h�net haudattiin Betelin +rinteeseen tammen alle. Puu sai nimekseen Itkutammi. +Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi +h�nelle viel� uudestaan ja siunasi h�net. +Jumala +sanoi h�nelle: +-- Nimesi on Jaakob, +mutta nyt saat uuden nimen: +kutsuttakoon sinua Israeliksi. +Niin h�n sai nimekseen Israel. +Viel� Jumala +sanoi h�nelle: +-- Min� olen Jumala, Kaikkivaltias. +Ole hedelm�llinen, +ja tulkoon sukusi suureksi. +Monet kansat saavat sinusta alkunsa, +ja sinusta tulee kuninkaiden kantais�. +Sen maan, jonka lupasin Abrahamille ja +Iisakille, +min� nyt annan sinulle, +ja my�s sinun j�lkel�isillesi min� annan sen maan. +Sitten Jumala l�hti Jaakobin luota siit� paikasta, miss� oli h�nelle puhunut. +Jaakob pystytti patsaan, muistokiven, siihen +kohtaan, miss� Jumala oli puhunut h�nelle, vuodatti +sen p��lle viini� juomauhriksi ja valeli sen �ljyll�. +Ja h�n antoi sille paikalle nimen Betel. +Sitten he l�htiv�t liikkeelle Betelist�. Kun +viel� oli v�h�n matkaa Efrataan, Raakelin synnytys +alkoi, ja siit� tuli hyvin vaikea. +Kun tuskat +olivat pahimmillaan, k�til�vaimo sanoi h�nelle: "Ei +h�t��, sin� saat taas pojan." +Mutta Raakel oli +jo kuolemaisillaan, ja viime hetkell��n h�n antoi +pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi h�nelle +nimeksi Benjamin. +Raakel kuoli, ja h�net +haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen. +Jaakob pystytti patsaan h�nen haudalleen, ja +t�m� Raakelin hautapatsas on olemassa viel� t�n�kin +p�iv�n�. +Sitten Israel +l�hti matkaan ja pystytti +telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen. +H�nen +asuessaan sill� seudulla Ruuben makasi is�ns� +sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai tiet�� +siit�. +Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. +Lean poikia +olivat Jaakobin esikoinen Ruuben sek� Simeon, Leevi, +Juuda, Isaskar ja Sebulon, +Raakelin poikia +olivat Joosef ja Benjamin, +Raakelin orjattaren +Bilhan poikia olivat Dan ja Naftali, +ja Lean +orjattaren Silpan poikia olivat Gad ja Asser. N�m� +olivat Jaakobin pojat, jotka syntyiv�t h�nelle +Mesopotamiassa. +Jaakob saapui is�ns� Iisakin luo Mamreen, +Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, miss� Abraham ja Iisak +olivat asuneet muukalaisina. +Iisak eli satakahdeksankymment� vuotta. +Sitten h�n kuoli, ja h�net otettiin isiens� luo +korkeassa i�ss� ja el�m�st� kyll�ns� saaneena. H�nen +poikansa Esau ja Jaakob hautasivat h�net. +Nimi El-Betel merkitsee 'Betelin Jumala'. +Nimi Benoni merkitsee 'vaivan, tuskan poika', Benjamin taas +'onnen poika'. +Israel on Jaakobin toinen nimi, vrt. +T�m� on luettelo Esaun eli Edomin j�lkel�isist�. +Esau otti vaimoikseen kaksi kanaanilaisnaista: +Adan, heettil�isen Elonin tytt�ren, ja Oholibaman, +joka oli horilaisen Sibeonin pojan Anan tyt�r. +Heid�n lis�kseen h�n otti vaimokseen Ismaelin +tytt�ren Basematin, joka oli Nebajotin sisar. +Ada +synnytti Esaulle Elifasin, Basemat synnytti Reuelin, +ja Oholibama synnytti Jeusin, Jaelamin ja +Korahin. N�m� olivat Esaun pojat, jotka syntyiv�t +h�nelle Kanaaninmaassa. +Sitten Esau otti mukaan vaimonsa, poikansa, +tytt�rens� ja kaiken v�kens�, karjansa, kaikki +juhtansa ja kaiken maassa hankkimansa omaisuuden ja +muutti toiseen maahan veljens� Jaakobin tielt�. +Heill� oli kummallakin niin runsaasti karjaa, +etteiv�t he en�� mahtuneet asumaan samalla seudulla +eik� maa, jossa he asuivat muukalaisina, riitt�nyt +antamaan elantoa heille molemmille heid�n suurten +laumojensa vuoksi. +Esau eli Edom asettui asumaan +Seirin vuorille. +T�m� on luettelo Esaun, Edomin kantais�n, +j�lkel�isist�, jotka asuvat Seirin vuoristossa. +N�m� olivat Esaun poikien nimet: Elifas, Esaun +vaimon Adan poika; Reuel, Esaun vaimon Basematin +poika. +Elifasin pojat olivat Teman, Omar, Sefo, +Gaetam ja Kenas. +Esaun pojalla Elifasilla oli +my�s sivuvaimo Timna, joka synnytti h�nelle +Amalekin. T�ss� olivat Esaun vaimon Adan +j�lkel�iset. +Reuelin pojat olivat Nahat, Serah, +Samma ja Missa. He olivat Esaun vaimon Basematin +j�lkel�isi�. +Pojat, jotka Esaun vaimo Oholibama, +Sibeonin pojan Anan tyt�r, synnytti Esaulle, olivat +Jeus, Jaelam ja Korah. +Seuraavassa luetellaan Esaun j�lkel�isten heimokunnat. Esaun esikoisen +Elifasin j�lkel�isi� olivat n�m� heimokunnat: Teman, Omar, Sefo, +Kenas, +Korah, Gaetam ja Amalek. T�ss� olivat Elifasin suvun +heimokunnat, jotka asuivat Edomin maassa. N�m� olivat Adan j�lkel�isi�. +Esaun pojan Reuelin j�lkel�isten heimokunnat +olivat Nahat, Serah, Samma ja Missa. T�ss� olivat +Reuelin suvun heimokunnat, jotka nekin asuivat +Edomin maassa. N�m� olivat Esaun vaimon Basematin +j�lkel�isi�. +Esaun vaimon Oholibaman pojat olivat Jeus, +Jaelam ja Korah. Heist� saivat nimens� Esaun vaimon +Oholibaman, Anan tytt�ren, j�lkel�isten heimokunnat. +T�ss� olivat Esaun pojat ja heist� polveutuneet +heimokunnat. T�m� oli Edomin suku. +N�m� olivat horilaisen Seirin pojat, jotka +entuudestaan asuivat Edomin maassa: Lotan, Sobal, +Sibeon, Ana, +Dison, Eser ja Disan. Heist� saivat +nimens� horilaisten, Seirin j�lkel�isten, +heimokunnat Edomin maassa. +Lotanin pojat olivat +Hori ja Hemam, ja Lotanilla oli sisar nimelt� Timna. +Sobalin pojat olivat Alvan, Manahat, Ebal, Sefo +ja Onam. +Sibeonin pojat olivat Aija ja Ana; h�n +oli se Ana, joka l�ysi kuumat l�hteet autiomaasta +paimentaessaan is�ns� Sibeonin aaseja. +Anan +poika oli Dison, ja h�nen tytt�rens� oli Oholibama. +Disonin pojat olivat Hemdan, Esban, Jitran ja +Keran. +Eserin pojat olivat Bilhan, Saavan ja +Akan. +Ja Disanin pojat olivat Us ja Aran. +N�m� olivat horilaisten heimokunnat: Lotan, +Sobal, Sibeon, Ana, +Dison, Eser ja Disan. T�ss� +olivat Seirin maassa asuvat horilaisten heimokunnat +j�rjestyksess� lueteltuina. +N�m� olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin +israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan: +Edomin ensimm�inen kuningas oli +Bela, Beorin poika, ja h�nen hallituskaupunkinsa +nimi oli Dinhaba. +Belan kuoltua tuli kuninkaaksi +Jobab, Serahin poika, kotoisin Bosrasta. +Jobabin +kuoltua tuli kuninkaaksi Husam, kotoisin Temanin +maasta. +Husamin kuoltua tuli kuninkaaksi Hadad, +Bedadin poika, se joka voitti midianilaiset Moabin +tasangolla. H�nen hallituskaupunkinsa oli Avit. +Hadadin kuoltua tuli kuninkaaksi Samla, kotoisin +Masrekasta. +Samlan kuoltua tuli kuninkaaksi +Saul, kotoisin Rehobot-Naharista. +Saulin kuoltua +tuli kuninkaaksi Baal-Hanan, Akborin poika. +Kun +Baal-Hanan, Akborin poika, kuoli, tuli kuninkaaksi +Hadar. H�nen hallituskaupunkinsa oli Pau. H�nen +vaimonsa oli Mehetabel, Matredin tyt�r; Matred +puolestaan oli Me-Sahabin tyt�r. +N�m� olivat Esaun j�lkel�isten heimokunnat +lueteltuina suvuittain ja asuinpaikkojensa mukaan: +Timna, Alva, Jetet, +Oholibama, Ela, Pinon, +Kenas, Teman, Mibsar, +Magdiel ja Iram. T�ss� olivat Edomin maan heimokunnat lueteltuina +asuinpaikkojensa mukaan. T�m� oli Esaun, Edomin kantais�n, suku. +Jaakob j�i asumaan Kanaaninmaahan, miss� jo h�nen +is�ns� oli asunut muukalaisena. +T�m� on kertomus +Jaakobin suvun vaiheista. +Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, h�n paimensi +lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan +poikien kanssa, ja h�nell� oli tapana kannella heist� is�lleen. +Israel rakasti Joosefia enemm�n kuin +muita poikiaan, sill� Joosef oli syntynyt h�nelle +h�nen vanhoilla p�ivill��n. Is� teetti Joosefille +pitk�n, v�rikk��n puvun. +Veljet huomasivat, ett� +is� piti h�nest� enemm�n kuin heist� muista, ja he +alkoivat vihata Joosefia, niin etteiv�t en�� voineet +edes puhua h�nelle yst�v�llisesti. +Kerran Joosef n�ki unen, ja kun h�n oli kertonut +sen veljilleen, he vihasivat h�nt� entist�kin enemm�n. +H�n n�et sanoi heille: "Kuulkaapa, millaista +unta min� n�in! +Me olimme pellolla lyhteit� sitomassa, ja yht�kki� minun lyhteeni nousi pystyyn ja +teid�n lyhteenne kokoontuivat ymp�rille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." +Veljet +sanoivat h�nelle: "Sinustako tulisi meid�n +kuninkaamme, sin�k� muka hallitsisit meit�?" Ja +n�iden unien ja puheiden takia he vihasivat h�nt� +yh� enemm�n. +Joosef n�ki viel� toisen unen ja kertoi senkin +veljilleen: "Taas min� n�in unta, ja siin� aurinko, +kuu ja yksitoista t�hte� kumartuivat minun eteeni." +Kun h�n oli kertonut t�m�n is�lleen ja veljilleen, is� nuhteli h�nt�: +"Mit� tuollaiset unet ovat olevinaan? Pit�isik� minun ja �itisi ja +veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" +Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja h�nen is��ns� n�m� tapaukset +j�iv�t askarruttamaan. +Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet +paimentamaan is�ns� lampaita ja vuohia Sikemin +seuduille, +Israel sanoi Joosefille: "Veljesi +ovat karjan kanssa Sikemiss�. Sinun pit�isi menn� +sinne heid�n luokseen." Joosef vastasi: "Hyv� on, +is�." +Ja Jaakob sanoi h�nelle: "Mene katsomaan, +miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten +kertomaan minulle." H�n l�hetti Joosefin matkaan +Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin. +Kun Joosef kierteli kaupungin l�hist�ll� +etsim�ss� velji��n, muuan mies tuli h�nt� vastaan ja +kysyi: "Mit� etsit?" +Joosef vastasi: "Etsin +velji�ni. Oletko n�hnyt heit� ja heid�n laumojaan?" +Mies sanoi: "He ovat l�hteneet t��lt� pois. Min� +kuulin heid�n sanovan: 'Menn��n Dotaniin.'" Niin +Joosef l�hti veljiens� per��n ja l�ysi heid�t +Dotanista. +He n�kiv�t h�net jo kaukaa, ja ennen +kuin h�n oli ehtinyt heid�n luokseen, he alkoivat +suunnitella h�nen surmaamistaan. +He sanoivat +toisilleen: "Tuolla se unien n�kij� nyt tulee. +Tapetaan h�net, heitet��n h�net johonkin kaivoon +ja sanotaan, ett� peto on h�net sy�nyt. Sittenh�n +n�hd��n, miten h�nen unensa k�yv�t toteen." +Mutta kun Ruuben kuuli t�m�n, h�n tahtoi +pelastaa Joosefin heid�n k�sist��n ja sanoi: "Ei +sent��n ly�d� h�nt� hengilt�. +�lk�� vuodattako +verta. Heitt�k�� h�net tuonne syrj�iseen kaivoon, +mutta �lk�� vahingoittako h�nt�." N�in h�n sanoi +pelastaakseen Joosefin heid�n k�sist��n ja +vied�kseen h�net takaisin is�ns� luo. +Kun Joosef tuli veljiens� luo, he k�viv�t h�neen +k�siksi, riisuivat h�nelt� h�nen pitk�n v�rikk��n +pukunsa +ja heittiv�t h�net kaivoon, joka silloin +oli kuivillaan. +Veljekset istuutuivat sy�m��n. Mutta kun he +kohottivat katseensa, he n�kiv�t +ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista +Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja +mirhalla kuormattuina. +Silloin Juuda sanoi +veljilleen: "Mit� hy�ty� meille on siit�, ett� +tapamme veljemme ja joudumme k�tkem��n verity�mme +j�ljet? +Myyd��n poika noille ismaelilaisille, +niin meid�n ei itse tarvitse k�yd� h�neen k�siksi, +onhan h�n sent��n meid�n veljemme." H�nen veljens� +olivat samaa mielt�. +Kun midianilaiset kauppiaat +kulkivat paikan ohi, veljet vetiv�t Joosefin +kaivosta ja myiv�t h�net heille kahdestakymmenest� +hopeasekelist�. Ja kauppiaat veiv�t Joosefin +Egyptiin. +Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei +Joosef ollutkaan siell�, h�n rep�isi vaatteensa. +H�n meni veljiens� luo ja sanoi: "Poika on +poissa! Kuinka minun nyt k�y?" +Mutta veljet +ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja +kastoivat puvun vereen. +Sitten he veiv�t sen +is�lleen ja sanoivat: "T�m�n me l�ysimme. Tutki, +onko se poikasi puku vai ei." +Jaakob tunsi +vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on h�net +sy�nyt, Joosef on raadeltu hengilt�!" +Ja Jaakob +rep�isi viittansa, puki s�kkivaatteen vy�t�isilleen +ja suri poikaansa pitk�n aikaa. +H�nen poikansa +ja tytt�rens� koettivat lohduttaa h�nt�, mutta h�n +ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Ei, min� +suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja is� +itki Joosefia. +Mutta midianilaiset myiv�t Joosefin Egyptiin +Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja +henkivartijain p��llikk�. +Joosef-kertomuksissa kauppiaat mainitaan toisinaan ismaelilaisiksi, +toisinaan midianilaisiksi. +Niihin aikoihin Juuda l�hti pois veljiens� luota +ja asettui er��n Adullamissa asuvan miehen luo, joka +oli nimelt��n Hira. +Siell� Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tytt�ren, +otti h�net vaimokseen ja yhtyi h�neen. +Nainen +tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen +Er. +Sitten nainen tuli j�lleen raskaaksi, +synnytti pojan ja antoi h�nelle nimeksi Onan. +Nainen synnytti viel� yhden pojan ja antoi +h�nelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntym�n +aikoihin Kesibiss�. +Juuda otti esikoiselleen +Erille vaimon nimelt� Tamar. +Mutta Er, Juudan +esikoinen, oli Herran silmiss� kelvoton, ja Herra +antoi h�nen kuolla. +Silloin Juuda sanoi Onanille: +"Makaa veljesi lesken kanssa, t�yt� velvollisuutesi +h�nen lankonaan ja her�t� eloon veljesi suku." +Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidett�isi h�nen +omanaan, ja aina kun h�n makasi k�lyns� kanssa, h�n +antoi siemenens� menn� maahan, ettei antaisi j�lkel�isi� veljelleen. +Herran silmiss� h�nen tekonsa +oli paha, ja siksi Herra antoi h�nenkin kuolla. +Juuda sanoi silloin mini�lleen Tamarille: "Muuta +is�si taloon ja asu siell� lesken�, kunnes poikani +Sela on kasvanut aikuiseksi." H�n n�et pelk�si, ett� +Selakin kuolisi veljiens� tavoin. Ja Tamar asettui +is�ns� taloon asumaan. +Pitk�n ajan kuluttua kuoli Suan tyt�r, Juudan +vaimo. Suruajan j�lkeen Juuda l�hti adullamilaisen +yst�v�ns� Hiran kanssa Timnaan lampaiden +keritsi�isiin. +Kun Tamar sai tiet��, ett� h�nen +appensa oli menossa Timnaan keritsem��n lampaitaan, +h�n riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti +kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen +Timnan tien varteen. H�n oli n�et huomannut, ettei +h�nt� haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka t�m� +oli jo aikuinen. +Juuda n�ki Tamarin ja luuli h�nt� portoksi, +koska Tamar oli peitt�nyt kasvonsa. +H�n poikkesi +Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: "Min� haluan maata +kanssasi." H�n ei tiennyt, ett� nainen oli h�nen +mini�ns�. Tamar kysyi: "Mit� annat minulle siit�, +ett� saat maata kanssani?" +Juuda vastasi: "Min� +l�het�n sinulle vuohen laumastani." Tamar sanoi: +"Hyv� on, kunhan annat minulle pantin siihen asti +kun l�het�t sen." +Juuda kysyi: "Mit� minun +pit�isi antaa sinulle pantiksi?" Tamar vastasi: +"Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on +k�dess�si." Juuda antoi ne Tamarille ja makasi h�nen +kanssaan, ja Tamar tuli h�nest� raskaaksi. +Tamar +l�hti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas +leskenpukuunsa. +Juuda l�hetti adullamilaisen yst�v�ns� Hiran +viem��n vuohen naiselle saadakseen panttinsa +takaisin, mutta t�m� ei l�yt�nyt naista. +Hira +kyseli paikkakunnan miehilt�: "Miss� on se +pyh�kk�portto, joka istui Enaimin tienristeyksess�?" +He vastasivat: "Ei t��ll� ole ollut mit��n +pyh�kk�porttoa." +Niin h�n palasi Juudan luo ja +sanoi: "Min� en l�yt�nyt sit� naista, ja +paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siell� ole +ollut mit��n pyh�kk�porttoa." +Juuda sanoi: +"Pit�k��n nainen sitten pantin, muuten joudumme +suotta naurunalaisiksi. Min� olen yritt�nyt +toimittaa h�nelle t�m�n vuohen, mutta sin� et ole +pystynyt l�yt�m��n h�nt�." +Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin +kertomaan: "Sinun mini�si Tamar on harjoittanut +haureutta ja viel�p� tullut haureudesta raskaaksi." +Juuda sanoi: "Viek�� h�net poltettavaksi." +Tamaria oltiin jo viem�ss�, kun h�n l�hetti apelleen sanan: "Min� olen +raskaana siit� miehest�, jonka n�m� esineet ovat." Ja h�n k�ski viel� +sanoa: "Katso, kenelle t�m� sinetti ja sen nauha sek� t�m� sauva +kuuluvat." +Juuda tunsi ne ja sanoi: "H�n +on oikeassa. Min� tein h�nt� kohtaan v��rin, kun en +antanut h�nt� pojalleni Selalle vaimoksi." Juuda ei +en�� maannut Tamarin kanssa. +Kun Tamarin piti synnytt��, k�vi ilmi, ett� +h�nell� oli kohdussaan kaksoset. +H�nen synnytt�ess��n toinen lapsista ty�nsi k�tens� ulos, ja +k�til�vaimo sitoi lapsen k�teen kirkkaanpunaisen langan ja sanoi: +"T�m� tuli ensimm�isen� ulos." +Mutta +lapsi veti k�tens� takaisin, ja ulos tulikin h�nen +veljens�. K�til�vaimo sanoi: "Millaisen repe�m�n +oletkaan saanut aikaan!" Siksi lapsi sai nimekseen +Peres +. +Sitten syntyi h�nen veljens�, jolla oli +kirkkaanpunainen lanka k�dess��n, ja h�n sai nimekseen Serah +. +Nimi Peres merkitsee 'repe�m�'. +Nimi Serah merkitsee 'punertava'. +Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptil�inen Potifar, +faraon hoviherra ja henkivartijain p��llikk�, osti +h�net ismaelilaisilta, jotka olivat h�net sinne +tuoneet. +Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi +h�nell� oli aina onni mukanaan. H�n asui egyptil�isen is�nt�ns� talossa, +ja is�nt� huomasi, ett� +Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua +kaikissa toimissaan. +Joosef p��si Potifarin +suosioon ja palveli h�nt� niin hyvin, ett� Potifar +asetti h�net taloutensa hoitajaksi ja uskoi h�nen +haltuunsa koko omaisuutensa. +Kun Potifar oli m��r�nnyt Joosefin taloutensa ja +kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi h�nen +taloaan Joosefin t�hden. Ja Herran siunaus n�kyi +kaikessa, mit� Potifarilla oli, niin kotona kuin +tiluksilla. +Sen t�hden Potifar j�tti Joosefin +hoitoon koko omaisuutensa eik� itse huolehtinut +muusta kuin mit� h�n s�i. +Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. +Niinp� jonkin ajan kuluttua is�nn�n vaimo iski +silm�ns� Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani." +Mutta Joosef kielt�ytyi ja sanoi is�nt�ns� +vaimolle: "Is�nt�ni ei en�� v�lit� itse huolehtia +mist��n, h�n on uskonut minun hoitooni kaiken +omaisuutensa. +Minulla on t�ss� talossa yht� +paljon valtaa kuin h�nell�kin, eik� h�n ole +kielt�nyt minulta mit��n paitsi sinut, koska olet +h�nen vaimonsa. Kuinka min� siis voisin tehd� niin +pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?" +Ja vaikka +nainen p�iv�st� toiseen houkutteli Joosefia, Joosef +ei suostunut makaamaan eik� olemaan h�nen kanssaan. +Er��n� p�iv�n�, kun Joosef taas tuli taloon +tekem��n ty�t��n eik� ket��n talonv�keen kuuluvaa +ollut paikalla, +nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin +Joosef pakeni ulos, mutta h�nen pukunsa j�i naisen +k�siin. +Kun nainen n�ki, ett� Joosef oli +j�tt�nyt pukunsa h�nen k�siins� ja paennut, +h�n +huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa! +Potifar on tuonut t�nne heprealaisen miehen, joka +nyt pit�� meit� pilkkanaan. H�n tuli minun luokseni +ja halusi maata kanssani, mutta min� huusin kovaa, +ja kun h�n kuuli minun kirkaisevan ja alkavan +huutaa, h�n j�tti pukunsa t�h�n ja juoksi pakoon." +Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun +h�nen miehens� palasi kotiin. +H�n kertoi +miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja, +jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni +h�p�ist�kseen minut, +mutta kun min� kirkaisin ja +rupesin huutamaan, h�n j�tti pukunsa minun viereeni +ja juoksi pakoon." +Kun is�nt� kuuli vaimonsa +kertovan, mit� orja oli tehnyt, h�n raivostui. +H�n otti Joosefin kiinni ja pani h�net +vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja +s�ilytettiin. +Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja +oli h�nen kanssaan, niin ett� h�n saavutti vankilan +p��llik�n suosion. +P��llikk� uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti +kaikesta, mit� siell� tehtiin. +Eik� vankilan +p��llikk� lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska +Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi +Joosefin onnistua kaikessa. +Viis. +Jonkin ajan kuluttua tapahtui, ett� faraon, +Egyptin kuninkaan, juomanlaskija ja leipuri +rikkoivat herraansa vastaan. +Silloin farao +vihastui n�ihin kahteen hoviherraansa, +ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin, +ja toimitti +heid�t henkivartijain p��llik�n vartioitaviksi, +samaan vankilaan jossa Joosefkin oli. +Henkivartijain p��llikk� m��r�si Joosefin +huolehtimaan heist� ja palvelemaan heit�. Niin he +olivat jonkin aikaa vankeudessa. +Vankilassa ollessaan Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri +n�kiv�t molemmat samana y�n� unta. Kumpikin n�ki eri unen, joka vaati +oman selityksens�. +Kun Joosef aamulla tuli heid�n luokseen, h�n +tapasi heid�t alakuloisina. +H�n kysyi n�ilt� +faraon hovimiehilt�, jotka olivat vankeina h�nen +kanssaan h�nen is�nt�ns� talossa: "Miksi te n�yt�tte +t�n��n niin onnettomilta?" +He vastasivat: "Olemme n�hneet unta, eik� t��ll� ole ket��n, joka +selitt�isi unemme." Joosef sanoi: "Unien selitykset tulevat Jumalalta, +mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle." +Ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen: +"N�in unta, ett� edess�ni oli viinik�ynn�s +ja +viinik�ynn�ksess� oli kolme haaraa. Tuskin se oli +puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja ryp�leet +kypsyiv�t sen tertuissa. +Minulla oli k�dess�ni faraon malja, ja min� otin ryp�leit�, puristin +niiden mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon k�teen." +Joosef sanoi h�nelle: "T�m� on unesi +selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea p�iv��. +Kolmen p�iv�n kuluttua farao ylent�� sinut +ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sin� saat +antaa maljan faraon k�teen niin kuin ennenkin, kun +olit h�nen juomanlaskijansa. +�l� unohda minua, +kun sinun k�y hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu +minusta faraolle ja auta minut pois t�st� talosta. +Minut on n�et ry�stetty t�nne heprealaisten +maasta, enk� ole t��ll�k��n tehnyt mit��n pahaa. +Silti minut on heitetty t�h�n vankityrm��n." +Kun ylileipuri kuuli, miten hyvin Joosef selitti +unen, h�n sanoi: "Minun uneni oli t�llainen. Minulla +oli p��ni p��ll� kolme korillista vehn�leipi�. +Ylimm�ss� korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia +faraolle sy�t�v�ksi, mutta linnut s�iv�t ne korista +p��ni p��lt�." +Joosef sanoi: "T�m� on unesi +selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea p�iv��. +Kolmen p�iv�n kuluttua farao ylent�� sinutkin: +h�n ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut sy�v�t +sinun lihasi." +Kolmantena p�iv�n� faraolla oli syntym�p�iv�, ja +h�n j�rjesti pidot koko hovinsa v�elle. H�n ylensi +ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa n�hden: +h�n palautti ylijuomanlaskijan entiseen +asemaansa, niin ett� t�m� sai taas antaa maljan +faraon k�teen, +mutta ylileipurin h�n hirt�tti -juuri niin kuin Joosef oli selitt�nyt heid�n unensa. +Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, +vaan unohti h�net. +Pari vuotta my�hemmin farao n�ki unen. H�n seisoi +Niilin rannalla. +Yht�kki� Niilist� nousi +seitsem�n kaunista ja lihavaa lehm��, ja ne j�iv�t +sy�m��n kaislikkoon. +Niiden j�lkeen Niilist� +nousi viel� toiset seitsem�n lehm��, rumia ja +laihoja, ja ne j�iv�t noiden toisten viereen Niilin +rannalle. +Ja rumat ja laihat lehm�t s�iv�t ne +seitsem�n kaunista ja lihavaa lehm��. Siihen farao +her�si. +Sitten h�n nukahti uudestaan ja n�ki unta +viel� toisen kerran. Samassa korressa kasvoi +seitsem�n paksua ja kaunista t�hk��, +mutta niiden +j�lkeen puhkesi esiin seitsem�n ohutta, it�tuulen +polttamaa t�hk��, +ja ne nieliv�t ne seitsem�n +paksua ja t�ytel�ist� t�hk��. Siihen farao her�si, +ja h�n huomasi, ett� se oli ollut unta. +Aamulla farao oli levottomalla mielell� ja +kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselitt�j�t +ja viisaat. H�n kertoi heille unensa, mutta kukaan +ei osannut selitt�� niit� h�nelle. +Silloin +ylijuomanlaskija sanoi faraolle: "Minun t�ytyy nyt +ottaa puheeksi rikkomukseni. +Farao oli kerran +vihastunut meihin palvelijoihinsa ja pani minut ja +ylileipurin vankeuteen henkivartijain p��llik�n +taloon. +Siell� me molemmat n�imme er��n� y�n� +unta, ja kummankin uni vaati oman selityksens�. +Vankilassa meid�n kanssamme oli er�s +heprealainen nuorukainen, henkivartijain p��llik�n +orja. Me kerroimme h�nelle unemme, ja h�n selitti ne +meille. +Ja k�vi niin kuin h�n oli selitt�nyt: +farao palautti minut entiseen asemaani, mutta +leipurin h�n ripusti hirsipuuhun." +Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. H�net +haettiin kiireesti vankilasta, h�nen partansa ja +hiuksensa ajeltiin, ja h�n sai ylleen uudet +vaatteet. Sitten h�n tuli faraon luo. +Farao +sanoi Joosefille: "Min� olen n�hnyt unen, eik� +kukaan osaa sit� selitt��, mutta minulle on +kerrottu, ett� sin� pystyt selitt�m��n unen heti sen +kuultuasi." +Joosef vastasi: "Min� itse en pysty, +mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan +vastauksen." +Farao kertoi Joosefille: "Min� n�in unta, ett� +seisoin Niilin rannalla. +Silloin Niilist� nousi +seitsem�n lihavaa ja kaunista lehm��, ja ne j�iv�t +sy�m��n kaislikkoon. +Mutta niiden j�lkeen +Niilist� nousi viel� seitsem�n muuta lehm��, jotka +olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole +sellaisia n�hnyt koko Egyptin maassa. +Nuo rumat +ja laihat lehm�t s�iv�t ne seitsem�n ensimm�ist�, +lihavaa lehm��. +Mutta vaikka lihavat lehm�t +katosivat niiden suihin, ei mist��n voinut huomata, +ett� laihat olivat ahmineet ne sis��ns�, sill� ne +n�yttiv�t yht� laihoilta ja rumilta kuin ennenkin. +Siihen min� her�sin. +Sitten n�in taas unta. +Seitsem�n t�ytel�ist� ja kaunista t�hk�� kasvoi +samassa korressa. +Mutta niiden j�lkeen puhkesi +esiin seitsem�n kuivettunutta, ohutta ja it�tuulen +polttamaa t�hk��. +Ja n�m� ohuet t�hk�t nieliv�t +ne seitsem�n kaunista t�hk��. Min� olen kertonut +uneni enteidenselitt�jille, mutta kukaan ei osaa +sanoa minulle, mit� ne merkitsev�t." +Joosef sanoi faraolle: +"Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut +faraolle, mit� h�n aikoo tehd�. +Nuo seitsem�n kaunista lehm�� tarkoittavat seitsem�� vuotta, ja ne +seitsem�n kaunista t�hk�� tarkoittavat samoin seitsem�� +vuotta. Molempien unien merkitys on sama. +Ne seitsem�n laihaa ja rumaa lehm��, jotka +nousivat niiden kauniiden j�lkeen, merkitsev�t +seitsem�� vuotta, ja samoin ne seitsem�n tyhj�� ja +it�tuulen polttamaa t�hk�� merkitsev�t seitsem�� +n�lk�vuotta. +Kun sanoin, ett� Jumala on +n�ytt�nyt faraolle, mit� h�n aikoo tehd�, tarkoitin +t�t�: +Seuraavat seitsem�n vuotta ovat suuren +ylt�kyll�isyyden aikaa koko Egyptin maassa, +mutta niit� seuraa seitsem�n niin kovaa +n�lk�vuotta, ett� koko tuo ylt�kyll�isyys j�� +Egyptiss� unohduksiin. N�l�nh�t� ulottuu yli koko +maan, +eik� ruoan runsaudesta ole maassa en�� +tietoakaan, sill� tuo n�l�nh�t� tulee olemaan hyvin +ankara. +Faraon unen toistuminen taas merkitsee +sit�, ett� Jumala on asian varmasti p��tt�nyt ja +panee sen pian t�yt�nt��n. +"Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja +taitava mies Egyptin k�skynhaltijaksi. +Faraon +tulisi my�s asettaa maahan virkamiehi�, jotka +ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niin� +seitsem�n� viljavana vuotena. +Heid�n tulee koota +noina tulevina hyvin� vuosina talteen kaikkea +sy�t�v�� ja varastoida faraon valvonnassa viljaa +varmaan talteen kaupunkeihin. +T�m� vilja olkoon +maassa varalla niiksi seitsem�ksi n�lk�vuodeksi, +jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu +n�l�nh�d�n vuoksi perikatoon." +N�m� sanat miellyttiv�t faraota ja h�nen hovinsa +miehi�, +ja farao sanoi heille: "Voisimmeko +l�yt�� toista h�nen veroistaan miest�! H�ness� asuu +Jumalan henki!" +Joosefille h�n sanoi: "Koska +Jumala on t�m�n kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi +olla toista niin viisasta ja taitavaa miest� kuin +sin�. +Sin� saat hallita minun valtakuntaani, ja +koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain +valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi." +Farao sanoi viel� Joosefille: "N�in min� asetan +sinut hallitsemaan koko Egypti�." +Ja farao otti +sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin +sormeen, puki h�net vaatteisiin, jotka olivat +hienointa pellavaa, ja ripusti h�nen kaulaansa +kultak��dyt. +H�n antoi Joosefin ajaa toiseksi +parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edell� huudettiin: "Abrek!" +N�in h�nest� tehtiin koko Egyptin +k�skynhaltija. +Ja farao sanoi Joosefille: "Min� +olen farao, mutta ilman sinun lupaasi �lk��n kukaan +koko Egyptin maassa ryhtyk� mihink��n." +Farao +antoi Joosefille nimeksi Safenat-Paneah ja antoi +h�nelle vaimoksi Onin +papin Poti-Feran tytt�ren +Asenatin. Joosefin valta ulottui yli koko Egyptin. +Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, +Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef l�hti +faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptiss�. +Ja +maa tuotti seitsem�n� ylt�kyll�isyyden vuotena viljaa ylen m��rin. +N�iden Egyptin seitsem�n hyv�n +vuoden aikana Joosef ker�si kaikkea sy�t�v�� ja +talletti sen kaupunkeihin. H�n varastoi kaupunkeihin +kaiken viljan, jonka ymp�rist�n pellot tuottivat. +H�n varastoi viljaa niin suunnattomat m��r�t, +ett� lopulta sit� oli kuin hiekkaa meren rannalla +eik� sen m��r�� en�� voitu mitata. +Joosefille syntyi ennen ensimm�isen n�lk�vuoden +tuloa kaksi poikaa. Heid�n �itins� oli Asenat, Onin +papin Poti-Feran tyt�r. +Esikoiselleen Joosef +antoi nimeksi Manasse sanoen: "Jumala on saanut +minut unohtamaan +kaikki vaivani ja is�ni kodin." +Toiselle pojalleen h�n antoi nimeksi Efraim +sanoen: "Jumala on tehnyt minut hedelm�lliseksi +maassa, jossa olen joutunut niin paljon k�rsim��n." +Kun Egyptin seitsem�n ylt�kyll�isyyden vuotta +olivat kuluneet, +alkoi seitsem�n n�lk�vuoden +aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli +kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli +tallella sy�t�v��. +Kun n�lk� alkoi vaivata koko +Egypti� ja kansa huusi faraolta leip��, t�m� sanoi +egyptil�isille: "Menk�� Joosefin luo ja tehk�� niin +kuin h�n k�skee." +Kun n�lk� jo vallitsi koko +maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa +egyptil�isille. N�l�nh�t� oli Egyptiss� ankara. +My�s muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo +viljaa ostamaan, sill� kaikkialla vallitsi kova +n�lk�. +; 1. Makk. +Sana abrek merkitsee luultavasti 'antakaa tiet�!' tai +'polvillenne!'. +Onin kaupunki tunnetaan nykyisin nimell� Heliopolis. +Nimi Manasse merkitsee 'h�n saa unohtamaan'. +Nimi Efraim muistuttaa heprean sanaa hifra 'h�n on tehnyt hedelm�lliseksi'. +Kun Jaakob kuuli, ett� Egyptist� sai viljaa, h�n +sanoi pojilleen: "Mit� te siin� vain katsotte toisianne? +Olen kuullut, ett� Egyptiss� on viljaa. +Menk�� sinne ja ostakaa meille sielt� viljaa, ett� +pysyisimme hengiss� emmek� menehtyisi." +Niin kymmenen Joosefin velje� l�hti ostamaan viljaa Egyptist�. +Mutta Benjaminia, Joosefin t�ysvelje�, Jaakob +ei p��st�nyt toisten mukaan, sill� h�n pelk�si, ett� +Benjaminille voisi sattua jotakin. +Jaakobin pojat l�htiv�t yhdess� muiden Egyptiin +menij�iden kanssa viljaa ostamaan, sill� +Kanaaninmaassa vallitsi n�l�nh�t�. +Joosef, joka +oli Egyptin k�skynhaltijana, myi viljaa kaikille +ihmisille. Niin my�s Joosefin veljet tulivat h�nen +eteens� ja lankesivat kasvoilleen maahan. +N�hdess��n veljens� Joosef tunsi heid�t, mutta ei +ollut tuntevinaan. H�n puhutteli heit� ankarasti ja +kysyi: "Mist� te tulette?" He vastasivat: "Olemme +tulleet Kanaaninmaasta t�nne ruokaa ostamaan." +Vaikka Joosef tunsi veljens�, he eiv�t tunteneet +h�nt�. +Silloin Joosef muisti unet, jotka h�n oli n�hnyt heist�. H�n sanoi: +"Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mist� maahan olisi +helpointa tunkeutua." +He vastasivat: "Emme +suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme +tulleet ostamaan ruokaa. +Olemme kaikki saman +miehen poikia, rehellist� v�ke� emmek� mit��n +vakoojia." +Mutta Joosef sanoi: "Viel� mit�! Te +olette tulleet katsomaan, mist� maahan voisi +tunkeutua." +He sanoivat: "Meit�, sinun +palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljest�, +kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin +j�i is�mme luo, ja yht� ei en�� ole." +Joosef +sanoi: "Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette. +Ja n�in teid�t tutkitaan: ellei nuorin veljenne +tule t�nne, te ette p��se l�htem��n t��lt�, niin +totta kuin farao el��! +L�hett�k�� yksi +joukostanne hakemaan velje�nne, te muut j��tte t�nne +vankeuteen. Sittenh�n n�hd��n, oletteko puhuneet +totta. Ellette n�in tee, te olette vakoojia, niin +totta kuin farao el��!" +Ja h�n heit�tti heid�t +vankilaan kolmeksi p�iv�ksi. +Kolmantena p�iv�n� Joosef sanoi heille: "Tehk�� +kuten sanon, niin saatte pit�� henkenne, sill� min� +olen Jumalaa pelk��v� mies. +Voitte osoittaa rehellisyytenne n�in: Yksi teist� j�� t�nne vankilaan. +Te muut saatte menn� ja vied� ostamanne viljan +n�lk�� n�keville perheillenne. +Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. N�in osoitatte +puhuneenne totta, eik� teid�n tarvitse kuolla." +Veljet suostuivat t�h�n +ja sanoivat toisilleen: +"Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen +siit�, mit� teimme veljellemme. Me n�imme h�nen +h�t�ns�, kun h�n rukoili meilt� armoa, mutta emme +kuunnelleet h�nt�. Siksi me nyt olemme ahdingossa." +Ruuben sanoi heille: "Min�h�n kielsin teit� +tekem�st� pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet. +Nyt joudumme tilille h�nen kuolemastaan." +Mutta +he eiv�t tienneet, ett� Joosef ymm�rsi heid�n +puheensa, sill� h�n puhui heille tulkin +v�lityksell�. +Joosef poistui heid�n luotaan ja +itki. Palattuaan h�n puhui viel� heid�n kanssaan, +otti sitten Simeonin heid�n joukostaan ja vangitutti +h�net heid�n n�htens�. +Joosef k�ski palvelijoittensa t�ytt�� heid�n +s�kkins� viljalla, panna kullekin s�kkiin h�nen +maksamansa hopean ja antaa heille ev�st� matkaa +varten. +He kuormasivat ostamansa viljan aasien +selk��n ja l�htiv�t kotimatkalle. +Y�pymispaikassa yksi heist� avasi s�kkins� +antaakseen viljaa aasilleen ja l�ysikin s�kin suulta +hopeansa. +H�n sanoi veljilleen: "Min� olen +saanut hopeani takaisin, se on p��llimm�isen� minun +s�kiss�ni!" Silloin he katsoivat toisiaan +pel�stynein� ja vavisten ja sanoivat: "Mit� Jumala +onkaan tehnyt meille?" +Tultuaan is�ns� Jaakobin luo Kanaaninmaahan veljekset kertoivat +h�nelle kaiken, mit� heille oli tapahtunut, ja sanoivat: +"Se mies, joka on maan +valtiaana, puhui meille ankarasti ja v�itti meid�n +vakoilevan maata. +Me sanoimme h�nelle: 'Me +olemme rehellist� v�ke� emmek� mit��n vakoojia. +Meit� on ollut kaksitoista veljest�, kaikki +saman is�n poikia. Yht� ei en�� ole, ja nuorin j�i +is�mme luo Kanaaninmaahan.' +Silloin se mies, +maan valtias, sanoi meille: 'T�ll� tavoin min� saan +tiet��, oletteko rehellisi�: j�tt�k�� yksi +joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa n�lk�� +n�keville perheillenne +ja menk�� hakemaan t�nne +nuorin veljenne, niin min� uskon, ettette ole +vakoojia, vaan rehellist� v�ke�. Silloin annan +teille takaisin t�nne j��v�n veljenne, ja te saatte +vapaasti liikkua maassa.'" +Kun he sitten avasivat s�kkins�, jokainen l�ysi +s�kist��n oman hopeansa, ja hopean n�hdess��n he ja +heid�n is�ns� pel�styiv�t. +Heid�n is�ns� Jaakob +sanoi: "Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia +ei en�� ole, Simeonia ei en�� ole, ja nyt aiotte +vied� viel� Benjaminin! Minun el�m�ni on pelkk�� +surkeutta!" +Silloin Ruuben sanoi is�lleen: "Saat vaikka tappaa minun kaksi +poikaani, ellen tuo Benjaminia takaisin luoksesi! Anna h�net minun +huostaani, min� kyll� tuon h�net sinulle takaisin." +Mutta Jaakob sanoi: "Minun poikani ei l�hde teid�n mukaanne. H�nen oma +veljens� on kuollut, ja vain h�n on en�� j�ljell�. Jos h�nen k�y +huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te sy�ksette harmaap��n +is�nne tuonelaan." +N�l�nh�t� oli Kanaaninmaassa kova. +Kun +Egyptist� tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi +pojilleen: "L�htek�� j�lleen ostamaan meille v�h�n +sy�t�v��." +Juuda vastasi: "Se mies antoi meille +ankaran m��r�yksen, ettemme saa astua h�nen eteens�, +ellei veljemme ole mukanamme. +Me l�hdemme kyll� +Egyptiin ostamaan sinulle sy�t�v��, jos annat +veljemme tulla mukaan, +mutta jos et aio p��st�� +h�nt�, me emme l�hde sinne, sill� se mies sanoi +meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne +ole mukananne.'" +Is� sanoi: "Miksi te onnettomat +menitte kertomaan h�nelle, ett� teill� on viel� yksi +veli?" +He vastasivat: "Se mies uteli kaikenlaista +meist� ja suvustamme ja kysyi: 'Viel�k� is�nne el��? +Onko teill� viel� muita velji�?' Me kerroimme +h�nelle niin kuin asiat ovat. Mist� me saatoimme +tiet��, ett� h�n k�skisi meid�n vied� sinne +Benjaminin?" +Juuda sanoi is�lleen Israelille: "P��st� poika +minun mukaani, niin me l�hdemme matkaan. Vain sill� +tavoin me voimme kaikki pysy� hengiss�, me sek� +vaimomme ja lapsemme. +Min� otan itse vastatakseni +h�nest�, minut voit vaatia tilille h�nen hengest��n. +Jos en tuo h�nt� takaisin t�nne sinun luoksesi, min� +olen aina oleva sinun edess�si syyllinen. +Jollemme olisi n�in vitkastelleet, olisimme +ehtineet k�yd� siell� jo kaksikin kertaa." +Heid�n is�ns� Israel sanoi: "Tehk�� sitten niin, mutta ottakaa +s�kkeihinne t�m�n maan parhaita tuotteita ja viek�� ne sille miehelle: +hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, +pistaasip�hkin�it� ja manteleita. +Ottakaa mukaanne kaksinkertainen m��r� hopeaa, niin ett� voitte palauttaa +sen hopean, joka oli pantu s�kkienne suulle. Ehk� se +oli joutunut sinne vahingossa. +Ottakaa siis veljenne mukaan ja menk�� takaisin. +Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teit�, kun joudutte sen miehen eteen, +niin ett� h�n p��st�� Simeonin ja my�s Benjaminin l�htem��n +kanssanne. Mutta jos minun t�ytyy menett�� lapseni, k�yk��n sitten +niin." +Miehet kokosivat lahjansa, ottivat kaksinkertaisen m��r�n hopeaa ja +l�htiv�t Egyptiin Benjamin mukanaan. Siell� he astuivat Joosefin +eteen. +Joosef n�ki Benjaminin heid�n joukossaan ja +sanoi taloutensa hoitajalle: "Vie nuo miehet minun +talooni, ota karjasta teuras ja valmista se ruoaksi, +sill� he aterioivat p�iv�ll� minun kanssani." +Mies teki niin kuin Joosef oli k�skenyt. +Kun veljet huomasivat, ett� heit� vietiin Joosefin taloon, he +pel�styiv�t ja sanoivat: "Meid�t on varmaan tuotu t�nne sen hopean +takia, joka viime kerralla oli joutunut takaisin s�kkeihimme, ja nyt +he kai hy�kk��v�t kimppuumme, ottavat meid�t orjiksi ja viev�t +aasimme." +Kun tultiin talon portille, he meniv�t Joosefin +taloutta hoitavan miehen luo ja sanoivat h�nelle: +"Suo anteeksi, ett� vaivaamme sinua, herra. Me +olemme k�yneet t��ll� kerran aikaisemminkin viljaa +ostamassa, +ja kun tulimme y�pymispaikkaan ja +avasimme s�kkimme, jokainen meist� l�ysi hopeansa +t�ysim��r�isen� s�kkins� suulta. Sen me olemme nyt +tuoneet takaisin, +ja meill� on viel� lis�� +hopeaa viljan ostamista varten. Emme tied�, kuka oli +pannut hopean s�kkeihimme." +Taloudenhoitaja +vastasi: "Olkaa rauhassa, �lk�� pel�tk�. Teid�n +Jumalanne ja is�nne Jumala on pannut aarteen +s�kkeihinne. Teid�n hopeanne min� olen jo saanut." +Ja h�n toi Simeonin heid�n luokseen. +Sitten mies vei heid�t sis�lle taloon, toi +heille vett�, ett� he saivat pest� matkan p�lyt +jaloistaan, ja antoi rehua heid�n aaseilleen. +Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua +keskip�iv�ll�, he ottivat esiin lahjansa, sill� he +olivat kuulleet, ett� he saisivat aterioida siell�. +Kun Joosef tuli taloon, he veiv�t h�nelle lahjat +ja lankesivat maahan h�nen eteens�. +Joosef +tervehti heit� ja kysyi: "Mit� kuuluu vanhalle +is�llenne, josta kerroitte minulle? El��k� h�n viel�?" +He vastasivat: "Is�llemme, sinun +palvelijallesi, kuuluu hyv��. H�n on edelleenkin +elossa." Ja he polvistuivat ja heitt�ytyiv�t +kasvoilleen. +Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman �itins� +pojan, h�n kysyi: "T�m�k� on nuorin veljenne, josta +minulle puhuitte?" Ja h�n sanoi: "Jumala siunatkoon +sinua, poika!" +Sitten Joosef poistui kiireesti, +sill� n�hdess��n veljens� Benjaminin h�n liikuttui +niin, ett� h�nen oli vaikea pid�tt�� itkuaan. H�n +meni sis�huoneeseen ja itki siell�. +Pesty��n kasvonsa h�n tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja +sanoi: "Tuokaa ruoka sis��n." +Ja ruokaa tuotiin erikseen h�nelle, erikseen veljille ja erikseen +niille egyptil�isille, jotka s�iv�t h�nen luonaan, sill� egyptil�iset +eiv�t aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptil�isist� sopimatonta. +Veljet +sijoitettiin istumaan Joosefia vastap��t�, +ik�j�rjestyksess�, vanhin ensimm�iselle sijalle ja +nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeiss��n +toisiaan. +Kun sitten Joosef jakoi heille omista +ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niit� +viisi kertaa enemm�n kuin muut veljet. Ja he joivat +kaikki yhdess� ja humaltuivat. +Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten s�kkeihin +sy�t�v�� niin paljon kuin he pystyv�t kuljettamaan ja pane kunkin +miehen hopea h�nen s�kkins� suuhun. +Mutta nuorimman miehen s�kin +suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja +lis�ksi se hopea, joka h�nell� oli viljan ostoa +varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli k�skenyt. +Aamunkoitteessa miesten annettiin l�hte� matkaan +aaseineen. +Mutta kun he olivat ehtineet vasta +v�h�n matkan p��h�n kaupungista, Joosef sanoi +taloutensa hoitajalle: "L�hde noiden miesten per��n, +ja kun tavoitat heid�t, sano heille: 'Miksi olette +palkinneet hyv�n pahalla? +Teill�h�n on mukananne +se malja, josta herrani juo ja jonka avulla h�n +n�kee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette tehneet!'" +Kun mies tavoitti heid�t, h�n sanoi heille niin +kuin oli k�sketty. +He vastasivat: "Miksi sin� +puhut noin, herra? Eih�n meille tulisi mieleenk��n, +ett� tekisimme mit��n sellaista! +Sen hopeankin, +jonka aikaisemmin l�ysimme s�kkiemme suusta, me +toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me +siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa is�nt�si +talosta? +Jos malja l�ytyy joltakulta meist�, h�n +olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme +orjia!" +Mies sanoi: "Puhukaa mit� puhutte, mutta jos malja joltakulta l�ytyy, +h�n joutuu minun orjakseni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta." +Veljekset laskivat s�kkins� kiireesti maahan ja +avasivat ne. +Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta +veljest� ja lopettaen nuorimpaan, ja malja l�ytyi +Benjaminin s�kist�. +Silloin veljekset rep�isiv�t +vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa +selk��n ja palasivat kaupunkiin. +Niin Juuda ja h�nen veljens� meniv�t Joosefin +taloon, jossa t�m� odotti heit�, ja he heitt�ytyiv�t +kasvoilleen maahan. +Joosef sanoi heille: "Mit� +olettekaan tehneet! Olisihan teid�n pit�nyt tiet��, +ett� minunlaiseni mies n�kee salatutkin asiat." +Juuda vastasi: "Mit� voisimme en�� sanoa +sinulle, herramme? Mit� puhuisimme ja miten voisimme +todistaa syytt�myytemme? Jumala on osoittanut meid�t +syyllisiksi, ja sen t�hden me olemme nyt kaikki +sinun orjiasi, se jolta malja l�ytyi ja yht� lailla +me kaikki muut." +Mutta Joosef sanoi: "Se ei k�y! +Vain se mies, jolta malja l�ytyi, olkoon minun +orjani, ja te muut saatte rauhassa palata is�nne +luo." +Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: +"Anna anteeksi, herra, ett� rohkenen puhua muutaman +sanan. �l� vihastu minuun -- sin�, joka olet kuin +farao. +Sin� itse kysyit meilt�: 'Onko teill� +is�� tai velje�?' +Ja me sanoimme sinulle: +'Meill� on vanha is�, ja h�nell� on nuori poika, +joka on syntynyt h�nen vanhoilla p�ivill��n. Pojan +oma veli on kuollut, h�n on �itins� lapsista ainoana +j�ljell� ja is�llemme hyvin rakas.' +Sin� sanoit +meille: 'Tuokaa h�net t�nne minun luokseni, ett� +saan n�hd� h�net omin silmin.' +Ja me sanoimme +sinulle: 'Poika ei voi l�hte� is�ns� luota, sill� +jos h�n l�htee, is� kuolee.' +Silloin sin� sanoit +meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule t�nne teid�n +mukananne, ette saa en�� astua minun eteeni.' +"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme is�llemme, sinun +palvelijallesi, mit� olit sanonut. +Kun +h�n sitten kerran sanoi: 'L�htek�� j�lleen ostamaan +meille v�h�n sy�t�v��', +me vastasimme: 'Emme voi +menn� sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. +Ilman h�nt� emme voi astua sen miehen eteen.' +Niin is�mme sanoi meille: 'Tied�tteh�n, ett� +vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. +Toinen +heist� l�hti luotani, ja min� luulen, ett� h�net on +peto raadellut, sill� en ole sen koommin n�hnyt +h�nt�. +Jos te nyt viette t�m�n toisenkin pois +luotani ja h�nelle sattuu onnettomuus, te sy�ksette +minut, harmaap��n, murheen murtamana tuonelaan.' +"Jos min� nyt palaan is�ni luo ja h�n n�kee, +ettei minulla ole mukanani t�t� poikaa, johon h�n on +koko syd�mest��n kiintynyt, +niin suru vie h�net +hautaan. Silloin me olemme sy�sseet vanhan is�mme +tuonelaan. +Min�, sinun palvelijasi, olen mennyt +is�lleni takuuseen pojasta ja sanonut h�nelle: 'Jos +en tuo h�nt� sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edess�si.' +Salli siis minun j��d� +pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan +menn� kotiin veljiens� mukana. +Kuinka min� +voisin menn� is�ni luo ilman h�nt�? En voisi +katsella sit� murhetta, joka tulee is�ni osaksi." +Nyt Joosef ei en�� jaksanut hillit� itse��n. +Koska paikalla oli paljon palvelusv�ke�, h�n huusi: +"Pois t��lt� kaikki!" Niinp� ket��n vierasta ei +ollut l�sn�, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka h�n +oli. +H�n puhkesi itkem��n niin suureen ��neen, +ett� egyptil�iset faraon hovia my�ten kuulivat sen. +Joosef sanoi veljilleen: "Min� olen Joosef. +Viel�k� is�ni el��?" Mutta h�nen veljens� eiv�t +tyrmistykselt��n kyenneet vastaamaan h�nelle mit��n. +Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa t�nne minun +luokseni." He astuivat l�hemm�ksi, ja h�n sanoi: +"Min� olen Joosef, teid�n veljenne, jonka te myitte +Egyptiin. +Mutta �lk�� olko murheissanne �lk��k� +syytt�k� itse�nne siit�, ett� olette myyneet minut +t�nne, sill� Jumala l�hetti minut teid�n edell�nne +pelastamaan ihmishenki�. +N�lk� on nyt jo kaksi +vuotta vallinnut kaikkialla, ja edess� on viel� +viisi vuotta, joina ei kynnet� peltoa eik� korjata +satoa. +Mutta Jumala l�hetti minut teid�n edell�nne, jotta te j�isitte eloon +ja teid�n sukunne s�ilyisi maan p��ll� ja monet pelastuisivat. +Te ette +siis l�hett�neet minua t�nne, vaan Jumala, ja h�n +asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko h�nen +valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. +"Menk�� nyt kiireesti is�ni luo ja sanokaa h�nelle: 'N�in sanoo +poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule +viipym�tt� t�nne minun luokseni, +niin saatte asua minun l�hell�ni Gosenin maakunnassa, sin�, poikasi ja +heid�n lapsensa. Te saatte tuoda t�nne lampaanne, vuohenne, +nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan. +Min� huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sin� eik� sinun +perheesi tai kukaan muukaan v�est�si j�� puutteeseen, sill� +n�lk�vuosia on viel� viisi j�ljell�.' +N�etteh�n omin silmin, ja veljeni Benjamin +n�kee, ett� min� itse puhun teille. +Kertokaa +viel� is�lleni, miten korkeassa asemassa min� olen +Egyptiss� ja mit� kaikkea olette n�hneet, ja tuokaa +is� kiireesti t�nne." +Sitten Joosef lankesi veljens� Benjaminin +kaulaan ja puhkesi itkuun, ja my�s Benjamin syleili +h�nt� ja itki. +Ja Joosef suuteli ja syleili +itkien kaikkia velji��n. Sen j�lkeen h�nen veljens� +puhelivat pitk��n h�nen kanssaan. +Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli +faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja h�nen +hovimiehilleen. +Farao sanoi Joosefille: "Sano +veljillesi n�in: 'Kuormatkaa juhtanne ja l�htek�� +Kanaaninmaahan. +Tuokaa sielt� is�nne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin min� annan teille +parasta, mit� Egyptist� l�ytyy, ja te saatte yllin +kyllin nauttia maan antimista.' +Saat my�s sanoa +heille n�in: 'Ottakaa Egyptist� vaunuja mukaanne +vaimojanne ja lapsianne varten, k�yk�� hakemassa +is�nne ja palatkaa t�nne. +�lk�� olko huolissanne +tavaroista, sill� teille kuuluu kaikki, mik� Egyptiss� on parasta.'" +Jaakobin pojat tekiv�t niin, ja Joosef antoi +heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sek� +ev�st� matkaa varten. +H�n antoi heille kaikille +uudet juhlavaatteet, mutta Benjaminille h�n antoi +kolmesataa sekeli� hopeaa ja viisi uutta pukua. +Lis�ksi h�n l�hetti is�lleen kymmenen Egyptin +parhailla tuotteilla kuormattua aasia sek� kymmenen +aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leip�� ja +muuta matkaev�st�. +Sitten h�n p��sti veljens� +l�htem��n ja sanoi heille: "�lk�� riidelk� matkalla." +Joosefin veljet l�htiv�t Egyptist� ja saapuivat +Kanaaninmaahan is�ns� Jaakobin luo. +He kertoivat +h�nelle: "Joosef on elossa! H�n on koko Egyptin maan +valtias!" Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eik� h�n +uskonut heit�. +Vasta kun he kertoivat kaiken, +mit� Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob n�ki +vaunut, jotka Joosef oli l�hett�nyt h�nt� hakemaan, +h�nen henkens� elpyi. +H�n sanoi: "Se on +sittenkin totta! Poikani Joosef el��! Min� l�hden +Egyptiin, ett� saan n�hd� h�net ennen kuin kuolen." +Niin Israel l�hti liikkeelle ja otti mukaan kaiken v�kens� ja +omaisuutensa. Kun h�n saapui Beersebaan, h�n uhrasi teurasuhreja +is�ns� Iisakin Jumalalle. +Y�ll� Jumala sanoi Israelille n�yss�: +"Jaakob, Jaakob!" H�n vastasi: "T�ss� olen." +Jumala sanoi: "Min� olen Jumala, is�si Jumala. +�l� pelk�� l�hte� Egyptiin, min� teen sinusta siell� +suuren kansan. +Min� itse tulen sinun mukanasi +Egyptiin ja tuon sinut sielt� my�s takaisin. Ja +Joosef on painava sinun silm�si kiinni." +Jaakob l�hti Beersebasta, ja h�nen poikansa +kuljettivat h�net sek� lapsensa ja vaimonsa Egyptiin +niill� vaunuilla, jotka farao oli l�hett�nyt noutamaan h�nt�. +He ottivat karjansa ja kaiken muun omaisuutensa, jonka olivat +Kanaaninmaassa hankkineet, ja niin Jaakob ja koko h�nen sukunsa +tulivat Egyptiin. +Jaakob vei kaikki poikansa ja pojanpoikansa, tytt�rens� ja poikiensa +tytt�ret, koko sukunsa mukanaan Egyptiin. +N�m� ovat Egyptiin tulleiden israelilaisten, Jaakobin j�lkel�isten, +nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben, +ja Ruubenin pojat olivat Henok, Pallu, +Hesron ja Karmi. +Simeonin pojat olivat Jemuel, +Jamin, Ohad, Jakin, Sohar ja Saul, jonka �iti oli +kanaanilainen. +Leevin pojat olivat Gerson, Kehat +ja Merari. +Juudan pojat olivat Er, Onan, Sela, Peres ja Serah. Er ja Onan olivat +kuolleet Kanaaninmaassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Hamul. +Isaskarin pojat olivat Tola, Puvva, Jasub ja +Simron. +Sebulonin pojat olivat Sered, Elon ja +Jahleel. +T�ss� olivat Lean pojat, jotka h�n oli +synnytt�nyt Jaakobille Mesopotamiassa, ja n�iden +poikien pojat. Mesopotamiassa Lealle oli syntynyt +my�s tyt�r Dina. N�it� Jaakobin j�lkel�isi�, poikia +ja tytt�ri�, oli kolmekymment�kolme. +Gadin pojat olivat Sifjon, Haggi, Suni, Esbon, +Eri, Arodi ja Areli. +Asserin pojat olivat Jimna, +Jisva, Jisvi ja Beria, ja heill� oli sisar Sera. +Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. +N�iden +kuudentoista Jaakobin j�lkel�isen kanta�iti oli +Silpa, jonka Laban oli antanut orjattareksi tytt�relleen Lealle. +Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja +Benjamin. +Joosefille syntyiv�t Egyptiss� pojat +Manasse ja Efraim, ja heid�t synnytti Asenat, Onin +papin Poti-Feran tyt�r. +Benjaminin pojat olivat +Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi, Ros, Muppim, +Huppim ja Ard. +N�it� Jaakobille syntyneit� +j�lkel�isi�, joiden kanta�iti oli Raakel, oli +nelj�toista. +Danin poika oli Husim. +Naftalin pojat olivat +Jahseel, Guni, Jeser ja Sillem. +N�iden seitsem�n +Jaakobin j�lkel�isen kanta�iti oli Bilha, jonka +Laban oli antanut orjattareksi tytt�relleen Raakelille. +Jaakobin j�lkel�isi�, jotka tulivat h�nen +mukanaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymment�kuusi +henke�, ja viel� lis�ksi h�nen poikiensa vaimot. +Joosefin poikia, jotka olivat syntyneet h�nelle Egyptiss�, oli +kaksi. N�in oli Jaakobin sukuun kuuluvia tullut Egyptiin kaikkiaan +seitsem�nkymment� henke�. +Jaakob l�hetti Juudan edell��n Joosefin luo +ilmoittamaan heid�n saapumisestaan Goseniin. Niin he +tulivat Gosenin maakuntaan, +ja Joosef +valjastutti vaununsa ja l�hti sinne is��ns� Israelia +vastaan. Heti kun h�n n�ki Jaakobin, h�n riensi +syleilem��n h�nt� ja itki pitk��n h�nen olkaansa +vasten. +Israel sanoi Joosefille: "Nyt voin +kuolla rauhassa! Olen n�hnyt sinut ja tied�n, ett� +sin� olet elossa!" +Sitten Joosef sanoi veljilleen ja is�ns� koko +v�elle: "Nyt minun t�ytyy palata faraon luo +kertomaan, ett� veljeni ja is�ni, jotka asuivat +Kanaaninmaassa, ovat tulleet luokseni. +Sanon +h�nelle, ett� te olette paimenia, olette aina olleet +karjankasvattajia ja olette nyt tuoneet t�nne +lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun +omaisuutenne. +Kun sitten farao kutsuu teid�t +luokseen ja kysyy, mik� teid�n ammattinne on, +niin sanokaa: 'Me, sinun palvelijasi, olemme +olleet karjankasvattajia nuoruudestamme t�h�n +p�iv��n saakka, kuten esi-is�mmekin.' Silloin saatte +j��d� asumaan Goseniin, sill� egyptil�iset eiv�t +sied� keskuudessaan paimentolaisia, joilla on +lampaita ja vuohia." +Joosef meni faraon luo ja sanoi: "Is�ni ja +veljeni ovat tulleet t�nne Kanaaninmaasta ja tuoneet +mukanaan lampaansa, vuohensa, nautakarjansa ja koko +muun omaisuutensa. He ovat nyt Gosenin maakunnassa." +Sitten h�n otti mukaansa viisi velje��n ja vei +heid�t faraon eteen. +Farao kysyi h�nen veljilt��n: "Mik� on teid�n ammattinne?" He vastasivat +faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme +lammaspaimenia, kuten esi-is�mmekin olivat." +He +sanoivat viel� faraolle: "Me jouduimme tulemaan +siirtolaisiksi t�h�n maahan, sill� lampaillamme ja +vuohillamme ei ole Kanaaninmaassa sy�t�v��, kun +siell� on kova kuivuus. Sallithan, ett� me, sinun +palvelijasi, asetumme asumaan Gosenin maakuntaan." +Farao sanoi Joosefille: "Is�si ja veljesi ovat +tulleet luoksesi. +Egyptin maa on sinulle avoinna, +sijoita heid�t asumaan maan parhaaseen osaan. He +saavat asua Gosenin maakunnassa, ja jos heid�n +joukossaan on kyvykk�it� miehi�, niin pane heid�t +p��llysmiehiksi huolehtimaan minun karjoistani." +Sitten Joosef haki is�ns� ja toi h�net faraon +eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen h�nelle +siunausta. +Farao kysyi Jaakobilta: "Paljonko sinulla on ik��?" +Jaakob vastasi: "Olen el�nyt +vaeltajan el�m�� satakolmekymment� vuotta. +V�h�lukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet, +eik� niit� ole kertynyt minulle yht� paljon kuin +esi-isilleni heid�n vaelluksensa aikana." +Sitten +Jaakob hyv�steli faraon, toivotti h�nelle siunausta +ja l�hti h�nen luotaan. +Joosef sijoitti is�ns� ja veljens� Egyptiin asumaan ja antoi heille +maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten +farao oli k�skenyt. +Ja Joosef piti huolen is�ns� ja veljiens� +ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mukaan, montako ruokittavaa h�nell� oli. +Miss��n ei ollut sy�t�v��, sill� n�l�nh�t� oli +hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat n��ntym�ss� n�lk��n. +Joosef kokosi Egyptist� ja Kanaaninmaasta kaiken hopean maksuksi siit� viljasta, +joka h�nelt� ostettiin, ja vei hopean faraon palatsiin. +Kun hopea oli loppunut Egyptist� ja Kanaaninmaasta, tulivat +egyptil�iset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leip��! Pit��k� +meid�n kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?" +Silloin +Joosef vastasi: "Tuokaa t�nne karjanne, niin min� +annan teille sy�t�v�� el�imi�nne vastaan, jos kerran +hopeanne on lopussa." +He toivat karjansa Joosefille, ja h�n antoi heille sy�t�v�� hevosten, +lampaiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla. N�in h�n sin� +vuonna piti heid�t hengiss� ruoalla, jonka he saivat karjaansa +vastaan. +Niin kului se vuosi. He tulivat h�nen luokseen +seuraavanakin vuonna ja sanoivat: "Herramme, sin� +tied�t varmaan, ett� kaikki hopea on lopussa, ja +my�s meid�n karjamme ja juhtamme ovat jo joutuneet +sinun haltuusi. Meill� ei ole sinulle en�� muuta +tarjottavaa kuin ruumiimme ja peltomme. +Pit��k� +meid�n peltoinemme tuhoutua sinun edess�si? Ota +meid�t ja meid�n peltomme ja anna meille leip��, +niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille my�s +siemenviljaa. N�in me pysymme hengiss� eiv�tk� pellot autioidu." +Niin Joosef osti koko Egyptin pellot faraolle, +sill� kaikki egyptil�iset myiv�t h�nelle peltonsa, +kun n�lk� oli k�ynyt heille ylivoimaiseksi. N�in +koko maa tuli faraon omaksi. +Joosef teki +kansasta faraon orjia kautta koko Egyptin maan. +Vain pappien peltoja h�n ei ostanut, sill� papit +saivat palkkansa faraolta ja pystyiv�t el�m��n +h�nelt� saamillaan tuloilla. Siksi heid�n ei +tarvinnut myyd� peltojaan. +Joosef sanoi kansalle: "Min� olen nyt ostanut +teid�t ja teid�n peltonne faraolle. T�ss� on teille +siemenviljaa, kylv�k�� peltonne. +Mutta sadosta +teid�n on aina annettava viidesosa faraolle. Nelj� +viidesosaa siit� j��k��n teille siemenviljaksi sek� +ravinnoksi itsellenne, talonv�ellenne, vaimoillenne +ja lapsillenne." +He sanoivat: "Sin� olet pit�nyt +meid�t hengiss�. Pid� meist� huolta edelleenkin, +niin me olemme faraon orjia." +Ja Joosef s��ti +lain, joka viel� nytkin on voimassa Egyptiss�, ett� +faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain +pappien pellot eiv�t joutuneet faraon omistukseen. +Niin israelilaiset j�iv�t asumaan Egyptiin Gosenin maakuntaan ja +kotiutuivat sinne. He olivat hedelm�llisi� ja lis��ntyiv�t runsaasti. +Jaakob asui Egyptiss� seitsem�ntoista vuotta, ja h�n eli +sadannelj�nkymmenenseitsem�n vuoden ik�iseksi. +Kun h�n, Israel, tunsi kuolemansa l�hestyv�n, +h�n kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi +h�nelle: "Pyyd�n sinulta er�st� asiaa, jolla voit +osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. +Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua +Egyptiin. +Kun min� olen mennyt lepoon isieni +luo, vie minun ruumiini pois Egyptist� ja pane minut +isieni hautaan." Joosef vastasi: "Min� teen niin +kuin pyyd�t." +Jaakob sanoi: "Vanno se minulle." Joosef vannoi, ja sitten Israel +polvistui vuoteelleen ja rukoili kasvot p��nalusta vasten. +Jonkin aikaa t�m�n j�lkeen Joosefille +ilmoitettiin, ett� h�nen is�ns� oli sairaana. Joosef +l�hti h�nen luokseen ja otti mukaan molemmat +poikansa, Manassen ja Efraimin. +Kun Jaakob sai tiet��, ett� h�nen poikansa Joosef +oli tullut, h�n kokosi voimansa ja nousi istumaan +vuoteessa. +H�n sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa +Kanaaninmaassa, siunasi minut +ja sanoi minulle: 'Min� teen sinut +hedelm�lliseksi ja j�lkel�isesi monilukuisiksi, niin +ett� sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan +sinun j�lkel�isillesi t�m�n maan pysyv�ksi perint�maaksi.' +Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka +olivat syntyneet Egyptiss� jo ennen minun t�nne +tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja +Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon! +Sinun muut +lapsesi, jotka ovat syntyneet heid�n j�lkeens�, +olkoot sinun omiasi, mutta heit� kutsuttakoon +veljiens� heimojen mukaan siin� maassa, jonka he +saavat peri�. +Kun min� olin palaamassa +Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun �itisi +Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan +oli viel� jonkin verran matkaa, ja min� hautasin +h�net sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama +kuin Betlehem. +Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keit� +n�m� ovat?" +Joosef vastasi: "He ovat minun +poikiani, jotka Jumala on antanut minulle t��ll� +Egyptiss�." Silloin Jaakob sanoi: "Tuo heid�t t�nne, +ett� saan siunata heid�t." +Jaakobin silm�t +olivat n�et k�yneet i�n mukana heikoiksi, eik� h�n +en�� n�hnyt hyvin. Joosef toi pojat h�nen luokseen, +ja h�n suuteli ja syleili heit�. +Joosefille +Israel sanoi: "En osannut toivoa, ett� saisin viel� +kerran n�hd� kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun +n�hd� my�s sinun poikasi!" +Ja Joosef otti pojat +pois h�nen jalkojensa juuresta ja kumartui +kasvoilleen maahan saakka. +Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla k�dell��n +Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla +k�dell��n Israelin oikealle puolelle ja vei heid�t +n�in h�nen eteens�. +Israel ojensi oikean +k�tens�, mutta asetti sen Efraimin p��n p��lle, +vaikka t�m� oli nuorempi, ja vasemman k�tens� h�n +pani Manassen p��lle; h�n asetti siis k�tens� +ristikk�in. Mutta Manasse oli esikoinen. +Ja +Israel siunasi Joosefin sanoen: +-- Jumala, jonka tahdon mukaisesti +minun is�ni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, +Jumala, joka on ollut minun paimeneni +syntym�st�ni t�h�n p�iv��n saakka, +se enkeli, joka on minut pelastanut +kaikesta onnettomuudesta, +siunatkoon n�it� nuorukaisia. +Heid�n kauttaan s�ilyk��n minun nimeni +ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. +Lukuisat olkoot heid�n j�lkel�isens� maan p��ll�. +Kun Joosef n�ki, ett� h�nen is�ns� pani oikean +k�tens� Efraimin p��n p��lle, se oli h�nest� v��rin, +ja h�n tarttui is�ns� k�teen siirt��kseen sen Manassen p��n p��lle. +H�n sanoi is�lleen: "Ei noin, +is�ni, t�m� t�ss� on esikoinen. Pane oikea k�tesi +h�nen p��ns� p��lle." +Mutta is� ei suostunut, vaan sanoi: "Tied�n, poikani, tied�n. My�s +Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja h�nkin on kasvava +mahtavaksi, mutta h�nen nuorempi veljens� tulee viel� mahtavammaksi ja +h�nen j�lkel�isist��n kasvaa kansojen paljous." +Ja h�n siunasi heid�t sin� +p�iv�n� sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat +teid�n nimenne ja sanovat: 'Jumala tehk��n sinut +Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin h�n asetti +Efraimin Manassen edelle. +Sitten Israel sanoi Joosefille: "Min� kuolen +pian, mutta Jumala on oleva teid�n kanssanne. H�n on +johdattava teid�t takaisin isienne maahan. +Ja +sen lis�ksi, mit� veljesi saavat, min� annan sinulle +sen harjanteen +, jonka olen miekkani ja jouseni +voimalla ottanut amorilaisilta." +�Harjanne�, hepreaksi �ekem, voi merkit� my�s Sikemin kaupunkia +Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Tulkaa +t�nne, niin ilmoitan teille, mit� teille tapahtuu +tulevina aikoina." +-- Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, +te Jaakobin pojat, +kuulkaa is��nne Israelia. +Ruuben, sin� olet esikoiseni ja voimani, +sin� olet miehuuteni ensimm�inen hedelm�, +arvossa korkein, voimilta v�kevin. +Mutta olet kuin kuohuva puro, +siksi et s�ilyt� ensimm�ist� sijaasi. +Sin� nousit is�si vuoteelle, +h�p�isit minun makuusijani. +Simeon ja Leevi ovat veljekset, +v�kivaltaisia ovat heid�n hankkeensa. +Min� en suostu heid�n juoniinsa, +minun syd�meni ei liity heid�n seuraansa. +He ovat vihassaan tappaneet miehi�, +omin luvin katkoneet sonnien kinnerj�nteet. +Kirottu olkoon heid�n vihansa, sill� se on +kiivas, +heid�n raivonsa, sill� se on julma. +Min� sirotan heid�t Jaakobin heimojen sekaan, +hajotan heid�t Israelin joukkoon. +Juuda +, veljesi ylist�v�t sinua. +Sinun k�tesi on iskev� vihollistasi niskaan, +sinun is�si pojat kumartavat sinua. +Juuda, sin� nuori leijona, +saaliilta olet noussut, poikani. +H�n on kyyristynyt, k�ynyt makuulle +kuin leijona, kuin jalopeura. +Kuka uskaltaa h�nt� h�irit�? +Ei siirry valtikka pois Juudalta, +ei k�skij�n sauva h�nen suvultaan. +H�nen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, +h�nt� kansat tottelevat. +Viinik�ynn�kseen h�n sitoo aasinsa, +jaloon k�ynn�kseen aasinsa varsan. +H�n pesee viiniss� vaatteensa, +ryp�leiden veress� pukunsa. +H�nen silmiss��n on viinin hehku, +h�nen hampaissaan maidon valkeus. +Sebulon on asuva meren ��rell�, +h�n asettuu rannikolle, miss� laivat kulkevat, +h�nen selk�ns� taa j�� Sidon. +Isaskar on vahvaluinen juhta, +joka makaa kuormaansa odottaen. +H�n n�ki asuinsijansa hyv�ksi +ja maansa ihanaksi. +H�n painoi olkansa taakan alle, +k�vi tekem��n orjan t�it�. +Dan +on ajava kansansa asiaa +yhten� Israelin heimoista. +Dan on oleva k��rmeen� tiell�, polulla kyyn�, +joka puree hevosta vuohiseen, +niin ett� ratsastaja suistuu maahan. +Herra, sinulta min� odotan pelastusta! +Gadia +ahdistavat rosvojen joukot, +ja Gad ahdistaa niit�, +seuraa niiden kintereill�. +Asserin leip� on runsas, +h�n tarjoaa kuninkaiden herkkuja. +Naftali on vapaana juokseva kauris, +kauniita ovat h�nen vasansa. +Joosef on hedelm�puu, +nuori hedelm�puu l�hteen ��rell�, +sen oksat ojentuvat yli muurin. +Jousimiehet h�tyytt�v�t h�nt�, +he ampuvat ja ahdistavat h�nt�, +mutta h�nen jousensa pysyy j�ntev�n� +ja h�nen k�tens� ovat nopeat. +T�m�n saa aikaan Jaakobin V�kev�, +h�n, jonka nimi on Paimen, +Israelin Kallio, +is�si Jumala, joka on auttava sinua, +Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, +antaa siunauksia ylh��lt� taivaasta +ja siunauksia syvyyksist� maan alta, +siunauksia kohduille ja rinnoille. +Is�si siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat +vuoret, +kuin ihanat ikuiset kukkulat. +Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi, +h�nen, joka on p��mies veljiens� joukossa. +Benjamin on saalistava susi, +aamuisin h�nell� on aina sy�t�v��, +ja iltaisin h�n jakaa saalista. +N�m� ovat Israelin heimot ja niiden kantais�t, +kaikkiaan kaksitoista, ja n�in puhui heille heid�n +is�ns� Jaakob, kun h�n siunasi heid�t. Kullekin +heist� h�n lausui siunauksen. +Sitten Jaakob antoi heille n�m� ohjeet: "Minut +otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni +viereen siihen luolaan, joka on heettil�isen Efronin +vainiolla, +Makpelan vainiolla, Mamren l�hist�ll� +Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettil�iselt� Efronilta sukuhaudaksi. +Siihen hautaan on +haudattu Abraham ja h�nen vaimonsa Saara, sinne on +haudattu Iisak ja h�nen vaimonsa Rebekka, ja sinne +min� hautasin Lean. +Se vainio ja siell� oleva +luola on ostettu heettil�isilt�." +Kun Jaakob oli antanut n�m� ohjeet pojilleen, +h�n paneutui taas vuoteeseen. H�n kuoli, ja h�net +otettiin isiens� luo. +Nimi Juuda muistuttaa heprean sanaa jodu 'he ylist�v�t', vrt. +Nimi Dan merkitsee 'h�n tuomitsee, johtaa, ajaa asiaa'. +Nimi Gad, joka varsinaisesti merkitsee 'hyv� onni', muistuttaa my�s +heprean sanoja gad 'ahdistaa' ja gedud 'rosvojoukko'. +Joosef kumartui itkien is�ns� ylle ja suuteli +h�nen kasvojaan. +Sitten h�n antoi is�ns� Israelin +balsamoinnin omien l��k�riens� teht�v�ksi, ja he +balsamoivat Israelin ruumiin. +Balsamointi kesti +nelj�kymment� p�iv��; se oli t�h�n ty�h�n tarvittava +aika. Egyptil�iset surivat h�nt� seitsem�nkymment� +p�iv��. +Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviv�elle: "Pyyd�n teit� +kertomaan faraolle, +ett� +is�ni vannotti minua sanoen: 'Min� kuolen pian. +Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teett�nyt +itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin menn� sinne +hautaamaan is�ni. Sen j�lkeen palaan taas t�nne." +Farao vastasi: "Mene hautaamaan is�si, niin kuin +h�n sinua vannotti." +Niin Joosef l�hti hautaamaan +is��ns�, ja h�nen mukanaan l�htiv�t kaikki faraon +hovimiehet, h�nen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin +vanhimmat, +Joosefin perhe, kaikki h�nen veljens� +sek� koko h�nen is�ns� suku. Vain vaimot ja lapset +sek� lampaat, vuohet ja nautakarjan he j�ttiv�t +Gosenin maakuntaan. +Joosefilla oli mukanaan my�s +vaunuja ja ajomiehi�; heit� oli hyvin suuri karavaani. +He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin +tuolla puolen, ja viettiv�t siell� suuret ja +juhlavat valittajaiset. Surumenot kestiv�t seitsem�n +p�iv��. +Kun maan kanaanilaiset asukkaat n�kiv�t +Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: +"Egyptil�isill� on siell� mahtavat hautajaiset!" +Siit� t�m� paikka sai nimekseen Abel-Misraim. +Paikka on Jordanin tuolla puolen. +Jaakobin pojat tekiv�t is�lleen niin kuin h�n +oli k�skenyt: +he veiv�t h�net Kanaaninmaahan ja +hautasivat h�net Mamren l�hist�lle Makpelan vainion +luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut +sukuhautansa paikaksi heettil�iselt� Efronilta. +Haudattuaan is�ns� Joosef palasi Egyptiin +veljiens� sek� kaikkien muiden kanssa, jotka olivat +olleet h�nen mukanaan. +Joosefin veljet alkoivat is�ns� kuoltua pel�t� +ja sanoivat toisilleen: "Ent�p� jos Joosef nyt +k��ntyy meit� vastaan ja sittenkin kostaa meille +kaiken sen pahan, mink� me h�nelle teimme?" +Ja +he l�hettiv�t Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa +is�mme k�ski meit� +sanomaan sinulle n�in: 'Anna +veljillesi anteeksi heid�n rikoksensa ja pahat +tekonsa. Armahda heit�, vaikka he ovatkin tehneet +sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meid�n +rikoksemme. Meh�n palvelemme samaa Jumalaa kuin +is�si." Kuullessaan heid�n sanansa Joosef puhkesi +itkuun. +Sitten veljet tulivat, lankesivat h�nen eteens� +ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!" +Mutta Joosef sanoi heille: "�lk�� olko +peloissanne, enh�n min� ole Jumala. +Te kyll� +tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala k��nsi sen +hyv�ksi. H�n antoi t�m�n kaiken tapahtua, jotta +monet ihmiset saisivat j��d� henkiin. +�lk�� siis +en�� olko peloissanne. Min� huolehdin teist�, teid�n +vaimoistanne ja lapsistanne." N�in h�n rauhoitteli +heit� ja puhui heille lempe�sti. +Joosef ja h�nen is�ns� suku j�iv�t Egyptiin +asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ik�iseksi. +H�n sai n�hd� Efraimin lapsia ja lastenlapsia, ja my�s +Manassen pojalle Makirille syntyi lapsia, jotka Joosef ehti n�hd�. +Joosef sanoi veljilleen: "Min� kuolen pian, +mutta Jumala pit�� teist� hyv�n huolen ja vie teid�t +t�st� maasta siihen maahan, jonka h�n vannoi +antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille." +Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: +"Kun Jumala aikanaan johtaa teid�t pois t��lt�, niin +viek�� minun luuni mukananne." +Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ik�isen�, ja +h�net balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptiss�.